Jump to content
Naimisiin.info

Kirkkoon liittyminen häiden takia


Iis@

Recommended Posts

Korjaan äskeisen väittämäni: Tuo oli huono esimerkki tuo "kunnes kuolema teidät erottaa" koska se ehkä pikemminkin tekee kirkon puheet pelkäksi sanahelinäksi. Mutta sanotaan nyt vaikka näin, että jos vihkiminen kirkossa menee siihen, että sanallakaan ei viitata mihinkään kristilliseen jos hääpari ei sitä halua ja lauletaan pelkästään maallisia lauluja, niin silloin kirkko joustaa liikaa.

Link to comment
Share on other sites

Mutta näin ilmeisesti Hasufel aioitkin tehdä, eli en moittinut tässä sinun käsitystäsi, vaan toin taas esille tuon vihkikaavojen muoksimisen yms.

Ei meillä ole ollut aikomuksenakaan pyytää mitenkään "vähemmän kristillistä" vihkikaavaa ja ohjelmaa, ei todellakaan! :) Vaan että nimenomaan kirkon säännöillä mennään. Kyse olikin tuossa mun ajatusmaailmastani sen suhteen, joka ei millään tavalla näy ulospäin. Selitin sen koska pyydettiin.

Mutta sanotaan nyt vaikka näin, että jos vihkiminen kirkossa menee siihen, että sanallakaan ei viitata mihinkään kristilliseen jos hääpari ei sitä halua ja lauletaan pelkästään maallisia lauluja, niin silloin kirkko joustaa liikaa.

Nimenomaan. Kaikkea ei voi saada (esim kirkon resurssit urkuineen ja hienouksineen mutta kuitenkin mahdollisimman maallinen vihkiminen). Me ollaan valmiita joustamaan omalta puoleltamme, emmekä odota kirkolta vastaavaa (vaikkei ehkä sellaisia peruskristittyjä ollakaan).

Mut en rupea tästä enää enempään poikkeamaan aiheesta. Mielipiteeni koko topicin aiheeseen on: Kirkkoon on mielestäni ihan okei liittyä vaikka sitten pelkkien häidenkin takia. Itse en kuitenkaan liittyisi kirkkoon miettimättä tarkemmin sen merkitystä, enkä kevyin (="kirkko on hieno paikka" tms) perustein. That's it  ;D

Link to comment
Share on other sites

Täällä myös yksi joka liittyy kirkkoon ennen häitä...Erosin reilu vuosi sitten syystä että maksoin mielestäni kirkollisveroa turhasta. Ja pakko sanoa että kannatti...eipä tullut mätkyjä tänä vuonna  :P Mies kuuluu kirkkoon mutta aikoo kuulemma erota häiden jälkeen. Tää on kyllä kans sellanen asia joka jakaa paljon mielipiteitä...

Link to comment
Share on other sites

minun tuleva mieheni erosi kirkosta noin kaksi vuotta sitten. minä ja lapset kuulutaan edelleen kirkoon. nyt sitten viime viikolla liittyi kirkkoon jotta päästään naimisiin kirkossa alku vuodesta.enpä ole kysynyt aikooko erota sitten häiden jälkeen...

Link to comment
Share on other sites

En kuulu kirkkoon enkä ole hetkeäkään katunut kirkosta eroamistani. Mielestäni kirkkoon kuuluvan täytyy oikeasti uskoa niihin juttuihin, edes vähän ja itse en usko. Itselleni ei tullut mieleenkään että häät kuuluu olla kirkossa ja sukulaisilta saattaa kyllä tulla kummastuneita kysymyksiä "missä kirkossa vihitään?", mutta antaa kysellä. Minulla ei ole mitään kirkkoa vastaan ja ihan sujuvasti kuuntelen kristittyjen ja muiden uskovien puheita ym. aiheesta, mutta siihen se osaltani jää.

Välillä kyllä kun vierailee oikein kauniissa kirkossa, tulee mieleen miten upean vihkimisen siellä saisi aikaan. Mutta kun laittaa vaakakuppiin sen, että toimitus on jumalanpalvelus, tilaisuudessa lauletaan virsi ja että lopuksi pappi toivottaa vihkiparin tervetulleeksi seurakuntaan ja saattaa jopa mainita miten mukavaa olisi nähdä paria jumalanpalveluksissa, tulisi minulle aika epämukava olo. Siviilivihkijä ei toivo näkevänsä minua enää uudestaan enkä tunne velvollisuuden tunnetta käydä missään. Saatan olla liian kiltti kun koen huonoa omaatuntoa tällaisesta asiasta, mutta jotenkin tulee kurja olo!  :-[ Vaikka toisaalta tiedän että se pappi saattaa sanoa kaikille vihkimilleen pareille samat asiat... Ehkä olen vain vähän hassu!

Link to comment
Share on other sites

Mä todennäköisesti eroan seurakunnasta häiden jälkeen. En ole aiemmin saanut aikaiseksi, mutta nyt on tullut ajateltua asiaa kun näitä kirkkojuttuja on lueskellut ja pohtinut.

Minusta on pelottavaa mennä kirkkoon. Se on yhtä kammottava paikka kuin sairaalat. Tulee hyvinhyvinhyvin ulkopuolinen olo. Mies kuitenkin on ehdottomasti sitä mieltä, että meidät vihitään kirkossa. Yritin sitäkin ehdottaa, että jos pappi vaikka vihkisi jossain ulkona/juhlapaikalla... Mutta tämä on miehelle täysin ehdoton asia. Olen huomannut että hänen suvulleen muutenkin. Eihän sitä nyt naimisiin voi mitenkään mennä jossei kirkossa...  ::) Joten tässä(kin) asiassa teen myönnytyksen.

Kävin kyseisessä kirkossa ensimmäistä kertaa kesällä, katsomassa millainen paikka se on. Hirveän iso! Joku viritti urkuja, soitteli jotain klassista sävelmää (virttä?) ja yritin kovasti olla normaali ihminen ja olla juoksematta karkuun... Juttelin oppaan kanssa ja kävelin itsekseni alttarille ja takaisin. 70 metriä kauhua suuntaansa! Ajattelin että mun täytyy käydä siellä useammin. Ehkä jopa jumalanpalveluksessa. Että totun siihen paikkaan, siihen ilmapiiriin, enkä kammoksu. Olen lueskellut kirkkofoorumeita, pappien ajatuksia jne ja tahdon kovasti että osaan olla hetken osana sitä kulttuuria mikä minulle on kovin vieras uskonnollisesta opetuksesta huolimatta.

Minulle kirkko ei ole pelkkä juhlapalvelu. Menemällä kirkkoon olen osa uskonnollista tapahtumaa, vierasta kulttuuria. Haluan kunnioittaa sitä asiaan kuuluvalla tavalla, mutta omakseni sitä en aio ottaa. En itse liittyisi kirkkoon häiden takia. Silloin meille tulisi kirkollinen siunaus kirkollisen vihkimisen sijaan.

Link to comment
Share on other sites

Mulle tuli tosi kurja olo sun tekstistäsi, sin. :( Tosi kauheaa että joudut menemään naimisiin paikassa, joka aiheuttaa sulle noin suurta vastenmielisyyttä. Mä en itse tuommoiseen myönnytykseen suostuisi.

Link to comment
Share on other sites

Sulhanen on luterilaisesta kirkosta eronnut agnostikko. Itse taas olen ortodoksi, ja minulle on tärkeää, että vihkiminen tapahtuu kirkossa. Meillä on tulevan mieheni kanssa ehkä hieman erilainen määritelmä avioliitosta - itse pidän sitä kirkollisena sakramenttina kun taas sulholleni se merkitsee eräänlaista laillista sopimusta. Sulhoni päätti kuitenkin liittyä luterilaiseen kirkkoon. Tärkeintä tässä oli se, että kumpikaan ei joudu tekemään mitään, minkä kokee vastenmieliseksi. Onneksi sulhoni ei ole kirkkokammoinen - muuten olisin ollut helisemässä... ;D

Sulhoni suhtautumista kirkkoon helpottanee se, että eräs ystävänsä on ortodoksipappi.

Link to comment
Share on other sites

Monet harmittelee sitä, ettei oo paikka, jossa sais hienon vihkimisen ilman kirkkoa, mutta paikkahan voi olla mikä tahansa! Ite en nimenomaan halua häitä luterilaisessa kirkossa, koska a)oon vähän vastarannan kiiski b)oon käyny luterilaisessa kirkossa ainoastaan koulussa, kun on ollut pakko, miksi siis haluaisin suuren päivän tällaseen rakennukseen?. Mä oon ite uskossa, mutta kuulun helluntaiseurakuntaan, jonka pastorit ei saa vihkiä. Me mennään siis ensin maistraattiin ja oma pastori siunaa hääpaikan kauniiden puiden katveessa.. :)

Link to comment
Share on other sites

  • 3 months later...

Kiinnostaisi siis tietää, kuinka moni liittyy seurakuntaan päästäkseen kirkossa naimisiin?

Minun kohdalla tuos sana "päästäkseen" ei oikein sovi, vaikka kirkkoon liitynkin.. :rolleyes:

Itse liityn, koska se on miehelleni tärkeätä, että menemme kirkossa naimisiin.

Ja itselleni ei taas siviilivihkiminen kuulosta hyvältä, niin miksipä en sitten liittyisi

kirkkoon.

Monen mielestä olen nyt varmaankin aivan järjiltäni, tyhmä, tekopyhä, vailla

kristinuskon kunnioitusta jne... :P Mutta eipä haittaa minua. Ensin olin ajatellut erota

kirkosta vihkimisen jälkeen, mutta mies vastustaa ajatusta, koska hänen

mielestään se olisi outoa, että loppu perhe kuuluisi kirkkoon, mutta minä en.

Noh, itse en ajattele noin, mutta jos se on nyt toiselle isompi asia kuin minulle,

niin miksipä sitä sitten erota.

Voi olla että joku kokee sen erittäin loukkaavana, että kuuluun kirkkoon vaikka en

usko heidän uskontoon. Mutta siinähän sitten kokee, jos ihan oikeesti haluaa päivänsä

pilata sillä murehtimisella, että joku ihminen taas kerran kuuluu kirkkoon, joka ei siihen usko,

niin ihan vapaasti. Mutta en kyllä näe siinä mitään näkyvää ongelmaa, jos joku kuuluu

kirkkoon eikä usko siihen. Mutta jokainen tehköön tyylillään... B)

Link to comment
Share on other sites

Itse olen kuulunut kirkkoon ja käynyt riparit ja ollut isosenakin, kuitenkin täysi-ikäiseksi tultuani erosin kirkosta, pääosin siksi ettei tarvitse opiskelijana maksaa kirkollisveroakin.

Vaikken kuulu kirkkoon, käyn silti joulukirkossa ja uskon omalla tavallani, mutta en vain jostakin syystä halua kuulua kirkkoon.

Nyt kun olemme mieheni kanssa häitä suunnittelemassa päädynkin nyt liittymään jälleen kirkkoon, koska en halua häitä maistraatissa. Mies hyväksyisi maistraatin+ kirkolisen siunaksen, mutta taitaa kuitenkin olla mielissään kun puhuin kirkkoon liittymisestä.

Sen sitten näkee häiden jälkeen, päädynkö eroamaan kirkosta uudelleen, kehtaanko, vai miten asian koen sillä hetkellä. Vähän kuulostaa takinkääntämiseltä, mutta näin meillä :)

Ja asiasta ihan miljoonanteen, oko muilla ongelmia tuon kirjaintarkastuksen kanssa, olen näppäillyt nuo kirjaimet varmaan kymmenen kertaa oikein, silti tämä sanoo että code did not mach......!!!!!!! Kokeillaan uudestaan...ja uudestaan......

Link to comment
Share on other sites

Saattaa mennä hiukkasen aiheen vierestäkin, mutta pakko sanoa, kun tuli tästä ketjusta kaksi juttua mieleen...

Itse olen koko ajan kuulunut kirkkoon, enkä edes harkitse siitä eroavani. Mutta isäni oli aika erikoinen tapaus, hän kävi rippikoulun yli 50-vuotiaana, kun tuleva toinen rouva halusi kirkkohäät... :) Kaikkea sitä... Äitini kanssa heillä oli siis siviilivihkiminen.

Ja toinen ajatus... Hiukan ihmettelen kirkosta eroamista vain kirkollisverotuksesta eroon pääsemiseksi. Esim. Wikipedia kertoo, että kirkollisvero on keskimäärin huimat 1,33%. Ja tuosta menee kuitenkin rahaa useisiin palveluihin, jotka ovat ainakin minusta rahallisen tukeni arvoisia (esim. nuorisotyö, lapsityö, ulkomaanapu ja perheneuvonta). Eli jos kirkosta eroamisen taustalla ei ole suurempia aatteellisia syitä, tuntuu aika itsekkäältä vaikkapa usean vuoden ajan olla maksamatta kirkollisveroa ja sitten omien häiden takia liittyä hyvin lyhyeksi ajaksi kirkkoon, vain erotakseen siitä jälleen. Noh, nämä siis minun mielipiteitäni...

Link to comment
Share on other sites

Sain tänään postissa vahvistuksen kirkosta eroamisestani.

Yksi painava syy on kirkollisvero (320 euroa on iso summa).

Toinen painava syy on, että olen ennemminkin ateisti.

Muistetaan taas, että nämä ovat omia syitäni, älköön kukaan loukkaantuko.

Sulhoni ensimmäinen kommentti oli "Mutta eihän me voida mennä sitten kirkossa naimisiin", kun ilmoitin asiasta.

Silloin kieltämättä hieman kouraisi sydämestä. Asia jäi sikseen. Täytyy keskustella asiasta vielä tarkemmin kun saadaan se päiväkin päätettyä.

Omissa haaveissa vihkiminen juhlapaikalla. Olen kuitenkin valmis joustamaan, jos se sulholle on tärkeää päästä kirkossa naimisiin.

Link to comment
Share on other sites

Mietin tässä jonkin aikaa, että onko minulla kommentoitavaa tähän ketjuun. Päätin, että on. Pahoittelen, jos sanon jotain sellaista, joka on tässä pitkässä keskustelussa jo sanottu. No niin, asiaan.

Minä olen siis uskossa. Luterilainen ihan tässä valtakirkossa, ja sopinen "tosiuskovaisten" kategoriaan, mitä sillä sitten tarkoitetaankin. Minua jollain tasolla loukkaa kirkkoon liittyminen häiden takia. Yritän tässä perustella tätä. Ei ole mikään uskovien yleinen mielipide!

Kirkon päätehtävä ei ole olla tunnelmallinen juhlapaikka, jossa esim esitetään mitä tahansa musiikkia. Papin ensisijainen toimenkuva ei ole olla seremoniamestari, joka muokkaa juhlavat toimitukset asiakkaidensa mielen mukaisiksi. Kirkko on jumalanpalveluspaikka. Papin tehtävä on julistaa Jumalan sanaa. Kirkko ei saa olla kirkko, jos se alennetaan juhlapalveluksi. Se loukkaa kirkon tahtävää. Jossain tapauksissa on jopa sitä vastaan. Ajattelen esim sitä, että papin tehtävä on sanoa synti synniksi, oli yhteiskunta mitä mieltä tahansa. Seremoniamestarin sananjulistus on tietyllä tavalla sidoksissa asiakkaiden toiveisiin. "Jeesuksettomien" kirkkohäiden haluaminen loukkaa minua erityisesti. Tiivistäen: kirkon ja seurakunnan arvoa loukkaa sen alentaminen vain juhlatunnelman luojaksi, vaikka sen tehtävä on pitää esillä Jumalan Sanaa.

En halua vastustaa kaikkia häiden takia liittyviä. Joillain tuntuu olevan ihan asialliset motiivit, kuten että se on jollekin muulle tärkeää. Eniten minua ärsytti kaste ja kirkkoon liittyminen vain häiden takia. Se on pyhän sakramentin halveksimista ja melkeinpä sanoisin että jumalanpilkkaa. Eri asia toki, os aikuisriparista jäi uskon kipinä sydämeen. Tottakai on aina hyvä että on kirkon kanssa tekemisissä, siinähän voi vaikka tulla uskoon, mutta motiivit arveluttavat. Pyhillä asioilla ei pidä leikkiä.

Kommentoikaa vaan, mutta pääsen nettiin seuraavan kerran vasta maanantaina. Silloin keskustelu jatkukoon minunkin puoleltani, jos kommentteja tulee...

Link to comment
Share on other sites

Ihan asiallista tekstiä Anskutin tuossa laukoo! Hyvä saada erilaisia mielipiteitä kasaan. Muistetaan kuitenkin jokainen, että mielipiteitä on vähintäänkin niin monta kuin on kirjoittajaakin ja jokaisella on oikeus siihen omaan mielipiteeseensä. Ei siis aloiteta tappelua täällä.

Vaikka olenkin itse eronnut kirkosta (rippikoulun käynyt, 2xkummi ja pohtinut paljon uskonasioita), en liittyisi takaisin vain saadakseni kirkkohäät. Vaikka olenkin enemmänkin ateisti, pidän kirkkoa pyhänä paikkana ja kunnioitan ihmisiä, joilla on uskonsa.

Kuitenkin liittyisin kirkkoon, jos puolisoni (joka siis kuuluu kirkkoon ja uskoo jollakin tasolla Jumalaan) haluaisi kirkollisen vihkimisen ja se olisi hänelle tärkeää. On tämä sitten jonkun mielestä hyväksyttävää tai ei, ajattelen kuitenkin kumppanini mielipiteitä ja tunteita.

Koen itsekin vääränä liittymisen kirkkoon vain siksi, että pääsisi kirkossa vihille ja heti tämän jälkeen taas erottaisiin jäsenyydestä. Kirkko ei todellakaan ole juhlapaikka.

Mutta kuten sanoin, kukin tavallaan. Ihan mielenkiintoinen keskustelunaihe. Pitäkää aktiivisena ja asiallisena! :-X

Link to comment
Share on other sites

Olen Askuttimen kanssa samaa mieltä. Itse olen ateisti ja kirkosta eronnut, eikä tulisi mieleenkään liittyä kirkkoon vain sen takia, että haluan komeat puitteet vihkimiselle, hienoja paikkoja löytyy kyllä muualtakin. Mun mielestä papeilla voisi ihan hyvin olla oikeus kieltäytyä vihkimästä sellaisia pareja kirkossa, joille uskonto ei merkkaa mitään.

Link to comment
Share on other sites

Mun mielestä papeilla voisi ihan hyvin olla oikeus kieltäytyä vihkimästä sellaisia pareja kirkossa, joille uskonto ei merkkaa mitään.

Itse olen myös ateisti, mutta eikös kristinusko ole juurikin tunnettu sen suvaitsevaisuudestaan,

(mitä se ei kumminkaan ole). Joten eihän pappi ole silloin suvaitsevainen jos se alkaisi

valikoimaan, että ketä se vihkisi ja ketä ei... :rolleyes:

Link to comment
Share on other sites

Eihän kaikki papit suostu vihkimään kerran eronneitakaan tai avoliitossa eläneitä, joten ihan hyvin vois sanoa no way myös ateistiparille. Kyllä sitä urkumusiikkia ja hienoja maalauksia saa varmaan muuallekin, jos niistä tykkää, ei tartte mennä huuhaarakennukseen, jos ei kerran semmoisiin juttuihin usko. NIH!!!!! Suvaitsevaisuus on hanurista.

Link to comment
Share on other sites

Jos olisin ehtinyt erota kirkosta ennen kosintaa, olisin liittynyt uudestaan häiden vuoksi.

Olen siis jo harkinnut kirkosta eroamista, kirkollisveron vuoksi, ja aion kirkosta erota häiden jälkeen.

Olen ollut kaasona maistraatti-häissä. Ei ollut minun ja mieheni juttu, haluamme mennä kirkossa naimisiin. En ole uskovainen, ehkä minua ei jonkun mielestä pitäisi vihkiä kirkossa.

Link to comment
Share on other sites

Suvaitsevaisuutta voi osoittaa muutenkin, kuin ryhtymällä koko (kirkkoon tai sen oppiin uskomattoman ja niitä kunnioittamattoman) kansan juhla- ja ohjelmapalveluksi. Plus en ymmärrä, miksi uskonnoton pariskunta haluaisi siunauksen jumalan, johon eivät usko, silmien edessä. Loppujen lopuksi mulle on ihan sama, miten ihmiset toimivat. Kunhan ihmettelen vaan, turha siitä kenenkään ottaa herneitä nekkuun.

Link to comment
Share on other sites

Itse olen myös ateisti, mutta eikös kristinusko ole juurikin tunnettu sen suvaitsevaisuudestaan,

(mitä se ei kumminkaan ole). Joten eihän pappi ole silloin suvaitsevainen jos se alkaisi

valikoimaan, että ketä se vihkisi ja ketä ei... :rolleyes:

mun mielestä kristinuskon pointti ei todellakaan ole suvaitsevaisuus vaan armo. ja niillä kahdella asialla on iso ero. pappi voi olla armollinen vaikkei se olisikaan kovin suvaitsevainen. armo tarkoittaa sitä, että väärät teot saa anteeksi, jos katuu, suvaitsevaisuus sitä, että kaikki on oikein (jos kärjistää). papilla on siis oikeus julistaa synti synniksi, jos hän vain muistaa julistaa myös evankeliumia, eli sitä että aina voi tehdä parannuksen. :)

Link to comment
Share on other sites

pappi voi olla armollinen vaikkei se olisikaan kovin suvaitsevainen. armo tarkoittaa sitä, että väärät teot saa anteeksi, jos katuu, suvaitsevaisuus sitä, että kaikki on oikein (jos kärjistää).

Niin noh, mun mielestä jos pappi antaa anteeksi väärät teot niin silloinhan se

juurikin hyväksyy tämän teon eli se on oikein.

Joten pääsemme taas suvaitsevaisuuteen.. :lol:

Armon antaminen = asian hyväksyminen = suvaitsevaisuutta... :lol:

Mutta tämä nyt on taas minun näkökanta asiaa... :grin:

Muokattu: , käyttäjä: miumiu
Link to comment
Share on other sites

^ Eli jos pappi armahtaa (tai välittää Jumalan armon) murhaajan, niin hän hyväksyy murhan? Ei se ihan noin mee..

Tämähän onkin vain sinun näkemys asiasta.. :lol:

Kiitos siitä! B)

Muoks. Ja nyt taidetaan kyllä jo eksyä topicin aiheesta... :P

Joten yllä kirjoitettuun aiheeseen löytyy yhtä monta eriävää

mielipidettä kuin on ihmisiä. Joten jatketaan keskustelua

armosta ja suvaitsevaisuudesta jossain uudessa topicissa

kuin tässä, jossa kysytään liittyykö ihmisiä

kirkkoon vihkimisen takia.... :D

Muokattu: , käyttäjä: miumiu
Link to comment
Share on other sites

Itse olen eronnut kirkosta jo joitain vuosia sitten.

Tavan mukaan tuli kuitenkin kastettua lapset kun isänsä vaati. Tuon suhteen jälkeen kuitenkin myös lapset erotin seurakunnasta.

Nyt kun olen menossa rakkaani kanssa naimisiin, niin liityn takaisin seurakuntaan.

Syyksi minulle riittää se, että se on miehelleni ja hänen lähimmille tärkeä asia.

En pidä tätä isonakaan ongelmana, liityn ja eroan sitten jälkikäteen uudelleen.

Teimme kuitenkin kompromissin: meitä ei vihitä kirkossa, pappi tulee paikanpäälle juhlapaikalle.

Samalla kun minä liityn seurakuntaan, liittyy siihen myös yksi lapsistani. Hän nimenomaan pyysi tätä ja minä sen hyväksyn, koska poika on aivan pienestä ollut kiinnostunut kristinuskosta ja uskoo kristilliseen jumalaan.

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...
×
×
  • Create New...