Vanhempien reaktio hääuutisiin

[esssie]

Meidän molempien vanhemmat yllättyivät iloisesti, oma äitini tosin oli aavistellutkin jo etukäteen että vävypoika on kosinta-aikeissa    Sulhasen vanhemmille tuli ihan puun takaa, mutta reaktio oli kuitenkin positiivinen. Samoin kaveripiirissä ilahduttu uutisesta, jotkut tosin vähän hillitymmin, mutta kuitenkin. 

[Lidda]

Mies oli kertonyt omille vanhemmilleen suunnitelmistaan jo ennen kosintaa. Omalle äidilleni ilmoitin seuraavana päivänä kihlauksesta ja kertoi innoissaan nähneensä unta asiasta

 

Äiti kyllä tuntuu olevan innoissaan ja on jo useamman kuukauden kysellyt, että milloin on häät ja kuinka voi tulla sitten auttamaan. 

[Marjukka85]

Soitin äidilleni kosinnan jälkeen onnen kyyneleet silmissä ja intoa täynnä. Myös äidilläni tuli onnen itku. Kovasti toivotettiin meille molemmille! Hetken kuluttua äitini laittoi mulle viestin että isäkin pyyhkii tippaa linssistä ja pian tuli isältä tekstiviesti miehelleni, että tervetuloa sukuun. <3 Vaikka yleensä isäni ei herkästi näytä tunteitaan. Myös mieheni vanhemmat oli tosi ilosia. Ja olivat onnellisia kun saivat musta "tyttären". Meillä on tosi läheiset välit koko porukalla ja nähdään usein niin että molempien vanhemmat on paikalla.

[Tipsis]

Me laitettiin molempien vanhemmille "sormuskuvat" eivätkä kummatkaan meinanneet tajuta ensin, mistä kuvassa oli kyse Sitten kun tajusivat, olivat tosi onnellisia ja iloisia, äitini laitteli vielä myöhemmin viestiä, että juovat nyt kihlajaiskahvia yms.

[T.I]

Meillä äiti oli ihan innoissaan, isäpuoli myös. Mies vei tulevalle anopille kukan ja viinipullon. Isäpuolelle taas pullon konjakkia. ukilleni ja mummolleni vei valkoviinin ja kukkia. Nekin onnitteli, mutta vaisummin. Paljon häistä on kysellyt, ja ukki halusi kysyä perhetutun vihkimään meidät. Anoppi ja miehen isäpuoli oli myös iloisia. Anoppi alkoi itkemään onnesta, mutta miehen isäpuoli oli vaan vitsillä että ei kannata. Se ei loukannut kun se on aina pessimisti. Miehen mummo ja täti repesi riemusta ♡

[OhYeah!]

Äiti ja isäpuoli oli ilosia ja äiti vaan kysy "Ens vuonna?Miksei jo tänä vuonna?"   iskä ja äitipuoli,samoin miehen isovanhemmit onnitteli vaisummin,mutta ilosia neki oli appivanhemmat oli halaillu poikaansa uutisen kuullessaan,anoppi on kyselly useaan otteeseen parin vuoden aikana häitten ajankohtaa

[Nanna93]

Anoppi kysyi hääuutiset kuullessaan, että "näinkö pian, ootteko tosissanne?" ja äitini tuumasi, että "jaa, kiva kun kerroit". Näin lämmin vastaanotto meidän hääuutisilla 

[Aydinia]

Kihloista ilmoituksen jälkeen vanhempani olivat vähän yllättyneitä ja sitten liikuttuneita.

Olen siis nyt jo asunut miehen kanssa reippaasti yli vuoden, kihlojen aikaan puoli vuotta. Kesällä, kun puhetta häistä tuli, äiti pohti, että eikö miehellä pitäisi olla ensin työpaikka ja sitten naimisiin vasta. (On siis muuttanut maahan Australiasta eikä töitä vielä löytynyt). Mielestäni työttömyys ei todellakaan ole este naimisiinmenolle.

 

No, tänään iski sitten pienimuotoinen kyrsistys, kun kyselin, että tulisivatko vanhempani viikon päästä maistraattiin kanssamme, haluaisimmen nimenomaan heidät + veljeni sinne. Tämäkin kuulemma tuli yllättäen - vaikka ovat hyvin tienneet, että esteettömyystodistuksia on haettu, miehelle Tukholman suurlähetystöstä asti itse. Jutellessa meni ihan ok sitten, lupasivat toki tulla paikan päälle ja kyselivät, olinko hommannut jotain vaatteita ja muuta. Kunnes äiti päätti kysyä, olinko jo hoitanut avioehtopaperit (jotka siis jo on aikoja sitten puhuttu, että tehdään). Olen tiedustellut asiasta riittävästi viikkoja sitten ja sanoin hoitavani paperit ennen vihkimistä. Totesin silti, että ne voi tehdä vihkimisen jälkeenkin, mutta tästä seurasi inttämistä, että milläs sitten nimen saat paperiin jne. HUOH. Miehellä ei ole mitään molemminpuolista sopimusta vastaan enkä itse omista mitään suuria juttuja (perintöä joskus tulevaisuudessa tulossa).

Toistin edelleen, että allekirjoitus ei tule olemaan ongelma... johon sain täysin ajattelemattoman vastauksen: "Ei se aina ole niin helposti mennyt edellistenkään kanssa." ?! En ole siis olllut naimisissa, mutta avoliitossa kyllä, jonka jäljiltä oli hankala talonositusrumba.

 

Ensinnäkin koen, että asia ei heille edes kuulu periaatteessa ja toiseksi, jos eivät jostain syystä luota avomieheen, niin luottaisivat edes minuun! Kun nyt en ole ihan 16-kesäinenkään, vaan 40 ja asiani hyvin hoitanut aina. Kuulosti myös siltä, että 'et juuri ole tehnyt hyviä ratkaisuja edellistenkään avomiesten/seurustelukumppaneiden osalta'.

 

Päätin silti pitää kylmän pään, koska olimme juuri lähdössä kotiin. Sitten piti äidin vielä viimeisenä heittää ovella jo ollessamme, että jos en hoida paperia kuntoon, niin hän ei sitten tule vihkitilaisuuteen.

(tähän kohtaan voi itse kukin ympätä mahdollisimman raakoja kirosanoja ja manauksia, joita mieleeni sillä ja tällä hetkellä syöksyi)

Totesin vain, että se on sitten hänen valittavissaan. 'Niin on', oli vastaus. Jotta en olisi raivonnut siinä ovella, sanoin vain, että selvä, hyvä kuulla sitten tuokin, kiitos vain. Ja lähdin autolle.

 

MIKSI ei voinut vain sanoa, että selvä, hoida paperit kuntoon haluamallasi tavalla, nähdään tilaisuudessa? Mitään tarvetta ei ollut sille 'et ole ennekään onnistunut suhteissasi' -tyyliselle heitolle (näin sen tulkitsin) eikä myöskään millekkään ultimatumille. Eikö jo 60:nen tajua, etteivät äärimmäiset uhkavaatimukset IKINÄ toimi?

Muuten meillä on todella hyvät välit vanhempieni kanssa, mutta mikä "#¤%&/()@ ajaa aikuisen ihmisen käyttäytymään kuin kakara ja täysin ajattelemattomasti?

 

Tulipa pitkä paatos, mutta pakko oli vaahdota jossain tästä. (Mies tietenkin suuttui äitiäni kohtaan, kun autossa käänsin hänelle, miten loppukeskustelu äidin kanssa meni, mutta yrittää ymmärtää jotenkin. Tosin itse ymmärrän myös, että miehelläkin on oikeus loukkaantua moisesta suhtautumisesta.)

 

**Muokkaus: asiat selvitettiin ja ilmeisesti ei äidilläkään ollut tarkoitus sanoa niin pahasti. Kaikki hoidossa nyt, ja maistraatissakin tänään käyty. Perhe hyväntuulinen ja hienosti meni!

Muokattu: November 13, 2014, käyttäjä: Aydinia

[Orko]

Anoppi on innoissaan asiasta (isää ei ole). Omat vanhempani eivät ole kovin innoissaan asiasta Äitini oli kihloista kuultuaan kysynyt siskoltani, että olenko raskaana....

[Lootuksen kukka]

Anoppi ja appi on ihan innoissaan, soittelevat ha kyselevät miten järjestelyt sujuu.

Äiti vaan kysy että onko pakko just sinä viikonloppuna.. Mutta kyllä se sitten oli kuitenkin iloinen mun puolesta.

[Susku90]

Meillä molempien vahemmat suhtautuivat asiaan todella innostuneesti. Äiti alkoi heti pohtimaan minkälaisen hatun häihin hankkii  Isä on myös tohkeissaan ja kovasti ovat osallistuneet häiden suunnitteluun. Miehen vanhemmat olivat myös hyvin mielissään ja molemmat melkein tirauttivat kyyneleet kun halasivat ja onnittelivat Viikko kertomisen jälkeen syötiin yhdessä miehen isovanhempien kanssa ja aikamoinen sotasuunnitelma piti tehdä että millä tavalla isovanhemmille kerrotaan Eli parempaa reaktiota en olisi osannut toivoa Yhdessä olemmekin sitten käyneet katsomassa jo juhlapaikan ja kirkon jotta molempien vanhemmat pääsevät osallistumaan suunnitteluun

 

Mutta tulipa kyllä harmitus kun sai lukea että jotkut voivat suhtautua noinkin kuivasti oman lapsen naimisiin menoon On se kuitenkin monella niin iso ja tärkeä hetki elämässä.

[Pilvilinna94]

Minä kerroin äidilleni, joka oli todella innoissaan hääsuunnitelmistamme. Isälleni ja miehen vanhemmille emme ole vielä kertoneet, mutta ajan kanssa ehdimme kyllä. Isäni saattaa olla hieman järkyttynyt..

[Matltamaton]

Meillä molempien vanhemmat ja minun vanhempien uudet puolisot olivat kaikki innoissaan kihlausuutisesta ja heti halusivat tietää milloin häitä vietetään. Olivat kyllä mielestäni oudon yllättyneitä uutisesta, ottaen huomioon että olemme olleet yhdessä 5,5 vuotta ja yhdessä on tullut asuttua kohta 4 vuotta

[Kikkurakäkkyrä]

Positiivisesti yllättyneitä oli meidän vanhempamme.

[tulips]

Ennalta hieman pelkäsin vanhempieni reaktiota (etenkin isäni, sillä hän on aika tuliluontoinen ja ajattelin, etteivät hääuutiset saa välttämättä häntä hyppimään riemusta). Mutta päästiin sulhon kanssa yllättymään positiivisesti. Äitini kuuli uutisen ensin ja oli rauhallinen - kuin olisi uutista odottanutkin - ja onnitteli tms. Sulhon äiti taas lähes itki onnesta. Kun lopulta kerroin uutiset isälleni, hän otti uutisen todella hyvin ja oli kiinnostunut asiasta. Sulhon isä taas sanoi jo arvanneessa, millaisia uutisia on luvassa. 

Olen todella onnellinen, että molempien vanhemmat suhtautuivat hääuutiseen näin hyvin. Sillä onhan se helpotus, jos lähipiiri suhtautuu asiaan positiivisesti, vaikkei meidän avioituminen heistä riipukkaan.

[hepso]

Oikein iloisia kaikki olivat kihlauksesta, eikä kyllä muunlaisia reaktioita epäiltykään. Muutama perheenjäsen oli jotain uumoillutkin lomareissullamme ehkä tapahtuvaksi, vaikka mitään emme olleet etukäteen sopineet (kosinta oli yllätys eikä sulhokaan ollut etukäteen päättänyt kosivansa juuri matkan aikana). Taisipa pari ”olihan se jo aikakin” –kommenttiakin tulla.

[jennna]

Äiti ei ole kommentoinut oikeastaan mitään, enkä odottanutkaan, koska hän on sairas ja suunnilleen odottelee omaa kuolemaansa. Anoppi oli ihan jeeeee, isä sanoi, että hieno homma, laitan kalenteriin. Tämä on itselle jo suuri voitto, koska isä ei ole juhlaihminen yhtään, mutta haluaa silti tulla. : ) Appiukko ei varmaan edes vielä tiedä.

[caramello83]

Molemmat vanhemmat olivat iloisia. Tunnelma oli ehkä siinä mielessä haikea että olen meidän perheen nuorin. 

[Bloody Mari]

Omille vanhemmileni en ole vielä kertonut. Miehen äidin reaktiota en nähnyt kun en ollut paikalla, mutta isä totesi närkästyneesti onnitteluiden jälkeen, että meidän olisi pitänyt pitää juhlat. Olisivat antaneet jonkin onnittelulahjan mutta nyt ei kuulemma saada mitään. Miehen vanhemmat ei musta muuten tykkää ollenkaan, mutta hyvä että edes kohteliaisuudesta pitivät negatiivisuuden itsellään. Tosi kurjaa kuulla että joidenki vanhemmat kehtaa olla välinpitämättömiä, kyl se melkein pitäisi olla vanhemman velvollisuus tukea lastaan tällaisessa asiassa. Meillä sen sijaan on kaverit tosin ollu tosi vaisuja asian suhteen, mikä oikeestaan harmittaa enemmän.

[häähöperö]

Miehen isä tokaisi "no perkele" ja onnitteli tietenkin. Oma isäni onnitteli myös viileästi ja molempien äidit kyynelehtivät onnesta. Mieheni äiti on ortodoksi ja tämä on hänelle erityisesti suuri aihe.

[Guest]

kummankin vanhemmat arvasivat asian ja ilahtuivat

[neem]

Molempien vanhemmat suhtautuivat kihlauutisiin oikein ilahtuneesti ja lämpimästi, tulihan sieltä myös "tätä on jo odotettukin"-kommenttia. 

[Jiiansku]

Meillä minun vanhemmat kumpikin otti asian hyvin vastaan. Itseäni jännitti tosi paljon kertoa, ja pari epäonnistunutta kertomis-ajankohtaa oli jo takana kun haluttiin että molemmat on kotona ja paikalla kun asiasta kerrotaan.  Eivät olleet mitenkään superisti yllättyneitä, mutta sitäkin innostuneempia. Kihloissa ollaan oltu tällä päivämäärällä 4 vuotta, joten ehkä he jo ovat moista uutista pidemmänkin aikaa odotelleet...  Isä kysyi heti perään, että koska hänestä vaari tehdään. Noh, saa nyt odottaa kyllä häiden yli  Anopista taas en ottanut selvää, mitä ensin ajatteli mutta iloksi ja innostumiseksi sekin tilanne muuttui. Appiukko taas sanoi tyyliin "Jaahas, onnea vaan. Jossakin vaiheessa se päätös pitää tehdä." ja asia jäi oikeastaan siihen. Toisaalta kaikkien neljän reaktiot oli odotettavissa. Meillä mies on perheen nuorin lapsi, ja sisaruksista ainoa joka ei vielä ole naimisissa. Minä taas olen perheen ainoa lapsi, joten tiedän asian olevan tosi iso juttu vanhemmilleni (mitenkään vähättelemättä mieheni vanhempia ja heille asian tärkeyttä).

[Hanpuliini77]

Meidän kummankin vanhemmat ilahtuivat hääuutisesta.

[jennajanikaa]

Minä kerroin asiasta jo äidilleni ja hän oli onnellinen puolestani. Muille kerrotaan myöhemmin keväällä.