Jump to content
Naimisiin.info

Ikäviä kommentteja


Guest flower07

Recommended Posts

Uskomattomia stooreja kyllä..itellä ehkä menisi herne nenään jos kovin alkaisi joku vaahtoamaan.

Meillekin on kyllä vähän tullut kaikenlaista kommenttia vähän kaikesta. Muutettiin yhteen ja mentiin kihloihin noin 7kk seurustelun jälkeen, nyt siis reilu vuosi oltu yhdessä ja häät tulossa n. vuoden päästä. Tänä syksynä alkaa myös oman talon rakennus, niin voitte uskoa että kummastelijoita on riittänyt. Molempien suku on suht hyvin suhtautunut alku"järkytyksen" jälkeen, esimerkiksi äitini vähän kauhisteli alkuun (ylisuojeleva mamma..). Nyt onneksi jo tottunut ajatukseen ja on vaan onnellinen että meillä on asiat niin hyvällä mallilla. Muutama kaveri on ollut aika tyly.."NYTKÖ te jo teette sitä ja tätä ja ei ME ainakaan vielä kolmeen vuoteen mennä naimisiiin".

Link to comment
Share on other sites

Tämä tuskin ikäviä kommentteja saaneita varsinaisesti lohduttaa, mutta sanonpa nyt kuitenkin: Minä pidän ikävistä kommenteista. Kyllä vain. Miettikääpä nyt näitäkin tilanteita, mitä tässä ketjussa on kuvattu - mistä nuo typerät letkautukset kertovat? Siitä, että niiden kohde olisi jotenkin huono tai tyhmä ihminen, tai että tämä olisi tekemässä typeryyksiä? No ei todellakaan.

Minulla on lähipiirissä muutama valopää, joilta aina irtoaa näitä älynväläyksiä (päiväkirjastani löytynee pari lievää tapauskertomusta). Aina, kun semmoinen ilmoille pölähtää, minä tiedän, mitä siellä taustalla on: kateutta, huono parisuhde (josta jaksetaan minulle vuosikaudet valittaa), oma tylsä elämä, heikko itsetunto - eivätkä nämä ole vain mun tekemiä analyyseja näistä hlöistä.

Miksi siis hermostua? Niillä ne asiat huonosti ovat. Ei tuommoisia ihmisiä voi eikä edes kannata yrittää miellyttää. Paras "rangaistus" niille on, kun saavat muhia omassa liemessään. ;)

:):-X

Link to comment
Share on other sites

Olipas "mukavat" terveiset sulhosi velipuolen vaimokkeelta!!! Mutta älä anna niiden lannistaa! Teille on tulossa mahtava päivä ja silloin tuollaiset puheet pitää pistää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Meille taas kävi niin, että serkkupoika ilmoitti yllättäen menevänsä naimisiin 2008 keväällä/kesällä, ja mekin olimme suunnitelleet vähän samaa aikaa. Tänä vuonna oli kaverin häät, joten ei tuntunut kivalta järjestää omia häitä samoihin aikoihin heidän kanssaan. Enkä ole oikein innostunut pitämään nytkään häitämme samana vuonna kuin serkkupoika, vaikka suunnitelmissa olikin syyshäät. Tuntuu ihan matkimiselta, että kun nuokin menee naimisiin niin mennään mekin...  Välttämättä siitä ei synny yleistä keskustelua suvussamme vaikka menisimmekin samana vuonna naimisiin, mutta jotenkin vaan on sellainen mutu-olo, että jotain piikittelyä saattaa kuulla.

Emme ole asiasta vielä sulhon kanssa keskustelleet, mutta haluaisin siirtää häitämme vuodella eteenpäin. Kertoisin myös etukäteen suunnitelmistamme, jotta muut sulhot ja morsiamet saisivat päättää pitävätkö häänsä samana vuonna meidän kanssamme vai ei. Itseäni ei harmita jos jotkut pitävä häänsä samana vuonna kuin mekin, mutta jos tiedän etukäteen muiden häistä, en halua pitää omiani samana vuonna. Ehkä tästä tulee sellainen noidankehä, etten välttämättä pääse koskaan naimisiin kun kumminkaiman serkku saattaa samana vuonna mennä kuitenkin naimisiin, mutta riski on otettava! Se ei pelaa joka pelkää!

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Täällä koetaan "vauvapainostusta" enemmänkin miehen kavereiden puolisoiden taholta. Muutamalla on jo lapsia ja aina kun ollaan iltaa istumassa ihmetellään "Onkos teillä jotakin kerrottavaa kun X ei juo mitään?" Tekisi mieli siinä vaiheessa repiä hiuksiaan ja huutaa että kai sitä ihminen voi selvinpäin olla ilman vauva-aikeita! Ja sitten jos yrittää nätisti sanoa, naiset saavat vain lisää vettä myllyyn ja alkavat ihmettelemään kun kyllä heillä oli jo tuossa iässä vauvakuumetta...  ::) Hoh hoi, jospa nyt ensin valmistuisin ja hivuttautuisin kunnolla työelämään, ilman että on huono ihminen  :P

Link to comment
Share on other sites

Tuttua, tuttua.

Meillä on jo kaksi lasta, kuopus vasta reilun vuoden. Maistraatissa meidät on jo vihitty, mutta nyt siunaaminen ja bileet suunnitteilla, josta onkin poikinut lukuisia kysymyksiä. Mitä mitä nyt, tuleeko teille lapsia lisää vai miksi avioliitto siunataan?!  Mun ajatusmaailmassa nämä asiat eivät liity toisiinsa,mutta jollain ihmisillä tuntuu olevan tarve spekuloida..

Link to comment
Share on other sites

:P Yks vanha koulukaveri tokas ääneen (ylimielisen äänen ja nenän vartta katsomisen kera) että "TAAS?!" kun kuuli mun menneen naimisiin. Juu. Ekasta liitosta parikymppisenä onkin liki vuosikymmen... Onkin tosi lähekkäin. Ja paljon onkin kyseisellä ihmisellä varaa sanoa, 3 lasta muutamien vuosien ikäerolla ja jokaisella on eri isä. Ja aina on ollut uusi jo kierroksessa kun vanha vielä asuu kotona ja oottaa potkua persuuksiin...

No, kun en siitä provosoitunut (lähinnä vaan huvitti) niin tuohtuneena mölisi että "ei oo kutsua häihin tullu" johon mä vaan kuittasin että ei oo kuule tullu kelleen muullekaan kun ei kelleen kerrottu. Että KENENKÄÄN on turha vetää kilareita kun ei ketään oltu kutsuttu sinne (mentiin siis maistraatissa naimisiin kertomatta muille ja otettiin todistajatkin sieltä ettei kukaan sukulainen pääse kateellisena sanomaan että "nekin pääsivät sinne muttei me").

Tosin, en ole missään vaiheessa tätä vanhaa koulukaveria meinannut kutsuakaan yhteenkään juhlaani ::) ::) ::) Ollut aina juuri tuollainen, kommenteillaan yrittää antaa ymmärtää että on parempi muita vaikka omat tekemiset ja elintavat ovat vähintäänkin kyseenalaisia... ::) Ei myöskään ole halunnut tutustua mieheeni vaikka 4 vuotta ollaan oltu yhdessä. Ja me kun aiotaan kesällä kutsua vaan ne kenen kanssa ollaan oikeasti tekemisissä... ;D

Totesin tuon työpaikallani tapahtuneen tapauksen jälkeen että no hyvä, eipähän harmita ettei ole pariin vuoteen tullut luokseni kylään, eikä ole nykyään omalla sukutilallamme käynyt kertaakaan. Ei myöskään ole missään vaiheessa muistanut meitä mitenkään tai mistään (lähinnä tarkoitan tekstaria) joten on todellakin vain vanha tuttu enää. Mä päätin helpotuksen huokauksen kera että tuollaista pahanilmanlintua en jää kaipaamaan ja lopetan sen vähänkin yhteydenpidon tähän ihmiseen.

Link to comment
Share on other sites

Mulle ja sanottu että miks mennä naimisiin kun kaikki eroaa kumminki.

Ja jos ei mene naimisiin, sittenkö ei eroa? En ymmärrä miten tuolla asialla pelottelu auttaa ketään, tolla vois perustella sitäkin, ettei koskaan kenenkään kanssa kannata alkaa edes yrittämään seurustelua, ei se kestä kumminkaan. Että en mä nyt tiedä, jos pariskunta on ja elää yhdessä, että onko se niin eri asia erota avio- kuin avoliitosta, se ero kyllä tulee jos on tullakseen, naimisissa or not.

Link to comment
Share on other sites

Meille miehen kanssa on päällimmäisenä jäänyt mieleen, kun kerroimme isoäidilleni (aina ollut hieman hankala asiassa kuin asiassa) tulevista häistä. Isoäidin ensimmäinen kysymys oli, että olenko raskaana. Tämän jälkeen hän aloitti puheen siitä, kun minä ja mieheni olemme asuneet yhdessä jo kolme vuotta ilman naimisiinmenoa. Keskustelu päättyi siihen, kun isoäiti kaikkien setieni ja tätieni edessä pamautti, että olisin minä paremmankin löytänyt.  

Link to comment
Share on other sites

Emme ole asiasta vielä sulhon kanssa keskustelleet, mutta haluaisin siirtää häitämme vuodella eteenpäin. Kertoisin myös etukäteen suunnitelmistamme, jotta muut sulhot ja morsiamet saisivat päättää pitävätkö häänsä samana vuonna meidän kanssamme vai ei. Itseäni ei harmita jos jotkut pitävä häänsä samana vuonna kuin mekin, mutta jos tiedän etukäteen muiden häistä, en halua pitää omiani samana vuonna.

No kyllä sinulla on aika vähän porukkaa tuttavapiirissä jos jokainen pari saa varata häilleen ihan kokonaisen vuoden! ;)

Arvaapa mitä, minä olen ollut tänä puolen vuoden sisällä jo kolmen ystävän häissä ja omat ovat ensi lauantaina! Yksi lapsuudenystävistäni meni naimisiin kaksi viikkoa ennen meitä! Hui! Olemme kaikki toki nyreissämme ja valitamme toistemme häissä että miten muut kehtaavat mennä naimisiin samalla vuosisadalla kuin me!

Ei tuommoisia kannata miettiä, siitä saa vaan päänsärkyä ja kukaan muu ei taatusti tajua mikä asiassa on ongelmallista. :)

Link to comment
Share on other sites

Voi että!Kyllä on sitten niin huvittavaa lukea näitä.. :)

Itse olen aina ollut sitä mieltä, että jokaisella meillä on yksi ainoa yllättävän lyhyt elämä (suuria menetyksiä lähipiirissä kokeneena tiedän elämän rajallisuuden) ja jokainen meistä saa päättää itse mitä tekee elämässään, kunhan ei vahingoita ketään toista! :)

Mä tulen sulhoni kanssa varmaan aiheuttamaan jonkinasteista shokkireaktiota joissakin ihmisissä seuraavan vuoden aikana. Meillä nimittäin tilanne on se, että tuleva sulho on vielä pari kuukautta virallisesti naimisissa(ei, en ole syyllinen eroon!)Eli kihloihin mennään oikeesti vasta sitten kun ero on selvä.

Ollaan seurusteltu kokonaiset neljä kuukautta! :D Häät sitten kesällä 2008 ja sitten saa heti tulla lapsi. :-X

Tällä viikolla käymme allekirjoittamassa kauppakirjat omakotitalon ostamiseksi yhdessä. 8-) Että saa varmaan sivulliset käyttää koko huumorintajunsa tämän vauhdin sulatteluun. Perhe ja lähimmät ystävät eivät ole kyllä yhtään kauhistelleet, ovat varmaan nähneet, että tosi on kyseessä ja nyt se on MENOA!! ;):D

Muuten en osaa perustella tapahtumien vauhdikasta kulkua, kuin siten, että tässä se oikea nyt on. Molemmat ollaan sitä mieltä.Miksi meidän pitäisi jarruttaa tai kuunnella kenenkään mielipiteitä?En ymmärrä. :-X

Ja molemmat ollaan toista kertaa naimisiin menossa, ikääkin jo päälle kolmenkympin, että ei mistään teinihuumasta ole kysymys, erittäin voimakkaista tunteista kuitenkin.

Mutta onpahan ihmisillä puheenaihetta omassa tylsässä elämässään. ;) ;D

Link to comment
Share on other sites

Meidän kihlauksesta kuultuaan eräs tuttavamme oli tokaissut, että "ei ne ainakaan toistensa kanssa naimisiin mene jos sillon aikovat"  ::) Silloin suunnitelmissa oli siis mennä kolmen ja puolen vuoden päästä naimisiin. Leikillään hän sen kyllä sanoi, ja tiukkiksempi olisi varmasti suuttunutkin  ;D

Link to comment
Share on other sites

tää ei varmaankaan kuulu tänne. isovanhempani ei ole missään vaiheessa onnitellut meitä kihlauksesta ja nyt kun kutsut häihin on saatu perille, sain isän puheista sellaisen käsityksen ettei niillä ole aikomustakaan tulla häihimme. isovanhempani ei siis ole mitenkään vanhoja 65-70.

Link to comment
Share on other sites

  • 1 month later...

Meillä häät ensi syksynä..Äitini sanoi että kannattaa oottaa kevääseen ennen kuin alkaa mitään suunnitteleen/osteleen, kun ehitään vaikka erota ennen sitä... >:( ollaan oltu yhdessä 6 vuotta, joten kysymys ei ole mistään päähän pistosta...itse meni isäpuoleni kanssa naimisiin kahden vuoden seurustelun jälkeen...että paraskin puhumaan...

Link to comment
Share on other sites

  • 1 month later...

Huh, huh taas!

Eilen törmäsimme sulhasen lapsuudenystävän äitiin. Tämä nainen oli kuullut häistämme ja alkoi ensitöikseen tiedustella, että "mikäs kiire teillä nyt oikein on". Sitten otti asiakseen pohtia, että onko sulhaseni ensimmäinen tuosta ystäväpiiristä, joka meni naimisiin: Muisti sitten "Kallen", joka meni 18-vuotiaana naimisiin ja erohan siitä tuli... Lopuksi sirkutti, että "kiva kun jotkut uskaltavat vielä mennä naimisiin, kun kaikki kuitenkin eroavat"!!!

WTF!!!!!?????????? :angry:

Ja kerrottakoon siis, että en ole koskaan aiemmin tavannutkaan tätä naista, joten aika kovaa tekstiä oli heittää tuntemattomalle, mikäli siinä oli kyse jonkin sortin (käsittämättömästä) huumorista.

On tämä käsittämätöntä, kuinka joutuu selittelemään ratkaisuaan vieraille ihmisille! Ikää kuitenkin on sen verran, että muutama vuosikymmen takaperin olisin ollut jo auttamattomasti vanhapiika. Mihin on avioliiton arvostus kadonnut?

Link to comment
Share on other sites

Hääpuvun hankintaa miettiessäni tuossa marraskuussa äitini totesi pohdintaani, että ehkä sitä (suht kallista) pukua ei kannata hankkia vielä (häät elokuussa), "kun meidänkin lähipiirissä on niitä häitä peruuntunut"... Että onko tämä nyt sitten äidin oikeaa suhtautumista tyttärensä naimisiinmenoon??? Epäillään että ehditään erota vielä ennen häitä. No, muut äidin kommentit ei ole onneksi olleet samaa sarjaa ja uskonkin, ettei hän tuolla tarkoittanut ihan sitä miten sen itse otin. Kai jokin tahaton sammakko...

Link to comment
Share on other sites

Ku kerroin mee porukoil et me mennää kihloihi, ni mee isä vaa rupes nauraa ja sano jotai et nii vissii tai jotai vastaavaa. Ja nyt ku suunnitellaa häitä..tai ei ehkä enää parii kuukautee, mut aiemmi se sano kaikkee.. ku mies joutu armeijast pois ku sil tuli jalkaa joku..ni et "perutaa häät ja katotaa uudestaa sit joskus" ja joskus se rupes laulaa sitä.. "perutaan häät, perutaan siitä välistä kaikki mistä voisi matkalla murhetta kantaa.." Et ei enää kauheesti tee mieli jutel sen kaa niist. <_<

Vaik en usko et se sitä oikeesti pahal tarkottaa, mut oon ollu ain isin tyttö ja sitä varmaa vähä harmittaa/pelottaa ku muutan pois kotoo ja meen naimisii nii nuorena. (18)

Link to comment
Share on other sites

Me ollaan aikeissa mennä maistraatissa vihille ja käydä siunaamassa sitten avioliittomme. EHKÄ. Miehen suku nyt vuorollaan jokainen täti ja eno soittelee udellen, että Enkö kuulu kirkkoon? Miksi nyt yhtäkkiä naimisiin? Meillä on 15kk:n ikäinen tytär, joten eiköhän se ole ihan luonnollinen jatke. Muutenkin miehen suku ottanut minu todella nihkeästi vastaan. Aloimme seurustelemaan aikaisemmin kuin miehen veli vaimoineen ja koko ajan saan kuulla miten mahtava ja upea ja osaava tämä sulhon veljen vaimo on. Meillä on saman alan koulutus, hänellä amk:n ja itselläni VAIN ammattikoulu takana. En kuulemma edes osaa lastani tarpeeksi hyvin puettaa (meidän tyttö ei ole kertaakaan sairastanut korvatulehdusta, kuten taasen sulhon veljen lapsi joka on paljon nuorempi, on sairastanut). Koko ajan vertailua, vertailua ja vertailua. Omistan mustat hiukset (värjätyt) ja tämä suku pitää stananpalvojana koska olen mennyt tyhmyyksissäni myöntämään, että en tiedä mihin uskon. Miehen suvusta kun sitten löytyy kirkkoherra ja helluntalaisia olan takaa. Sulhoa tässä surku tuloo kun tuo suku ihan tyhmyyksiä laukoo..

Link to comment
Share on other sites

Otanpa minäkin osaa tähän keskusteluun...juuri nimittäin kyseinen aihe saa mun sappeni kiehumaan, eli kokemusta on!

Olemme ensi kuussa menossa naimisiin. Liitto on minulle toinen, ensimmäisen solmin 18-vuotiaana vain huomatakseni naineeni alkoholistin..noh, se siitä.

Nyt kun viime kesänä aloimme kertomaan perheillemme, että olemme menossa naimisiin, niin äiti sanoi: toivottavasti tää onnistuu paremmin ku se ensimmäinen liitto. SIIS KUINKA??? Siitä on jo vuosia aikaa, olen nyt 26-vuotias ja tästä miehestäni ei voi puhua edes samana päivänä exäni kanssa, ovat kuin yö ja päivä.

No, sitten on siskoni, 13 vuotta minua vanhempi sellainen. Lähes järestään joka asia jonka olen hänelle häistämme kertonut niin hän on haukkunut.

Esimerkkejä: mun hääpukuni tulee olemaan erilainen, punamusta, eikä valkoinen, no sehän on tietenkin ihan kamalaa, "onks ne jotkut hautajaiset vai"...tulevasta kampauksestani näytin kuvan; "voi härregud mikä kampaus!"... kutsut lähetin ja nekin on väreihin sopivat, eli mustaa, punaista ja hieman valkoista; "onpas synkät kutsut"...hääautosta olin innoissani kun saatiin mitä haluttiin;" siis hyi toi on kauhee, mä vihaan tota merkkiä!!!!" (Hummerin H2, valkoinen) jne jne jne jne...niin juu ja paras, hän haluaa tulla häihin farkuissa, koska hän tykkää niistä! Että revi tästä nyt sitten huumoria...

Alkaa tuntumaan, että mä en halua siskoani häihini... :(

Link to comment
Share on other sites

Tiedän miltä teistä tuntuu.. Meidän tarinan joka vaihetta on kummeksutta "miten jo nyt?"

Eli tässä tulee:

Tavattiin toukokuussa 2006. Tapailtiin ja rakastuttiin. Mies asui eri paikkakunnalla kuin minä (välimatkaa n.30kilsaa) joten tarvitsin autoa lähteäkseni hänen luokseen. Jo tästä auton lainaamisesta nousi kohu. Muutettiin yhteen samaisen vuoden elokuussa, kahden ja puolen kuukauden seurustelun jälkeen. (Voitte kuvitella kummastelut)

Kihlat vaihdettiin marraskuussa 2006 -lisää kummeksuntaa sekä kateellisten kavereiden panettelua. Häät päätettiin pidettäväksi tammikuussa 2009. Vuoden mietinnän jälkeen päätettiin aikaistaa häitä. Ne ovat maaliskuussa. Perheille kerrottiin uuden vuoden aattona. Ensimmäinen kysymys joka tuli siskoltani oli " ootko raskaana vai miksi teillä on niin kiire". Voitte kuvitella tuskastuneeni siitä kovasti kun lapsia haluan... Vastasinkin vain " en tiennytkään että naimisiin mennessä PITÄÄ olla raskaana".

Häistä tulee pienet, kaikki kummeksuvat kaverit on jätetty tylysti pois kutsuvieraslistalta.. Sisko on vissiin pakko pitää, kun ei toinen tajua loukkaavansa minuu tollasella sanomisella. (vastasuudessa aion kyllä sanoa että tollanen loukkaa mun tunteita..)

Että näin meillä..

Link to comment
Share on other sites

Me tai oikeastaan minä olen saanut yhden ikävän kommentin, tosin ihmiseltä jonka mielipiteellä ei ole YHTÄÄN MITÄÄN VÄLIÄ!!!Entisellä työpaikallani n. 40-vuotias (sovinistinen) miestyökaveri kommentoi todella ikävästi.Tosin sensuroin ne kommentit tästä..Tämän jälkeen hän alkoi kertomaan miten itse oli ensimmäisen kerran mennyt liian nuorena naimisiin, ja pettänyt vaimoaan koko liiton ajan <_<:angry: :angry: Mutta lähinnä ajatus oli, et olisi pitänyt ensin p***kella koko kaupungin kanssa ja sitten vasta sitoutua... Mutta tosiaan tuon ihmisen kommenteilla ei kyllä ole mitään väliä, mutta tilanteesta jäi vähän ikävä fiilis :angry:

Link to comment
Share on other sites

Olen ihan varma, että tulen itsekin (lähinnä siksi kun nuori olen) kuulemaan näitä ..."testaa ensin koko kylä ja sitten vasta kun olet niistä saanut tarpeeksesi"... No eipä se mitään jos joku haluaa noin tehdä varmuuden vuoksi, mutta miksi maistaa aidan toiselta puolelta sitä mätää ruohoa, jos on omalla puolella aitaa jo oikein ihanaa ruohoa :P (Kyllä, se maistuu hyvältä enkä voi olla satavarma olisiko muualla parempaa, mutta se maistuu niiiiiin hyvältä että ihan sama onko muualla ehkä kenties parempaa.)

Ehkäpä tuo lausahdus sopii todeta paremmin bilettäjähirmuille eikä tällaiselle kotihiirelle, jolla ei muuta olekaan kuin pitkiä ystävyyssuhteita elämässään eli ei pahemmin tykkää lyhyistä tuttavuuksista edes uneksia :lol:

Link to comment
Share on other sites

  • 6 months later...

Meillä miehen kaveri oli kuullu kihlauksesta ja sano että mtä sä oot menny tekemään.. Taisi kyllä olla vitsi:) Yksi kaveri mulle sano kun kerroin kihlauksesta, että Me mentiin jo vuos sitten kihloihin. Eikä enää kommentoinu koko kihlausta.. Mutta onneks oikeet ystävät on ilosia yhdessä meidän kanssa!:)

Link to comment
Share on other sites

On tosiaan minunkin tuttavapiirissäni näin, että naimisiin meneminen on oudompaa kuin se, ettei mene. :) Varovaisuus ja matkalaukkujen valmiiksi pakkaaminen ja takaoven raollaan pitäminen ja paremman toisella silmällä katseleminen on jotenkin normaalimpaa kuin se, että olen päättänyt sitoutua yhteen mieheen loppuelämäkseni ja opetella tulemaan toimeen hyvinä ja pahoina päivinä ja selvittelemään riitoja ja rakastamaan vikoineen ja virheineen. Heh, paatoksellista, mutta ehkä se vähän kuvaa tilannetta.

En ole kohdannut mitään kovin hirveää ilkeilyä, mutta tietyt katseet keskivartaloon ja vihjailut uskonnollisesta taustasta on rekisteröity. Mutta ei se mitään, kestän ne. :)

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...
×
×
  • Create New...