Jump to content
Naimisiin.info

Millaiset häät 30+?


Lucille

Recommended Posts

Tätä ketjua lukiessa joutuu helposti puolustuskannalle = ei kolmekymppinen ole vanha!... ja sitten sitä miettii... vai onko? No ei sentään vanha mutta vanhempi.

Minä ainakin tunnustan että olen kasvanut joistakin häihin liittyvistä perinteistä jo ohi. ..aika monestakin. Itse asiassa uskon , että hääni olisivat olleet aivan toisenlaiset kymmenen vuotta sitten. Nyt ohjelma aiotaan pitää mahdollisimman pelkistettynä.

Nuorempana olin erittäin innokas vapaaehtoinen "tuolileikkeihin" ja olisin niitä varmasti myös omissa häissäni halunnut. Osaan minä vieläkin tarvittaessa heittäytyä mukaan, mutta nykyään en vaan viitsisi enään vaivautua. Joten uskallan olettaa että ikäisemme ystävät eivät myöskään erityisesti leikkejä, meidän häissä, kaipaa. Luotan siihen, että ihmiset viihtyvät hyvien ystävien, ruoan ja musiikin seurassa.

Hääpuvuksi olen valinnut valkoisen aika tyttömäisen mekon. Huntua en aio laittaa mutta vain siksi että mielestäni valitsemaani pukuun ei huntu sovi. Tyylini on nykyään tyttömäisempi kun kymmenen vuotta sitten, joten en osaa sanoa olisinko valinnut silloin toisenlaisen puvun. (Parikymppisenä en tullut miettineeksi minkälaisessa puvussa haluaisin joskun mennä naimisiin :tender: )

Alttarillekin aiomme kävellä yhdessä. Kun yhdessä jo asumme se jotenkin tuntuu luontevimmalta. Eikä sulhasen tarvitse punastella koko juhlakansan edessä :girl_haha:

Link to comment
Share on other sites

Häissä tulen olemaan 33v ja tuli tätä lukiessa, että apua olenko tähänkin touhuun liian vanha, ja niskakarvat nousivat pystyyn. Onneksi tajusin, että kyse on henkilökohtaisesta mieltymyksestä ei mitenkään tuomitsemisesta. Olen vain itse hieman semmoinen ikuisesti lapsen sydämen omaava, jolle vastuullisuudessa on ihan tarpeeksi aikuisuutta, en sen takia aio ruveta itse jäykistelemään ja luopumaan asioista joista pidän, kuten prinsessapuvut. Itse haluan valkoista ja hunnun, mutta muuten pienet häät ja siviilivihkiminen muista syistä. Minusta tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän rupean sisäisesti kapinoimaan näitä ikäsovinnaisuussääntöjä vastaan, ja yrittämään elää itselleni, enkä yleiselle mielipiteelle. Vaikeahan sitä välillä on elää omassa kuplassaan täysin mielipiteistä välittämättä, mutta hulluksi se toistenkin miellyttäminen kaikessa tekee.

Link to comment
Share on other sites

Guest kolmekymppinen

Ihan naurattaa ajatus siitä, että kolmekymppinen olisi liian vanha menemään naimisiin vaikka sitten ihan siinä tyttömäisimmässä valkoisessa mekossa ja hunnussa! :) Sehän on oikein sopiva ja tyypillinen ikä mennä naimisiin.

Mulla ikä (31 vuotta) vaikuttaa ennen kaikkea siihen, että tässä iässä oma maku ja mieltymykset ovat jo hyvinkin selkeinä päässäni. Joten ihan armottomasti jätämme pois ja muntelemme niitä traditioita, joita haluamme.

Nuorempana ystävien ja kavereiden osuus ja juhliminen häissä olisi myös voinut olla tärkeämpää kuin nykyään. Nykyään perheen ja muiden läheisten osuus on suurempi kuin aiemmin ja kaikessa -niin juhlapaikkakunnan, -tilan kuin muidenkin järjestelyjen suhteen- on ehdottoman tärkeää, että myös vanhemmat sukulaiset pääsevät paikalle ja nauttivat juhlasta. Samoin lapset. Alkoholilla läträäminen, bilettäminen yötä myöten ja kavereiden kanssa hengailu jää siis meillä nykyään kakkoseksi sen sijaan, että mummini pääsee paikalle ja että ehdin jutella kunnolla niin hänen kuin muidenkin tärkeiden läheisteni kanssa..

Link to comment
Share on other sites

Juuri jossain luki, että suomalaiset naiset avioituvat ensimmäisen kerran keskimäärin 30,2-vuotiaina, joten kolmikymppiset morsiamet taitaa olla ennemmin normi kuin poikkeus.

Tilastokeskuksen sivuilta. Ennemminkin tälläiset 20-vuotiaat morsiot on harvinaisuus! Keski-ikä avioitumiselle on n. 30-vuotta ja ensisynnyttäjien keski-ikä n. 29-vuotta. Täällä palstalla pyörii ehkä enemmän me nuoret. Tähän kuitenkin sanoisin, että 20-30 vuotiaista naisista on ihan mahdoton arvella ikää, niin miksi hääpuku ja huntu olisi joteenkin sopimaton 30-vuotiaalle? Jokaisen omasta mieltymyksestä kiinni minkälaiset häät haluaa. Ei ole mitään kaavaa että "parikymppiset pennut pitää prinsessa häitä 200 vieraalla" ja "kolmekymppiset aikuiset pitävät pienet, intiimit ravintolahäät jossain tylsässä jakkupuvussa" ;)

Link to comment
Share on other sites

Jännä juttu. Itse olen jo lyönyt omien häiden speksit lukkoon miehen kanssa yhteistuumin ja nyt kun tulin tänne lukemaan muiden ideoita, niin kylläpäs ne ovatkin yllättävän samansuuntaisia! Se on ihan totta, että naimisiin menijöiden keski-ikä liikkuu tuolla kolmen kympin huippeilla, mutta tässä vaiheessa tuntuu siltä, että ihan oikeasti on valmis menemään naimisiin ja erottamaan häiden pidon ja avioliiton toisistaan :-X Pitäisiköhän naimisiin menolle olla joku uusi ikäraja, K30? Hahaa! (Älkää juniorit ottako tosissaan, täti vaan höpöttää...) :girl_haha:

No enihuu, me ollaan sulhon kanssa niin samaa mieltä niistä asioista, joita meidän häihin EI missään nimessä tule. Sen verran ollaan jo näkeneitä ja kokeneita, että tähän ei tarvita enää mitään isän talutuksia ja luovutuksia. Alttarille siis astellaan kahdestaan käsikynkässä ja iskä istuu penkillä kiltisti. Myöskin perinteiset häämarssit viivattiin yli. Ei kukkahattutätejä pillittämään (tietty, hankalahan sitä pillitystä on kieltää, mutta pointtina on se, että vain tärkeät ihmiset ja läheiset kutsutaan, vieraita n. 60-70 kaiken kaikkiaan - ei siis niitä australian- ja ruotsin-tätejä ihmettelemään...). Hääkarkit, sormustyynyt, hunnut, röyhelökoristelut, nimikoidut lautasliinat, paikkakortit ja etenkin lahjalistat - nämä kaikki ja paljon muuta ovat ehdoton BIG NO-NO.

No mitä sinne sitten tulee? Iltavihkiminen tuomiokirkossa, jonka jälkeen iltabileet jazzhengessä kartanon makasiinin yläkerrassa. Buffet-ruokailu, hyvää musiikkia, samppanjaa. Mikäli vieraat haluavat tuoda jotain mukanaan, hääparin ilahduttamiseen tarvitaan vain kaksi sanaa: Moët & Chandon :girl_blum: Ja niitä tietysti hörpitään jo siellä illan aikana. Illaksi on varattuna hääsviitti. Tyylikkäästi, aikuisesti, mutta pröystäilemättä.

Mikäli kaikki toteutuu klassisella ja askeettisella tyylillä (puvut, kampaukset, meikit, valokuvaus, päivän kulku, whole shebang) - hyvä. Jos joku ei mene juuri niin kuin suunnittelimme - big deal. Päivä ei kaadu siihen, että deejii soittikin väärän biisin kakkosena tai morsiuskimpun kukat olivat pikkuisen väärää sävyä.

Tärkeintä on se, että pystyy nauttimaan siitä, että tekee asiat haluamallaan tavalla ja että pystyy irtautumaan siitä, mitä muut haluaisivat häissä nähdä. Se ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys.

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Mökö78: Eipä teidän häät eroa paljon meidän häistä, terveisin 20-vuotias morsio :)

Häät on hyvä järjestää sen kaavan mukaan, mikä tuntuu luonnolliselta. Meille ei vain olisi istunut mikään hääetiketti millään tavalla! Prinsessahäät ovat prinsessamielisille, 20-vuotiaille ja 40-vuotiaille. Erilaiset häät on niille, jotka eivät hääperinteistä niinkään piittaa, vaan juhlat intiimisti läheisten kanssa on tärkeintä!

Avioliittoa odotellessa...:)

Link to comment
Share on other sites

Mökö78: Eipä teidän häät eroa paljon meidän häistä, terveisin 20-vuotias morsio :)

Häät on hyvä järjestää sen kaavan mukaan, mikä tuntuu luonnolliselta. Meille ei vain olisi istunut mikään hääetiketti millään tavalla! Prinsessahäät ovat prinsessamielisille, 20-vuotiaille ja 40-vuotiaille. Erilaiset häät on niille, jotka eivät hääperinteistä niinkään piittaa, vaan juhlat intiimisti läheisten kanssa on tärkeintä!

Peukku pystyyn täältä! :grin:

Osoittaa aina kypsyyttä, kun pari aidosti tekee asiat haluamallaan tavalla. Useimmat (=kaikki) parikymppisten häät, joissa olen ollut mukana, ovat personoituneet hyvin voimakkaasti hääparin vanhempiin. Tämä luonnollisesti siitäkin syystä, että yleensä vanhemmat ovat satsanneet kyseisiin kekkereihin taloudellisesti. Ja vanhemmat ovat sitten toteuttaneet myös itseään häiden kautta... Joissakin ääritapauksissa se on ollut melko karseaa katseltavaa, varsinkin kun vuoden päästä on jo pistetty papereita vetämään käräjäoikeuteen.

However, yli kolmen kympin ikähän ei automaattisesti tarkoita sitä, että pari olisi kypsä :girl_haha: Olen ollut myös juhlimassa häitä, joissa pari oli pitkälti yli kolmenkymmenen ja kaikki - oikeasti ihan kaikki - hääkliseet oli tupattu samaan juhlaan. Jos pari on jo toistakymmentä vuotta asunut yhdessä, isän suorittama morsiamen "luovutus" sulhaselle on kyllä ihan varmasti sellaista, jota tehdään pelkän kaavan takia! Varsinkin kun tässä tapauksessa isä ja tytär olivat hädin tuskin olleet puheväleissä viime vuodet...

Ehkä pointtinani kuitenkin on se, että miksi prinsessahäät on se normiasetus ja kaikki mikä siitä poikkeaa, on automaattisesti erilaista? Sen, että tehdään kaavasta sellainen, kuin parille itselleen sopii parhaiten, pitäisi ehdottomasti olla se default! Iästä huolimatta.

Link to comment
Share on other sites

Itsekin olen miettinyt välillä, että miten ihmneessä on mahdollista että ensi kertaa naimisiin menevien keski-ikä on 30 ja siitä huolimatta erilaiset prinsessa jutut yms mielletään nuorempien morsiamien jutuiksi.

Mutta kaikki se lopullinen, toteutus ja muut riippuu loppujen lopuksi hääparista ja heidän persoonallisuudestaan. Meille ei esimerkiksi tule sellaisia tyypillisiä nuorten häitä (tai no sulho on reilusti vanhempi, joten ehkä sen takia) jossa on lauma kavereita ja hirveästi viinaa...Meille tulee tilaisuus joka on lämmin ja muistettava, tärkeimmälle sukulaisille.

Äh, kun ei taas ulosanti ole sitä mitä haluaisin... :/

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...
Mua vähän pänni, kun kerroin tulevalle kälylleni, että olin ollut pukusuunnittelussa ompelijan kanssa. Hän kysyi minkälainen puvustani tulee ja kerroin, että sellainen Hollywood-glamourmainen iltapuku, ei mitään kermakakku-unelmaa, koska en pidä sellaisista. Siihen tuleva kälyni sanoi, että mie oonkin liian vanha sellaiseen prinsessapukuun, huntuun ja tiaraan. Tuleva käly sanoi, etten mie näytä vanhalta, mutta näin vanhalle eivät prinsessaleikit sovi. Aha, just joo. Täytän 30 juuri muutamaa kuukautta ennen häitä, enkä mielestäni todellakaan ole vanha.

Mikä vanha sä olet...et todellakaan- Älä välitä mitä muut sanoo. Mä olen 46v. ja en minäkään ole vanha :flirt:

Aiomme pitää omanlaisemme häät, ja jos siihen olisi kuulunut prinsessapuku, niin on kyllä hemputti kumma, ettei mua pidettäisi siihen sopivana, kun "sellaiset puvut sopii sitten nuoremmille morsiamille, kun onhan se vähän hassua, että vanhempi ihminen on kermakakussa hunnun ja tiaran kans".

Se sun kälys on varmaan jotenkin kateellinen tms. Meille tulee kans omanlaiset häät, enkä anna muiden kommenttien häiritä!

Meillä on muutenkin aika paljon mielipide-eroja tulevan kälyn ja tulevien appivanhempien kans, mutta emme todellakaan aio noudattaa heidän mielipiteitään tai halujaan meidän häidemme suhteen. Ärysttää silti sellainen ajattelu, ettei näin vanhojen (pah, me mitään vanhoja olla, virkeitä nuoria ihmisiä parhaassa iässä) sovi juhlia tietyllä tavalla.

JUURI NÄIN...ärsyttävää porukkaa. Mä tein niin radikaalisti kun alkoivat rutisemaan milloin mistäkin...sanoin ei tarvii tulla ollenkaan!!! 3 jo entistä ystävää...jyvät erottuu akanoista. Mä menen naimisiin ja kenelläkään muulla ei luulis olevan mitään tekemistä sen kanssa. Sanon vain yhdelle TAHDON.

Meidät vihitään juhlapaikalla tuomarin toimesta, haluan isäni saattavan mut "tuomiolle", haluamme hyvää ruokaa ja juomaa, soitamme meille merkitsevää musiikkia (mp3-soitin raikaa metallia ja romanttisia sulobiisejä), aion pukeutua iltapukuun ja mies hankkii todennäköisesti hienomman tumman puvun, emme halua lapsia häiritsemään ja juoksemaan ympäriinsä, koska juhlat ovat kosteat aikuisten bileet, vältämme hörhellyksiä ja tylliä koristelussa ja keskitymme yksinkertaiseen tyylikkyyteen koristelussa ja järjestelyissä. Toivon mukaan siis omanlaisemme, nykyaikaiset, tyylikkäät aikuisten juhlat, jotka juhlistavat meidän avioliittoa ja avioparina alkavaa yhteistä taivalta.

ASIAA...ihan samalaiset häät tulee meille, paitsi et sulhanen haluaa kirkkossa naimisiin. Hevi raikaa meilläkin...ikuinen hevari, vaikka olenkin jo 46v.

Suotakoon muille kateellisuus, jos heille siitä tulee hyvä mieli. Luulisi kaikkien olevan onnelisia toisen puolesta, mutta ei. Häät 19.6.2010 :-X

Link to comment
Share on other sites

  • 4 weeks later...

Meillä on suunnitteilla mennä naimisiin marraskuussa, minulla ikää 31 ja mies täyttää juuri silloin 30.

Alkujaan mullakin pyöri mielessä isot kemut, valkoiset prinsessapuvut huntuineen ja kaikki muut koristukset siihen päälle. Pikkuhiljaa on mieli muuttunut, ja nyt ollaan päädytty hyvin pienimuotoisiin juhliin.

Kirkkovihkiminen halutaan, kirkkoon kutsutaan vain molempien vanhemmat ja sisarukset. Näille tarjotaan sitten kakkukahvit vihkimisen jälkeen. Illaksi kutsutaan lähimmät kaverit juhlimaan miehen kolmikymppisiä ja samalla sitten myös häitä.

Kellekään ei olla vielä suunnitelmistamme hiiskuttu, eikä aiota hiiskuakaan, paitsi parhaalle ystävälleni, jonka aion rekrytoida auttamaan järjestelyissä. Tämän takia oikeastaan rekisteröidyin tälle foorumillekin, halusin päästä kertomaan ja hehkuttamaan jollekin pilaamatta yllätystä. :P

Link to comment
Share on other sites

Täällä myös 30+ pariskunta ja tuntuu ihanalta mennä naimisiin näin aikuisella iällä (en pitänyt itseäni aikuisena kun olin parikymppinen). Täysin surutta jätetty pois kaikki turha mikä ei meille sovi, kuten leikit, polkemiset, isä saattajana, jotainuuttajotainvanhaajotainsinistä, valkoinen hääpuku-huntu-tiara... Juhlalliset häät saa aikaan muutenkin!

Link to comment
Share on other sites

  • 1 year later...

Minä vedän heti pohjat... kesällä, kun meikäläinen vihkaistaan, olen 51v. En tunne itseäni vanhaksi, vaikka varmaan siltä näytän :girl_haha: . En ole miettinyt vielä isommasti pukeutumistani, mutta sen tiedän, ettei prinsessapuvut ole minua varten. Meille ei tule vierait kirkkoon lainkaan, joten on lopulta aika yhdentekevää, mitä meillä yleensäkin on yllä. Pääasia, että itseä miellyttää. No, meille ei tule vieraita muutenkaan, eli emme pidä juhlia, kun kumpikaan meistä ei sellaisesta nauttisi. Mies on ujo, jota minä taas en ole, mutta molemmille on onneksi siunaantunut samanlainen asenne tuohon juhlajuttuun :-X .

Muokattu: , käyttäjä: helmiannikki
Link to comment
Share on other sites

No tietenkään ei kukaan ole vanha ylittäessään 30. Vanhuus on itsestä kiinni, jos olet 90 ja tunnet itsesi nuoreksi.... olet silloin nuori. No, tuo vähän karkeasti sanottuna.

Meillä morsian 36 ja sulhanen 39.

Päätimme alkuunsa, ettei mitään prinsessakuviota rakennella.

Sitten tuli ajatus "karkaamisesta" vihille.

Lopputulos:

Varattiin Mauritiukselle vihkimatka 2vkoa. Rannalla kahdestaan naimisiin, omanlaisella kaavalla.

Lisää tarinaa päikyssäni.

Link to comment
Share on other sites

Itse en prinsessahäitä koskaan ole edes halunnut ja tulevat häät ajattelimme järjestää juuri ilman näitä leikkejä, hörhelöitä, sydämmiä, hääkarkkeja , saaattamisia, häävalsseja ym.. Mutta jotain prinsessaa huomasin löytyvän myös itsestäni- Hääpukua etsiessäni löysin todella ihanan (punaisen) hääpuvun, jossa todellakin on helmassa tylliä ja vannetta! Siis kauppaan jäi se hillitty, yksinkertainen kaunis puku johon olin kuvitellut pukeutuvani..;)

Link to comment
Share on other sites

Guest Maid_Marian

Muakin hassuttaa tää, käsittääkseni 31 vuotta on keskiverto ikä morsiamelle nykypäivänä. Ja eikös juuri keskivertomorsiamella ole nimenomaan oikeus ihan jokaiseen keskivertohääjuttuun? :D Itselläni 30vee lähestyy, mutta en todella tunne itseäni mitenkään vanhaksi mihinkään. 30v taitaa nykyään ollakin hädin tuskin aikuisen ikä. ;) Huntua en itselleni tahdo ihan vain koska se ei tunnu omalta - parikymppisenä olisin sen kyllä halunnut, sen muistan. Puku saattaa olla valkoinen taikka sitten jotain ihan muuta, paljolti riippuu häiden tyylistä ja ajankohdasta jotka ovat vielä täysin auki.

Link to comment
Share on other sites

Enpä ollut ennen tätä ketjua ajatellut olevani vanha morsian (31 v. ja sulhanen 32 v.), vaikkakin kaikki samaa ikäluokkaa olevat kaverimme ovatkin menneet jo muutamia vuosia sitten naimisiin eli muut ovat olleet alle keskiarvon.

Meillä on perinteitä ja ei niin perinteitä. Esim. se että isä saattaa on tärkeää minulle, vaikka olemmekin miehen kanssa asuneet jo lähes 10 vuotta yhdessä Pidämme mm. ne erilliset ryyppäysjuhlat kavereille ja jätämmme muiden sukulaisten kuin perheen kanssa juhlimatta, nuorempana olisi pidetty juurikin sukujuhlat, jotka olisivat varmasti olleet puoliksi vanhempien juhlat. Nyt olemme maksaneet ja päättäneet kaiken itse. Perinteistä tulee myös heittokimppu, hääkarkit, sulhasen ryöstö jne. Kuitenkin turha pönötys on jätetty pois.

Ehkä ikä näkyy siinä, että kaikesta oli etukäteen aika tarkka mielikuva ja osasin varmasti paremmin järkätä juttuja kuin olisi osannut 10 vuotta sitten. Ja ruoka ja juoma on laadukkaampaa, häämarssit eivät ole niitä perinteisiä, puku eteerisempi jne. Väillä toki on tullut ajatus, että oltaisiin päästy niin paljon helpommalla, jos oltaisiin menty naimisiin vaan maistraatissa kahdestaan. Mutta kivalta tuntuu, kun on enää pari päivää juhlaviikonloppuun ja lähes kaikki on jo ok.

Link to comment
Share on other sites

Niin...

Onhan se kuitenkin vain ja ainoastaan hääparin juhla. Silloin minun mielestäni hääpari tekee sellaiset kinkerit, kuin itse haluaa.

Sukulaisten painostuksen kukin ottaa miten ottaa.

Ei siihen ikä ole millään tavalla osallisena. Tietenkin ajatukset ja tahtotilat muuttuu ajan myötä.

Meillä oltais kanssa pidetty isohkot juhlat vielä 10 vuotta sitten, mutta nyt se tuntui jotenkin "lapselliselta" (ehkä väärä kuvaus).

Vaikuttavana tekijänä juhlien järjestämisessä meillä oli kuitenkin se, että on jo perhe kasassa ja yhteiseloa tulee lähemmäs 18 vuotta. Oltiin vaan sitä mieltä, että isot juhlat ei ole meidän juttu.

Nyt saamme laittaa kaikki budjetoidut rahat omaan hyvään.

Tällä budjetilla saamme oikein hulppean vihkimisen ja "vähän" eksoottisemmin.

En sitä väitä, etteikö sitä jotain illanistujais-tyyppisiä jälkibileitä järjestetä, mutta nekin lähinnä vanhemmille ja kavereille.

Nämä on meidän näköiset suunnitelmat. Joku muu samankaltainen pari on eri mieltä, mutta sittenhän ne on juuri heidän näköiset juhlat...

Link to comment
Share on other sites

meillä tilanne on se,jotta minä olen 35v ja mies 43v kun naimisiin menemme.meillä on 5 lasta joista 1 on yhteinen.eli elämää takana kummallakin.

näin ollen ei enää mitkään hmh perinteiset leikit innosta :girl_wink:

ei nukelle vaipan vaihtoo jnejne.

ohjelmaa toki on.

meidät vihitään maistraatissa jossa todistajana minun paras ystäväni ja miehen paras ystävä.käymme yhdessä syömässä vihkimisen jälkeen.

hääjuhla pidettään uutena vuotena.

Itse juhlissa tulee olemaan rentoa yhdessä olemista.

ei jaksa pigottaa pöytäliinojen ja servettien väreistä :blink:

kovasti olemme jo moitteita saaneet suvuiltamme mutta käsittääkseni nämä ovat todellakin meidän häät. :girl_blum: ei oo pakko tulla jos ei haluu!

Link to comment
Share on other sites

Me olemme menossa naimisiin touko- ja kesäkuussa, ensin siis maistraatissa ja sitten kirkollinen siunaus juhlapaikassa. Minä täytin viime vuoden lopulla 51 ja mies on viitisen vuotta vanhempi. Tämä on kummallekin toinen avioliitto ja kummallakin on lapsia aiemmasta suhteesta.

Aluksi kun mietin häitä, ajattelin juuri siten, että olen liian vanha hääpukuun ja kukkakoristeluihin ja hössöttämiseen. Kuitenkin nyt on varattu juhlapaikka, suunniteltu ajankäyttöä, ilmoitettu vieraille etukäteen ja varattu häämatka, ja olen vakaasti sitä mieltä, että koska olen menossa elämäni suuren rakkauden kanssa naimisiin, kyllä sitä kannattaa juhlia. Meillä on seitsemän yhteistä vuotta takana ja edelleenkin olen aivan käsittämättömän onnellinen hänen kanssaan. :-X

Jos saan tarvittavat kilot pudotettua, käytän oman äitini hääpukua, joka on vuosien saatossa hieman kellastunut eikä siten ihan puhtaan valkoinen. Jos jää vajaaksi, etsin suhteellisen yksinkertaisen mutta pitkän puvun, luottokampaajani lupasi tulla aamuksi laittamaan hiukset joihin tulee kukkia tai koristekampa ja itse hääpaikalle menemme hevosten vetämillä kärryillä. Maistraattiin laitan pitkän, yksinkertaisen pellavapuvun.

Minusta on hiukan hassunkurista, että 30-vuotias tuntee itsensä vanhaksi. Minä olen kypsässä keski-iässä, muttei se tarkoita, että olisin menettänyt kykyni rakastaa, juhlia tai olla onnellinen. Eiköhän me kaikki olla täällä siksi, että olemme järjestämässä meille merkittävää tapausta, kermakakuilla tai ilman :grin:

Link to comment
Share on other sites

  • 3 months later...

Täällä yksi, joka on ehtinyt tuntea itsensä melkoisen vanhaksi tähän foorumin tutustuessaan - tämän ketjun myötä palasin realismiin :rolleyes: Meillä molemmilla häiden aikaan ikää 31. Kuvittelin joskus muinoin meneväni naimisiin paljon ennen kolmosella alkavia ikävuosia, mutta elämä vei minne milloinkin ja lopulta tähän hetkeen ja suhteeseen, joka onkin sitten se juuri oikea.

Meillä on tähtäimessä ennen kaikkea hauskat juhlat, joiden tärkeimmät ainekset on hyvä ruoka ja juoma, musiikki ja hyvä fiilis. Yksityiskohdilla ei ole niin merkitystä, ja esimerkiksi askartelemaan meistä tuskin on. Prinsessapuvusta en ole koskaan haaveillut, mutta pukeutumista en ikäkysymyksenä ajatellut.

Asia, joka itseäni on mietityttänyt iän suhteen, on se, että isä saattaisi alttarille. Toisaalta haluaisin hänet saattamaan (ja haluan kohdata sulhasen vasta alttarilla), toisaalta se tuntuu hassulta, kun olen jo tämänikäinen ja elänyt vuosikausia omillani. Samanaikaisesti kyllä luulen, että olen itse ainoa, joka tätä kyseenalaistaa ;)

Link to comment
Share on other sites

Asia, joka itseäni on mietityttänyt iän suhteen, on se, että isä saattaisi alttarille. Toisaalta haluaisin hänet saattamaan (ja haluan kohdata sulhasen vasta alttarilla), toisaalta se tuntuu hassulta, kun olen jo tämänikäinen ja elänyt vuosikausia omillani. Samanaikaisesti kyllä luulen, että olen itse ainoa, joka tätä kyseenalaistaa ;)

Itse olin 29 mennessämme naimisiin. Ja minua mietitytti se isän saattaminen ja luovutus. Olin muuttanut jo vuosia sitten pois kotoa, asunut kauan mieheni kanssa ja muutenkin itsenäinen. Tuntui jotenkin hassulta, että isä "luovuttaisi" minut miehelleni. Ehkä tämä ei ole ikä kysymys vaan itsenäisyys kysymys. (kuulostaapa hankalalta :girl_sad: ) Toisaalta olisi ollut romanttista kävellä isän kanssa kohti sulhasta, mutta mutta... Päätimme kävellä mieheni kanssa yhdessä. Aloitimme liittomme yhdessä, tasavertaisina, ilman kenenkään luovuttamista. Se tuntui oikealta ja tuntuu yhä. :gpari:

Link to comment
Share on other sites

Asia, joka itseäni on mietityttänyt iän suhteen, on se, että isä saattaisi alttarille. Toisaalta haluaisin hänet saattamaan (ja haluan kohdata sulhasen vasta alttarilla), toisaalta se tuntuu hassulta, kun olen jo tämänikäinen ja elänyt vuosikausia omillani. Samanaikaisesti kyllä luulen, että olen itse ainoa, joka tätä kyseenalaistaa ;)

Itse olin 29 mennessämme naimisiin. Ja minua mietitytti se isän saattaminen ja luovutus. Olin muuttanut jo vuosia sitten pois kotoa, asunut kauan mieheni kanssa ja muutenkin itsenäinen. Tuntui jotenkin hassulta, että isä "luovuttaisi" minut miehelleni. Ehkä tämä ei ole ikä kysymys vaan itsenäisyys kysymys. (kuulostaapa hankalalta :girl_sad: ) Toisaalta olisi ollut romanttista kävellä isän kanssa kohti sulhasta, mutta mutta... Päätimme kävellä mieheni kanssa yhdessä. Aloitimme liittomme yhdessä, tasavertaisina, ilman kenenkään luovuttamista. Se tuntui oikealta ja tuntuu yhä. :gpari:

Ymmärrän hyvin, mietin itsekin tuota itsenäisyysnäkökulmaa. Samalla isän kanssa kulkeminen on ollut hyvin yleistä vierailemissani häissä (joissa useimmissa morsian lähempänä kolmea- kuin kahtakymppiä), ja näenkin sen helposti nykyään vain kauniina perinteenä, jonka varsinainen idea/symboliikka on väljentynyt. No, tässä on onneksi vielä aikaa pähkäillä ^_^

Link to comment
Share on other sites

  • 1 month later...

Me olemme menossa naimisiin kolmekymppisinä. Prinsessahäitä tai valkoista pukua en halua, mutta kirkkovihkimisen ja mukavat juhlat kylläkin. Isääni en halua saattamaan, vaan joko menemme miehemme kanssa altttarille kaksin tai sitten jopa kahden pienen lapsemme kanssa :-X

Sekä äitini että enoni ovat menneet uusiin naimisiin viisikymppisinä eivätkä juhlat poikenneet paljoakaan nuorempien häistä.

Ajatelkoot vieraat miten haluavat, häät ovat ensisijaisesti avioparin oma juhla. Jos morsian tykkää olla prinsessa, mikäs siinä, oli ikää sitten viisitoista tai viisikymmentä

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...
×
×
  • Create New...