Jump to content
Naimisiin.info

Kirkkoon liittyminen häiden takia


Iis@

Recommended Posts

Parisuhteessa tehdään kompromisseja ja jos miehelle olisi todellakin erityisen tärkeää mennä naimisiin kirkossa, niin en todellakaan raaskisi sitä häneltä evätä keskustelematta ensin asiasta. Toisaalta, eikö jumalakin löydä sinne vihkipaikalle, oli kyseessä sitten maistraatti tai juhlapaikka? Jos kirkkohäät tahdotaan vain puitteiden vuoksi, on se asia erikseen.

Ja upeat häät saa varmasti aikaan ilman kirkkoakin, vihkiminen rannalla, puutarhassa, iltahämärässä auringonlaskiessa, lumilinnassa, benjihyppytornissa... Onhan häät kuitenkin paljon enemmänkin kuin vain pelkkä vihkiminen. Siviilivihkimisestä saa juuri niin kauniin kuin itse tahtoo.

Link to comment
Share on other sites

Olen hyvin pitkälti samaa mieltä vaniljasydämen kanssa.

Kompromissihalun ymmärrän hyvin ja kannatan sitäkin. Sen voi kuitenkin tehdä niin, että avioliitto siunataan kirkossa. Näin ei toisen tarvitse liittyä kirkkoon, mutta kunnioitetaan samalla toisen osapuolen vakaumusta.

Link to comment
Share on other sites

Ja upeat häät saa varmasti aikaan ilman kirkkoakin, vihkiminen rannalla, puutarhassa, iltahämärässä auringonlaskiessa, lumilinnassa, benjihyppytornissa... Onhan häät kuitenkin paljon enemmänkin kuin vain pelkkä vihkiminen. Siviilivihkimisestä saa juuri niin kauniin kuin itse tahtoo.

Totta, varmasti saa! Valitettavan monet vaan ajattelevat toisin...Ja yhtään maistraatissa vihkiytyviä väheksymättä :)

Link to comment
Share on other sites

Jos mieheni vaatisi kirkkohäitä, en olisi hänen kanssaan, sillä maailmankatsomuksemme olisivat silloin liian eriävät.

Kuinka moni olisi valmis eroamaan kirkosta, jos se olisi sulhaselle/morsiamelle ehdottoman tärkeä asia?

Entä järjestämään siviilivihkimisen jos mummo olisi ateisti ja hänelle olisi tärkeää uskonnoton vihkiminen?

Yleensä näitä saa lukea toisin päin, eli liitytään kirkkoon tai järjestetään kirkkohäät koska muuten suku järkyttyy...

Link to comment
Share on other sites

Onko kirkon kanta oikeasti se, että olen valinnut väärän miehen, minun pitäisi vaihtaa mies tosiuskovaan jotta kirkko hyväksyisi rakkauteni? Onko siis vähemmän väärin naida mies jota ei rakasta kuin naida mies jota rakastaa kaikesta sydämestään mutta joka ei kuulu kirkkoon? Siis kirkon kannalta. Lisäksi tänä päivänä en usko kirkon kokonaisena instituutiona pistävän pahakseen "vääriä kannatajia", sillä paljon on puhuttu kirkosta eronneista ja kirkkojen "menetyksistä" juuri siihen sävyyn kuin kirkolta loppuisi raha yms. Uskon että kuka tahansa kirkkoon liityä on tervetullut, oli hän sitten oikeasti uskossa tai ei, kunhan veroja maksaa.. tämä lienee ikävä kyllä nykypäivää.

...

Jos kirkko ei anna minun naida rakastamaani miestä niillä tavoin mitä kirkko on itse opettanut, täytyykö minunkin siis erota kirkosta? En ole kirkon arvoinen koska nain uskottoman (=D) miehen? Mikähän on kirkon kanta tähän kaikeen, oikeasti..

Nyt täytyy kysäistä, mistä olet saanut päähäsi, että kirkko ei jotenkin hyväksyisi tulevaa puolisoasi? Eihän asia ihan näinkään ole. Mielestäni kyse on enemmän rajanvedosta, sillä ihmiset tuppaavat vaatimaan kirkolta kaikkea ja vielä ilmaiseksi vain siksi, että se on kirkko ja monet maksavat kirkollisveroa jopa huiman pari prosenttia. Koen, että tämä rajanveto, että kirkkoon kuulumattomia ei vihitä kirkollisesti, on oikeutettu. Miksi ihminen, joka ei usko ja jota ei ole edes kastettu, pitäisi vihkiä Jumalan silmien alla? Siunauksenhan liitollensa saa, vaikka ei kirkkoon kuuluisikaan. (Kuten myös esim. kodin siunauksen.)

Ja niin, kirkolta ei ihan lähitulevaisuudessa ole rahat loppumassa, siksi ei olla huolissaan kirkosta eronneiden määrästä. Huoli on enemmänkin siitä, että ihmiset ovat luopumassa kaikista yhteyksistään kristinuskoon. Kerran vuodessa joulukirkossa kävijät ja periaatteessa myönteisesti kirkkoon suhtautuvat ovat kuitenkin kosketuksissa uskon asioihin edes jollain tasolla.

Link to comment
Share on other sites

Jos mieheni vaatisi kirkkohäitä, en olisi hänen kanssaan, sillä maailmankatsomuksemme olisivat silloin liian eriävät.

Sama juttu minulla. Puolison ja suvun miellyttäminen on siksikin huono syy että kompromissi on tehty niin helpoksi. Siis tämä siviilivihkiminen+siunaus.

En myöskään ymmärrä miksi hienot tilat on tärkeämmät kuin oma vakaumus. Minä kokisin loukkaavani ko. uskontoa jos tilojen takia kirkkoon liittyisin.

Samalla voin sanoa että vieraana en juuri mieti hääparin vakaumuksia tai heidän syitään siviili- tai kirkkohäille.

Link to comment
Share on other sites

  • 1 month later...

Itse liityin kirkkoon jotta saisin kirkollisen vihkimisen ja näin siunauksen liitolleni.

Oma kirkosta eroaminen aikanaan ei liittynyt mitenkään omaan uskontooni/ uskooni. Ero liittyi lähinnä valtioon ja siihen kuinka se tukee ev.lut. kirkkoa, monen muun uskontokunnan jäädessä huomiotta.

Joten, en koe itseäni mitenkään "rikkuriksi" liittyessäni takaisin kirkkoon häiden alla, sillä ajatus uskosta on ollut koko ajan sama.

Link to comment
Share on other sites

Ja upeat häät saa varmasti aikaan ilman kirkkoakin, vihkiminen rannalla, puutarhassa, iltahämärässä auringonlaskiessa, lumilinnassa, benjihyppytornissa... Onhan häät kuitenkin paljon enemmänkin kuin vain pelkkä vihkiminen. Siviilivihkimisestä saa juuri niin kauniin kuin itse tahtoo.

Juuri näin! Meidät vihitään vanhassa herraskartanossa, ja jos pelkistä puitteista puhutaan, niin harva kirkko päihittäisi ko. paikan :)

Muoks: tämän siis sanoo morsian, joka itse kuuluu kirkkoon ja joka vielä häiden suunnittelun alkuvaiheessa luuli ihan tosissaan jäävänsä paitsi "hienosta" ja "oikeasta" vihkimisestä, kun sulhanen ei kuulu kirkkoon (eikä todellakaan tulisi mieleenkään vaatia häntä siihen liittymään)... Nyt en enää kaipaa kirkkoa pätkääkään, eli niin se järki kasvaa, kun asioihin ensin perehtyy :D

Muokattu: , käyttäjä: tammikuu09
Link to comment
Share on other sites

Jos mieheni vaatisi kirkkohäitä, en olisi hänen kanssaan, sillä maailmankatsomuksemme olisivat silloin liian eriävät.
Sama täälläkin.
Kuinka moni olisi valmis eroamaan kirkosta, jos se olisi sulhaselle/morsiamelle ehdottoman tärkeä asia?

Entä järjestämään siviilivihkimisen jos mummo olisi ateisti ja hänelle olisi tärkeää uskonnoton vihkiminen?

Yleensä näitä saa lukea toisin päin, eli liitytään kirkkoon tai järjestetään kirkkohäät koska muuten suku järkyttyy...

Hyvin sanottu! :D

En myöskään ymmärrä miksi hienot tilat on tärkeämmät kuin oma vakaumus. Minä kokisin loukkaavani ko. uskontoa jos tilojen takia kirkkoon liittyisin.

Täysin samaa mieltä.

Jokainen tietysti tekee kuten parhaaksi näkee, mutta minulla tuollainen (siis kirkkoon liittyminen häiden takia) vain nostaa karvat pystyyn...

Link to comment
Share on other sites

Juurikin viikko sitten meni tuttavapariskunta naimisiin, ja mies oli käynyt rippikoulun ja liittynyt kirkkoon, koska vaimolle oli tärkeää päästä vihille rippikirkossaan (käsittääkseni). Oma mielipiteeni tällaisesta toiminnasta on vielä vähän jäsentymätön, mutta kokeillaan.

Jos kirkkoon liittyy siksi, että itse haluaa, syystä tai toisesta (Jumala kutsui unessa, kihlattu toivoo siunausta liitolle, kirkkoon kuulumattomuudesta huolimatta kokee ev.lut. uskon ajatukset läheisiksi jne.), niin siitä vaan. Vaikka liittyisi "pelkästään häiden takia", niin saahan siinä lopulta siunauksen kuitenkin, joka ei ainakaan pahaa tee, jos se ei hierrä omaa vakaumusta vastakarvaan.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos haluaa kirkollisen vihkimisen, niin silloin pitää suostua kirkolliseen vihkimiseen, virsineen (tai muuten hengellisine lauluineen), rukouksineen ja "jeesusteluineen". Minustakin on hippasen itsekästä vaatia sisääntulomarssiksi Metallicaa tai puheeseen Jumala-filtteriä, kun kuitenkin ristin edessä jotain luvataan. "Kun mä kerran oon kirkollisveroakin maksanu, ainakin viikon, niin pitäähän meidän saada Pate-serkku laulamaan Hurriganesia vihkimiseen!" Tämä liittyy myös aiemmin mainittuun uskonnon ja uskovien kunnioittamiseen. Jos ei halua kuulla Jumalasta, kannattaa hengailla (ja mennä vihille) muualla kuin kirkossa. Not rocket science.

Itseään vastaan tekeminen on sitten taas toinen juttu. Monelle aiemmin kommentoineelle tuntui olevan todella vastenmielinen asia lähteä lupaamaan jotakin sellaista, mihin ei usko, ja sellaista tunnetta pitää mielestäni kuunnella ja kunnioittaa. Samoin on väärin vaatia puolisoa tekemään itseään vastaan vain sen takia, että itse haluaa yhtä tai toista – oli se sitten siviiliseremonia tai kirkollinen vihkiminen. Jos naimisiin asti ollaan menossa, niin todennäköisesti (toivottavasti!) pari pystyy rakentamaan jonkinlaisen kompromissin, joka ei romuta kummankaan vakaumusta. Toisaalta, jos ollaan niin eri linjoilla, että toinen ei missään tapauksessa suostu kuuntelemaan jumalaläppää vihkimisessään tai mennä kirkkoon siunattavaksi ja toinen taas erityisesti toivoo papin aamenta noin kirjaimellisesti, niin aiheesta on todennäköisesti suhteen aikana keskusteltu aikaisemminkin, eikä tilanteen haastavuus tule yllätyksenä.

Link to comment
Share on other sites

Sofraian ajatukset kuulostivat järkeviltä.

Minulle kirkollinen vihkiminen on tärkeä, enkä tiedä miten olisin suhtautunut mieheen, jolle kristinusko on kauhistus. Toisaalta en voisi vaatia toista liittymään kirkkoon vain sen takia, että minä tahdon kirkollisen vihkimisen. Tällaisessa tapauksessa siunaus on luonteva kompromissi, johon varmasti toisen vakaumusta kunnioittava pystyy mukautumaan.

Pelkkien puitteiden takia kirkkoon liittyminen on vain tekopyhää. En erityisesti pidä siitä, että tapa kuoria vain kermat päältä tuntuu koko ajan yleistyvän. Niin koulumaailmassa kuin harrastuksissakin näkee, miten osa porukasta tekee paljon töitä erilaisten tapahtumien eteen ja osa tulee vain nauttimaan tapahtumasta ja lähtee juuri ennen loppusiivousta. Sama pätee kirkkoon, jossa osa jäsenistä maksaa vuosia kirkollisveroa ja osa tulee siivellä.

Link to comment
Share on other sites

Minustakin on hippasen itsekästä vaatia sisääntulomarssiksi Metallicaa tai puheeseen Jumala-filtteriä, kun kuitenkin ristin edessä jotain luvataan. "Kun mä kerran oon kirkollisveroakin maksanu, ainakin viikon, niin pitäähän meidän saada Pate-serkku laulamaan Hurriganesia vihkimiseen!" Tämä liittyy myös aiemmin mainittuun uskonnon ja uskovien kunnioittamiseen. Jos ei halua kuulla Jumalasta, kannattaa hengailla (ja mennä vihille) muualla kuin kirkossa. Not rocket science.

Viilaan ehkä pilkkua turhaan mutta...

Missä menee hengellisen ja ei-hengellisen musiikin raja? Jos lauletaan Jumalasta? Muistaakseni Prinsessa Ruusunen -marssikaan ei niin järin hengellisessä mielessä ole kirjoitettu... Tai Wagnerkaan...

Suoraan kristinuskoa rienaavia biisejä ei kannata tuputtaakaan, mutta jos kirkossa on pidetty metallimessujakin, niin miksi esim. se Metallican Nothing Else Matters olisi niin kauhistuttavan paha?

Link to comment
Share on other sites

Hengellinen musiikki käsittelee jollain tavalla uskonnollisia asioita. Tämä määritelmä ei muutu siitä, että joissain kirkoissa saa esittää myös ei-hengellistä musiikkia. Musiikki, jossa ei ole sanoja, on perinteisesti mielletty arvoneutraaliksi ja näin ollen kirkkoon sopivaksi. Olen hyvin usein törmännyt siihen, että messussa ehtoollisen aikana urkuri soittelee tunnelmallista, harrasta, mutta täysin sanatonta ja näin ollen ei-hengellistä musiikkia. En oikein tästä pidä, jollain tavalla tuntuu oudolta, että juuri sen kaikkein pyhimmän hetken aikana tarvitaan pelkkänä taustaäänenä instrumentaalimusiikkia. Mutta näin siis yleisesti tehdään. Myös vanhoillislestadiolaiset, joille kaikki maallinen musiikki on syntiä, kuuntelevat ongelmitta klassista. Kovin loogista tämä ei ole, myönnetään. Itse luokittelen klassisen musiikin moraalisesti ja hengellisesti samaan kasaan kuin muunkin maallisen, mutta ei kuitenkaan epäkristillisen musiikin - ja kuuntelen ilman tunnontuskia.

Metallimessua on aika turha tähän vetää argumentiksi mihinkään suuntaan, koska sen musiikki on virsisovituksia. Protestanttisten kristittyjen enemmistön mielipide on, että sanomaltaan hengellinen musiikki voi musiikkityyliltään olla mitä tahansa. Googlasin esiin mainitsemasi kappaleen sanat, eikä niissä tosiaankaan ole mitään kristinuskon vastaista. Jos ei-hengellinen iskelmä hyväksytään, miksei tämäkin. Mutta miten jotenkin muistelen, että Metallicaan liittyisi jotain epäkristillistä? Johonkin muuhun kappaleeseen ehkä? Saatan sotkea asioita ja muistaa väärin, kun en erityinen metallifani ole. Se voisi estää tämänkin kappaleen.

Mitä musiikkia pidän kristinuskon vastaisena: Sanoiltaan saatananpalvonnallista, tai sellaista jossa hypätään sänkyyn heti tapaamispäivänä, tai ryyppykulttuurin ihannointia, tai muuten arvoiltaan jollekin kristinuskon perusarvolle vastakkaista. En usko, että kukaan edes yrittäisi tällaista kirkossa esitettäväksi!

Link to comment
Share on other sites

Metallimessun vedin esiin siksi, että se poissulkee argumentin metallimusiikin ei-kristillisyydestä ylipäätään. Virsistäkin tulee metallimusiikkia, jos ne siihen tyyliin sovitetaan. On olemassa myös ns. white metallia eli kristillistä metallia.

Eli musiikki"boikotti" voi liittyä myös bändiin vaikka juuri siinä kappaleessa ei olisikaan mitään kristinuskoa rienaavaa? Minäkään en kovin syvällinen Metallica-asiantuntija ole, mutta en kyllä muista, että Metallicalla olisi kristinuskon vastaisia sanoituksia. Voin kyllä olla väärässä.

No... Rajanvedot ovat aina hankalia. Periaatteessa minäkin olen kyllä sitä mieltä, että on turha itkeä jos kanttori ei hyväksy esim. Rentun ruusua häämarssiksi :lol: Kirkko on kirkko ja siellä soitetaan/lauletaan sinne sopivaa musiikkia.

Link to comment
Share on other sites

Eli musiikki"boikotti" voi liittyä myös bändiin vaikka juuri siinä kappaleessa ei olisikaan mitään kristinuskoa rienaavaa? Minäkään en kovin syvällinen Metallica-asiantuntija ole, mutta en kyllä muista, että Metallicalla olisi kristinuskon vastaisia sanoituksia. Voin kyllä olla väärässä.

Vähän OT, mutta:

Lähinnä tuo musiikin linjaus kai liittyy siihen, millaisia konnotaatioita mihinkin musiikkityyliin tai kappaleeseen liittyy. Tuttu kanttori sanoi, ettei esimerkiksi soittaisi Star Warsin tunnusfanfaaria tai MacGyverin tunnussävelmää häämarssiksi, vaikkeivät ne mitenkään kristinuskoa rienaavia kappaleita olekaan – mielikuvalataus on vaan niin vahva monilla ihmisillä, että itse tilanteen luonne saattaisi kärsiä. Sitävastoin tuo mainittu Nothing Else Matters käy (kanttorista riippuen) varmasti esimerkiksi vihkimisen välimusiikiksi, koska se on tunnelmaltaan vihkitilaisuuden luonteeseen sopiva ja hyvin perinteinen rakkauslaulu.

Sovituksellisilla ratkaisuilla saa tietysti monenlaisista kappaleista kirkkoon sopivia, mutta silloin on oltava taas valmis joustamaan tilaisuuden luonteen mukaan, jos kirkossa haluaa vihkiytyä. Ja kaikki riippuu niin paljon kanttorista.

Eikä omankaan muistikuvani mukaan Metallicalla ole sen kristinuskon vastaisempia tekstejä kuin keskimäärin rock- tai popyhtyeilläkään, vaikka melkoisen Raamatullista menoa on joissakin kappaleissa. Tulipa vain mieleen noin stereotyyppisenä esimerkkinä yhtyeestä, jolla ehkä saattaisi olla alkumarssiksi soveltumattomiakin kappaleita. :) Yleistystä pahoittelen.

Link to comment
Share on other sites

Mä en käsitä näitä, jotka voi osallistua kristilliseen siunaukseen tai vihkimiseen, koska "se on muille tärkeämpää, kuin itselle siviilivihkiminen". Siviilivihkiminen kuitenkin on se neutraali vaihtoehto, jossa luvataan jotain vain sille, jonka kanssa menee naimisiin. Luterilaisessa vihkimisessä tai siunauksessa luvataan asioita Jumalalle, rukoillaan, lausutaan uskontunnustus jne. En kertakaikkiaan käsitä, miten joku, joka ei usko, voi osallistua siihen...

Link to comment
Share on other sites

Lisään edelliseen viestiini: osallistumisella tarkoitan tietenkin osallistumista vihittävänä, en vieraana.

Link to comment
Share on other sites

Jaha, näköjään ensimmäinen viestiyritys katosi.

Anyway, olin sanomassa että mielenkiintoista. Hieman alkuperäisen aiheen vierestä; me kuulutaan sulhon kanssa molemmat kirkkoon ja ollaan siellä menossa naimisiinkin. Kumpikaan ei usko, mutta ei ole tullut erottuakaan kirkosta. Tuo on kai jäänne siitä että "sellanen on ollu tapana" ja kotoa peräsin, "kirkossahan sitä vihitään". Maistraattiin mua ei sais kirveelläkään vihittäväksi, mutta varmaan joku muu paikkakin kelpais. Ei ole siis mitään spesiaalia syytä miksi haluaisin tulla vihityksi kirkossa. Se on ehkä vaan helppo ratkaisu, jossa ei oo uskolla mitään tekemistä, siis tässä meidän tapauksessa.

Ja sitten tuosta topicista: Jos sillä, että liittyy kirkkoon tulevan puolisonsa mieliksi, saa yhden asian pois murehdittavien pinosta, niin en näe siinä mitään vikaa. Sillä toisella puoliskolla on kai silloin syy kuulua kirkkoon ja pyytää toista liittymään? Pääseehän sieltä aina eroamaankin. Ja olis kai se eri asia jos ev.lut. kirkolla olis niin tiukat säännöt kuin vaikka katolisilla elokuvissa, sitten jo miettis että voinko tähän sitoutua. Eli en :) Eikä millään pahalla ketään kohtaan.

Link to comment
Share on other sites

Ettekö te, jotka menette kirkossa naimisiin vain tavan vuoksi, ajattele millaista kohtelua se on niille, jotka todella uskovat? Te käytätte heidän uskontonsa seremonia vain siksi kun on aiemmin ollut tapana eikä keksitty muuta?! Musta se osoittaa jo melkoista halveksuntaa ko. uskonnon edustajia kohtaan; "teillä on niin kiva seremonia ja kivat puitteet MEIDÄN mahtavalle vihkimiselle" :rolleyes:

Minusta on myös yhtä mautonta painostaa puoliso liittymään kirkkoon. Vihittäväksi voi mennä maistraatissa ja kirkossa saa siunauksen jos toinen kuuluu kirkkoon. Näin ollen kunnioitettaisiin molempien vakaumuksia.

Link to comment
Share on other sites

En tiedä, onko minulla juurikaan uutta sanottavaa, mitä tässä ketjussa ei jo olisi sanottu, mutta Apsu*:n kirjoituksen jälkeen oli pakko päästä sanomaan oma mielipiteeni.

Minusta kuulostaa lähinnä leikkimiseltä, jos haluaa vihkimisen Jumalan kasvojen edessä, vaikkei itse uskoisikaan. Itse ainakin näen sen seremonian merkityksen alentamisena. Vihkiminen muuttuu minun näkemykseni mukaan näytelmäksi, mikäli vannoo jotakin jonkin sellaisen edessä, johon ei usko. Kyllä omia arvojaan kannattaa sen verran kunnioittaa, ettei pelkästään tavan vuoksi halua vihkimistä kirkkoon. Siviilivihkimisestäkin saa mielestäni kyllä upean ja jopa enemmän henkilökohtaisen kuin kirkollisesta vihkimisestä. Sen olen todellakin huomannut tällä foorumilla.

Link to comment
Share on other sites

Me liitymme molemmat kirkkoon, tosin ei yksinomaan kirkkohäiden takia, vaan ehkä on sen verran "aikuistunut", että haluaa jotain perinteistä elämään. Ei tarvitse enää kapinoida koko maailmaa vastaan :P En siltikään usko jokaikisen kirkossa vihityn parin olevan syvästi uskovainen, vaikka kirkkoon olisi aina kuulunutkin. Eikä se ratkaisu mielestäni muille kuulu, ihminen voi uskoa ihan mihin haluaa kuulumatta mihinkään seurakuntaan.

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...
×
×
  • Create New...