Jump to content
Naimisiin.info

Ikäviä kommentteja


Guest flower07

Recommended Posts

Naisilla taitaa valitettavasti olla sellainen taito, että sanovat mitä sylki suuhun tuo...

Kokemuksesta voin kertoa, että raskaus ja aitiys laittaa hormoonit sekaisin ja sanoa saattaa kummallisia juttuja. Tai sitä voi todellakin luokkaantua mitättömistä asioista, kuten häät ennen omia.

Ja onhan sitä kieroja ihmisiä muutenkin.

Eikä ikäkään kerro ihmisen kyvystä inhimilliseen ajatteluun... :-/

Kyllä minuakin ottaa päähän, kun kaikkien oletus on, että olen nyt väsyttänyt tulevan mieheni, ja siksi menemme naimisiin. Vaikka totuus on ihan toinen.

Onneksi sen tiedän minä ja läheiseni ja varsinkin mieheni  ;)

Link to comment
Share on other sites

Kateudelta minustakin kuulostaa. Nainen purkaa sinuun omien häidensä peruuntumisen aiheuttamaa pettymystä, ei kannata siitä välittää  ;)

Link to comment
Share on other sites

Meille varmasti tulee (ainakin seläntakana) "onko tapahtunut vahinko" tyylistä kommenttia. Vaikka tässä raskaana ollaankin, ei kuitenkaan todellakaan ole mistään vahingosta, niin varmaan pitää vain koittaa olla kiinnittämättä huomiota muiden tupinoihin...

Link to comment
Share on other sites

Hohhoijaa! Miten noita typeriä, ajattelemattomia, kateellisia ja itsekeskeisiä ihmisiä riittääkin? Ihan vihaksi pistää!  >:( On ihan ok olla kateellinen ja harmissaan, jos "toiset ehtivätkin ensin", mutta asia kannattaa pitää itsellään tai kertoa korkeintaan omalle kumppanille tunteistaan. Vain idiootit pilaavat toisten onnen laukomalla jotain noin halpamaista! Ei tarvitse olla edes psykologi, kun jo näkee, että kateushan se on mikä puhuu. Kannattaa varmaan nostaa hienovaraisesti kissa pöydälle ja selvittää, mistä tuollaiset puheet...

Itse olen syyllistynyt noihin tunteisiin pariinkin otteeseen. Ensinnäkin harmittaa se, kun pikkuveljeni tyttöystävineen ehtii saamaan vauvan ennen meitä. Olen asiasta yhtäaikaa onnellinen ja todella kateellinen. Olen yrittänyt selittää itselleni, että eihän se vauva ole minulta mitään pois, päinvastoin. Minustahan tulee täti!  :D Ainoa, jolle olen tuntemuksistani puhunut, on avomieheni. Hän lohduttelikin minua sillä, että "mutta mepä menemme naimisiin ennen heitä"... ;)

Toinen kateuden pistos iski jo aikaisemmin, viime kesänä, kun tuttavapariskunta kertoi aikeistaan avioitua elokuussa tänä vuonna. "Miten ne kehtaa, kun meidänhän piti?!"... No, tuostakin juttelin vain avomieheni kanssa ja nyt asia on täysin ok. Päätimme pitää omat häämme jo kesäkuussa, ettei juhlat satu liian lähekkäin. Nyt pitää vaan vielä toivoa, ettei tuo pariskunta ymmärrä asiaa väärin ja ala syyttää "etuilusta"...

Että näin on monimutkaisia nämä hääjutut ja vielä monimutkaisemmat on naisten aivot!  ::)

Link to comment
Share on other sites

Kiitos kaikille rohkaisevista kommenteista! Olen osittain onnistunut unohtamaan asian, enka siitä suuremmin jaksa välittää. Koitan vain nauttia tästä elämäni kenties yhdestä ihanimmasta ajanjaksosta.  :) Näköjään kateutta löytyy aika paljon monien muidenkin kokemuksista päätellen, mikä on toisaalta todella kummallista, koska eihän muiden häät tai lasten saaminen ole keneltäkään muulta pois! Ehkä se on vain vaikea hyväksyä muiden onnea, jos itsellä ei mene yhtä hyvin.

Link to comment
Share on other sites

Tulipa mieleen, että tämäkin voi olla niitä asioita, että suhasesi velipuolen morsian sitten toisaalla täällä palstalla päivittelee, kun "sulhaseni velipuolen piti tunkea häät ennen meidän häitä, vaikka ovat olleet vähemmän aika yhdessä eikä niillä ole lapsiakaan, ja tiesivät vielä, että ollaan menossa naimisiin 08 ja silti laittoivat omat häänsä 07, että saisivat enemmän huomiota"... Tarkoitan siis, että kyseinen morsian on saattanut kokea, että tuolla heidän häidensä edelle "tunkemisella" yritätte viedä kaiken huomion heidän häistään sekä todistella suhteenne vakavuutta, ja kenties olette päättäneet mennä naimisiin vain sen takia, että hekin ovat menossa naimisiin. Sillä tuollaisia ketjujahan tällä palstalla on useampiakin, joissa morsian on pahoittanut mielensä, kun joku on heidän hääpäivän julkistamisen jälkeen ilmoittanut omat häänsä aiempaan ajankohtaan.  

Hauskaa on, että täällä saattavat kiistan molemmat osapuolet purkaa pahaa mieltään omissa viestiketjuissaan, ja muut naikkarit päivittelevät asiaa ja kirjoittavat kannustavia (ja toista osapuolta tyrmääviä) kommentteja kumpiikin viestiketjuihin. Hymiö

Jos sulhasesi on velipuolensa kanssa edes jotenkin läheisissä väleissä, kannattaisi vaikkapa kautta rantain tiedustella, millä mielellä siellä ollaan. Taustalla voi hyvinkin olla väärä tulkinta teidän aikeistanne, ja sukulaisen kautta kuultuna asia on saattanut vielä saada rutkasti lisäväriäkin..

Lainaan koko Ötökän tekstin.Kirjoitin jo oman paatokseni,mutta vaihdoinkin sen tähän,koska TÄMÄ ON KUN MUN AJATUKSISTANI,joita en ikävä kyllä saa aina kirjoitettua riittävän selkeästi ylös ilman että se kuulostaa loukkavalta ::)

Link to comment
Share on other sites

No jopa oli rumasti ja ajattelemattomasti sanottu kertakaikkiaan.Naimisiinhan mennään Rakkauden takia,eikä sen takia että halutaan näyttää koko suvulle jotakin.Ja minusta kanssa tuo kommentti,jota meillekin on sanottu : " että oletteko pieniin pâin,kun naimisiin menette " tai sitten tämä on kanssa aivan kauhea,jota olen sukulaisiltani kuullut,että : " miksi taas yksi pariskunta lisää ero tilastoja kaunistamaan ? "  :'(

Mutta olen aivan samaa mieltä,älä anna typerien ihmisten loukata ja laskea Teidän suunnitteluja omien häittenne suhteen.Se on Teidän päivânne ja vain Te tiedätte,miksi haluatte naimisiin.Sulkekaa korvat kaiken maailman typeryyksilta,itsekin oeln alkanut tekemäân niin ja kummasti on auttanut.

Tsemppiä ja voimia Teille !  :-X

Link to comment
Share on other sites

Mitä mieltä olette???  :-?

Äitini on vuosia toitottanut kuinka hänen oma äitinsä ei koskaan ollut kiinnostunut hänen naimisiin menostaan. Viime kesäni ilmoitin viimein, että ollaan miehekkeen kanssa menossa naimisiin marraskuussa 07 jonka jälkeen äitini päättikin mennä naimisiin nykyisen miesystävänsä kanssa, eikä ole sanallakaan kysynyt hääsuunnitelmistani sen jälkeen. :(

Emme ole olleet joulun jälkeen missään puheväleissä ja tällä viikolla kirjoitin kirjeen jossa ilmoitin äidilleni, etten aio osallistua hänen häähumuunsa ellei hänkään kunnioita oman tyttärensä naimisiinmenoa. Olenko lapsellinen ja ahdasmielinen? Hänellä takana avioero isästäni ja nykyisen miehen kanssa lyhyt ja hyvin onneton parisuhde. Tyydynkö osaani ja vietän "äidittömän"loppuelämän?  :-?

Link to comment
Share on other sites

Tekstisi perusteella selvän oloinen tapaus :'(. Itseasiassa kadehdittavan selvän, koska äitisi on sentään sanonut kärsivänsä siitä ettei hänen oma äitinsä ole ollut kiinnostunut hänen häistään. Miun äitini nauraa hääjärjestelyilleni ja vähättelee niitä, onks toi nyt vähän liikaa, voi ei ette kai jne. Tähän perään hän kuittaa että minun häissäni ostin paitani sieltä ja täältä, hain kukkakaupasta muutaman ruusun ja puin vanhan hameen päälleni. Mentiin työpäivän jälkeen maistraattiin jne. Kun koitan kertoa että minä haluan häät omalla tavallani (pienet mökkibileet, mutta esim hääpuvun ja ehkä hunnunkin, eli en edes sadan hengen kirkkohäitä), äiti sanoo että tietenkin haluat, en voi vaan ymmärtää että sen eteen pitää tehdä noin paljon ja ihan turhasta hössöttää :-?. Ja sitten, voi ei enks mä voi tulla paikalle mökkiverkkareissa, no mitään mekkoa en ainakaan laita, tavalliset farkut saa kelvata (äitini, jolle juhla-asu on aina pitkän suunnittelun tulos) :o. Olen aika ymälläni siitä miksi äitini vähättelee häitäni :-? :-? :-?.

Mutta takaisin edelliseen tapaukseen.. Äitisi ei ole koskaan saanut olla päivää prinsessana, nyt sinulla on tuo edessä ja äitisi ajattelee että jos ei nyt ei koskaan. Oma tytär ehtii ensin, voi ei mä vanhenen jne :'(. Sinun kannaltasi ihan hirveää, mutta koita sinä jotenkin kerätä voimia kunnon keskusteluun ja selkärankaa katkaistaksesi tämän toisen häiden vähättelykierteen, johon olette selvästi joutumassa :(. Oman äidin vähättely on voinut jättää isotkin traumat äitiisi, jotka hän on nyt ehkä ihan huomaamattaan siirtämässä sinuun. Koita itse tulla ainakin puoliväliin vastaan :-/. Valitettavasti äidillä ei ole mitään velvollisuutta olla kiinnostunut lapsensa häistä :'(..

Ihannetapauksessa tehän voitte suunnitella äitisi kanssa yhdessä kahta erillistä prinsessapäivää ja ehkä äitisi voisi tuntea olevansa prinsessa, jos sinä antaisit hänelle sen huomion, josta hän on omasta mielestään jäänyt aiemmin paitsi ::).

Ensinäkin, sinuna en missään tapauksessa vaan menisi kritisoimaan äitisi tarvetta mennä naimisiin tai hänen päätöksensä järkevyyttä. Vaikka suhde taustalla olisi kuinka hirveä, jokainen tekee omat virheensä. Läheisten tehtävänä on vain tukea.

Toisekseen yritä kekustella. Jos teillä on ollut tapana puhua asioista kerro äidillesi että sinäkin tarvitset huomiota ja että olet pahoillasi kaikesta vanhasta, muttet ole voinut siihen vaikuttaa. Pyydä äidiltäsi ettei hän sulje itseään tyttärensä häiden ulkopuolelle. Kerro äidillesi että teidän molempien häät ovat yhtä tärkeät -ovathan ne. Että hänellä on tukesi. :-*

Tai jos teillä ei paljoa tunteista ole ennenkään keskusteltu ja tunteista puhuminen vaan lukitsee tilanteen ja aiheuttaa tunteiden kieltämistä, lähesty ongelmaa vähän kierommin ;). Kysy äidiltäsi hänen häistään, mitä olet ajatellut tehdä näiden ja näiden kanssa, kun minä en ole vielä päättänyt tehdäänkö minun häissäni näin vai näin. Pyydä apua, kysy voitteko vähän vaihtaa ideoita ja suunnitella yhdessä. Kerro mistä liikkeestä olet löytänyt kivoja juttuja ja mitkä liikkeet ovat olleet hyviä. Äidilläsi on varmasti vähintään yhtä palava tarve hössöttää omis häitään kuin sinulla ;D.

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...
Äitini on vuosia toitottanut kuinka hänen oma äitinsä ei koskaan ollut kiinnostunut hänen naimisiin menostaan. Viime kesäni ilmoitin viimein, että ollaan miehekkeen kanssa menossa naimisiin marraskuussa 07 jonka jälkeen äitini päättikin mennä naimisiin nykyisen miesystävänsä kanssa, eikä ole sanallakaan kysynyt hääsuunnitelmistani sen jälkeen. :(

Emme ole olleet joulun jälkeen missään puheväleissä ja tällä viikolla kirjoitin kirjeen jossa ilmoitin äidilleni, etten aio osallistua hänen häähumuunsa ellei hänkään kunnioita oman tyttärensä naimisiinmenoa. Olenko lapsellinen ja ahdasmielinen? Hänellä takana avioero isästäni ja nykyisen miehen kanssa lyhyt ja hyvin onneton parisuhde. Tyydynkö osaani ja vietän "äidittömän"loppuelämän?  :-?

Kuulostaa hyvin kateellisen  ja jokseenkin katkeroituneen ihmisen teoilta... jos hänen äitinsä ei ollut kiinostunut hänen häistään, niin ei hänkään aio olla sinun häistäsi... Minusta et ole lapsellinen ja ahdasmielinen, sillä tuo on aivan hyväksyttävä ensi reaktio... Niin minäkin reagoisin, todellakin! mutta kuten pikkupieni sanoi, ihan ymmärrettävistä syistä kuitenkin periaatteessa äitisi toimii niinkuin toimii. Minunkin mielestäni kunnon keskustelu olisi poikaa kun tunteet ovat rauhoittuneet. Voisittehan yrittää tehdä häistä yhteisen projektinne ja hössöttää kummistakin häistä yhdessä... Mutta jos äitiäsi ei kiinnosta silloinkaan, niin sitten jättäisin omaan arvoonsa.. En vähättelisi mutta en puhuisi muutenkaan. Olisin kuin mitään häitä ei oltaisi järjestämässä kummankaan osapuolen puolelta kun olisin äitini kanssa samassa tilassa tai joutuisin keskustelemaan.  Ja jos hän ottaisi häät puheeksi, sanoisin että pitää mennä tai puhelin soi tai jotain vastavaa. Siten välttäisin sen että kiukkuuntuisin lisää ja laukoisin lisää ilkeileviä kommentteja. Mutta tämä oli siis vain miten minä minun luonteellani toimisin.

Meille ei onneksi ole tullut mitään ikäviä kommentteja mistään, vaikka ikäeroakin on 13 vuotta... Kaikki ovat olleet oikein onnellisia kummankin puolesta, niin ystävät kuin sukulaisetkin. Kaikki vanhemmat sukulaiset vain odottavat innolla koska saavat kaivaa sukkapuikkonsa esiin ja alkaa kutoa pieniä töppösiä. Ristiäismekkokin on jo virkattu kuulemma valmiiksi tätini puolelta ::). että näin päin meillä...

Ketjun alkuperäiseen ongelmaan vielä sen verran, että sulkkisi veljen vaimoke on vain katkera ja kateellinen. Hänelle piti tulla häät, mutta sain sellaisen käsityksen, että ne ovatkin nyt peruuntuneet? Ilmeisesti häntä nyt vain harmittaa se todella paljon ja hän purkaa sen kaiken teidän häihinne. Ehkä häntä myös harmittaa tosiaan se että vaikka he ehtivät ensin niin te "etuilitte" lykkäämällä häänne vuotta ennen. Ehkä heidän mielestään teidän olisi pitänyt lykätä niitä vuodella eteenpäin.

Link to comment
Share on other sites

Valitettavasti äidillä ei ole mitään velvollisuutta olla kiinnostunut lapsensa häistä :'(...

Tähän en kyllä yhdy sitten ollenkaan! Tietenkin vanhemmilla olisi velvollisuus olla kiinnostunut omasta lapsestaan ja tämän asioista!! Valitettavan usein vanhemmat vain eivät täytä velvollisuuksiaan ja olen tosi pahoillani tästä. Olen pahoillani FireDragon, mutta äitisi ei kuulosta hirveen "aikuiselta". Mielestäni sinulla on täysi oikeus olla loukkaantunut, hän on sinun äitisi, et sinä hänen! Oma äitini haluaa meille senkin vuoksi hienot häät, koska itsellä siihen ei ollut mahdollisuutta.

Link to comment
Share on other sites

Ketjun alkuperäiseen ongelmaan vielä sen verran, että sulkkisi veljen vaimoke on vain katkera ja kateellinen. Hänelle piti tulla häät, mutta sain sellaisen käsityksen, että ne ovatkin nyt peruuntuneet? Ilmeisesti häntä nyt vain harmittaa se todella paljon ja hän purkaa sen kaiken teidän häihinne. Ehkä häntä myös harmittaa tosiaan se että vaikka he ehtivät ensin niin te "etuilitte" lykkäämällä häänne vuotta ennen. Ehkä heidän mielestään teidän olisi pitänyt lykätä niitä vuodella eteenpäin.

Kyllä, häät on peruttu ja ilmeisesti kokonaan, siis ei ainoastaan siirretty hamaan tulevaisuuteen. Tästä nimenomaan olen päätellyt, että varmaan heidän suhteessaan on jotain vikaa (eikä meidän häät voi olla ainut syy tähän perumiseen). Eihän häitä kokonaan peruta jos sellaiset kerran ovat suunnitteilla olleet, ainakaan ilman hyvää syytä!  :o Jos nainen on loukkaantunut häidemme ajankohdasta (mikä on kyllä aika lapsellinen tapa suhtautua asiaan, jos näin on), hän olisi aivan hyvin voinut jutella kanssamme ja kertoa mikä harmittaa. Mutta en usko että kyse on siitä, koska eivät he naimisiin ole näillä näkymin menossa koskaan.

FireDragon, tosi kurja tilanne sulla.  :( Vaikka äitisi ei oikeasti olisi kiinnostunut häistäsi, kyllä hänen ainakin täytyisi osata käyttäytyä! Olen maizun kanssa samaa mieltä, että äitisi ei kovin aikuismaiselta valitettavasti vaikuta. Koita olla välittämättä asiasta liikaa. Itse olen omassa tilanteessani ajatellut, että noita ilkeitä kommentteja laukovat taitavat olla oman elämänsä kanssa melkoisissa ongelmissa, jos tuollaiseen täytyy ryhtyä.

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Pakko kommentoida tähän alkuperäiseen aiheeseen...

Seurustelin itse aiemmin 7 vuotta miehen(alun) kanssa, jonka olin tuntenut ala-asteelta saakka. Muutettiin yhteen, mentiin kihloihin ja sitä samaa. Kun kuitenkin hyvä ystäväni alkoi pari vuotta sitten suunnitella häitään totesin hänelle "ettei naimisiin meno ole ollenkaan mun juttu" ja "ei vois vähempää kiinnostaa mikään kutsujen askartelu" jne. Siis itselleni, hänen korttejaan väsäsin into piukassa  :) Rupesi vähän mietityttämään, että miksei, siksihän sitä käytännössä kihloihin oltiin mentykin...

No, siinä sitä sitten pähkäiltiin ja erohan siitä tuli. Ilmeisesti oltiin edetty suhteessa sen mukaan mitä meiltä odotettiin, ei sen mukaan miltä oikeesti tuntu.

Mutta onnellisestihan tämä tarina loppuu  :-X Tapasin nykyisen sulhoni reilu vuosi sitten, ja kaikki vaan loksahti kohdalleen. Kosinta viime syksynä oli ihaninta ja romanttisinta mitä mulle on koskaan tapahtunut. Ja tahdon sanotaan 16.2.2008  :-X

Eli eli... Lukekaapa rivien välistä  ;)

Link to comment
Share on other sites

  • 1 month later...

Tuollainen on aina tosi ikävää! Kun kerroin kavereilleni, että olen mennyt kihloihin, yksi sanoi siihen, että hän ei voisi kuvitellakaan menevänsä kihloihin, vaikka hänellä meneekin poikakaverinsa kanssa ihan hyvin. Ja jotain muuta hän siihen kanssa sanoi... Tuli tosiaan vähän tyhmä fiilis, vaikka olikin iloinen omasta kihlautumisestaan, mutta silti...   :-/

Link to comment
Share on other sites

Kyllähän tuollaisia ihmisiä tuntuu olevan valitettavan paljon.  :-/

Minä ilmoitin mummulleni jo noin vuosi sitten, että jossain vaiheessa ollaan avomiehen

kanssa menossa naimisiin. No siihenhän tämä vastasi, että "äläs ole niin varma, oletko varma

että **** suostuu?" Viime syksynä mieheni kosi minua ja kihlajaisetkin järjestettiin, joissa oli sitten puhetta, että häät tulevat parin vuoden sisällä. Pari vkoa tuli sitten samaisen mummun kanssa puhetta pitopalvelusta ja hän nauroi päin naamaani ja voivotteli kun ne häät ovat niin kalliit ja miksi meidän nyt naimisiin pitäisi mennä, erotaan kuitenkin jne. Hän jaksaa AINA

muistuttaa, että ei kannata olla niin varma, että toinen haluaa kanssani naimisiin tai että liitto kestäisi. Miehet kun kuulemma ovat putkiaivoja ja ajattelevat alapäällään. Moinen puhe loukkaa myös miestäni.  >:( Puhe ei auta, sama sonta vaan jatkuu, joten nykyään en enää edes puhu häistäni kyseiselle henkilölle. Kateelliset jauhakoot sontaa keskenään!  :P

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Tosiaan silloin ku mummi huomasi meidän kihlauksen, veti hän minut syrjemmälle ja tiukkasi: et kai sä vaan ole raskaana?! kun totesin, että en niin mummi kysyi tyrmistyneenä et miksi olen sitten mennyt kihloihin?! Totesin siiihen vain kylmän rauhallisesti, että miksi nyt yleensä mummi hyvä mennään kihloihin ::).

Kun aloin innoissani selittää äipälle hääsuunnitelmistamme, hän katsahti minuun ja kysyi oletko nyt varma, että mies on oikea?! >:(

Tosin meidän suvussa ei nyt olla ikinä osattu olla kovinkaan hienovaraisia mielipiteiden suhteen, mutta ärsyttää tollanen. Ihan kuin en itse osaisi tehdä järkeviä ja kypsiä päätöksiä omaa elämääni koskien.. "Oletko nyt ihan varma?" murr murr.. >:(

Link to comment
Share on other sites

Kyllähän se ihmisten reaktio yllättää. Minulla tosin positiivisesti! Mentiin 9kk seurustelun jälkeen kihloihin ja odotin, että isä alkaisi saarnata että oletkos nyt ihan varma, miksi se pitää muka kihloihin mennä jne, mutta tuumasi vain, että jaahas, hänelläpä kävikin sinä viikonloppuna etiäinen, että näinköhän tässä käy, melkein kysyikin onko meillä suunnitelmia! ;D Meillä on kuitenkin läheiset välit, koska äiti kuoli auto-onnettomuudessa -96 ja jotenkin isä on AINA nähnyt, että tyyppi ei ole ollut oikea, kun olen poikakaverin tuonut näytille. Aina on tuumannut, että se kipinä puuttuu. Joten siksi olin todella hermona kun ensi kerran toin sulhon näytille (on vielä irkku) koska itsestä tuntui että tässä on vihdoin ja viimein SE OIKEA. Ja isä tykästyi heti, ja sisko myös! ;D Joten kun kädet täristen tippa linssissä kättä isälle näytin niin hyvin meni ja isä oli aidosti onnellinen! Joka ainoalta kaverilta ja sukulaiselta ollaan saatu vain onnitteluja, mikä minua yllätti positiivisesti, kun se peruskateus tuntuu aina muuten meillä koto-Suomessa jylläävän, etenkin meidän perällä.. Mutta tiedä häntä kuinka sitten puhutaan P***AA suvun ulkopuolella.

Joten kun itselle perhe ja ystävät on tärkeitä, niin kyllä minäkin herneen vetäisin nenään, jos alkaisi joku arvostelemaan. Kateellisuus taitaa minunkin mielestäni olla syynä ketjun alkuperäiseen tarinaan. Jos on ongelma asian suhteen, niin kyllä sitä voi aikuismaisesti kohdata kasvotusten ja sanoa miltä tuntuu. Ja etenkin omaan perheenjäsenen negatiivinen suhtautuminen satuttaisi, joten minusta FireDragon et ole todellakaan ole lapsellinen ja ahdasmielinen. Yritä vielä keskustella asiasta, mutta jos ei auta, niin se on äitisi menetys, ei sinun. Tsemppiä.

Link to comment
Share on other sites

Mulle on puolestaan tultu sanomaan että "joka toinen avioliitto päättyy eroon, että...."  Mun mielestä tuokin on naurettavaa. Toki se on prosentuaalinen tilasto fakta, mutta kyllä me mennäännaimisiin sillä perusteella että meidän liitoo kestää.Ei elämää voi ennustaa eteenpäin, mutta kyllä sitä pitää positiivisesti mun mielestä elämää ajatella eteenpäin!  Tosin tuon lauseen sanoja olikin 42vuotias "vanhapiika" kuka ei omien sanojensa mukaan halua miestä sotkemaan asioita.... Maailmaan mahtuu kaikenlaisia ihmisiä...  :-/

Link to comment
Share on other sites

Miun kummi hääjärjestelyistä kuultuaan kysyi ensimmäisenä missä kirkossa meidät vihitään, ja vastauksen kuultuaan tokaisi, että " en muuten tiedä yhtään siinä kirkossa vihittyä paria, jotka eivät olisi eronneet.." Kiva. No mutta tuskin hän tietää kaikkia siinä kirkossa vihittyjä, eli ne onnelliset parit ovat jääneet kummini listan ulkopuolelle.

Ikävät kommentit ovat onneksi jääneet vähemmälle, mutta vertoja niille vetää se, että enää kaksi päivää aikaa ilmottautua eikä isäni aio saapua häihin, äiti ei ole ilmoittautunut ja neljästä vanhemmasta sisaruksesta vain yksi on ilmottautunut.. No, täytyy ajatella positiivisesti, vielä kaksi päivää aikaa..

Link to comment
Share on other sites

Ikävät kommentit ovat onneksi jääneet vähemmälle, mutta vertoja niille vetää se, että enää kaksi päivää aikaa ilmottautua eikä isäni aio saapua häihin, äiti ei ole ilmoittautunut ja neljästä vanhemmasta sisaruksesta vain yksi on ilmottautunut.. No, täytyy ajatella positiivisesti, vielä kaksi päivää aikaa..

Voi miten kurja tilanne sulla, toi ei oo kyllä kivaa, mutta eiköhän ne sieltä kohta ilmottele!

Link to comment
Share on other sites

Minua harmitti se, että eräs ystäväni alkoi kertoa minulle omista, suunnitteilla olevista häistään ja samalla huomaamattaan(?) tuli ilmaisseeksi sen, että meidän häämme eivät ole sitä, mitä hän haluaisi.

He haluavat hyvät bileet eikä mitään "jäykistelyä" valsseineen ja pöytiintarjoiluineen. Heidän häissään soi menevää musiikkia eikä mitään tylsää jazzia jne. Hän haluaa yksinkertaisen sormuksen eikä mitään kammottavaa timanttisormusta. Hän haluaa puvun, josta voi myöhemmin tehdä iltapuvun eikä mitään valkoista, tavallista hääpukua. Häitä ei myöskään pidetä kesällä, sillä se on niin tylsää ja typerää kun kaikki menevät kesällä naimisiin.

Joo, ihan kiva, että ideoita piisaa, mutta kannattaisi kuitenkin hieman miettiä sitä, millä tavalla häistään minulle tulee kertomaan. Hän nimittäin hyvin tietää, että kaikki nuo "kammotukset", jotka hän erikseen mainitsi, ovat juuri niitä asioita, jotka me häihimme halusimme.

Meidän kesähäissämme tanssitaan valssia, kuunnellaan jazzia, syödään ruoka pöytiintarjoiltuna, minulla on timanttisormus vihkinä ja valkoinen hääpuku, vaikkakin aika yksinkertainen sellainen.

Ehkei tuo ollut tarkoitettu mitenkään loukkauksena, mutta ikävältä se tuntui silti.  :-[

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...
×
×
  • Create New...