Iis@

Kirkkoon liittyminen häiden takia

388 viestiä aiheessa

Miten kirkkoon kuulumattomuus olisi kapinointia? :blink:

Ja ei, minäkään en usko jokaisen kirkossa vihityn parin olevan syvästi uskovainen. Siksi asia minua kovasti pöyristyttää. Onko suomalaisten niin vaikeaa kunnioittaa toisen uskoa?

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kapinointia juuri sillä tavalla, että jos jotain ei ole pakko tehdä, niin sitä ei tehdä. Taistelua valtaväestöä vastaan. Ja kyllä minä ainakin kunnioitan muiden uskoa ja uskomattomuutta, ei kyse ole siitä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mutta silti liityit kirkkoon vain ettei tarvitse kapinoida ja saadaksesi perinteitä elämääsi? Vai menikö multa nyt jokin ohi?

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Jos joku siitä loukkaantuu että mä (tai ihan joku muu) en usko ja menen silti kirkkoon vihittäväksi niin eipä siinä mitään :) Lienee melko yleistä kuitenkin. Ei tää elämä oo niin vakavaa. Eri asia jos omaa jonkinlaisen vakaumuksen, silloin varmaan pitää huolta siitä vakaumuksestaan eikä huolehdi muista (tässä aiheessa), koska ei niitä muita kuitenkaan voi vakuuttaa sillä omalla vakaumuksellaan. Mutta jos taas ei omaa sellaista vakaumusta, niin onkos tuolla niin väliä ja vaikutusta yhtään mihinkään? Tää on vaan taas yksi aihe missä voi ja saa olla eri mieltä asiasta :)

Elämässä on muitakin huolenaiheita kun että uskooko vaiko ei ja mitä mieltä muut siitä on (tässä tapauksessa siis kirkossa vihkimisestä). Ainakin mulla tää on murheista pienin. Eikä mulla ole mitään sellaisia vastaan jotka uskoo siihen mitä ev.lut. kirkko, tai mikä tahansa muu), opettaa; mulle niillä ei vaan ole merkitystä elämässä. Siltä pohjalta, eikä vieläkään ketään vastaan.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mä en tyrkytä kenellekään omaa elämänkatsomustani, mutta peräänkuulutan kunnioitusta sitä kohtaan. Ja tietenkin myös muita katsomuksia kohtaan. Ja just tuo toisten seremonioiden halventaminen (mitä se minusta on kun ei uskota siihen) on sitä epäkunnioitusta, mitä en voi käsittää huolimatta siitä onko se yleistä vai ei. Kirkollisten vihkimisten määrähän on itseasiassa laskussa, joten ehkä ihmiset ovat heräämässä hiljalleen tähän :)

Elämä ei ole vakavaa, mutta sillä varjolla en halventaisi toisten uskoa. Ja vakauksettomuus ei myöskään ole mikään syy viitata kintaalla toisten vakaumukselle.

Tokihan tämä on mielipidekysymys, mutta toisaalta myös tapakysymys.

Mitä te muuten ajattelette silloin kun pappi puhuu Jumalasta ym. hengellisistä asioista? Tyhjää, mutta kaunista sanahelinää? Jaada jaada?

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

^ Todennäkösesti sanotaan että keep it simple, dude. No tsoukki.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ajattelisin asiaa myös niin päin, että haluanko itselleni tärkeässä seremoniassa kuunnella, tai jopa olla kuuntelematta, itselleni merkityksetöntä tekstiä, rukoilla hartaan näköisenä, ja polvistua kunnioittamaan Jumalaa johon en usko? Pääasia että näytän nätiltä tässä alttarilla...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Täytyy kyllä sanoa, että olen Morren kanssa aikalailla samoilla linjoilla :)

Evankelis-luterilaisen kirkon vihkitilaisuus tuntuu vain "kuuluvan" hääjuhlaan. Moni (tuttuni) on sanonut, ettei naimisiin meno tunnu samalta, jos ei pääse astelemaan kohti alttaria unelmapuvussaan. Minä en henkilökohtaisesti pysty käsittämään, miten jollakin ulkoisella voi olla niin suuri merkitys häissä, jotka muuten yleensä tehdään hyvinkin "itsensä näköisiksi" ja että sen ulkoisen kullan takia kuunnellaan "roskaa". Siis omasta mielestä roskaa. Suurempana asiana kuitenkin pidän juurikin kyseiseen uskontokuntaan kuuluvien uskovien kunnioittamisen. Minusta tuntuisi vallan röyhkeältä osallistuminen vaikkapa buddhalaiseen seremoniaan, joka olisi tarkoitettu vain sen ns. uskoville jäsenille!

Itse olen tuleva ortodoksimorsio ja minusta tuntuu, että juuri oman kirkkoni toimituksessa olen "kotonani". Uskon Jumalaan, ja ortodoksiset kirkkohäät tulevat olemaan meidän "näköisemme" ilman alttarille astelua tai häämarssia. En lukenut koko ketjua läpi, silmäilin vain, mutta mietin syitä, miksi joku haluaa liittyä instituutioon ja osallistua sen seremonioihin, jos ei niihin ei millään muotoa usko? Jotenkin ymmärrän sen, jos toinen vihittävistä on "uskossa" ja kirkkohäät ovat hänelle tärkeät. Toisaalta tuossakin tilanteessa voi ensin naida maistraatissa ja mennä sitten kirkkoon siunattavaksi.

En nyt jotenkin tunnu saavan kokonaista ajatustani tähän ylös... Täydennän varmaan tätä tekstiä sitten myöhemmin vielä. Korostan, ettei tarkoitukseni ole tuomita tai loukata, vaan vain ja ainoastaan ihmetellä :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minä en edes pystynyt harkitsemaan kirkkoon liittymistä häiden takia, minkä sulhanen onneksi hyväksyi. Siunaukseen suostuin kompromissina, koska kirkollinen osuus on miehelle tärkeä. Omatunto ei vaan anna periksi mihinkään muuhun ja tuohonkin vähän pitkin hampain. En tahdo avioliittoni alkavan valehtelemalla (eli esim. rukoilemalla siihen kuitenkaan uskomatta), vaikka siltä siunauksessakaan tuskin voi kokonaan välttyä (etenkään jos pappi valehtelee puolestani).

(olipa muuten ensimmäinen kerta, kun edes ajattelin, että joku voisi pitää jumaliin uskomattomuutta kapinana :o. tai ehkä kyse olikin vain ev.lut. uskon määrittelemään Jumalaan uskomisesta, mikä taas olisi melko tuttua)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

täällä yksi joka harkitsee eikä vain harkitse vaan myös sen tekee. Kun olin pieni niin erosin vanhempieni mukana kirkosta ja no en ole edes rippikoulua käynyt, joten ensi talvena olisi aikuisripari edessä :) innolla sitä odottelen kun häät kesällä 2010 :) <3

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minun sulhaseni liittyi vastikään takaisin kirkon jäseneksi häidemme takia. Hän on käynyt rippikoulun jo nuorena, mutta pian sen jälkeen hänen vanhempansa erosivat kirkosta ja samalla kirkosta erosivat molemmat perheen pojatkin. Kysyin sulholtani useaan otteeseen, että uskooko hän yhtään kirkon sanomaan, sillä en halunnut, että hän kokisi vannovansa vihkivalat hänelle käytännössä satuolennon edessä. Tapakristittynä hän kuulemma itseään pitää ja aiemmin hän vain ei ole kokenut mitään syytä olla kirkon jäsen, kun rippikoulukin tuli aikoinaan suoritettua. Itse en häntä kirkkoon liittymiseen painostanut ja olin valmis maistraatti+avioliiton siunaus -yhdistelmään, mutta sulhaseni lopulta halusi ainoastaan kirkollisen vihkimisen. Uskon hänen motiviinsa olleen muukin kuin vain kirkkovihkimisen "tarjoaminen" tulevalle vaimolleen.

Itse uskon Jumalaan, mutta en mikään harras uskovainen kuitenkaan ole. Tapakristittynä itseänikin pidän. Kuitenkin minulle on tärkeää saada Jumalan siunaus liitollemme ja uskon, että sen siunauksen myötä liittomme saa hyvät lähtökohdat tulevaisuuteen. Pelkkä maistraattivihkiminen ei minulle olisi käynyt.

Eräs ystäväni tokaisi hääkoristeita askarrellessamme, että hän haluaa ehdottomasti mennä kirkossa naimisiin, mutta "voi kumpa sen voisi suorittaa ilman sitä uskonnollista höpinää". Jos kirkon sanoman kokee vain satuiluna, niin mielestäni kirkko ei ole silloin oikea paikka solmia liitto. Saman tien liiton voisi solmia vaikka joulupukin edessä, sillä samankaltaista satuolentoa Jumala ei-uskovalle ihmiselle edustanee. Kenenkään vakaumusta vastaan minulla ei ole mitään, eli jokainen saa uskoa tai olla uskomatta mihin haluaa, mutta en vain ymmärrä ihmisiä, jotka kirkkoon sitä "höpinää" lähtevät kuuntelemaan vain siksi, että kirkossa on komeampaa mennä naimisiin kuin maistraatissa.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä molemmat kuulumme kirkkoon ja kirkossa myös meidät vihitään, vaikkakaan ei muuten pahemmin kirkossa tulekkaan käytyä, mutta jotenkin tuntuu oikeemmalta kuitenkin siellä kirkossa ne valat vannoa. Tiedä sitten miten tekopyhää sekin on, että vaikka uskookin ja kirkkoon kuuluu, mutta ei muuten kirkossa käy...

Ainoa asia mikä meitä hiritsee on se, että itselle täysin vieras ihminen puhuisi meidän elämästä aivan kuin meidät tuntisi, tuntuu vievän pikkusen pohjaa ajatukselta. Tämäkin onneksi ratkesi sillä että saamme tutun papin meidät vihkimään =)

Mielestäni jokainen tekee ne omat valinnat, enkä koe että se minulta olisi mitenkään pois, jos joku nyt haluaa välttämättä kirkossa naimisiin mennä vain puitteiden takia. En vaan sitten ihan sitä ymmärrä että miten omaksi sen kirkon "löpinän" sitten kokee kun ei sitä vihkikaavaa ihan hirveän paljon itse muuttaakkaan voi :girl_wink:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Olen Morren kanssa niin samoilla linjoilla tässä. Musta on pöyristyttävää, että joku liittyy häiden takia kirkkoon. Siis vain häiden takia. Käsittämätöntä. Eri asia, jos siinä häiden kynnyksellä yht'äkkiä tajuaakin uskovansa, mutta yhden juhlan takia liittymistä en ymmärrä. Mut on opetettu siihen, että toisten pyhiä asioita tulee kunnioittaa. Tästä syystä itse erosin kirkosta: en vain uskonut kirkon opetuksia ja siksi kirkkoon kuuluminen tuntui väärältä. Myönnän, että vielä muutama vuosi sitten ajatus kirkkohäistä tuntui mahdolliselta, mutta tajusin ainoan motiivini olevan hienot puitteet ja urkumusiikki.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minä henkilökohtaisesti ärsyynnyn kyllä siitä, jos kuulen jonkun liittyvän kirkkoon pelkän vihkiseremonian takia. Toisaalta ärsyttää yhtä paljon ihmiset, jotka pysyvät kirkon jäseninä vain sen takia. Tällaisiin kuuluu sulhoni vanhempi veli. Kyseinen mies jaksaa aika monessa tilanteessa mainostaa omaa ateismin puolelle kallistuvaa agnostismiaan ja perään kuuluttaa periaatteellisuutta ja sioiden perustelemista kaikessa. Just. Sitten kuitenkin pitää saada kirkkohäät. Mitä hittoa? Ymmärrän vielä sen, ettei ole itse juurikaan miettinyt, mihin uskoo ja mihin ei, mutta tämä ihminen on tehnyt kantansa selväksi niin monesti, etten tajua miksi pitää roikkua kirkon jäsenenä vielä. Tutulta ihmiseltä tuntuu aika loukkaavalta tietää, että on pakko saada vannoa vihkivalansa hienossa, vanhassa rakennuksessa, joka nyt vain SATTUU olemaan minun uskontoni pyhänä kunnioittama.

Minkä takia juuri kristinuskoa ja Suomessa erityisesti luterilaisuutta kunnioitetaan uskontona/kirkkokuntana niin vähän, että kirkkoon liittyminen häiden takia on ihan ok? Mitenkähän suhtauduttaisiin ihmiseen, joka liittyisi katoliseen kirkkoon, ryhtyisi hinduksi tai muslimiksi vain ko. uskonnon vihkiseremonian takia? Tämä siis sellaisessa hypoteettisessa tilanteessa, että mennäkseen naimisiin rakkaansa kanssa ei tarvitsisi kuulua samaan uskontoon. Siis jos voisi rauhassa mennä siviilisti naimisiin muslimin kanssa, mutta islamilaista seremoniaa varten pitäisi ryhtyä nimellisesti muslimiksi. Vähän veikkaan, ettei katsottaisi yhtä hyvllä eikä olisi yhtä tavallista. Luterilaisuus tuntuu menettäneen merkityksensä kirkkokuntana kokonaan ja on ilmeisesti suurelle osalle kansaa vain järjestö, jonka kautta saa hienot puitteet perhejuhlille. Viis siitä, mitä sitten tarkoittavat sellaiset "uskonnolliset höpötykset" kuin rukous, siunaus, lapsen kummit tai JUMALA!

En ole kovin äänekäs kristitty yleensä. Vakaumuksellinen kuitenkin, ja vaikken käy kirkossa läheskään joka viikko, niin pyrkimys kuitenkin on, että useammin kuin jouluna ja pääsiäisenä. Ottaa aivoon ihmisten epäkunnioitus ja toisaalta sekin, ettei suomen ev.lut. kirkko tunnu itsekään välittävän tällaisista.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Minä en henkilökohtaisesti pysty käsittämään, miten jollakin ulkoisella voi olla niin suuri merkitys häissä, jotka muuten yleensä tehdään hyvinkin "itsensä näköisiksi" ja että sen ulkoisen kullan takia kuunnellaan "roskaa".

Juuri näin! Elämän mahdollisesti tärkeimpänä päivänä ateisti seisoo papin edessä ja kuuntelee jotain, mikä ei merkkaa itselle mitään. Miksi? Eikö se ahdista? Mua ahdistaa jo joulukirkkokin, eikä se oo edes mitenkään kovin henkilökohtainen kokemus siellä penkissä istua. Mahtaa tuntua hyvältä tietää, että Jumala siunasi juuri liiton, vaikkei Jumalaan uskokaan :P Not.

Muokattu: , käyttäjä: kyyskyys

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mäkään en ymmärrä kirkkoon liittymistä häitä varten. Tai ehkä sitten ymmärrän jos toinen puolisoista uskoo Jumalaan ja toinen on ollut enemmän sellainen tapauskovainen joka on aiemmin eronnut kirkosta, jos kirkkovihkiminen on toiselle hyvin tärkeä ja toinen tietää sen, niin mikseipä sitten.

Mites muuten, aikovatko nämä kirkosta vartavasten liittyneet sitten erota uudestaan häiden jälkeen ja liittyä taas kun lapset syntyvät ja halutaan kastetilaisuus, vai miten..?

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minusta tämä kirkkoon liittyminen häiden takia menee samaan outouskategoriaan sen kanssa kun lapsena kastetut ihmiset rippikoulun jälkeen konfirmaatiossa vakuuttavat nyt uskovansa jumalaan ja tahtovansa pysyä kirkon jäseninä. Valtaosin nämä 15 -vuotiaat osallistunevat konfirmaatioon vanhempien tahdosta/lahjojen takia tai koska riparin jälkeen vaan kuuluu, pysähtymättä pohtimaan sen kummemmin konfirmaation merkitystä. Saatiinpahan kivat juhlat...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Just tulostelin luterilaiseen kirkkoon liittymislappusen jonka kiikutan pian kirkkoherranvirastoon ja kyllä ihan vaa häiden takia. Aion erota uudelleen heti häiden jälkeen kirkosta, hölmöä tämä on minustakin ja voin pahoin kun ajattelen jeesusteluja alttarilla, mutta olen silti tullut siihen tulokseen, ettei kirkkohäiden tunnelmaa saa muualta. Ja pääsee myös helpommalla ja halvemmalla kun menee kirkossa naimisiin kuin hankkisi jonkun juhlapuhujan jostakin.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

^eikö se kirkkohäiden tunnelma omalta osaltasi hieman kärsi, jos itse et siedä "jeesustelua"? Monta kaunista, juhlapaikalla toimitettua siviilivihkimistä näheenä voin väittää, että kyllä se hyvinkin vetää vertoja kirkkovihkimiselle. Tunnelma syntyy silloin hääparin rakkaudesta ja suuresta päivästä, tokikaan ei omaan korvaan valheellisilta kuulostavista "jeesusteluista". Yhtä paljon vaivaa siitä papin varaamisesta on kuin maistraattiin soittamisestakin.

Itsestäni tuntuisi valheelliselta aloittaa avioliitto lupaamalla jotain sellaista, mitä en ole ikinä uskonut.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

^^Siis mieluummin "voit pahoin" omassa vihkitilaisuudessasi "jeesustelujen" takia kuin luovut urkumusiikista (hienoja seiniä kun on muuallakin kuin kirkoissa :rolleyes: )?

Ok, kärjistän tuossa aika tavalla, mutta en vain ymmärrä, miksi kirkossa olisi enemmän tunnelmaa kuin muualla, varsinkin jos sanoma on vihittävien mielestä yhdentekevä tai jopa vastenmielinen. Minä ainakin mieluummin kuuntelin oman vihkijämme ihanan lämminhenkistä ja henkilökohtaista puhetta kuin itselleni merkityksetöntä uskonnollista seremoniaa (ko. vihkijän varaaminen muuten kävi helpommin kuin useimmissa Suomen seurakunnissa ;) ) - ja miljöö oli minkä tahansa kirkon veroinen, vaikka häämarssit sitten saimmekin "vain" pianolla soitettuna.

Muokattu: , käyttäjä: tammikuu09

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kaksi edellistä osasivat kirjoittaa omat ajatukseni aika hyvin. En vain voi ymmärtää miten helposti ihmiset myyvät omat periaatteensa, siis vain kulissien vuoksi :girl_impossible: . Mikä siinä naimisiin menossa olikaan se pointti?

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Täällä onkin ollut paljon kommentteja, jossa itse on liitytty kirkkoon puolison takia. Itse erustan sitä toista puolta, eli kuulun kirkkoon, en ole uskovainen mutta haluaisin uskoa:) Mieheni pitkällisen pohdinnan jälkeen erosi kirkosta muutama vuosi sitten. Hän ei kuitenkaan suhtaudu kovin intohimoisesti valintaansa, ja tuntuu hyväksyvän, että itse olen kirkossa ja aion kasvattaa lapsiani kristinuskon periaattein (moni tuttavapariskunta on paljon enemmän riidoissa uskonasioiden takia...)

Nyt sitten kihlautumisen jälkeen mies itse ehdotti että voi liittyä kirkkoon, jos MINÄ haluan. Ensimmäinen reaktioni oli, että sehän olis tosi tekopyhää. Selvitimme äiti-papiltani kaavojen eroja siunauksen ja vihkimisen välillä, ja erohan ei suuri ole. Äidinkään mielestä ei ole väliä onko se sitten siunaus vai vihkiminen, kunhan jumalan siunaus saadaan;)

Nyt kuitenkin olen alannut miettiä mikä olis järkevämpää ja luontevampaa. En haluaisi mennä maistraattiin paria päivää ennen arkitamineissa "suorittamaan" lakipuolta pois alta. Mieskin kuitenkin on kuulunut kirkkoon ja voisi liittyä ainakin väliaikaisesti takaisin. Toisaalta ahristaa jos mun on tehtävä se päätös... Häät kuitenkin vasta 2010 että on aikaa miettiä. Onko kohtalontovereita?:)

edit. Niin ja halusin vielä tuoda esiin, että kirkkotilaisuus on minulle oikeasti tärkeä, enkä halua sitä sukulaisten tai juhlavuuden takia.

Muokattu: , käyttäjä: cianna

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Periaatteesta emme liity takaisin kirkkoon. Toisaalta voisihan sen seremonia ajaksi laittaa vaikka korvatulpat korviin, niin ei tarvitse kuulla puhetta jumalasta. ;) Mutta jos kuitenkin joku liittyy takaisin kirkkoon, niin on erittäin tärkeää keskustelaa papin kanssa siitä, että millaisen puheen haluaa. Kaverini alkoi suorastaan punastelemaan alttarilla, sen verran vanhoillinen oli papin puhe. Papeissakin on siis eroja.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Nyt kuitenkin olen alannut miettiä mikä olis järkevämpää ja luontevampaa. En haluaisi mennä maistraattiin paria päivää ennen arkitamineissa "suorittamaan" lakipuolta pois alta.

Ehkäpä teille olisi sitten se kirkollinen vihkiminen paikallaan kun vihkiminen maistraatissa on "lakipuolen suoritus" :girl_sad: Alkaa vaan ärsyttämään tämä iänikuinen siviilihäiden mollaaminen <_<

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

^ Aivan. Itse pukisin sanoiksi näin: Jos kerran se uskonnollinen puoli täytyy suorittaa pois alta, niin miksi sitten ei kerralla hoitaisi myös vihkimistä kirkossa sen sijaan, että menisi maistraattiin vihittäväksi.

Maistraatissa tapahtuu todellakin avioliittoon vihkiminen eikä mikään helvetin "lakipuolen suorittaminen pois alta".

Muokattu: , käyttäjä: Ella

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään