Charlene

Vanhempien reaktio hääuutisiin

481 viestiä aiheessa

Livautin viikonloppuna ruokapöytäkeskustelussa, että aikeissamme on mennä naimisiin ensi kesänä. Vanhempani, jotka olivat meillä vierailulla, eivät reagoineet MITENKÄÄN, keskustelu vain sitten jatkui siinä jostain aivan muusta, aivan kuin he eivät olisi  kuulletkaan koko juttua. Siinä sitten hölmistyneenä istuimme avokin kanssa ja minä nieleskelin itkua. Miksei mitään kommenttia?! Vaikka "jaa", olisi riittänyt. Kokemuksia? Kommentteja... :-[

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Miehen vanhemmat ottivat onnenitkulla ja riemulla tiedon vastaan. Oma "pessimisti ei pety"-äitini sanoi uutiseen että; jahhas että sekö seuraavaksi. Äiti kun ajatteli ensimmäisenä sitä hommaa mikä avioerosta syntyy. No äiti on äiti. Piristyy siitä kun saa ruveta askartelemaan ja näpertelemään häävalmisteluiden kanssa.  ;D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ei heillä varmaan ollut tarkoitus olla ynseitä ja olla reagoimatta... ehkä vaan yllättyivät hieman ja tarvitsivat aikaa sulatella asiaa. Eiköhän ne kommentit sieltä vielä tule!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kokemuksia ei valitettavasti vastaavanlaisesta löydy, olemme omista aikeista kertoneet, vastaanotto oli positiivinen, ainut kenties miinus puoli oli että nyt sitten seuraavat kaksi vuotta varmaan valvovat öitä, niin kauhean rahanmenon takia... Kun ei mitää maistraattivihkimistä haluttu... =)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mun vanhempieni (tai siis äitini) reaktio ei myöskään ollut minkäänlainen kun kerroin, että menemme naimisiin. Kun sitten kerroin vielä päivän, kommentti oli "mikä ihmeen kiire teillä nyt on" ::) (olemme seurustelleet häiden aikaan kuusi ja puoli vuotta, joten mistään salama-avioliitosta ei tosiaan ole kyse). Aluksi jätin ihan tietoisesti puhumatta hääasioista äidin kanssa kun olisin vain pahoittanut mielensä hänen kommenteistaan, mutta nyt kun häihin on puoli vuotta aikaa, äiti on toisinaan ihan oma-aloitteisesti ottanut häät puheeksi ja jopa muutaman kerran esittänyt jotain toiveita saada osallistua "kun ovathan ne meidän ainoan tyttären häät".

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ikävää, että muillakin on asiasta kokemuksia. Häät on ensi kuussa ja kun viime vuonna kerroimme niin vanhempani eivät

reagoineet mitenkään. Olen monet itkut itkenut asian takia. Äitini on pessimisti pahimmasta päästä ja jonka periaate on että "mitäs nyt tollasia juhlia tarvitsee järjestää, kun minäkään en kunnon juhlia saanut". Siskoni on kaaso joka ei myöskään ole häistämme innoissaan. Yritän pitää aika matalaa profiilia koska en halua kuulla ikäviä ja kateellisia kommentteja! On aika rankkaa ollut sillä itse haluisin huutaa koko maailmalle kuinka ihanaa on mennä naimisiin miehen kanssa jota rakastan ja tavallaan joudun pidättelemään tunteini. Toisaalta olen aivan eri maata kuin perheeni, he ei näytä tunteitaan kun taas minä itken ja nauran yhtä helposti.

Meillä tosiaan on häät kuukauden päästä ja äiti ei vieläkään kysele suunnitelmista, enkä minäkään halua kertoa.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Charlene, vanhempasi eivät välttämättä suhteudu asiaan negatiivisesti, he eivät välttämättä tiedä, miten suhtautua asiaan ollenkaan! Esim. kun sulhoni kertoi omille vanhemmillaan kihlautumisestamme, isänsä reagoi juuri samoin. Ei sanonut YHTÄÄN MITÄÄN! Sulho sanoo, että johtuu siitä, että isänsä ei tiedä miten suhtautua asioihin eikä tiedä mitä tehdä, ei muutenkaan näytä tunteita avoimesti. Eli kun minutkin tuotiin ensimmäisen kerran näytille (sukusynttäreille, jossa mukana oli tädit, serkut, sedät jne jne.. ;D) hän ei juurikaan puhunut kanssani ja melkeinpä ignoorasi kokonaan. Hän ei kuitenkaan ole ilkeä tyyppi, sosiaaliset taidot on vain hieman rajoittuneet  :). Nyt kun olemme tunteneet pitemmän aikaa, puhuu ihan normaalisti minullekin. Äitinsä onnitteli "normaalisti" ja antoi myöhemmin lahjan. Eli johtuisiko vanhempiesi suhtautuminen asiaan vastaavasta syystä? Ehkä heitä myös hieman "pelottaa" että tyttö on menossa naimisiin, ja siksi esittävät välinpitämätöntä?

Minttuli, ikävä kuulla vanhemmistasi (ja siskostasi).. :( Ehkä tuokin johtuu juuri siitä, että olette niin erilaisia ihmisiä. Tottakai itseäkin masentaisi jos perhe suhtautuisi välinpitämättömästi/negatiivisesti naimisiinmenoon, toivottavasti sinulla kuiten on ystäviä, joille voit hehkuttaa, ja sitä vartenhan mekin täällä olemme ;):-X Luokittelen itsenikin realistiksi (ei siis pessimistiksi ;)) mutta serkkuni osaa olla niin masentava joskus, että kukatkin kuihtuu. Tuntuu että hän ei koskaan innostu mistään, joten tiedän jo nyt, että hänelle on turha alkaa lirkuttelemaan omista häistä, sitten kun päivä päätetään.. Ei ole pahantahtoinen, mutta luonteeltaan niin erilainen kuin minä, vaikka polvenkorkuisesta asti on yhdessä pyöritty. Mutta onneksi minullakin on ystäviä, joiden kanssa voi porista suunnitelmista ja pomppia pilvilinnoissa. Mutta mikä tärkeintä, sulho on täysillä mukana eikä pane pahakseen näitä minun hömppäkohtauksia ;D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

mun vanhemmat otti ihan iloisesti uutiset vastaan, tosin isäni soitti pari viikkoa uutisten jälkeen ja "varmisti" kuulemansa  ;D sulkin vanhemmat otti asian myös ihan iloisin mielin, ei kummankaan vanhemmilta mitään iloitkua tullut mutta en mä sitä odottanutkaan, veikkaan että äitini itkee ne itkut siinä vaiheessa kun ompelee mun hääpukua  :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Sulhasen äiti otti uutisen ihan kivasti, sanoi vain että pitää alkaa sitten vissiin säästämään rahaa. Sulhasen isä (ovat eronneet) ei vielä asiasta tiedä.

Omat vanhempani sanoivat vain, että "no sehän on kiva". Ovat ihan onnellisia mun puolestani. Tosin varsinkaan äiti ei ymmärrä, miksi pitää jo nyt hössöttää, kun häihin vielä melkein vuosi. Itse taas haluan saada kaiken mahdollisen pois jo "jaloista", että ei sitten tarvi viime tinkaan stressata.

Ikävä kuulla, että muilla on huonoja kokemuksia :( Naimisiinmeno on kuitenkin niin iso asia, että on surullista, jos vanhempia ei asia hirveästi kiinnosta, tai on (mikä vielä pahempaa...) negatiivinen suhtautuminen asiaan.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minun äitini oli revetä puhelimessa kun ilmoitin, että laitappas kalenteriin päivä ylös, että me mennään naimisiin. Se kysy toistamiseen "Mitä sä sanoit?, Oisit nyt pyytäny istumaan ensin. " Sen jälkeen se rupeskin miettii mitä laittaa päälleen.

Miehen äiti oli todennut "no jo on aikoihin eletty" miehelle, minulle hän ei ole puhunut asiasta mitään. Tosin ei hän koskaan kysellyt raskaudestakaan mitään, eikä kommentoinut sitä millään.

Äitien reaktiot oli varmasti todelle aidosti yllättyneitä koska omalle äidille olin vannonut etten koskaan mene naimisiin. Ollaan oltu 10v. yhdessä ja kaksi yhteistä lastakin, niin he ovat ehkä luopuneet jo toivosta. ;D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Reaktio oli molempien vanhempien puolelta yllättynyt, mutta tosi tosi iloinen. Miun äiti itki (toivottavasti ilosta) ja iskä ei saanu sanottua oikeen mitään, mutta se on hänen tyylistään:). Kaikkien vanhempien tyyliin ei ehkä sovi kauhee riumuitseminen, joten ymmärrän ton iskän hiljaisen hymyilyn ;).

Taustaa: Jännitti pirusti kertoa naimisiin menosta, koska olimme seurustelleet 9 kuukautta ennen kertomista ja hääpäivänäkään ei tullut vuotta yhdessä täyteen ;D.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meidän porukoiden reaktio oli tämä, äiti huuti että voi kun ihanaa ja päläpäläpälä ja isä normaaliin tapaansa taas oli hiljaa. On kyllä nyt puhunut jo jotain häistä mutta ei niinkään ole suunnitelmia kysellyt Ei häntä ne kiinnosta, mutta ei mitenkään loukkaavaan tapaan, sen kun vaan tietää että hän on sellainen niin siihen osaa reagoidakkin.

Ja anoppi taas...  ::) NOh, ensi reaktio ja sanat olivan, Jaa, ja millä rahalla aiotte naimisiin mennä?

No pitääkö nekin nyt sitten pitää, että kyllä ihan varmasti isoja häitä järjestä, minä en niitä jaksa aleta järjestään.

No, nyt "alkuhuuman" hälvennettyä, anopin ansiosta, meille tulee yli sata henkeä, mutta ihan innoissaan hän niitä suunnittelee. Olen kyllä sanonut että koristeet ja muut on suunniteltu ja että haluan ne päättää itse, anoppi tyytyi tähän ja sanoi olevansa maksumiehenä  ;D

Eli loppujen lopuksi kaikki meni alkujen vaikeuksien kautta hyvin.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

äiti innoissaan, suunnittelee jo kovaa vauhtia.. isältä: jaah, ja murinaa. kiva, kiva.. voi olla että johtuu suht nopeasta toiminnasta, kihloihin 5kk:n seurustelun jälkeen, naimisiin 1v 2kk:n päästä kihlauksesta.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mun isä ja sen vaimo onnitteli sulhoani kun tämä kertoi että mennään naimisiin. Kun itse tulin paikalle ei minua enää onniteltu vaan ruvettiin siskopuolta morsiusneidoksi tyrkyttämään ja kun en siitä lämmennyt eivät ole mitään häistämme kysyneet tai auttaneet niiden järjestämisessä. Sulhasen vanhemmat ja minun äitini ovat onneksi olleet innoissaan mukana järjestämässä ja avustamassa rahallisesti, että saadaan kivat häät aikaseksi. Kuitenkin minua painaa se ettei minun isääni kiinnosta yhtään...  :'( Toivottavasti siskopuolellani on jonain kauniina päivänä parempi onni ja hänen häistä isämme innostuu! Voimia kaikille naimisiin meneville!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meidän molempien vanhemmille on tieto ensi kesän häistä jo saatu. Alkureaktio oli niin laimea, että tuli mieleen onko tämä sittenkään toivottu uutinen. Myöhemmin sitten oma äitini alkanut suunnitella häitä niin kovasti, että korvissa suhisee. Reaktionsa kullakin :-/

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kun seurustelimme, äiti ja anoppi odottivat kieli pitkällä, että menisimme kihloihin. Kun kihloista ilmoitettiin, alkoi kysely että koskas ne häät. Kun hääpäivämäärä oli päätetty... silloin ei alkanut vimmattu häiden suunnittelu, vaan malttamaton lapsenlapsien odotus :P

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Se on vähän niin että tapansa kullakin ottaa reaktio vastaan..Kun kerrottiin porukoille vastaanotto oli ensin hiljainen jaa..sitten esim. tulevalta appiukolta tuli semmoinen hienoinen hymyn häivä huulille ja nyt on jo tällä täysi tohina ja into järjestelyissä (sen verran tulevalta anopilta oli ensireaktioo hiljaisuutta että sulho kävi kysymässä että kuuliko tämä, sen jälkeen oli tämäkin aivan innoissaan ja eilen sainkin jo hääpussukan hältä :D)..tänään käydään katsomassa juhlapaikkaa ja oli todella onnellisia kun eilen pyydettiin heitä mukaan...

Miehen lankomieheltä tuli kommentti että kyllähän sitä on jo odoteltukkin,vaikka yhteistä taivalta ei ole hirmuisen montaa vuotta(mut eihän se vuosia katso, sen tietää vain sydämmessään :-X)...joten vastaanotto oli aivan ihana ja siitä saa itse lisäpotkua omaan innostuneisuuteen kun muut ovan niin täysillä mukana asiassa... :-X

Voimia kaikille joilla ei ole näin hyvä onni että kaikki ovat iloisia/heti tukevia isosta askeleesta teijän elämässä, mutta älkää antako sen vaikuttaa..se on teijän päivä ja silloin pitää kerääntyä niiden ihmisten ympärille jotka oikeasti ovat iloisia teijän puolesta, ja saattaahan siinä hyvinkin käydä niinkin että on tullut väärinkäsitys/tai että viime metreillä sitä tajutaan mistä mahtaisi jäädä paitsi niin että alkavat kyselemään ja auttamaan.. :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä on hääsuunnitelmat alkuvaiheessa vasta. Kun kerroin äidilleni, se ei sanonut juuri mitään, rupesi vaan päässään miettimään ruokalistaa ja kaikkea valmisteluita... ;) Olishan se tietysti ollut kiva jos olisi sanonut jotain positiivista, kuten "sehän on ihanaa" mutta ei niin ei. Sulhasen vanhemmat olivat iloisia  :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minun äidin reaktio oli sellainen että ensin kun kerrottiin menevämme kihloihin (ja myös naimisiin seuraavana kesänä) niin onnitteli iloisena. Mutta sitten tavallaan myöhemmin vasta "tajusi" asian ja vähän järkyttyi. Ehkä hän ei sitten ottanut tuota ilmoitusta heti ihan tosissaan. Nyt äiti on kuitenkin ihan hyvillä mielin asian suhteen.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Oma äitini ja isäni otti tiedon iloisina vastaan. Äiti tyypilliseen tapaansa kyynelehtien (toivottavasti onnenkyyneliä) ja isäkin vaikutti tyytyväiseltä ja onnitteli, vaikkei yleensä tunteitaan näytäkään.

Sulhon vanhempien reaktio hieman ihmetytti, sillä jo vuosia tuleva anoppini oli kysellyt että koskas häät järjestetään. Kun sitten kerroimme suunnitelmistamme, ei sulhon vanhemmat sanoneet mitään. Ei onnitteluja, ei mitään. Tuli itselle vaan sellainen olo, ettei uutinen tainnut olla kovin miellyttävä... :'(

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Musta tuntuu tällä hetkellä (ja sanoin jo sulkillekkin), että jos annettais koko asian vaan olla ja mentäs kahestaan jossain naimisiin tai sitten esim. joskus tulevaisuudessa jos on lapsia niin kastajaisten yhteydessä....Mulla hajoaa oikeasti pää muuten tämän asian kanssa. Sulkki on se joka haluais isot häät...No hän sitten sanoi että ihan sama, joten en tiedä mihin nyt päädytään...Ei ole kyllä enää minkäänlaista intoa suunnitella häitä...On se elämä ihmeellistä, vanhemmillani ei tosiaankaan ole mitään meidän suhdetta vastaan, isäkin on niin kaveria mieheni kanssa, kulkevat metsällä, kalalla yms...Mutta sitten ei voida kommentoida mitenkään maailman ihaninta asiaa. :'(

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

^Kannattaa kertoa asiasta vanhemmillesi. Sano, että olet pikkuisen pettynyt siihen, että he eivät reagoineet ilouutisiin millään tavalla. Voihan se olla, että he vaikkapa ajattelevat, että te ette ehkä halua, että he alkavat hössöttää jne.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Charlene, minäkin suosittelisin, että keskustelet vanhempiesi kanssa aisiasta. Meillä on vastaavia tilanteita ollut esim. kun kerron että sain lopputyöstäni arvosanan 5 (eli paras) ei mitään kommenttia. Mäkin olisin odottanut onnitteluja tms. mutta ei.

kuitenkin kuulin sitten myöhemmin joltain vanhempieni ystäviltä onnitteluja ja kuinka ylpeä esim. äitini minusta on. Ilmeisesti se on vaan sitten niin vaikeaa sanoa sitä suoraan minulle.

Niin ettei se välttämättä sitä tarkoita, etteivät häistänne iloisia ole, ehkä eivät vaan osaa sitä ilmaista.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä vanhemmat suhtautuivat uutiseen iloisesti puolin ja toisin, mutta järjestelyjen edetessä on saanut huomata lapsen häiden nostavan vanhemmilla elämässä kertyneitä ongelmia pintaan. Vanhemmat haluavat toteuttaa omassa elämässään toteutumatta jääneitä asioita tai siirtävät (tahtomattaankin) oman elämän pettymyksiä eteenpäin seuraavalle sukupolvelle. Ehkä aloittaja ja muut vanhempien reaktioon pettyneet ovat vain sattuneet hääuutisellaan saamaan joitain vääriä asioita liikahtamaan vanhempien päässä? "Huono" alku juhlasuunnitelmille ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki olisi menetetty, samoin hyvästä alusta ja onnenkyyneleistä huolimatta vanhemmat aiheuttavat kuitenkin hankaluuksia jossain vaiheessa.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Charlene, minäkin suosittelisin, että keskustelet vanhempiesi kanssa aisiasta. Meillä on vastaavia tilanteita ollut esim. kun kerron että sain lopputyöstäni arvosanan 5 (eli paras) ei mitään kommenttia. Mäkin olisin odottanut onnitteluja tms. mutta ei.

kuitenkin kuulin sitten myöhemmin joltain vanhempieni ystäviltä onnitteluja ja kuinka ylpeä esim. äitini minusta on. Ilmeisesti se on vaan sitten niin vaikeaa sanoa sitä suoraan minulle.

Niin ettei se välttämättä sitä tarkoita, etteivät häistänne iloisia ole, ehkä eivät vaan osaa sitä ilmaista.

Tämä voisi olla minun kirjoittamani. Olen jo pitkään pohtinut sitä, miksi äitini aina suhtautuu aika välinpitämättömän oloisesti opiskelumenestykseeni, mutta toisaalta olen kuullut muilta, miten ylpeä äitini on älykkäästä tyttärestään. Otin asian joskus puheeksi ja hän sanoi, ettei hän aina halua vaikuttaa niin innostuneelta, sillä hän tietää, että liiallinen hössötys ärsyttää ja hermostuttaa minua.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään