Guest flower07

Ikäviä kommentteja

352 viestiä aiheessa

Oma serkkutyttöni, jonka kanssa ollaan kakarasta asti oltu läheisiä, heittäyty todella tylyksi meidän kihlautumisilmoituksen jälkeen.

Hän ei ole sanallakaan kihlautumisestamme maininnut, saati sitten onnitellut. Eikä myöskään hänen vanhempansa. Kävin heillä viikonloppuna kylässä ja serkku ei katsonut edes minua päin. Ei puhunut minulle mitään, vastasi vain lyhyesti jos jotakin kysyin.

Serkkutyttöni on ollut kolmatta vuotta kihloissa. Ei ole koskaan sen kummemmin hääsuunnitelmistaan toimitellut. Silti olen todella pettynyt hänen käytökseensä, kun luulisi että olisi edes onnea voinut toivottaa.

Minulle ei ole ihan selvää, miksi kihloihin menosta pitäisi onnitella (tai ainakaan suuttua, jos joku ei tee niin). Kihlaus on kuitenkin kahden ihmisen tekemä lupaus avioliitosta, ja tuntuu jotenkin hassulta, että ensin onnitellaan kahden ihmisen välisestä lupauksesta ja sitten toteutuksesta eli naimisiin menosta. :) No, ymmärrän toki, että se on jotenkin vakiintunut tavaksi, että kihlauksesta onnitellaan, mutta minusta ei ei onnittelujen puuttuminen ole niin suuri juttu, että sen takia kannattaisi kenellekään kiukusta.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minusta kihlaus on ihana asia, josta "kuuluu" onnitella. Kaksi ihmistä on lupautunut toisilleen loppuiäksi, eli kyse on kauniista tunnepitoisesta asiasta ja mielestäni on vähintäänkin outoa jos tästä asiasta ei onnittele läheisiään tai ystäviään. En ymmärrä miksi jotkut suhtautuu asiaan että "kyse vain kahden henkilön keskenään tekemästä lupauksesta"...kyllähän kihlat yleensä kuitenkin katsotaan johtavan avioliittoon.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kärjistäenhän voisi myös alkaa ajatella syntymäpäivistä, että miksi onnitella jotakuta siitä että henkilön äiti ja isä sattui panemaan tiettynä päivänä, jonka tuloksena kyseinen henkilö sitten putkahti maailmaan n. 9 kk myöhemmin. Alunperin kahdenvälisestä asiasta siinäkin on kyse :girl_wink:

Kyllähän avioliitossakin on kyse kahden ihmisenvälisestä lupauksesta tai sopimuksesta. Ei monikaan varmaan odota kaikkien puolituttujen tai kokonaan ventovieraiden ihmisten onnittelevan syntymäpäivästä/kihlauksesta/häistä jne, mutta oudompaa se on jos läheinen ihminen jättää onnittelematta ilmeisen tarkoituksellisesti. :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mäkään en ihan koko topiikkia lukenut mutta ärrrrrsyttää ihmiset! :girl_mad:

Olen sellainen että saatan vanhoille puolituille töissä (sama työ ollu kauan ja asiakkaat tuttuja ja jutellaan usein niitä näitä, mukavia :) ) sanoa että menenpä ensi kesänä naimisiin :-X niin eikö tule kommenttia että "älä mene" tai "et kai" tai kuten tänään "älä mene, ero siitä vaan tulee..." ja nämä hieman vanhempien mieshenkilöiden suusta... :hysteric: alkaa iskeä jo paniikkia, mistä näitä miehiä riittää!??!!

Tai kuten hyvä ystäväni ihan ala-asteelta asti " et kai sä vaan tyydy johonkin"?

Mieheni ja mun suhde alkoi siis jo 15 kesäisenä ja yhdessä ollaan oltu 8 vuotta, yhä arki on mukavaa ja toisen kanssa hyvä olla... Enhän minä takuuseen mene että yhdessä ollaan loppuelämä mutta yrittää haluan kaikesta sydämestäni. :girl_sigh:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tämä nyt ei ole ollenkaan noin paha mitä muutamalla on täällä ollut mutta kuitenkin sellainen että näkee ihan selvästi kuinka yhdellä sulhasen kaverin avovaimolla on vaikeaa. Eli kihloihin kun mentiin ei alettu siitä kenellekään soittelemaan vaan annettiin ihmisten ihan vain huomata se sormuksesta (miehelle sekin tulee vasta vihkimisen yhteydessä). No kun sitten mentiin tän kaveripariskunnan kanssa kerran syömään, näin aikalailla heti että tämä "Tiina" huomasi sormukseni oitis. Siinä se istui sitte hiljaa pitkän tovin, kuiskutteli omalle miehelleen ja valitti että ruoka on pahaa... (?) Just ennen jälkiruokaa kävi sitten tilanne sille kai sietämättömäks ja aivan kesken muun keskustelun hän tokaisi vaan ykskantaan että "nytkö tekin ootte sitte kihloissa vai?" Sai hän sentään eräänlaisen onnittelun itsestään puristettua mutta illalla kotona mieheni ihmetteli että mikähän sitä "Tiinaa" oikeen vaivasi koko illan eikä ymmärtänyt sitte millään kun yritin selittää että tais vaan olla se ensireaktio vähän itsekäs kun hänkin on miehensä kanssa ollut lähes yhtä kauan kuin mekin (>6v) ja sielläpäin ei tunnu edistystä tapahtuvan. "Tiina" kuitenkin täytti jo 30v ja hän on aina pitänyt mua ihan kakarana koska olen "vasta" 27... hui.. Mieheni ei ymmärtänyt koska "Tiina" on aina turvautunut eräänlaiseen käänteisfilosofiaan ja hokenut että hän ei edes naimisiin halua, se on ihan turhaa kun taas itse olen avoimesti myöntänyt että kun kerran oikea mieskin on löytynyt niin tietenkin haluan jonain päivänä myös häitä hänen kanssa viettää.

Ei se niin vaarallista ole, ymmärrän "Tiinaa" sikäli että heidän lähipiirissä on vuoden sisällä kihlautunut 4 pariskuntaa ja itsekin tunsin pientä turhautumista kun sitoutumiskammoinen tuttumme paukautti yks kaks yllättäen naimisiin alle vuoden tuntemisen jälkeen... Ensireaktiot vaan on joskus tälläisia, sitten kun saa aikaa asioita vähän ajatella se mieli voi hyvin muuttua, ainakin meillä menee "Tiinan" kanssa taas ihan hyvin vaikka häistä ei juuri puhutakaan, ja tämän sitoutumiskammoisen tutunkaan häätohinoista ei voinut jäädä kuin hyvä mieli koska morsian oli niin selvästi onnensa kukkuloilla!

Sen kuitenkin vielä tähän loppuun totean että vaikka "Tiinan" kanssa ei häistä juuri voikaan puhua, todellisen asenneyllärin meille tarjosivat sulhasen BM puolisoineen. He ovat nimittäin sellainen hauska ja boheemi hippipariskunta joka ihan tosissaankaan ei mistään naimisiinmenosta välitä, heillä voi ehkä nopea käynti maistraatissa tulla kysymykseen korkeintaan laillisten tekijöiden ansiosta. Kuitenkin mies meni aivan villiksi innosta kun kuuli että bestmanin rooli on tarjolla ja hänen puolisonsa taas kyselee järjestelyistä vähän väliä ja tarjoutui oma-aloitteisesti auttamaan kutsujen kääntämisesä! Että voi niitä yllätyksiä tulla toisinkin päin! (Sori tämä tais nyt olla jo vähän OT) :flirt:

Muokattu: , käyttäjä: Drotten

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Tämä nyt ei ole ollenkaan noin paha mitä muutamalla on täällä ollut mutta kuitenkin sellainen että näkee ihan selvästi kuinka yhdellä sulhasen kaverin avovaimolla on vaikeaa. Eli kihloihin kun mentiin ei alettu siitä kenellekään soittelemaan vaan annettiin ihmisten ihan vain huomata se sormuksesta (miehelle sekin tulee vasta vihkimisen yhteydessä). No kun sitten mentiin tän kaveripariskunnan kanssa kerran syömään, näin aikalailla heti että tämä "Tiina" huomasi sormukseni oitis. Siinä se istui sitte hiljaa pitkän tovin, kuiskutteli omalle miehelleen ja valitti että ruoka on pahaa... (?) Just ennen jälkiruokaa kävi sitten tilanne sille kai sietämättömäks ja aivan kesken muun keskustelun hän tokaisi vaan ykskantaan että "nytkö tekin ootte sitte kihloissa vai?"- - -

Monet voivat loukkaantuna siitä, ettette ole kertoneet heille asiasta. Voivat esim. ajatella, että kaikille muille on kerrottu heti, mutta ei heille, ja kokevat, että heitä pidetään vähemmän tärkeinä.

Itsekään en aina oikein tiedä, miten pitäisi toimia, jos jollekin kaverille on ilmaantunut kihlasormus, mutta ei ole puhunut asiasta mitään. Minulle se viestittää, että a) henkilö ei ole halunnut kertoa minulle asiasta tai B) henkilö yleensäkin haluaa pitää matalaa profiilia asian suhteen, eikä halua keskustella asiasta kanssani. Jos todella läheinen ystävä on kyseessä, otan kyllä asian puheeksi, mutta muussa tapauksessa odotan, että henkilö haluaa itse keskustella asiasta. Todella läheisen ystävän ollessa kyseessä saattaisin myös loukkaantua, ettei hän ole halunnut kertoa minulle asiasta.

En siis pääsääntöisesti ryhdy onnittelemaan ennen kuin asianosainen on itse osoittanut haluavansa keskustella asiasta.

Toisinaan tuntuisi nololta ottaa asiaa esille senkin takia, kun ei ole itsellä tietoa, onko ko. henkilöllä sormus ollut sormessa viikon vai vuoden.

Jos ei itse halua ilmoittaa kihlautumisesta, niin kannattaa varautua siihen, että ihmiset eivät osaa ottaa asiaa puheeksi, jos heille ei suoraan kerrota asiasta.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mulle on jäänyt mieleen äitini lause, "tiesin, ettei siitä tule mitään.". Meillä oli jokunen vuosi sitten paha kriisi, josta kuitenkin selvittiin, ilman äitini tukea tosin.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mä muistan tapauksen parin vuoden takaa (jolloin ei oltu edes vielä kihloissa), mun eräs työkaveri (jonka mies oli pettänyt ja jättänyt) rupes mulle pauhaamaan että älä sinä vaan ikinä mene naimisiin, miehistä ei ole muuta kuin harmia ja että kyllä se sinunkin mies sinut vielä pettää ja jättää, niin käy kaikille ym ym ym ym... Mä olin ihan hoona että mitä tää nyt oikeen on... en mä siitä mitenkään loukkantunu, mut ei se mitenkään kivalta tuntunu. Teki mieli vaan sanoa että vaikka sun liittos meni miten meni niin se ei tarkoita että kaikkien muidenkin liitot menee kiville... mut en sitten sanonu mitään kun tää täti on muutenkin kohtalaisen katkeroitunu.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Äitini sanoi kun olimme ostamassa hääpukua minulle että "toivottavasti mies ei nyt sitten peru koko häitä" siellä kaupassa KAIKKIEN ihmisten kuullen!!! ja ihan tosissaan. juu!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Äitini sanoi kun olimme ostamassa hääpukua minulle että "toivottavasti mies ei nyt sitten peru koko häitä" siellä kaupassa KAIKKIEN ihmisten kuullen!!! ja ihan tosissaan. juu!

Auts, aika paha ja vielä oman äidin suusta!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mulle ei oikeastaan ole kukaan suoraan sanonut mitään, mutta tiedän, että vanhat koulututut eivät ihmeemmin meidän naimisiin menosta onnittele, enkä oikeastaan odotakaan heidän noteeraavan sitä mitenkään, en vain ymmärrä kun minua lukiossa katsottiin pahalla silmällä kun mentiin kihloihin 18 täytettyäni. Onko se joltain pois, jos minulla menee hyvin? Olen varma, että moni ihminen on suurin piirtein lyönyt vetoa, että koska me siipan kanssa erotaan kun ei teinirakkaudet voi kestää. Nyt ollaan seitsemättä vuotta yhdessä, toivottavasti ei ollut kenelläkään kovin suuria panoksia uhkapeleissä.

Sitten eräs minulle tärkeä ihminen ei oikein innostu häähumustani. Enkä tarkoita, että olisi pakkokaan. Mutta kun minulla on nyt häät, ja hänellä ei vissiin oma suhde järin hyvin mene ( ainakaan niin, että heti häitä vietettäisiin), niin miksi hän hösöttää omista häistään, joita ei edes vielä ole. Itse kun lauon jotain häistä, niin kommentit on vähän senlaisia että nyt ei sovi puhua häistä. Se on vähän hölmöä, mutta ei siis loukkaa minua, mutta olisin halunnut että voin joistain järjestelyistä hänenkin kanssa puhua. Noo niin tai näin, toivottavasti hänen oma tilanne selviää, toivoisin hänellekin sitä onnea :)

Muokattu: , käyttäjä: Sesilia88

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Me ollaan menossa toukokuussa naimisiin, ja tammikuussa siitä aloin puhua enenpi (vaikka järjestelty oli jo viime keväästä asti). Puhuin myös parhaalle ystävälleni joka on ollut avomiehensä kanssa yli 10 vuotta, me ollaan oltu "vasta" 3.

Meni pari viikkoa ja kaverini kysyi minulta mistä kannattaa mekkoja katsoa, ja ihmeissäni kysyin että kuinniin, no hekin päätivät mennä naimisiin ja menivät nyt maaliskuussa. Niin kiire oli järjestää että vieraita ei kutsuttu, muuta kuin vanhemmat ja sisarukset.

Mikä näitä ihmisiä vaivaa :D

ja nyt hän sitä facebookissa hehkuttaa :D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Me ollaan menossa toukokuussa naimisiin, ja tammikuussa siitä aloin puhua enenpi (vaikka järjestelty oli jo viime keväästä asti). Puhuin myös parhaalle ystävälleni joka on ollut avomiehensä kanssa yli 10 vuotta, me ollaan oltu "vasta" 3.

Meni pari viikkoa ja kaverini kysyi minulta mistä kannattaa mekkoja katsoa, ja ihmeissäni kysyin että kuinniin, no hekin päätivät mennä naimisiin ja menivät nyt maaliskuussa. Niin kiire oli järjestää että vieraita ei kutsuttu, muuta kuin vanhemmat ja sisarukset.

Mikä näitä ihmisiä vaivaa :D

ja nyt hän sitä facebookissa hehkuttaa :D

tämä itseasiassa liittyy enempi yhteen tän topicin alla olevista kommenteista että kun kuullaan häistä, muutkin haluaa mennä kiireellä. Ei varsinaisesti ole ikäviin kommentteihin liittyvä :/

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mä sain kuulla parhaimmat "onnittelut" ns. parhaalta kaveriltani, kun siis innoissani kerroin sille kihlauksestani(joka on mun 2. kerta kihloissa). tää muija naurahti vähän kuivasti ja kysy että "kauan tällä kertaa aattelit olla kihloissa?"

sanoin, että siihen saakka kun tästä ehitään naimisiin, niin se totes vaan huokasten että "jaa a..." tän jälkeen arvosteli yhtä yhteistä tuttuamme, joka vauvaa odottaessaan oli kihlautunut tulevan isän kanssa.. ja lisäsi ettei voi ymmärtää mikä kihlajaisvimma kaikilla on. kuuntelin hyvin hiljaa ja mietin mielessäni että mitä helvettiä..

kaikista paras kommentti ihan lopuksi oli, että hän ei ainakaan haluaisi naimisiin mun tilanteessani, koska hän ei olisi onnellinen "paskaduunissa, opiskelun keskellä, vuokrakämpässä ja sormus sormessa"

oli kyllä aika lyttyynlyöty olo.

tämä samainen ihminen tosin on alusta asti haukkunut ja arvostellut mun avokkia, sanonut häntä teiniksi ja meidän suhdetta teinisuhteeksi(ko. tyttö on saman ikäinen kuin minä), arvostellut mieheni elämää ja historiaa, pukeutumista ja koko olemusta. ja tuosta teinikommentista sen verran, että olen pian 23, mieheni vuoden nuorempi.. en mä ainakaan koe enää olevani teini..??

no, onpahan entinen kaveri tämä tapaus.

toinen kaverini ei onnittelut mitenkään, sen sijaan alkoi kertoa kuinka muuttaa miehensä kanssa ihanaan rivitalokämppään(tietää mun haaveilevan rivarista), ja kuinka ihana on päästä pois "radan varresta, kun radanvarsimestat on niin v*un slummia"... joo o. itsehän asun 3min päässä juna-asemalta, eikä tää mun mielestä oo slummia nähnytkään. loukkasi kyllä ja pahasti. sen verran mainitsi kihlauksesta, että malttoi oman hehkutuksensa lomassa kysyä, onko tää nyt ihan loppun asti harkittu juttu, ja että hän ei voi ymmärtää näin nopeita suunnitelmia, eikä usko niiden toteutumiseen.

ja tosiaan häät mielessä loppukesälle 2011.

:(

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

"Jaa, no kai kolmas kerta toden sanoo", sanoi äitini kun kihlauksesta kuuli viikko sitten. Itselläni on siis takana yhdet typerät teinikihlat ja yhdet jotka tositarkoituksella sovittiin mutta tuli sitten mutkia matkaan...

Mutta niin se sanoo, saa nähdä mitä äitini tuumaa kun saa hääkutsun kuukauden päästä, kahden kuukauden päästä oleviin häihin.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

"Jaa, no kai kolmas kerta toden sanoo", sanoi äitini kun kihlauksesta kuuli viikko sitten. Itselläni on siis takana yhdet typerät teinikihlat ja yhdet jotka tositarkoituksella sovittiin mutta tuli sitten mutkia matkaan...

Mutta niin se sanoo, saa nähdä mitä äitini tuumaa kun saa hääkutsun kuukauden päästä, kahden kuukauden päästä oleviin häihin.

Valitettavasti samanlainen kokemus täälläkin, mun äiti kun kuuli että mun mies oli isältäni kysynyt, että "mitäs jos veisin tuon zinaen vihille", niin äiti tokaisi siihen, että "No eipä se oo kun kolmas kerta!!!". Ikinä en oo siis naimisissa ollut, vaan "kihlahistoria" samanlainen mullakin: teininä typeryys ja parikymppisenä ihan tosissaan, mutta eroon päättynyt suhde. Oma äitini tosin on jo tointunut järkytyksestä, ja ihan iloisena tulevista häistä - onneksi. On se vaan ainakin mulle tärkeää, että läheiset ihmiset hyväksyy ja on onnellisia mun puolesta.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tulee tosi paha mieli kaikkien törkeitä kommentteja saaneiden puolesta :girl_sigh: Miksi ihmisten pitää olla niin viheliäisiä?! Kun onnellinen pari kuitenkin odottaa saavansa kannustusta ja positiivia kommentteja, viiltävä kritiikki tuntuu tuplasti pahemmalta.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Puranpahan nyt tanne:

Tassa jokin aika sitten iloitsin yhdelle lahimmista ystavistani olevani ihan mielettoman onnellinen ja etta rakastan miestani niin paljon etta ihan pakahdun. Kaveri vastasi tahan "ai tykkaat siita niin kovasti siksi etta se haluaa sun kanssa naimisiin?" siis ihan suoraan sanoi etta tahtaimessa mulla on vaan sormus, sama se kuka sen antaa :girl_sad:

Tais olla paha paiva talla ystavalla, mutta kylla se silti riipas.. :girl_cray:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tosi ikäviä kommentteja ihmiset heittävät. Useimmista jutuista paistaa läpi kommentoijan oma mielipaha, pettymys ja kateus. Noin katkerien ihmisten leikkeihin ei kannata lähteä mukaan ja pahoittaa mieltään. Kannattaa jättää omaan arvoonsa ja unohtaa. He eivät omalle pahalle ololleen näemmä mitään halua tehdä ja yrittävät heittää sen sitten kiertopalkintona toisten niskaan. Veikkaanpa, että loukkaukset eivät sinällään ole edes henkilökohtaisia, sillä kurasaavi varmaan kaatuisi kenen tahansa onnellisen ihmisen päälle.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Oma mummoni sanoi häistä "Kannattaako sitä kun eroatte kuitenki joskus" tuntui TOSI pahalta! Ja teki kyllä mieli tokaissa takaisin, mutta eihän sitä voi kun mummothan puhuu mitä sattuu eikä ne ikinä tarkota sitä. Mutta kyllä otta päästä, ja juuri mummon ajattelin olevan innoissaan kun lapsenlapsi menee naimisiin mutta EI! Kyllä alkaa niin ottaa päästä tämä oma suku, ku kellään ei tule mitään viisasta kommenttia tai ei kommenttia ollenkaan! ÄRRR!!! Isällekin paljastin nyt hääsuunnitelmat nii tokaisia että eihän tuollaisiin hömppiin kannata laittaa paljoa rahaa, hän ei pysty selvinpäin olemaan tuollaisessa isossa juhlassa. KIITTI VAAN. Joo, jos oma avioliitto menee tai on menny päin peetä, ei sitä tarvi muille siirtää. Ainoastaan miehen pieni suku on alusta asti ollut innoissaan meidän häistä ja kihlautuimisesta, sieltä saatiin jompa kihlajaislahjoja! Nii omalta puolen ei mitään, saatiinkohan edes onnitteluja, hömähdyksiä vain. :skilletgirl:

Inhottaa, ku tulee niin olo että järjestä mitään häitä muutaku sulhon perheelle

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Koita kärvistellä Keelya, et ole yksin. Ihan huippu mummoni, joka on tosiaan jo päälle 90, laukaisi kun viimeksi häistä puhuin että "on sitä moni mies lähtenyt ennen häitä". Jep. Tiedän että mummo ei pääse matkustamaan hääjuhlaan, mutta harkitsimme aikoinaan että maistraattivihkimisen järjestämistä hänen paikkakunnalleen, jos vaikka kovastikin haluaisi osallistua. Eipä ole tarvis, ollaan ihan kahdestaan maistraatissa.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tosi inhottava lukea näitä.. Miten ihmiset voikaan olla niin ilkeitä.. :girl_sad:

Oma enoni kommentoi hääuutisiin, että miksi pitää pilata hyvä suhde naimisiinmenolla..? Että hänen kaikki kaverinsa jotka on menneet naimisiin ovat eronneet vähän ajan päästä. Ainut mitä sain sanotuksi oli että me halutaan tätä ja rakastetaan toisiamme ihan hirveästi niin enoni vaan tokaisi että niinhän ne muutkin ovat sanoneet...

Eihän tällä muuten olisi mitään väliä, mutta enoni on aina ollut mulle "isähahmo" kun omaa isää ei ole ollut ja häntä olen pyytänyt saattamaan mut alttarille..

Kovasti jäi harmittamaan nuo kommentit.. :girl_cray3:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

meillä sit sulhasen äiti oli et mikä kiire ja kun raha tilanne teil ei ole paras mahdollinen. :( isäni mielestä lapset ja aviolitto on ihan turhia ja rahan kulumista.(sain viime kuus tietää että isäni ei minua ole edes tunnustanut lapsekseen) sulhasen isälle ei asiasta ole vielä ilmoitettu ja minun äitini asian otti hyvin.. eräiltä ihmisiltä on erinnäisiä kommentteja tullut kans mut olen niitten antanut olla omassa arvossaan. Meillä kun puhetta häistä oli jo keväällä päätös tehtiin hiljattain lopuullisesti ettei me olla asiaa hätiköity vaan mietitty ihan rauhassa asiaa. Hiukan nuo epäilykset häiritsee mutta olkoon. meidän juhla. jollei osata iloita niin pysyyköt sitten poissa juhlista

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Eräs kaveri kysyi hääkutsun saatuaan että pakottaako sulhasen äiti meidät naimisiin?

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään