Vanhempien reaktio hääuutisiin

[Guest Aana]

Meidän molempien vanhemmat menivät onnesta sekaisin, ja ovat yhä Ovat aloittaneet kovat häähössötykset!

[Riikonen]

Meillä kävi niin, että minun vanhemmat kysyivät, että koska te nyt sitten aiotte neimisiin mennä? Johon vastasin ykskantaan, että heti kun on rahaa.

Löytyi oitis pienehkö hääbudjetti ja nyt sitten hääpäivään 2kk.

Tuleva anoppini on ilmeisesti mielissään, että poikakin sitten vihdoin asettuu ja rauhoittuu.

[JonnaPieni]

Meillä molempien vanhemmat ottivat uutisen hyvin - eivät nyt vallan kattoon pomppineet tai muuta yhtä radikaalia, kuten onnesta itkemistä tmv. - rauhallisesti ja hymyillen pistivät kalentereihin ylös päivämäärän. Jälkeenpäin ainakin appiukko sanoi, ettei se nyt hirveänä yllätyksenä tullut, sillä hän oli uutista jo jonkin aikaa odotellut.

Muutama viikko ilmoituksen jälkeen tosin äiti aloitti jo hössötyksen (syyskuussa ´06, ja hääthän oli tuossa muutama viikko sitten  ;D ) ja isä normaaliin tyyliinsä pistää äidille kapuloita rattaisiin, notta rauhotupas vähän.

Yhteenvetona siis hiljaisen innokkaasti ja onnellisina ottivat tiedon vastaan.

[Sminka]

Me ei koskaan olla varsinaisesti ilmoitettu, että mennään naimisiin. Kihlohin mentiin reilu 3 vuotta sitten ja ei sillon kummankaan vanhemmilta mitään murinoita vastaan ainakaan tullu. Silloin päätettiin jo hääpäiväkin johon on kaks vuotta vielä, joten ei kukaan onneks alkanu hössöttään vielä siinä vaiheessa ja muutenkin pidettiin matalaa profiilia esim. yks mun tädeistä huomasi melkein kahden vuoden jälkeen, että ootteko te kihloissa   Minä puolestani oon alkanu hössöttään jo, varmaan on vaikutusta sillä, että on kolmissa häissä tänä kesänä oltu

[SnowBrigade]

.

Muokattu: March 18, 2010, käyttäjä: SnowBrigade

[ayven]

Minun kotonani uutinen otettiin iloisesti vastaan, ja vitsailtiin, että nyt pitää ruveta sitten äitin ja iskän ruveta säästämään, koska ainoan tyttären häät ovat tulossa....

Mumma kysyi ensimmäisenä, että olenko raskaana; samaa hän kysyi kun kerroimme kolme vuotta sitten kihlauksesta.. ;D

Sulhon vanhemmat ei mun mielestä oo ikinä mistään nyt niin innoissaan, tai eivät ainakaan näytä sitä, ja kun kerroimme päätöksestä ja mahdollisesta vierasmäärästä ym. mistä olimme jo puhuneet, niin sulhon äiti tokaisi, että siihen on nyt vielä niin aikaa, kattotaan lähempänä sitten... >

On toisaalta jännää, että kaikki vanhemmat ihmiset ei ymmärrä, että nykypäivänä häitä aletaan suunnittelemaan jo hyvissä ajoin, meillä pikkasen reilu vuosi ennen h-hetkeä. Onneksi muiden mielipiteet ei meihin vaikuta, ja häitä suunnitellaan täyttä häkää!  

[siile]

Me ei olla vielä kerrottu aikomuksista ja ajateltiin pitkittää asian kertomista. Uskoisin, että reaktio on positiivinen ja miehen vanhemmilta reaktio " miksi nyt vasta kerrotte" ( aina sama reaktio, vaikka asiasta ilmoittaisi etunenässä...) Mun vanhemmat, varsinkin äiti, alkais sellasen hössötyksen, etten halua sitä vielä

[Maikku83]

No, meillä tuli tosi laimee vastaanotto molemmissa päissä.. Isäni ei sanonut mitään, hänen naisystävänsä sentään jotain kyseli (äitini kuollut..) ja sulkin vanhemmista myöskään isä ei pahemmin kommentoinut, äiti sentään jotain.. en tiiä. Ihmeellisiä juttuja, mutta ehkä se on se sopeutumiskysymys.. annetaan aikaa

[Rouva TL]

Mumma kysyi ensimmäisenä, että olenko raskaana; samaa hän kysyi kun kerroimme kolme vuotta sitten kihlauksesta.. ;D

Parisen kappaletta samanmoisia kysymyksiä olen kuullut myös puoliskon suvun suunnasta. Ensin iloiset onnittelut ja sitten varovainen kysymys "Ethän sä raskaana ole?".   Onko tosiaan niin yleistä, että naimisiin mennään kun ollaan raskaana. Meillä ei ole vielä missään suunnitelmissa lapset, josko on koskaan.

[stikku]

Mun äiti oli iloinen, vaikka alle vuoden seurustelun jälkeen mentiin kihloihin ja ilmoitettiin hääpäivä. Äidille uutinen ei ollut mikään suuri yllätys, kun oltiin muutenkin asiasta puhuttu aika paljon etukäteen.

Isä sen sijaan meni ihan hiljaiseksi kun soitin sille ja kyseli, että onko teillä nyt kiire jonnekin ja oletko nyt aivan varma näin isosta asiasta??  :-? Sen kommentti harmittaa edelleen aika paljon, mutta toivottavasti se toipuu järkytyksestään pian. Mun vanhemmat on eronneet ja näen isääni aika harvoin, joten ehkä senkin takia häät oli isompi yllätys isälle kuin äidille.

No, onneksi kaikkien kavereitten onnittelut ja aito ilo on kompensoinut harmitusta  ;D

[Nandu]

Itseäni jännitti vanhempieni reaktio, koska olimme nuoria (19 ja 20), siskollani oli takanaan kihlaus, josta he eivät hyppineet riemusta ja joka odotetusti purkautui ja olimme seurustelleet vasta 5 kk.

Turhaan jännitin, uutisen vastaanottivat niin ilahtuneet, onnelliset, ilosta sananmukaisesti hyppivät vanhemmat, ettei oltu ennen nähtykään. Taisi tuo sulhoni olla sellanen unelmavävyehdokas, jota vanhempani eivät tahtoneet menettää.

Sulhasen vanhemmilta tuli sellanen perus "aijaa" vastaus, mikä siinä tilanteessa tarkoitti "no olihan tuo nyt jo selvää, että noin käy". Iloisia varmasti oltiin puolestamme, mutta tuolla ei mitään uutisarvoa tainnut olla.

[Rintja]

Meillä molempien puolella otettiin asia vastaan, kuin se olisi ollut ihan joka päiväinen juttu ja päivän selvä asia!!! Oikeastaan petyinkin. Olisi ollut ihan kiva kuulla edes vaikka vähän yllättyneisyyttä tms.

[Angua]

Kun kerroin omille vanhemmilleni asiasta, äiti oli, että jaahas, no onneksi olkoon. Isä taas sanoi, että no onhan se ollut selvää jo pitemmän aikaa. Tulevan miehen äiti oli ajaa auton ojaan. Vanhempani näyttivät kuitenkin tunteensa paremmin, kun he astuivat meille sisään kihlajaiskahvipäivänä. Molemmat vanhemmat olivat yhteenvetona enemmän helpottuneita kuin välinpitämättömiä.  Nyt he odottelevat niitä häitä malttamattomina ja osallistuvat omalla tavallaan valmisteluihin.

[Sque_]

Tuleva miehein kävi pyytämässä vanhemmiltani tai lähinnä iskältä "kättä" ja sitä kautta saivat tietää.

Oli esittänyt asian niin, että "rakastan tytärtänne todella paljon, jotenka mitäpä olisitte mieltä jos veisin hänet vihille"

Iskä oli ollu vähän aikaa hiljaa, sitten kasvoille oli levinny leveä hymy ja oli sanonu että "perkule, siellähän on pidettävä puhe. Se myö laaditaan kyllä yhessä" Ja jälkikäteen tuli vielä tekstiviesti "tarkemmin asiaa pohdittuani tulin siihen tulokseen, että sehän on vallan hieno asia"

Äiti on ihan innoissaan kaikesta ja haluaa osallistua todella paljon. Tuleva appiukkoni on perinteinen suomalainen jörö eikä reagoinut mitenkään erikoisemmin.

[lapamato]

Meillä sulhon vanhemmat eivät heti uskoneet, kun sanottiin et me mennään naimisiin, anoppi vaan kysyi et missä ne sit pidetään mutta eivät kysyneet päivää. Nyt ovat jo sisäistäneet että mennään naimisiin ja tuntuu että kun seuraavaksi mennään käymään, niin siellä on aika sähellyskysely päällä. Mun äiti oli ihan iloinen asiasta, iskä vähän vaitonaisempi, mut kaipa sekin ihan onnellinen on.

[Nemesis]

Meillä suhtauduttiin ihan hyvin, vaikka kulta onkin mua vanhempi jonkun verran  :-[ Kullan vanhemmat on taas sitten ottanut mut tosi hyvin vastaan!

[mucho mama 79]

Minkälaisia kommentteja te olette kuulleet, kun olette ilmoittaneet naima-aikeistanne? Ollaan oltu yhdessä jo yli 10 v tulevan siippani kanssa, joten ainakin itse olen odottanut tulevaa kuin kuuta nousevaa.. Pääosin kommentit on olleet tyyliin: "voi kun ihanaa", mutta esim oma ISÄNI  lähestulkoon suuttui;  "voi helvetti, olette te tyhmiä!". Hän ei sitten kuulemma taluta tytärtään alttarille tai osallistu muutenkaan tällaisiin perinteisiin isän tehtäviin..Miehen paras kaveri myös kauhisteli aikeitamme "oh nej, ette voi olla tosissanne"- kommentillaan..Siihen jäi sitten se keskustelu ja bm:ksi pyytäminen..

En tarkoita, että mitään kauheita riemunhuutoja olisi tarvinutkaan päästellä, mutta tulipa hyvä mieli, varsinkin isän suhtautumisesta..Tuskinpa äijä vaivautuu edes paikalle... :-[

[kristallihevonen]

meillä on suhtautuneet ihan mukavasti ne ketkä jo tietävät   vanhemmat varmasti osasivat jo odottaakin ja kaverit myös, yhdessä ollaan kuitenkin kauan jo oltu. lähinnä se kun ilmoitimme asian "aikasta ajoissa" niin tuntui, että moni ihmetteli sitä. hääpäivä tosiaan kerrottiin lähimmille kun siihen oli aikaa reilu vuosi. mutta minä en ainakaan halunnut enää hyssytellä, kun asia oli kerran päätetty  

[Jula]

Isäpuoli oli heti juonessa mukana, äiti toipui hetken aikaa omista mielikuvistaan (kuvitteli että valmistumme ensin ja sitten hoidetaan häät) ja sen jälkeen on ollut täysillä mukana, isälle kerroin puhelimessa ja reaktio oli pelkästään positiivinen. Sulhasen vanhemmilla onkin sitten ollut enemmän sulattelemista häiden ajankohdasta, vieraiden määrästä ja juhlien luonteesta johtuen. Ehkä se on hyvä kuulla mahdollisista ongelmista heti niin osaa ratkaista ne jo valmiiksi  . Seurustelua takana reilu neljä vuotta ja kihloissakin on jo ehditty olla muutama vuosi, joten sinänsä kenellekään ei ollut yllätys, että häät tulevat eteen jossain vaiheessa.

[sammakkomorsian]

Molempien vanhemmat olivat hyvin iloisin ja ottivat uutisen ilomielin vastaan.

Joku ystävistä kysyi, että "Minnekä teillä on kiire?". Se hiukan tuntui pahalta, koska emme ole ihan nuoria enää ja olemme kuitenkin asuneet yhdessä jo kaksi vuotta ja olemme todellakin menossa naimisiin tosissamme ja "iäksi". Muutoin kaikki ovat ottaneet asian oikein hyvin ja onnitelleet jo kovasti.

[Appelsiini-Sonja]

Me emme ole vielä kertoneet vanhemmillemme  ;D

Luulen kyllä että mun äitini on järkyttynyt. Hän "sitoutui" vasta 35-vuotiaana ja ei oikein aina ymmärrä että minä ja siskomme emme aio odotella jos oikea kumppani löytyy.

Isälleni kerroin kihlauksestakin vasta vuoden jälkeen siitä kun mieheni minua vaimokseen pyysi, ja hänkin vähän toppuutteli että "eihän teidän nyt ihan vielä tarvitse häitä suunnitella". Molemmille kerromme kyllä hyvissä ajoin, mutta ei nyt ihan vielä.

Sulhon vanhemmat taitavat ottaa rennommin. Anoppi ainakin oli onnellinen kun kuuli kihlauksestamme. Appiukon tiedän ainakin olevan tyytyväinen poikansa valintaan; erään kosteahkon ravintolaillan päätteeksi hän julisti tienneensä heti että siinä on oikea nainen pojalle   Kieltämättä lämmitti sydäntä kuulla sellaista kun yleensä olen ollut se tyttöystävä johon tyydytään paremman puutteessa  :-/

[Guest comah]

Me oltiin kultsin kanssa äiteen ja hänen miehensä luona illanvietossa, kun kultsi sitten kysyi äitykältä, että "mitäs mieltä olisit jos minä tuosta tyttärestäs tekisin rouva K:n?". Äitee tais ensin olla vähän puulla päähän lyöty, mutta ihan iloisesti suhtautui. Minulle vaan sanoi myöhemmin että vähän hirvittää kun meillä on niin nopea tahti, mutta uskoo että tiedetään kuitenkin mitä ollaan tekemässä, ja on onnellinen jos me ollaan. Äiteen mies otti asian myös tosi hyvin, sattuu olemaan tuon kultsini parhaita kavereita (..toinen tykkää äidistä, toinen tyttärestä )

Anoppi ja appiukko ihan yhtälailla onnessaan. Aluksi ei vaan kummoisia kommentteja tullut, varmaan vaati vähän aikaa sulatella. Aikalailla kaikki on kyllä tosi hyvin ottanut uutisen, ei ole yhtäkään natinaa vielä kuulunut ainakaan meille asti.

[RRR]

Kerrottiin tänään mun vanhemmille että häät olis suunnitteilla vuodeksi 2010 (kihloihin mentiin vähän reilu kuukausi sitten). Isä sanoi kihlatulleni että sillä rahalla vois häiden sijasta ostaa vaikka uuden kalastusveneen   : ;D. Niinpä niin  

[Guest Abigail]

Äidilleni kerroin ensin. odotin kyllä aika lailla jotain muuta. Ensi kommentti oli ' Niiiin, kyllä kai se on ihan hyvä niin jos kerran aikoo yhdessä elää elämän ...'

Huomioksi, että olemme seurustelleet nyt kahdeksan !! vuotta.

Yleisreaktio oli perin laimea ja hillitty. TOki silmäkulmassa välkähti kyynel, en tiedä oliko se onnen vain säälin kyynel

Äiti sitten oli kertonut isällä joka otti itse  asian esille myöhemmin, selvästi innostuneempana

[Paulii]

Miellä rupes äidit itkemään... Ja ihan ilon kyyneliä.   Isät ottivat vähän rauhallisemmin, vaikka iloisia meidän puolesta olivatkin! Kovasti kaikki onnittelivat. Poikaystävän isä kertoi ko. aamuna kun hänelle kerroimme juuri miettineensäkin että koska oikein menemme naimisiin... No, vastausta ei siis pitkään tarvinut odottaa