Jump to content
Naimisiin.info

Mikä jännittää eniten?


Guest -Saana-

Recommended Posts

eniten jännittää varmaan se vihkimistilaisuus mutta kyllä sekin että kaikki menee hyvin eikä sattuisi mitään ikävää / ikävän yllättävää koko päivänä

Link to comment
Share on other sites

  • Replies 393
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Oikeastaan mikään ei jännitä; Vieraita on vain 15 ja kaikki läheisiä ja tärkeitä, joten juhlien keskipisteenä oleminen ei jännitä. Vihkikaavat eivät ole kovin monimutkaisia joten eiköhän siitäkin selvitä. Itse naimisiinmenokaan ei jännitä koska tämä on oikea päätös  8-)

Link to comment
Share on other sites

Kaikista eniten kauhulla ja jännittyneenä odotan vihkimistilaisuutta siis kirkkoa. Mä tiedän että mä itken!!! Miten selviän kunnialla läpi sen kirkossa oloajan?? Ne on nimen omaan ne kirkon urut mitkä mut saa itkemään! Ja sitten kun pappi alkaa puhumaan ja puhuu meihin liittyvistä asioista..voi kauheeta voin vaan kuvitella miten mä itken  :o  . Ja sitten kun pitäis sanoa se Tahdon...mä varmaan parkasen sen ulos suustani kauhealla itkuntäyteisellä äänellä ja häpeen loppuelämäni sitä  :-[

Tän vuoksi meijän vihkikaavassa ei voi olla mitään ylimäärästä, mahdollisiman lyhyt vaan! Ja tän takia siitä vihkimistilanteesta ei voi nauttia täysillä! En varmaan voi kuunnella mitä pappi sanoo vaan minun täytyy miettiä kaikkia asioita mitkä vaan naurattaa mua. Olisi ihanaa sanoa vihkivalat yms., mutta minä en kykene siihen. Ja olisi ihanaa, kun joku sukulainen tai ystävä laulaisi tai pitäisi jonkun puheen kirkossa, mutta en pystyisi sitä kuuntelemaan.

Olisin niin onnellinen, kun kävisi sellainen ihme että en pahemmin itkisi kirkossa.

Ja sekin vielä että jos meistä ei saada yhtään hyvää valokuvaa kirkossa, kun mä vaan vollotan kaikissa!

Mä liikutun joskus pelkästä musiikista..esim autolla ajaessani.. ja elokuvista.. tai sitten kun on jonkun sukulaislapsen päättäreissä ja se esiintyy tai hakee todistuksensa.  

Ja mistähän ihmeestä se johtuu että liikuttuu niin helposti ihan pienistäkin asioista?

Olenko mä vaan semmonen itkupilli..

Link to comment
Share on other sites

Vihkitilaisuus kirkossa taitaa eniten jännittää. Kun kävelen isin kanssa alttaria kohti sulhasen luo. Sitten papin edessä oleminen, itkettääkö..

:-X ...mulla on mielessä ihan samanlaiset jännitykset...juuri tuo itketys voipi olla miun heikko kohtani  ;) ...nytkin kun oikeen ajattelen alttarille astelun ihanuuttaa isukkini käsipuolessa, ni *nyyh* itkuhan siinä jo tulee pelkästä haaveilusta...toisaalta ehkäpä se todellinen tilanne onkin sitten niiiiiiin jännittävä, että jotenkin skarppaan itseni ja hoidan homman kunnialla ja reippain mielin  ;D ...nimittäin jos itku pääsee, ni sitä voipi olla vaikea lopettaa  ::) ...juu ja sekin vähän pistää mietityttään, että mitäpä jos rupeeki pyörryttään siellä alttarilla... :-? ...huih...

Zenji08: luin vasta oman kirjoitukseni jälkeen juttusi...olet näköjään siis niin samanlainen itkuiita kuin minäkin... ;D

Link to comment
Share on other sites

Apua, varmasti aika monikin asia tulee jännittämään!

Toivoisin, että saisin pidettyä itseni itkemättä kun kävelen kohti alttaria. Sitä kun liikuttuu jo muidenkin häissä... mutta toisaalta toivon jännittäväni tilanteessa sen verran että en edes pystyisi vollottamaan. Ja se on yksi syy ettei meillä lueta sormuslupauksia, kun sulhanenkin sanoi ettei ehkä saa ääntään kuulumaan vaan värisemään...  ;)

Ja toivon, että vieraillakin olisi mukavaa ja hauskaa :)

Link to comment
Share on other sites

Jos vieraat on niin mulkvisteja, etteivät viihdy sinun kekkereissä. Niin se on niiden oma häpeä.

[smiley=thumbdown.gif] SUCK SOME COCK

Link to comment
Share on other sites

Pakko vastata, mika minua jannittaa eniten. Olen enemman kuin pikkutarkka asioiden suhteen ja pelkaan jo nyt (haihin 10 kk) etta joku asia menee haapaivana pieleen.. Oikeesti, kuullostaa ihan naurettavalta ja tiedan etta ei pitais stressata mutta minkas voin kun olen mika olen. Mutta olen myos valmis myontamaan pienen (eika aina niin pienen) vikani. Anyway...tuon pienen stressin lisaksi eniten jannittaa itse vihkiminen. Olen erittain tunteellinen ihminen ja liikutun herkasti..no enpahan ole ainut kun mies on samaa sorttia joten varmaan menee ihan nauruksi jos me molemmat vollotamme alttarilla. No ompahan muilla hauskaa!  ;D

Link to comment
Share on other sites

Mua jännittää ehdottomasti eniten vihkiminen! Ensinnäkin en voi katsoa kenenkään läheiseni päälle, koska toinen kaasoistani kyynelehtii varmasti eikä äitinikään helpota tilannetta varmasti yhtään. Eli varmat itkut tulossa.

Suurempi jännitykseni kohde kuitenkin on pyörtymisen pelko alttarilla tai jopa jo sinne käveltäessä! :-[ Olen nimittäin pyörtymiseen taipuvaista tyyppiä, ja kehittelen jo nyt vajaa vuosi ennen vihkimistä kaikenlaisia mörköjä mieleeni pyörtymisestäni vihkimisen eri tilanteissa. Pohdinkin jo pyörtymispeloissani, että jospas vihkiminen olisi jossain muualla kuin kirkossa esim. ulkona, niin raittiissa ilmassa ja jotenkin rennommassa ilmapiirissä osaisin hengittää koko vihkimisen normaalisti... Päätin kuitenkin kohdata pelkoni ja "suunnata myrskyä päin", eli varasin kirkon. Kirkkovihkiminen kun on kuitenkin se juttu, joka on minulle ja tulevalle miehelleni tärkeää, enkä aio luopua siitä pelkoni takia... No vuosi on onneksi aikaa mielikuvaharjoitella vihkimistä niin, että kaikki menee hyvin. Ja kyllähän kaikki menee hyvin  :-/ :) :-/ :) :-/

Link to comment
Share on other sites

mikä teitä jännittää/jännitti eniten hääpäivänä eli minkä asian totaalinen epäonnistuminen tai suunnitellusta poikkeaminen latistaisi parhaan juhlamielen?

- jos siunaus menee sitä miettiessä, et mitähän seuraavaksi tapahtuu

- jos ruoka loppuu kesken (koska jotkut, jotka eivät ole ilmoittautuneet, tulevatkin paikalle)

- jos erään kutsutun vieraan pojat ovat omia itsejään, on odotettavissa kaikkea "kivaa" (en haluis, että hääkakkua ropelletaan ennen meitä)

...siinä ensimmäisenä mieleen tulleet.

Link to comment
Share on other sites

Eniten jännittää se, suoristuuko mun hiuksiin laitettavat kiharat, jos ilma on kostea/ sateinen.. mulla on tästä huonoja kokemuksia, enkä halua olla morsian, jolla OLI kauniit enkelikiharat juhlan alussa ja illasta se kuontalo näyttää lähinnä joka suuntaan sojottavalta variksenpelättimeltä... oon jopa harkinnut permanenttia tän takia.

Toinen jänitettävä osuus on se hurjat 100m mitkä mun pitää pystyä kävelemään alttarille itkemättä. ja itse vihkimisestä selviäminen itkemättä. kun omissa häissä ei ehkä tahdo turvautua laskemaan kertolaskuja vaan mä ainakin haluaisin keskittyä siihen, mitä pappi sanoo. Muuten kaikki sujuu miten sujuu ja niihin asioihin mä en voi juurikaan vaikuttaa. sehän voi olla ihan huskaakin yhdistää meidän päinvastaiset suvut ja katsoa, mitä se aiheuttaa!  :P Tänään on perheiden kihlajaisjuhlat ja se varmasti antaa vähän esimakua tulevasta. onneksi niillä sentään on se kielimuuri, niin eivät ihan kaikkea ymmärrä, mitä toinen sanoo  ;D

Link to comment
Share on other sites

Hihii, eniten jännittää se, miten morsiamen omat hermot kestää kaiken häävalmistelustressin! Eli enemmän melkein jännittää se valmistelu ja järjestely kuin ite häät. Juhlaa ootan innolla ja uskon että se kyllä sitten kruunaa kaiken... Sulhanen jänskää ihan samaa, eli siis sitä että mulle tulee hermoromahdus häitä edeltävänä iltana, tuntee minut aika hyvin  ;D

Hääjuhlassa jännittää se, miten herkkänä ihmisenä selviän kaikista liikutuksista kunnialla. Saattaa meinaan vesiputoukset päästä valloilleen kun tarpeeks herkistyn  ;)

Link to comment
Share on other sites

  • 3 months later...
Mua jännittää ehdottomasti eniten vihkiminen! Ensinnäkin en voi katsoa kenenkään läheiseni päälle, koska toinen kaasoistani kyynelehtii varmasti eikä äitinikään helpota tilannetta varmasti yhtään. Eli varmat itkut tulossa.

Juurikin näin! Jo nytkin itkettää ajatus, kuinka mun isukki saattelee mut silloin alttarille... Voi ei! Toivottavasti jännittää niin, ettei edes osaa itkeä. Mä kun itkeskelen pelkästään jo telkkaria katsellessa, kun nään häitä...   :-[

Link to comment
Share on other sites

Kaikista eniten kauhulla ja jännittyneenä odotan vihkimistilaisuutta siis kirkkoa. Mä tiedän että mä itken!!! Miten selviän kunnialla läpi sen kirkossa oloajan?? Ne on nimen omaan ne kirkon urut mitkä mut saa itkemään! Ja sitten kun pappi alkaa puhumaan ja puhuu meihin liittyvistä asioista..voi kauheeta voin vaan kuvitella miten mä itken  :o  . Ja sitten kun pitäis sanoa se Tahdon...mä varmaan parkasen sen ulos suustani kauhealla itkuntäyteisellä äänellä ja häpeen loppuelämäni sitä  :-[

Sama täällä!! Oon yrittäny miettiä, mihin sitä vois ajatuksensa suunnata, että ei olis kokoa ajan vollottamassa, johan siinä menee hyvä meikkikin ihan pilalle jo ensimmäisen puolen tunnin aikana! >:( Vähän mua kanssa jänskättää, että miten kaikki ohjelma sujuu. Ei niinkään aikataulu mutta se, että vieraat viihtyy ja kaikilla on hauskaa, eikä tule semmosia hetkiä, että kukaan ei oikeen tiedä, mitä nyt pitäis tapahtua. Toisaalta, kun kaikki menee vaan omalla painollaan ja vaikka sattuis jotain kömmähdyksiä niin eipä tuo haittaa, jääpähän ainakin paremmin kaikille mieleen ne juhlat.  :D

Link to comment
Share on other sites

Minuakin jännittää eniten juuri vihkiminen koska se on tarkoitus toteuttaa ulkona jäällä helmikuun viimeisenä päivänä... Meidän tuurilla on taatusti 30 astetta pakkasta ja kaamea lumimyrsky...

Link to comment
Share on other sites

Kaikista eniten ehkä jännittää se ku kävelen alttarille.

Muutenkaan en osaa olla huomion keskipisteenä.

Kuin mun suusta.

Odotan kauhulla sitä hetkeä kun ovet avataan ja pitäis kävellä alttarille. Onneksi kävellään sulkin kanssa yhdessä,niin sen pitäis vähän rauhoittaa. Mutta ajatuskin siitä että kaikki tuijottaa meitä ja jokaista askelta kun kävellään ohi, saa kylmät väreet kulkemaan selkäpiissä, vaikka ovatkin tuttuja ihmisiä.

Link to comment
Share on other sites

Kuin mun suusta.

Odotan kauhulla sitä hetkeä kun ovet avataan ja pitäis kävellä alttarille. Onneksi kävellään sulkin kanssa yhdessä,niin sen pitäis vähän rauhoittaa. Mutta ajatuskin siitä että kaikki tuijottaa meitä ja jokaista askelta kun kävellään ohi, saa kylmät väreet kulkemaan selkäpiissä, vaikka ovatkin tuttuja ihmisiä.

Mulla ihan sama juttu! Hirvittää olla huomion keskipisteenä, vaikkei isot häät olekaan tulossa.

Siltikin toinen asia jännittää mua vielä paljon enemmän, nimittäin se, viihtyvätkö vieraat. En ole ollut vieraana häissä, joten en oikein tiedä mitä niiltä odotetaan (paitsi tietysti olen lukenut täällä juttuja, ja haastatellut työkavereita ja kavereita). Tuntuu siltä, että jotain jää kuitenkin huomioimatta tai jotain menee pieleen. Ehkä se siitä selviää, kun pääsee kunnolla vauhtiin järjestelyissä.

Link to comment
Share on other sites

  • 1 month later...

Joka ikinen asia, mutta ehkä sellainen...joka oikeasti voisi pilata päivän....olisi jos suuri osa vieraista jättäisi tulematta, koska emme aio kutsua lapsia häihimme :unsure: Luulisi ihmisten osaavan suhtautua asiaan, mutta mutta...aina ei näin kuulema ole ollut.

Link to comment
Share on other sites

mua jännittää eniten se, et rupeanko itkemään ku meidät vihitään ja mitä jos sulkki murtuu :rolleyes: Sen jälkeen eniten pelottaa kertoa isälle, että mentiikin salaa naimisiin eikä pidetä alkuperäisiä isoja häitä. Hän nimittäin olis tehnyt mun hääkimpun.

Link to comment
Share on other sites

Ehkä eniten jännittää, että kaikki asiat on tehty ennen h-hetkeä. ja tietenkin että myös ne asiat joiden täytyy mennä kuin valettu sinä päivänä, menee myös!!!Ja oikeestaan on helpompi sanoa että JÄNNITTÄÄ KAIKKI!! :P

Link to comment
Share on other sites

Ma en edes ole varma olenko jo vastannut tahan jo, mutta vastataan nyt uudelleen, ja voihan se olla etta kun haat lahestyy niin mielikin muuttuu.

Meilla haihin on enaan reilu 4 kk ja voin sanoo, etta eniten jannittaa se etta saanko sanaa suustani kirkossa. Tiedan takuu varmasti itkevani, en edes jaksa enaan pelata sita asiaa, se on aivan taattu asia, mutta toivottavasti saan sen verran suustani aanta etta saan sanottua " I Do". ja sit tietenkin pitkan rimpsun sormusvalan aikana...mut onneks siina pappi sanoo sanat edelta.

Ma en jannita kuinka haajuhla menee, koska luotan siihen etta kaasoni ja bestmanit hoitavat mahdolliset ongelma tilanteet pois ennenkuin edes huomaan asiaa. Aijon vain nauttia mieheni kanssa juhlastamme ja uudesta avioliitostamme.

Turha niita asioita on jannittaa...

Link to comment
Share on other sites

Moni asia jännittää tällä hetkellä, kun häät on lauantaina! Mua jännittää miten meikki ja kampaus onnistuu. Sen jälkeen miten aikataulut hääkuvien kanssa menee ja miten ne kuvat onnistuu. Eniten jännittää tietysti alttarille meneminen, alanko pillittää ja sähläänkö jotain muuta hölmöä.

Vieraidenkin kanssa saa vähän jännittää, että löytääkö ne paikan päälle ja missä kunnossa. <_<

Link to comment
Share on other sites

Mä menetän jo nyt yöuneni kun ajattelen seisovani siinä kirkon ovella, häämarssi alkaa, vieraat kääntyy katsomaan, hymyilevät, äiti kyynelsilmin katselee minua. Minä otan ensimmäiset askeleet kohti miestäni (ellei sit mennäyhtä aikaa) ja yritän päästä alttarille parahtamatta itkuun tai sitten vaihtoehtoisesti hysteeriseen nauruun. :mellow:

Ja sekin jänskättää et kutsuissa tulee lukemaan "me *****kuussa salaa mentiin naimisiin ja näin tämä juttu ajateltiin.." et kuinka moni on OIKEASTI yllättynyt ja kuka pettynyt.

No senhän näkee sit.

Mut hui.

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...



×
×
  • Create New...