Vanhempien reaktio hääuutisiin

[mansqu]

Olin vasta 18 vuotias kun mentiin kihloihin, ja tällöin vanhempani olivat aivan järkyttyneitä siitä et mentiin kihloihin, sanoivat et just joo... Anoppi sitten taas oli aivan onnessaan tilanteesta... No nyt ollaan sitten 10 vuotta oltu kihloissa ja viimeinkin ens kesäks on häät suunnitteilla, nyt omat vanhempani ovat aivan onnessaan osallistumassa suunnitelmiin... Niin se aika muuttaa tilannetta...

[morsian-2009]

Meillä ei vielä tiedä muuten kuin minun äiti.. Sanoi vain että hienoa ja älä vielä huolehdi häistä (ensi kesänä) että hoidat vauvasi vähän isommaksi (esikoinen 1,5v ja kuopus 5kk) ja syksyllä/talvella aletaan sitten suunnittelemaan. Ja että kun äiti pistää hihat heilumaan niin hienot häät saadaan aikaiseksi..

Tulevalle anopille ei ole mies kertonut enkä minäkään.. ehkä jossain välissä sitten saa tietää. varmasti ilostuu ja tahtoo auttaa mutta miten voin pyytää esim tekemään lapsille vaatteet jos ei hän koko häistä tiedä

Kaikki mieheni suvussa odottaa miehen siskon häitä ensin kun ovat 10v olleet kihloissa ja me yhdessä vasta kolmisen vuotta Järkytyksenä tuli nämä lapsetkin. Toivottavasti osaavat innostua häistä yhtä paljon loppujenlopuksi kuin lapsistakin

[A340]

Voi vitsi, että tuli paha mieli toisten puolesta tätä viestiketjua lukiessa. Miten vanhemmat voivatkin olla joillain noin moukkia. Olisi muuten ihan mielenkiintoista tietää, että liittyykö vanhempien reaktio ikään. Eli minkäikäisiä nämä "nuivan kommentin" saaneet yleensä ovat.

Onneksi itselläni molempien vanhempien suhtautuminen oli todella positiivinen. Oma isäni tiesi jo etukäteen, sillä mieheni oli pyytänyt vanhaan tapaan kättä ennen kosimista (kosiminen tuli yllätyksenä minulle). Oma äitini oli aivan käsittämättömän innoissaan (samoin kuin isäni) ja miehen äiti hyppeli oikeasti tasajalkaa ja tanssahteli ympäri taloa Eli ei käynyt epäselväksi kuinka onnellisia olivat meidän puolesta.

[tammikuu09]

Onneksi itselläni molempien vanhempien suhtautuminen oli todella positiivinen. Oma isäni tiesi jo etukäteen, sillä mieheni oli pyytänyt vanhaan tapaan kättä ennen kosimista (kosiminen tuli yllätyksenä minulle). Oma äitini oli aivan käsittämättömän innoissaan (samoin kuin isäni) ja miehen äiti hyppeli oikeasti tasajalkaa ja tanssahteli ympäri taloa Eli ei käynyt epäselväksi kuinka onnellisia olivat meidän puolesta.

Samoin, kun kerrottiin tulevista häistä, niin sulhasen äiti kirjaimellisesti hihkui ja hypähteli riemusta

Oma äitini taisi sanoa jotain tyyliin "vai niin", mutta hän on luonteeltaan sellainen - ja kyllähän kuumeinen asun / kampauksen / meikin pohtiminen jo puoli vuotta ennakkoon kertoo minulle enemmän kuin tuhat tunteenpurkausta

Isät ovat olleet kovasti rauhallisia, joskin omani taisi käväistä pyyhkäisemässä silmäkulmaansa keittiössä

Muokattu: July 25, 2008, käyttäjä: tammikuu09

[Nocturna]

Ei noi minun vanhempani ilosta hyppineet, mutta eivät ne ole sen tyylisiäkään.

Pessimistinen äiti ajatteli että onhan siihen vielä aikaa (2v) joten ehtii tuo minun mies vielä kyllästyä minuun + voivotteli 200e vihkijämaksua maistraatista juhlapaikalle kun kirkko/maistraatti olisi ilmainen. Ei se harmissaan voi olla, koska se kuitenkin kyseli asioita että mitäs tehdään ja milloin. Eli olen yllättynyt kuinka hyvin kuitenkin otti Isä varmasti mutisee mielessään ettei tästä mitään tule, mutta mikäs siinä.

Miehen vanhemmat - no jaa, enpä osaa sanoa niistä, kaukana asuvat.

[Lumikukka81]

Minun vanhemmat olivat tosi onnellisia ja iloisia kuullessaan hääsuunnitelmista, muut sukulaiset eivät vielä tiedäkään. Pikkuhiljaa pitäis kai kertoa muillekin lähipiirille, appivanhemmille ym.

[sammakkomorsian]

Ikävää kuulla toisten huonoista kokemuksista.

Naimisiinmeno on ainakin itselleni yksi elämän suurista asioista. Onneksi meidän vanhemmat ottivat uutisen ilolla vastaan. Kerroimme kihlautumisestamme jouluaattona, kun vierailimme molempien kotona. Mieheni vanhemmat olivat uutisesta oikein iloisia. Minun äitini oli huippu: uutisen kuultuaan oikein karjaisi "Iiiiiiiiihanaaaaa!" kyyneleet silmissä. Myös isäni oli oikein iloinen ja hänenkin silmissään näytti olevan jotain vikaa... Jouluaattoiltaan mennessä äitini oli ehtinyt laittaa uutisen tekstiviestillä kaikille sukulaisille ja ystäville.

[anskilia]

Soitimme molemmat vanhemmiillemme heti, kun olimme menneet kihloihin (päätimme samalla hääpäivän) ja kyllä kai sulhon äitikin oli silloin onnitellut. Oma äitini töksäytti ensimmäisenä, että painostinko sulhastani kosimaan ja loukkaannuin tästä hieman. Äiti kyllä soitti sitten heti seuraavana päivänä ja pyysi vuolaasti anteeksi, oli kuulemma juonut pari lasia viiniä ja mennyt uutisesta niin sekaisin, että ei ollut tiennyt mitä sanoa. Nyt vanhempani ovat todella onnellisia puolestamme ja innoissaan suunnittelemassa häitä sekä tarjoamassa apuaan. Myös sulhastani ovat kovasti onnitelleet.

Sulhasen vanhemmat taas eivät ole millään tavalla ottaneet puheeksi kihlaustamme tai häitämme. Ymmärrän toki, että ehkä kaikki eivät halua näitä asioita puhelimessa suunnitella, välimatkaa kun meillä on sulhon vanhempiin lähes 600 kilometriä. Nyt kun kuitenkin ensimmäistä kertaa kihlauksen jälkeen tavattiin ihan kasvotusten, niin he eivät edelleenkään sanallakaan maininneet mitään hääsuunnitelmistamme saatika onnitelleet kihlauksestamme. Päin vastoin, hyvä että tervehtivät minua, vaikka tulivat nimenomaan meille kylään. En odottanutkaan, että he välttämättä mitenkään alkavat hössöttää, mutta nyt tuli sellainen olo, että mahtaakohan heitä kiinnostaa häämme yhtään

[Minette]

Ei kannata ihan heti huolestua. Vanhemmilla voi tosiaan ottaa vähän aikaa, että oikeasti ymmärtävät uutisen laadun.

Omalla kohdallani tapahtui näin. Kihlauduimme vuosi sitten ja kihlausta seuraavana päivänä menimme ensin käymään minun vanhempieni luona. Istuttiin siinä kahvipöydässä, kun sitten kerrottiin uutiset. Vanhempani olivat lähinnä häkeltyneen näköisiä. Taisivat kuitenkin onnitella. Myöhemmin äitini sanoi, ettei ollut osannut odottaa näitä uutisia, sillä aiemmin samana kesänä istutimme vanhempani vakavannäköisinä samaiseen kahvipöytää. Kerroimme silloin ottavamme koiran. Äitini oli tuona hetkenä odottanut kihlausuutisia ja kuvitteli, että kyse oli jostakin vastaavankaltaisesta kuin koirasta.

Miehen vanhempien luo ajelimme saman päivän iltana. He olivat ulkona nauttimassa lämpöisestä kesäillasta ja kerroimmekin oikeastaan heti autosta päästyämme kihlautumisesta. Ensimmäinen reaktio sulhasen isän suusta: "On tämä parempi uutinen kuin se, että olisitte eronneet." Olin hieman huuli pyöreänä. Siinä sitten jutusteltiin muita juttuja. Myöhemmin illalla kumpikin sulhasen vanhemmista tuli erikseen sanomaan minulle, että hieno juttuhan tämä oikeasti on. Tällöin sulhasen äiti vielä jutteli, että voihan sitä sitten ihan rauhassa miettiä sitä hääpäivää, eihän tässä mikään kiire ole.

Nyt kun aikaa on kulunut se vuosi ja pikku hiljaa on juteltu hääasioista niin kovin on mielipide muuttunut. Kokolailla innoissaan kaikki tuntuvat häistä olevan. Taannoin tässä jutellessani sulhasen äidin kanssa oli hän jo sitä mieltä, etteivät pitkät kihlausajat ole mistään kotoisin. Hyvä vain, että mennään nyt naimisiin.

Meidän tapauksessa siis kummankaan vanhemmat eivät jostain syystä osanneet odottaa meiltä tätä päätöstä. Kuitenkin kun ovat saaneet asiaa pyöritellä mielessään, niin siitä on tullut mieluinen asia. (Kumpikin meistä tulee hyvin toimeen toisen vanhempien kanssa. Voisin ehkä jopa sanoa, että häitä suunnitellessa juttutuokioista on tullut entistä luonnollisempia.)

Muokattu: July 31, 2008, käyttäjä: Minette

[kukkakeiju]

Meillä myös aika neutraali reaktio äidiltäni. Olisin toivonut sitä ilosta kiljumista ja onnenkyyneleitä joka seurasi kerrottuamme viime kesänä vanhemmilleni kihloihin menosta ja raskaudesta. Nyt vastaus on ollut lähinnä laimeat: "no sehän on ihan mukavaa" ja "nauttikaa nyt lapsesta ensin rauhassa". En oikein ymmärrä miten lapsi häiritsee naimisiin menoa, mielestäni lapsi on hyvä syy vauhdittaa naimisiin menoa eikä missään nimessä lykätä häitä ja mennä naimisiin vasta kun lapset ovat isompia. Tyttäreni on siis häiden aikaan 1,3 vuotta ja koska haluamme pienellä ikäerolla lisää lapsia, joten nyt on hyvä sauma avioitua Ja kun häitä on niin odotettukin! Yhdessä ollaan oltu siis häihin mennessä 6 vuotta jo.

Toivottavasti äitini innostuu nyt kun tajuaa että häät ovat oikeasti tulossa, en ole vielä kertonut hänelle ostamastani puvusta edes, saa nähdä miten reagoi nyt...

[kultanen]

Me oltiin seurusteltu reilu 5 kk, kun päätimme, että mennään vuoden päästä naimisiin. Jännitti todella paljon kertoa vanhemmille, kun ei tiennyt, että miten ne reagoisi. Panttasin tietoa viikkotolkulla ja hoidin hääjärjestelyjä eteenpäin. Yhtenä kesäpäivänä mentiin sitten käymään ja mainitsin, että häät olisi tulossa. Vanhemmat olivat todella onnellisia meidän puolesta ja sanoivat, että olivatkin miettineet, että sovimme hyvin yhteen. Kaikki meni lopulta todella hyvin, ja aivan turhaan olin jännittänyt koko juttua.

[Mocca]

Mun vanhemmat olivat aika neutraaleja, onnittelivat ja nyt myöhemmin ollaan tosi paljon (varsinki) äidin kanssa häistä höpisty. Anopppi oli ihan haltioissaan ja oisi tahtonut häät jo tälle kesälle Appi, ei ole tainnut sanoa juuta eikä jaata.

En usko että tuli yllätyksenä kellekään, koska kihlauduttiin jouluna ja kaikki on tiennyt meidän mielipiteemme, että tahdotaan suht lyhyt kihlaus. Luulen että (kolmas) raskaus, josta samaan syssyyn ilmoitettiin, oli se isompi ylläri.

[Enkelinainen]

Mun äiti oli iloinen ja sanoi että hänen on pitänyt jo kauan että koska me mennään naimisiin mutta hän on vaan aatellut että ehkä ens kesänä.

Ja mun isä taas oli ihan neutraali. Se ei oikein koskaan osaa ilmaista omia tunteita silleen hienosti. Osasin suhtautua hänen vastaukseen kyllä.

Miehen äiti ei sanonut eikein mitään muuta kuin että hyvän vaimon hänen lapsi kyllä saa.

[Pieta]

Meillä mun äiti rupesi itkemään, kun kuuli kihlauksesta (ilosta toivottavasti) Isä vaan rutisti kovasti. Samoin miehen äiti oli tosi onnellinen, miehen isästä en tiedä, kun en tainnut olla paikalla kun kuuli. Miehen sisko luuli häiden olevan aprillipilaa, kun aprillipäivänä kerrottiin. Kuitenkin kaikki oli onnelsia ja kai arvanneetkin ratkaisun.

[ninni--}]

Meidän äiti reagio asiaan aivan normaalisti. Ei mitään turhia hössötyksiä, vaan ihan normaalit onnittelut.

Miehen äiti reagoi kihlaukseemme jo aivan omalla tavallaan (ei pidä minusta lainkaan) eli mökötti asiasta kolme päivää ja naimisiin menosta sanoi vaan, että onhan se parempi avioliitossa, kuin avoliitossa. Appiukko oli erittäin onnellinen ja hyvä ettei rutistanut minusta ilmoja pihalle kun kuuli kihloista ja naimisiin menosta.

Miehen vanhemmat ovat täysin uskovaisia (vastustavat homoutta ja naispappeutta, eivätkä hyväksy avoliittoa) mutta olisin odottanut hieman parempaa käytöstä anopilta. Kai se on sitten liikaa pyydetty, että olisi edes kerran elämässään onnellinen poikansa puolesta.

[Keke Rosberg]

Ikävää on lukea näinkin monta kurjaa kokemusta

Minä jännitin ihan kauheasti appivanhempieni reaktiota. Sulho on ollut naimisissa aiemmin, (Ja itse asiassa vasta aivan hiljattain virallisesti eronnut) ja pelkäsin, etteivät he hyväksy meidän päätöstä mennä naimisiin näin pian. Enkä ollut ihan varma vielä siitä, mitä he ylipäätänsä minusta tykkäävät. Menimme kihloihin tasan vuosi seurustelun alkamisesta, ja seuraavana aamuna, kun appivanhemmat tulivat käymään, sulho ilmoitti, että "tervehtikääpäs nyt tulevaa miniäänne . Ensiksi eivät meinanneet ymmärtää, mistä oli kyse, mutte sítten taisi päässä raksuttaa, ja lopulta heidän reaktionsa olivat ihan positiiviset´. Onnittelivat ja halasivat, mutta todella yllättyneiltä vaikuttivat. Ja olihan se anoppi kysynyt jälkeenpäin, että mikä kiire meillä on Mutta on myös sittemmin kertonut pitävänsä minusta todella paljon, ja kuulemma näkee, että poikansa on minun kanssa onnellisempi kuin koskaan.

Sitten he seuraavana päivänä toivat meille kihlajaislahjaksi valokuvan meistä, jonka olivat ottaneet kihlajaispäivänä ja suurentaneet ja kehystäneet. Silloin kerroimme, että emme aio odottaa vuosikausia häihin, vaan ne ovat tulossa ihan pian, ja siihen he, että siitä vaan, kunhan heidät kutsutaan Eli ihan turhaan stressasin!

Oman perheeni reaktiot olivatkin sitten ylitsepursuavan iloiset ja onnelliset, mikä oli myös todella ihanaa. Äiti olisi voinut olla hyvinkin hapan, kun on niin katkera omasta epäonnistuneesta rakkauselämästään. Onneksi hänkin oli aivan vilpittömän onnellinen meidän puolesta

[Palloinen]

Meidän molempien vanhemmilta tuli miltei samanlaiset reaktiot. Äidit onnittelivat ilman suuria tunteenpurkauksia ja isät eivät puhuneet mitään. Tai sulhasen isä murahti fiiliksiä tiedusteltaessa, että "eihän tuohon nyt ole mitään sanomista" No jaa, ollaanhan tässä oltu kihloissa jo melkein seitsemän vuotta, että ei tämä kellekään mikään yllätys ole, mutta ehkä vähän jotain enemmän olisi toivonut. Pääasia, että itse ollaan innoissamme ja odotetaan jo kovasti ensi kesää.

Muokattu: August 18, 2008, käyttäjä: Palloinen

[Joannet]

muok

Muokattu: April 10, 2009, käyttäjä: Joannet

[H&J]

Molempien vanhemmat ottivat tiedon vastaan "jo aivan kuin olisivat sitä odottaneet"-tyyliin. Onnellisia olivat puolestamme.

[Chadow]

Miulla äiti vaikutti ensin järkyttyneeltä kun huomas kihlasormuksen. Hetken kuluttua kuitenkin onnelliselta

Sisko taas oli heti onnellisen kuuloinen

Isä tosiaan ei tiedä vielä ja saa nähdä koska saakaan kuulla...

[Guest Vieras_Aune_*]

meillä molempien vanhemmat varmaankin vetää herneen nenään kun saavat tietää jälkikäteen että ollaan menty naimisiin. me kun ei pidetä mitään juhlia ja maistraatissa mennään naimisiin kahden todistajan läsnäollessa ja todistajat tulee maistraatilta.

Me teimme näin eikä kukaan vetänyt mitään nenäänsä. Kaikki olivat onnellisia ja iloisia kuullessaan uutisesta jälkikäteen. Anoppi jopa tirautti onnenkyyneleet.

[saluki]

Molempien vanhemmilta ja isovanhemmilta on sadellut onnitteluja. Ovat tainneet jo kovasti odotellakin...

[Annastiina_2010]

Jouduimme hiukan narraamaan vanhempiani, jotka kovasti odottivat kihlausuutisia palattuamme ulkomaanmatkalta, sillä emme halunneet kertoa ennen kuin saimme sormukset sormiin. Uutisen paljastuttua äiti vuodatti muutaman kyyneleen ja isäkin herkistyi pitämään meille pienen "kihlapuheen" siinä onnittelujen yhteydessä ja kuoharia juodessa. Olen tosi läheinen vanhempieni kanssa ja he pitävät kovasti sulhasesta, joten oli iloinen ja onnellinen uutinen heille. Sulhon vanhemmat eivät tehneet asiasta niin suurta numeroa, mutta olivat hekin mielissään.

[miiainen]

Miehen vanhemmat olivat todella tyytyväisiä ja innoissaan asiasta, mutta omiin vanhempiini olin melko pettynyt. Äiti useaan otteeseen yrittäessäni puhua hääasioista sanoi ainoastaan "jaa" tai "just" ja sujuvasti jatkoi keskustelua muihin aiheisiin tai poistui tilanteesta jotenkin muuten. Tuli kyllä sellainen olo, että miksi toistuvasti yritän keskustella asiasta, kun ei näköjään voisi vähempää kiinnostaa. Isä oli normaali itsensä - ei reagoinut juuri mitenkään, mutta tiedän sen kyllä salaa mielessään olevan tyytyväinen Nyt on tilanne kuitenkin jo äidinkin osalta hieman muuttunut, enkä saa vastauksiksi pelkkää mutinaa.

[Whisky]

Me ei oikein tiedetty mitä odottaa ihmisten reaktioiksi, joten esim. anopilleni kerrottiin niin että oltiin autoon istumassa ja just lähdössä sieltä. Parkuhan siltä tuli, en tiedä itkikö onnesta vai siitä että ei taas nää poikaansa vähään aikaan. Onneks päästiin heti lähtemään siitä tilanteesta ennenku se edes tais oikeesti tajuta mitä sanottiin

Meillä kotona onniteltiin ja isäukko jopa halasi mua, mitä se ei siis todellakaan ikinä tee... mie ihan hämmennyin. Sitte kysyttiin että onko jo varattu kirkkoa tms. Siis ihan normi reaktiot.

Mutta tää sulhon isä eli tuleva appeni... Kun asiasta kerrottiin, se sanoi pojalleen "no onnea sitten" ja sit vaihtu puheenaihe, ja mulle ei mitään kommenttia, ei edes onnea toivottanu. Vähän jäi outo olo, kun sen jälkeenkään se ei ole asiasta mitään mulle sanonu, eikä enää muutenkaan paljon juttele. Ja tästä on jo n. 4kk aikaa... Alusta alkaen se on kyllä ollu mua kohtaan ihmeen kylmä ja teennäisen väkinäinen, mutta nyt se kyllä pahoitti mun mieleni...