Jump to content
Naimisiin.info

Lapset ennen avioliittoa


ellu81

Recommended Posts

Mulla on tosi vanhanaikainen suhtautuminen tähän lastenhankintaan: haluan ehdottomasti olla naimisissa ennen kuin lapsia alkaa siunaantua. Vauvakuume on kieltämättä kutkutellut jo jonkin aikaa, eikä helpota että lähipiiriin syntyy lapsia ja tuntuu että ympärillä kaikki on raskaana ja mieskin välillä innostui kokeilemaan rajojani ja ehdottelemaan lasten tekemistä...
Mutta itse päätin, että jos se minusta on kiinni niin lasten aika on heti papin aamenen jälkeen. Mieskin on tähän jo sopeutunut, häät on kesällä 2015 =) Varmaan tämä johtuu nyt siitä, että meidän suvussa oikeastaan kaikki on menneet ensin naimisiin, samaten miehen suvussa (yhtä poikkeusta lukuunottamatta) ja miehen mummo on uskonnollinen ihminen, en tiedä miten hän suhtautuisi jos nyt alkaisimme lisääntymään... Lisäksi en halua että mieheni joutuu todistamaan isyyttä. Jotenkin ajattelen että Jumalan siunaama liitto tuo lapselle jonkinlaista "turvaa"... ehkä sitten hengellisessä mielessä, vaikken mikään tosiuskovainen olekaan :D Toki, jos nyt sattuisi toisin ja jotain tapahtuisi (pillerit pettä tms.) niin en voisi kuvitellakaan aborttia. Sitten asioiden on tarkoitus mennä niin päin ja sopeudutaan tilanteeseen.

Link to comment
Share on other sites

  • Replies 603
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

En mielestäni ole vanhanaikainen ihminen, mutta olen aina halunnut ensin naimisiin ja sitten vasta perheenlisäystä. Jos joku muu haluaa ensin lapsia, eikä välttämättä naimisiin edes lasten jälkeenkään, niin se on sitten hänen päätöksensä. En tuomitse sitä millään lailla. Sama asia olisi se että itse haluaisin viisi lasta ja joku toinen vain yhden lapsen. Jotkut vain haluavat isomman perheen, joku toinen pienen perheen. Joku haluaa naimisiin ensin lapsia, toiselle ei ole niin väliä.

 

Olen aina jotenkin nähnyt asian niin, että jos saa lapsia ennen avioliittoa niin lasten syntymän jälkeen sitä on jotenkin "turha" mennä enää naimisiin. En osaa selittää tätä sen tarkemmin, mutta niin se on minulla aina ollut. Haluan olla naimisissa vähän aikaa ennen kuin perheenlisäystä tulee.

 

Kun olin lapsi, minulla ja siskollani oli tällainen samanlainen ajatusmaailma. Nyt vuosia, vuosia myöhemmin minä olen menossa naimisiin toistaiseksi perheettömänä ja siskoni odottaa toista lastaan "vain" kihloissa. Näin se maailma muuttuu :D

Link to comment
Share on other sites

Mä haluan lapset häiden jälkeen. Häihin säästäminen on jo valmiiksi tarpeeksi pitkä urakka, ilman lasta, joka tulee kalliiksi tarvikkeineen ja koko ajan kasvavana ja uusia vaatteita tarvitsevana. Lisäksi en tahdo paniikissa laihdutella raskauskiloja tai stressata häitä pientä lasta samalla hoitaen tai hääpäivänä miettiä miten lapsi pärjää hoitajan kanssa tai roikkuu mukana koko päivän. Ei mun käsitys rennosta juhlapäivästä. Lisäksi säästyy isyyden erilliseltä tunnustamiselta, ehdin valmistua ja toivottavasti saada työpaikankin ennen sitä tässä häitä odotellessa.

Link to comment
Share on other sites

  • 3 weeks later...

Itse olisin halunnut lapsia vasta häiden jälkeen, mutta elämä päätti toisin ja häitä juhlimme ensi vuonna pieni poikamme mukana. Kahdenkeskinen aikamme jäi tosi lyhyeksi (poika syntyi 4 päivää tapaamisemme ensimmäisen vuosipäivän jälkeen) mutta eipä tuota pysty harmittelemaan, aika oli nyt vain oikea :-X  

Link to comment
Share on other sites

Olin viikonloppuna haissa jossa haaparilla oli 2 v tytar. Tosi suloinen ja ihana tytto ja paljon rakastettu, mutta on pakko sanoa etta taman tyton lasnaolo kuitenkin vahan rajoitti haaparin juhlintaa. Esim, vihkiminen oli juhlpaikalla (kaunis hotelli) ja morsian oli lauttautumassa valmiiksi, mutta vihkiminen alkoi 30 min myohassa koska haaparin tytar itki vasymystaan eika antanut kenekaan muun rauhoitella itseaan, vain aiti kelpasi. Aidin piti siis jattaa oma valmistautuminen ja alkaa nukuttamaan tytartaan, joka loi stressia koko juhlavaelle myohastymisen vuoksi. Vihkimisen aikana tytto nukkui, mutta sulhasen aiti jai vahtimaan hanta ylakertaan joten hanelta jai koko vihminen nakematta. Haajuhlan aikana tytto taas itki eika halunnut istua aloillaan ja keskeytti puheet jne. Haatanssin aikana tytto halusi etta aiti nostaa syliin, mutta ei sitten halunnutkaan olla sylissa vaan itki ja halusi alas, juoksi vanhempiensa ymparilla ja kaatui, itki jne, piti nostaa syliin ja sitten ei syli taas kelvannut jne. Minusta tuossa tilanteessa esim. kummin tai isovanhemman olisi ollut hyva vieda tytto vahan erilleen etta haapari saa nauttia kahdestaan haatanssista. Vanhemmuushan on aivan ihana asia, mutta minusta olisi ollut hyva etta haapari olisi saanut nauttia hetken ihan vaan toisistaan ja olla vain rakastavaiset ilman vanhemmuuden vastuuta.

 

Tykkaan kovasti lapsista, olen luokanopettaja, mutta haluaisin itse juhlia haitani ilman huolta lapsista ja nauttia viela avioelamastakin vahan aikaa ihan kahdestaan. Haamatkallekkin olisi helpompi lahtea ihan kahdestaan. Meilla myos painaa vahan se etta asun ulkomailla ulkkis avokin kanssa, ja haluan etta kaikilla olis sama sukunimi ihan sita varten etta on helmompi matkustaa kahdestaan lapsen kanssa vaikkapa Suomeen. Kaverini nimittain pysaytettiin passintarkastuksessa koska hanella ja pojalla oli eri nimet ja kansallisuudet.

 

Siskoni on nyt 6 kk raskaana ja haat viikonloppuna. Vihkiminen ihan kirkossa lahipiirin kanssa ja juhlat heilla kotona, he jarjestavat erikseen pienen juhlan kavereilleen. Jos olisin itse raskaana niin haluaisin kylla naimisiin, ihan vaikka maistraatissa, ennen lapsen syntymaa. Jos minulla olisi vakava sairaus jonka vuoksi lapsen saaminen myohemmin olisi mahdotonta niin mietittaisiin olisko adoptio meille hyva ratkaisu vai yritettaisiinko. Kuitenkin sairauden ja pienen lapsen hoito ei ole mikaan helppo yhdistelma.

Link to comment
Share on other sites

Ymmärrän täysin että lapsia tehdään ennen avioliittoa, en koe sitä mitenkään huonona vaihtoehtona. Kuitenkin omalla kohdalla aina ollut se ajatus että naimisiin ennen lapsia. Haluan juhlia häissäni, ettei tarvitse murehtia tai huolehtia lapsista. Ja haluan olla häissäni hoikimmillani. Mutta jos raskaaksi sattuisin tulemaan ennen meidän häitä, olisi lapsi tietenkin tervetullut. Miehellä samat ajatukset. Heti häiden jälkeen haluamme alkaa yrittämään lasta.

Link to comment
Share on other sites

 

Mielestäni on turha arvostella kummankaan kannan tukijoita. Meillä on on kolmas avioliiton ulkopuolinen lapsi tulossa, ja olemme hyvin sitoutuneita toisiimme. Avioliitto tuskin suhdettamme tulee muuttamaan millään tavalla, juridiset seikat ovat sitten asia erikseen.

Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla mitkä seikat vaikuttavat siihen, miksi ei missään nimeesä halua lapsia ennen avioliittoa? Uskonnollisen taustan omaavilta ymmärrän hyvin, mutta mikä muu asia voi olla taustalla? Enkä siis kysy tätä nyt mitenkään arvostelevasti, vaan ainoastaan suuresta mielenkiinnosta.

Itse olen aina ajatellut, etten voi kuvitellakaan yrittäväni lasta ennen kuin olen naimisissa. Iän myötä tosin on kanta hieman pehmentynyt enkä näe asiaa niin mustavalkoisena kuin joskus näin. Lasten saaminen ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys ja jos nyt tulisin raskaaksi, niin sitten lapsi tulisi ennen naimisiinmenoa. Elämässä ei kaikkea voi suunnitella etukäteen. Tai kyllä voi, mutta suunnitelmat saattavat heittää häränpyllyä yhdessä silmänräpäyksessä.

Syy siihen, miksi tahtoisin ennen lasten saamista olla naimisissa... Ei oikeastaan ole mitään yhtä ainutta syytä. Uskonnolla sitä tuskin voin perustella, sillä hääyöhön odottaminen ei tule toteutumaan omalla kohdallani.

Haluan, että minulla, miehelläni ja lapsellani on sama sukunimi eikä synnytyksen jälkeen tarvitse käydä kaiken maailman isyyden tunnustuksissa. Haluaisin ennen lasten saamista, että tällaiset suuret parisuhteeseen liittyvät asiat ja virallistamiset olisi tehty, koska lasten saaminen ilman lujaa ja toimivaa parisuhdetta on pelottava ajatus. Haluan kuitenkin korostaa, etten suinkaan ole sitä mieltä, etteikö parisuhde voisi olla luja ja toimiva ilman avioliittoakin! Minun mielestäni kuitenkin siinä vaiheessa kun on tutustuttu, seurusteltu, asuttu yhdessä, kosittu ja kihlauduttu ja saatu aikaan (toivon mukaan) ihana vihkiminen + hääjuhla, on toisiinsa sitoutumisen eteen hieman nähty vaivaakin ja oltu pitkäjänteisiä. Asioita on varmasti ehtinyt miettiä puolelta ja toiselta, joten siinä vaiheessa kun aviopuolisoina elellään, voi jo olettaa, että toinen on vierellä aika lailla tositarkoituksella.

Nämä siis minun perusteluni, jokaisella omansa.

 

 

Tämä voisi olla minun suustani! Ajatuksena on ensin saada sinetti yhteiselämälle ja sitten pohtia perheen perustamista (haluamme myös opinnot suorittaa loppuun, viimeinen vuosi alkaa nyt syksyllä), mutta jos ehkäisy pettäisi niin kyllä se "hupsis" otettaisiin vastaan kaikella rakkaudella :girl_in_love: Kuitenkin ollaan jo kihlautuessa lupauduttu katsomaan toisen naamaa loppuelämä ja on itsestäänselvää että lasta yritetään jossain vaiheessa (:

 

Muoks: Piti vielä lisätä, että jos vaikka tulisinkin raskaaksi ennen häitä, niin en pinkaisisi paniikissa maistraattiin vain koska haluan naimisiin ennen lapsen syntymää :D Ehkä meidät vihittäisiin pienimuotoisesti perheen kesken, tai sitten siirretään otollisempaan ajankohtaan.

Muokattu: , käyttäjä: FelineStripe
Link to comment
Share on other sites

  • 3 weeks later...

Lainaus

"Itse olen aina ajatellut, etten voi kuvitellakaan yrittäväni lasta ennen kuin olen naimisissa. Iän myötä tosin on kanta hieman pehmentynyt enkä näe asiaa niin mustavalkoisena kuin joskus näin. Lasten saaminen ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys ja jos nyt tulisin raskaaksi, niin sitten lapsi tulisi ennen naimisiinmenoa. Elämässä ei kaikkea voi suunnitella etukäteen. Tai kyllä voi, mutta suunnitelmat saattavat heittää häränpyllyä yhdessä silmänräpäyksessä.

Syy siihen, miksi tahtoisin ennen lasten saamista olla naimisissa... Ei oikeastaan ole mitään yhtä ainutta syytä. Uskonnolla sitä tuskin voin perustella, sillä hääyöhön odottaminen ei tule toteutumaan omalla kohdallani.

Haluan, että minulla, miehelläni ja lapsellani on sama sukunimi eikä synnytyksen jälkeen tarvitse käydä kaiken maailman isyyden tunnustuksissa. Haluaisin ennen lasten saamista, että tällaiset suuret parisuhteeseen liittyvät asiat ja virallistamiset olisi tehty, koska lasten saaminen ilman lujaa ja toimivaa parisuhdetta on pelottava ajatus. Haluan kuitenkin korostaa, etten suinkaan ole sitä mieltä, etteikö parisuhde voisi olla luja ja toimiva ilman avioliittoakin! Minun mielestäni kuitenkin siinä vaiheessa kun on tutustuttu, seurusteltu, asuttu yhdessä, kosittu ja kihlauduttu ja saatu aikaan (toivon mukaan) ihana vihkiminen + hääjuhla, on toisiinsa sitoutumisen eteen hieman nähty vaivaakin ja oltu pitkäjänteisiä. Asioita on varmasti ehtinyt miettiä puolelta ja toiselta, joten siinä vaiheessa kun aviopuolisoina elellään, voi jo olettaa, että toinen on vierellä aika lailla tositarkoituksella.

Nämä siis minun perusteluni, jokaisella omansa."

 

 

 

 

Myös täällä samanlaisesti ajatteleva <3 Ihan ku omasta suusta.

Muokattu: , käyttäjä: Rouvaksi_2015
Link to comment
Share on other sites

Mulla ei ole koskaan tainnut olla mitään erityisempää mielipidettä, että pitääkö olla naimisissa ennen lapsia vai ei. Hääpäivä oli tiedossa jo hyvissä ajoin, ja vauvakuume tuli ennen sitä, joten ei kyllä sen takia alettu lykkäämään lapsenhankintaa vuosia. Toivottavasti saadaan vielä toinenkin, hän sitten syntyisi avioliiton sisään.

Link to comment
Share on other sites

Mulla on henkilökohtainen periaate, että naimisiin ennen lapsia. (Tämä tosin ei mitenkään jatku enää muihin, eli en tunne mitään moraalista närkästystä jos joku toinen hankkii lapset ennen naimisiinmenoa.) Uskonto ei ole syynä, eikä edes perinteet tai tapa vaan näen asian niin, että omalle kohdalleni olisi järjetöntä hankkia lapsia perhetilanteeseen, jossa minä tai kumppanini ei olis valmis tekemään juridista sopimusta yhteiselosta. Koen, että jos ei halua julkista sitoutumista myös lain silmissä tehdä niin ei pidä myöskään hankkia lapsia, jotka syventävät sen sitoutumisen asteen ihan toiselle tasolle. Tavallaan se naimisiinmeno ja lupaus yhteisestä loppuelämästä on tulikaste siihen, että onko valmis yhteiseen vanhemmuuteen. Ja jos kumppanini jotenkin ... kokisi naimisiinmenon mahdottomaksi tai hankalaksi tai liian sitovaksi, niin sitten hän ei olisi sovelias myöskään lasteni isäksi. 

 

Jos tulisin vahingossa raskaaksi niin varmaan sitten aikaistaisin suunniteltuja häitä ja hoitaisin asian maistraatissa ennen lapsen syntymää. Hääjuhla on ihana asia, mutta kuitenkin triviaali juttu itse avioliiton rinnalla.

 

Ja tosiaan en voi liikaa korostaa, että tämä koskee vain minua ja minun elämääni :D Minua ei tosiaan tippaakaan haittaa jos joku muu ajattelee eri tavalla ja tekee erilaisia ratkaisuja, mutta itse elän tämän mukaan.

Link to comment
Share on other sites

  • 7 months later...

Me olemme hankkineet lapsia ennen naimisiinmenoa. Naimisiin mennään parin kuukauden kuluttua, tässä vaiheessa elämää lapsia on kolme kappaletta. Meille tämä on sopinut hyvin, mutta arvostan ja kunnioitan myös toisenlaisia ratkaisuja. 

 

Meilläkin oli mietinnässä, miten hääjuhla sujuu meidän osalta, koska kaikki lapset ovat vielä aika pieniä. Anoppi lupautui kuitenkin ihan vapaaehtoisesti hoitamaan heitä koko hääjuhlan ajan ja mahdollisesti kahta isompaa sitten hääyönäkin. Juhlassa on myös muita lapsille tuttuja ja turvallisia aikuisia, jotka ovat itse luvanneet olla apuna ja anopin käsipareina, mikäli se tarpeen on (ja miksipä ei olisi). Toistaiseksi tämä tuntuu hyvältä järjestelyltä, täytynee tulla hääjuhlan jälkeen kertoilemaan, kävikö todellisuus yksiin kuvitelmien kanssa... :) 

Link to comment
Share on other sites

Mulle ei ole aina ollut mikään itsestäänselvyys, että lasten hankinta ajoittuisi vasta avioitumisen jälkeiseen elämään. Jotenkin tämä elämä kuitenkin on vienyt mua siihen suuntaan, että niin on vain käynyt, että lapsia ei vielä ole ja olemme nyt astelemassa avioon mieheni kanssa. Miehen suku on kovin perinteistä sorttia, joten lapsi ennen avioliittoa olisi varmasti ollut pieni järkytys, muttei kuitenkaan maailmanloppu. Mieheni kanssa todettiin kihlauksen jälkeen, että jos sattuisi käymään niin, että ehkäisy pettäisi ja olisinkin raskaana häissä, olisimme ainoastaan iloisia emmekä miettisi, mitä muut ovat asiasta mieltä. 

 

Olemme tietysti myös miettineet, mitä sitten, jos emme saakkaan lapsia. Adoptio ei ainakaan vielä tunnu omalta jutulta, mutta mielihän saattaisi myös muuttua, jos omaa lasta ei lopulta kuuluisi. Tai sitten keskityisimme vain toisiimme ja sisarustemme lasten hellimiseen. Ei sekään huono vaihtoehto olisi  :girl_sigh:

Link to comment
Share on other sites

  • 4 months later...

Meillä ei ollut lapsia ennen häitä ja ajattelen asiasta jotenkin niin, että häissä halusinkin juhlia sitä, että minä ja mies vihkiseremoniassa sitouduimme toisiimme ja muodostimme perheen. Jos perhe ja lapset olisi ollut jo olemassa niin minulta henk.koht se olisi vienyt osaltaan hääjuhlan merkitystä.

Jos lapsia olisi häiden aikaan ollut, niin olisin varmasti mennyt naimisiin ihan pienimuotoisesti, sillä en olisi kokenut hääjuhlaa enää niin merkitykselliseksi. Hääjuhla ei tietenkään ole yhtä kuin avioliitto, ja naimisiin olisin joka tapauksessa mieluiten halunnut ennen lapsia - lupautua miehelleni riippumatta siitä mitkä perhekuviot jatkossa ovat.

Haluan vielä korostaa että en missään tapauksessa halua vähätellä lapsellisten hääjuhlia, vaan nämä ajatukset koskevat vain minua henkilökohtaisesti :)

Link to comment
Share on other sites

Meillä ei ole, eikä ole tarkoituskaan tulla lapsia ennen naimisiinmenoa. Syy on hyvin yksinkertainen: Ei ole vielä ajankohtaista lapset. Sen sijaan naimisiinmeno alettiin kokea ajankohtaiseksi, joten ensi kesänä sitten mennään vihille. Halutaan elää jokunen vuosi kaksin avioparina, vaikka eihän käytännössä mikään (paitsi minun sukunimeni) muutu kun avoliittoon vertaa. Mutta no, niinkun ylempänä sanoin, avioliitto on se mikä halutaan nyt ensi vuonna solmia, mutta lapsia toivotaan vasta myöhemmälle ajalle :) 

  Tuolla ketjun alkupäässä oli kysytty, että mitä jos tulisikin raskaaksi ennen avioliittoa. No oletan että pidettäisiin lapsi, jos ehkäisy nyt pettäisi. Tai ei me sitä ainakaan siitä syystä abortoitaisi kun ei olla naimisissa! Ehkä aikaistettaisiin häitä tai sitten juhlittaisiin niitä lapsen kanssa. Jos taas selviäisi että on jotain että myöhemmin ei enää saisi lapsia, niin kyllä aloitettaisiin yritys nyt. Opiskella ehtii myöhemminkin :) Se on siis aika iso syy sille, että miksi ei vielä lapsia. Ja muutenkin halutaan olla vielä hetki kaksin.

   Ja tietenkään minulla ei ole mitään sitä vastaan jos on lapsia ennen avioliittoa, nämä ovat aina jokaisen omia valintoja, joita muiden ei pitäisi arvostella :) 

Link to comment
Share on other sites

Mulle avioliitto ei koskaan ole ollut itsestäänselvyys. Suurin osa tuntemistani aviopareista on eronnut, suurimmalla osalla sukulaisistanikin on jo toinen tai kolmas avioliitto menossa. Niinpä oon aina ajatellut, ettei se avioliitto takaa lapsille pysyvää perhettä ja siksi se on ihan sama, ollaanko naimisissa ennen lasten saamista vai ei. Meillä onkin jo kolme lasta ja naimisiin mennään vasta lokakuussa. 

Link to comment
Share on other sites

Minulla on jo kolme lasta, joten olisi tässä vaiheessa ollut hölmöä vaatia avioliittoa ennen yhteistä lasta. :) Joten meidän järjestys menee niin, että ensin lapsi ja häät sitten muutaman vuoden päästä kun ollaan ehditty säästää rahaa ja toivottavasti lapsikin olisi jo niin iso, että voisi viettää hääyön jonkun muun kuin vanhempien kanssa.

Oman ikäni takia en odottaisi lapsentekoa häiden jälkeiseen aikaan, koska en tahdo olla vanha äiti.

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...
  • 2 weeks later...

Jännä juttu, miten tässä ketjussa niin monet haluaa vähän perinteisemmin ensin naimisiin ja sitten lapset, kun kuitenkin puolet lapsista syntyy avioliiton ulkopuolelle nykyään. Toki tällaiselle foorumille kerääntyy porukkaa, joille avioliitto ja häät on tärkeitä asioita :) 

 

Lainsäädännöllisistä syistä haluaisin ehdottomasti olla avioliitossa hyvissä ajoin ennen synnytystä.

 

Häävalmistelut, hääjuhla ja häämatkakin olisi myös ihana kokea ihan vaan kahdestaan. Totta kai tuntuu vähän hassulta lykätä lapsenhankintaa jatkuvasti tulevaisuuteen, kun kyse on kuitenkin uudesta ihmiselämästä jota tulee luultavasti rakastamaan yli kaiken, mutta tykkään kyllä tosi paljon ajatuksesta, että pääsee nauttimaan kaikista asioista aikanaan :)

Link to comment
Share on other sites

  • 1 month later...

Lapsia on jo ja häät vasta edessä.

Meillä ei koskaan ollutkaan ajatusta, että pitäisi ensin naimisiin ehtiä, on vaan menty mihin elämä vie. Kun sitten lapsen/lasten ollessa ihan pieniä joskus asiasta puhuttiin, sanoi mies, että ehkä sitten häät, kun lapset ovat tarpeeksi isoja toimiakseen morsiusneitoina/sulhaspoikina. No nyt ne tulee olemaan n. 5v ja 3v että kai se on nyt aikakin. ;)

Raskaana en haluaisi naimisiin mutta vain siksi, että oon silloin pahoinvoiva, turvonnut ja räjähtänyt, ja olisihan se kiva saada edes joku nätti kuva seinälle ja muistoksi muutakin kuin paha olo. :D Jos kuuluisin tyylikkäisiin pallomahoihin, ei olisi siinäkään ongelmaa.

Link to comment
Share on other sites

  • 3 months later...

Ensin naimisiin, sitten lapsia. Ihan järkisyyt tässä taustalla, minulla on häihin mennessä opiskelut vielä vähäsen kesken ja haluan valmistua ennen kuin tulee lapsia. Yliopistonpenkkiä olen kuluttanut sen verran monta vuotta, että alkaa jo riittää, ei siis kiitos enää minkäänlaisia viivytyksiä valmistumiselle. On siellä taustalla jotain tunnepuolenkin juttuja, tykkään tehdä asiat aika perinteisesti. Isoin syy on kuitenkin nuo opinnot. Ja jos olisin valmistunut aikaisemmin, niin oltaisiin menty naimisiinkin jo aikasemmin, eli lapset tulisi sitten kuitenkin avioliittoon - en oikein näe mitään syytä sille, miksi lapset erityisesti pitäisi hankkia avioliiton ulkopuolellakaan. Tietysti voi ajatella, että häät on kalliit ja niihin säästetään, mutta uskaltaisin arvioida, että lapsen pari ensimmäistä elinvuotta tulee kalliimmaksi...

 

(Plus että haluun olla hoikka ja oon maailman laiskin laihduttaan ja raskauskilot ei kuitenkaan häivy ja...)

Muokattu: , käyttäjä: Neiti Hattara
Link to comment
Share on other sites

Mulla on aina ollut periaatteena että ensin naimisiin ja lapset vasta avioliittoon. Nuorempana olin ehdottomampi, nyt vanhempana voisin jopa harkita lasta ennen avioliittoa. Sekä minä että avomieheni olemme molemmat olleet aviossa kerran aiemminkin ja molemmilla on edellisestä suhteesta lapsia, minulla yksi, miehellä kaksi. Edellisessä suhteessani lapseni isä olisi halunnut lapsen jo kihlausaikana, minä halusin odottaa papin aamenta. Mies hankki lapset avoliittoon ja meni vihille vasta myöhemmin ja on nyt sitä mieltä ettei halua tehdä niin enää, puhui jotain virheistään oppimisesta - mitä lie sillä sitten ikinä tarkoittikaan. Olemme siis yhteisellä päätöksellä sopineet että ehkäisyä käytetään häihin asti, sen jälkeen lapsi olisi tervetullut. Periaatteen takana on vanhanaikaisuus (vieläkin välillä varsinkin vanhemman väen puheet aviottomista lapsista äpärinä ja vahva tunne siitä että tässä järjestyksessä haluan asioiden elämässäni menevän), lapsen laillinen etu vanhemman kuolemantapauksessa ja isyyden tunnustamisen helppous. Muiden valintoja en todellakaan arvostele enkä pidä avoliittoon syntyneitä lapsia mitenkään eriarvoisena, haluan vain itse lasteni syntyvän avioliittoon.

Link to comment
Share on other sites

Arvostan Neiti Hattaran syytä pysyä hoikkana häiden aikaan  :grin: itsekin (jonkun mielestä ehkä itsekkäästi) haluan pysyä vielä hoikassa kuosissa jonkun aikaa.

 

Mutta siis, muuten mulle oli itse asiassa se ja sama hankitaanko lapset vasta avioliiton sisällä vai avoliitossa. Kuitenkin koska tällä hetkellä en tahdo meille vielä lapsia (vähän kuin Lumenelle sanoi en tiedä vielä yhtään varmaksi koska oikeasti haluan lapsia, enemmänkin ollaan ajateltu että niitä siunaantuu sitten kun tuntuu siltä että voidaan alkaa yrittää. Koskaan ei tulla olemaan valmiita) tulee meille häät ensiksi. Ihan hyvä että saadaan sitten rauhassa katsella toisiamme vaikka kyllästymiseen asti avioliitossakin. 

 

PS. koska muut uskaltautuu sanomaan omia 'erikoisempia' syitä olla hankkimatta lapsia niin pakko myöntää että mun syyni lapsettomaan elämään on myös tosi naurettavaa kyllä se että tiedän jo miten mun omilta vanhemmilta tulee valittamista siitä jos me halutaan yksi ainoa lapsi (tästä on siis jo tullut kommentteja että eihän se nyt sovi että on vaan yksi, kasvaa kuulemma ihan kieroon ja itsekkääksi sitten  :grin:  ihan varmasti joo se on siitä kiinni, melkein yhtä pahasti musta ajateltu kuin se että jotkut ajattelee että lapsi ei saisi muka miehen malleja elämään kahdelta äidiltä.)

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...



×
×
  • Create New...