Raportoi Share Kirjoitettu March 7, 2006 Häiden alla nousee pintaan kaikenlaista parisuhdekriiseilyä ja sitä miettii, pitäisikö sittenkin paeta vielä kun voi. Kuinka moni tunnustaa miettivänsä, että onko naimisiinmenossa sittenkään järkeä?Kuinka moni on perunut/siirtänyt häänsä?Kuuluuko panikointi mielestänne asiaan vai pitäisikö häät tosiaan perua?Minulla ainakin kajastelee mielessä vielä se varjoelämä, jota kuvittelen voivani yksin viettää jos nyt käännyn. On monenmoista riitaa miehen kanssa ollut siitä asti kun häistä sovittiin... Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu March 7, 2006 Pyöriihän sitä tietty kaikenlaista mielessä ennen häitä, mutta itse en peruisi häitäni.Olen kyllä toisaalta sitä mieltä, että jos tosissaan epäilee ettei naimisiinmeno ainakaan tässä vaiheessa tunnu oikealta, silloin kannattaa ainakin vakavasti harkita häiden perumista/siirtämistä. Sinun elämästäsihän tässä on kysymys; mieti tarkkaan mitä sillä haluat tehdä, ja mitä et! Tsemppiä!!! Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu March 7, 2006 Minulla ainakin kajastelee mielessä vielä se varjoelämä, jota kuvittelen voivani yksin viettää jos nyt käännyn.Jotenkin tästä kommentista tulee mieleen, että kyse ei ole pelkästä hääpaniikista vaan haaveilet sinkkuelämästä.. Me ainakin koemme olevamme yhtä sitoutuneita toisiimme olimmepa naimisissa tai ei. Eli vaikka häitä ei olisi pidetty, se ei olisi tarkoittanut, että olisimme eläneet yksin. Sellainen hääpanikointi ja jännittäminen varmasti kuuluu asiaan, että meneekö kaikki hyvin. Mutta jos oikeasti ajattelee, että olisiko yksin sittenkin parempi olla, niin ehkä häitä kannattaisi siirtää. Mitä jos ette mene nyt naimisiin, haluatko silti jatkaa yhdessä? Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu March 7, 2006 Olen täysin samaa mieltä Murulin kanssa. jokainen meistä tekee itse päätöksensä, milloin ja kenen kanssa naimisiin menee.Minä olen perunut häämme kolmisen vuotta sitten. Halusimme tuolloin sulhasen kanssa pienet kesähäät, joita oltiin suunniteltukin jo. Oltiin mietitty hääpäivä, kirkko ja pappi valmiiksi , katsottu mahdollisia hääjuhlanviettopaikkoja, soviteltu sormuksia ym. Elämäntilanne vain muuttui hetkellisesti niin, että katsoimme parhaaksi kuopata suunnitelmat häistämme. Häistä ei oltu kerrottu vasta kun pienelle joukolle läheisistämme, joten peruminen ei ollut edes kovin hankalaa. Tosin äidilleni häiden peruminen oli iso asia. Oli niin paljon ollut lähiaikoina surua, joten iloisia asioitakin sekaan olisi toivottu. Jatkoimme elämää normaalisti. opiskelimme, asuimme yhdessä ja erillämme ja koko ajan oltiin edelleen kihloissa. Saatiin opinnot suoritettua, mies meni töihin, meille syntyi esikoinen ja minä jäin hänen kanssa kotiin. Koko ajan meille oli oikeastaa selvää, että joskus meidät vihitään, oiikean ajankohdan löytäminen vain oli hakusessa. Nyt sitten ollaan onnellisesti aviossa. Tällä kertaa, kun häistä päätettiin ei edes mielessäni käynyt, että tekisin väärin tai jotain sellaista mikä ei tunnukaan niin hyvältä...Minä olen sitä mieltä, että asioissa kannattaa ottaa hieman takapakkia ja miettiä uudelleen. Jos nyt ei ole oikea aika se voi olla myöhemmin... Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu March 7, 2006 Nimenomaan. Yhdyn Peikon kommenttiin.Meille naimisiinmeno on "vain" jatke yhdessäololle. Toki se on iso askel, mutta en koe, että sen myötä me tai meidän suhteemme muuttuu miksikään. Hääjännitys on asia erikseen. Jos se on avioliitto, joka pelottaa, eikä häät, niin siinä tilanteessa täytyy tarkasti miettiä, mitä haluaa. Avoero on kuitenkin käytännön tasolla (mutta ei tietenkään välttämättä henkisesti) helpompi kuin avioero.Ota omat ajatuksesi vakavasti, ja mieti tarkasti, mitä haluat. Häiden siirtäminen voi olla hyvä ajatus, jos haluaa ottaa pienen aikalisän ja tarkastella omaa elämäänsä ja parisuhdettaan. Vaikka se tuntuisi kuinka vaikealta, tuhat kertaa vaikeampaa on todeta heti häiden jälkeen, että tämä ei kuitenkaan ole sitä, mitä haluan.Muoks. Silkkipusero ehtikin väliin. Viisaita sanoja häneltäkin. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu March 7, 2006 Yhdyn edellisiin puhujiin. Kuulostaa tosiaan siltä, että haluaisit ehkä sittenkin olla sinkku. En nyt tarkoita, että pitäisi jättää mies tällä sekunnilla, mutta kannattaa kyllä pohdiskella suhdettanne. Pikkuista hääpaniikkia on varmaan monillakin, mutta vakavat ajatukset siitä, että eläisi ehkä sittenkin mieluummin yksin, kannattaa kyllä ottaa todesta. Parempi miettiä asiaa ennen häitä kuin niiden jälkeen! Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu March 7, 2006 Kiitos kommenteista! Itse asiassa en haaveile sinkkuelämästä, sillä minulla on jo lapsi, mutta yhteiselämme olosuhteet vain ovat meistä riippumattomista syistä niin hankalat, että se mietityttää... Joutuu hyväksymään niin paljon uusia velvotteita jne., jotka eivät sinällään liity parisuhteesemme. Jos olisimme vain me kaksi, en epäröisi, mutta se kaikki muu pistää epäröimään... eletty elämä... jne.Eli jotenkin mietin sitä, että olisiko sittenkin paras elää vain itselleen ja lapselleen, ja rakentaa elämästään ihan omannäköisensä, ilman iäinikuisia kompromisseja? Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu March 8, 2006 Esitit tuon viimeisen kysymyksenä, mutta siihen voit ainoastaan sinä vastata. Jos sinusta tuntuu, että tämänhetkinen tilanne vaatii sinulta enemmän kuin voit antaa tai enemmän kuin itse siitä saat, voi tosiaan olla harkinnan paikka. Onko hankaluuksiisi odotettavissa muutosta, onko tämä vain väliaikainen vaikeus? Omannäköinen elämä on aina hyvästä, mutta ilmeisesti jokin kuitenkin vielä sitoo sinua suhteeseenne. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu March 8, 2006 Itsellä ei häät tule muuttamaan varsinaisesti mitään. Toki se on sitten loppuelämän kestävää ja lopullista. Mutta sama tilanne olisi vaikka emme olisikaan naimisissa. Jos häät mietityttää, niin kannattaa tosiaan ottaa vaikka aikalisä suunnitelmissa. Totta on mikä aikaisemminkin jo sanottiin: sinun täytyy itse miettiä oletko valmis, siihen ei kukaan muu täällä voi vastata. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu March 8, 2006 Täytyy myöntää, ettei häiden siirtyminen puolella vuodella meistä johtumattomista syistä harmittanut lainkaan. Olin vain helpottunut, kun sain hetken enemmän aikaa järjestelyihin Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu March 8, 2006 Kiitos taas kommenteista! Lepikäinen; nämä ulkopuoliset vaikeudet, joita suhteessa ovat, tulevat valitettavasti kulkemaan aina mukana, me olemme nimittäin uusperhe ja silloin mikään ei ole niin yksinkertaista kuin ensimmäisellä kerralla... Siksi asia mietityttää ja on mietityttänyt suhteen alusta asti. Ilman näitä ulkopuolisia olosuhteita en ehkä empisi... Tai sitten en ylipäätään olisi tässä.Kaikki lisäkommentit ovat tervetulleita! Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu March 8, 2006 Kiitos taas kommenteista! Lepikäinen; nämä ulkopuoliset vaikeudet, joita suhteessa ovat, tulevat valitettavasti kulkemaan aina mukana, me olemme nimittäin uusperhe ja silloin mikään ei ole niin yksinkertaista kuin ensimmäisellä kerralla... Siksi asia mietityttää ja on mietityttänyt suhteen alusta asti. Ilman näitä ulkopuolisia olosuhteita en ehkä empisi... Tai sitten en ylipäätään olisi tässä.Kaikki lisäkommentit ovat tervetulleita!Niin... itselläni ei ole kokemusta uusperheessä elämisestä, missään roolissa, mutta tässä ajatus. Jos haluat olla miehesi kanssa, niin ne ulkopuoliset vaikeudet ilmeisesti ovat mukana aina, olittepa sitten naimisissa tai ette. Vai epäiletkö. että avioliitto voi paisuttaa näitä vaikeuksia? Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu March 8, 2006 Meillä on mennyt nyt niin päin molemmilla, että häitä suunnitellessa on tehnyt välillä mieli heittää juhlasuunnitelmat olan yli ja rientää maistraattiin. Itse asiassa kysyimme jo vapaita aikoja ensi kuulta. Juhlasuunnitelmat toteutuivat kuitenkin niin upeasti, että maltamme syksyyn.Totta kai sitä sitoutumista miettii ja hyvä on miettiäkin, vaikka suhde olisi kuinka vahva. Mielestäni on viisautta siirtää häitä, jos sydän sanoo niin. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu March 8, 2006 Todellakin on viisautta siirtää häitä, jos sydän sanoo niin. Eihän silloin kuitenkaan pakko ole erota, jos siltä ei tunnu. Häiden peruminen/siirtäminen vaatii rohkeuttakin, ja sitä ei ikävä kyllä kaikilla ole. Mutta ei missään nimessä kannata mennä avioliittoon, johon ei itse usko, koska ei enää kehtaa perua häitään. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu March 9, 2006 Helpommalla pääsee kun peruu häät kuin että eroaa vuoden päästä häistä. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu March 9, 2006 Minäkin olen uusperheellinen ja menossa naimisiin. Uusperhekuviosta (lue: existä ) johtuvia hankaluuksia meilläkin on, ajoittain vähemmän, ajoittain rutkasti. Olen kuitenkin ajatellut, että koska tuntuu niin oikealta mennä tämän nykyisen kanssa naimisiin, niin kyllä ne vaikeudet yhdessä voitetaan. Olemme kuitenkin vahva tiimi ja tosiaan käsittelemme hankaluudet yhdessä, ne eivät aiheuta meidän välillemme närää. Ja toisaalta joka suhteessa on koetinkivensä. Jos ei olisi uusperheen ongelmia, niin olisi joitain muita ongelmia.Kyllä sydän kertoo mitä tehdä! Seuraa sen ääntä. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu April 27, 2006 Tämän suuntaista keskustelua etsiskelinkin täältä...Meillä häihin on n. kuukausi. Järjestelyt on ok ja siinä mielessä ihan rauhassa saa olla. Kuitenkin paniikki nostaa päätään. En halua perua häitä missään nimessä, enkä edes siirtää. Kyse on ehkä enempi siitä, että olen "hätäilijä" luonteeltani, ts. yritän aina varautua pahimpaan. Ja nyt häiden alla pohdin kaikkea sitä, mikä voisi mennä pieleen avioliitossa ja johtaa eroon. Lähinnä mietin karikkoista suhdettani tuleviin appivanhempiin. Sinänsä hassua tietty, koska enhän heidän kanssaan ole menossa naimisiin, vaan heidän poikansa. Heh heh... :Olisi vaan ollut niin helpottavaa lukea, että joku muukin käy tunne myllerystä lävite häiden korvalla, eikä siinä ole mistään kohin vakavasta kyse.Äh, olen kai vaan kontrollifriikki, joka haluaa valmistautua henkisesti kaikkein pahimpaan. Onneksi muuten on tällaisia foorumeita, joilla saa purkaa ajatuksiaan. Pelkkä kirjoittaminen rauhoittaa kummasti. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu April 28, 2006 Me ollaan useastikin ajateltu perua häät, muttei naimisiinmenoa. Siis ehdottomasti haluamme sitoutua edelleen toisiimme, mutta häähulina tuntuu toisinaan turhauttavalta. (lue: silloin kun muut lyövät osuutensa peliin, joka ei sitten ollutkaan sitä mitä itse ajattelit) Olemme siis useasti miettineet juhlapaikan perumista ym. hässäkän lopettamista ja karkaavamme Hki-Vantaan lentoasemalle pikavihkimiseen ja kauas,kauas pois keskenämme Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu April 29, 2006 Jos panikoisin, niin häät varmaan peruttaisiin. Samaa toivon miehen puolelta. Minusta panikointi ei kuulu asiaan, kyllä se pitäisi tuntea, onko tekemässä oikein. Me on alusta asti kuitenkin tiedetty että tää on nyt tässä. Jos ei sitä tunnetta ole, niin ehkä ei kannata häitä viettää... Juhlan peruminen on kyllä joskus käynyt mielessä, mikä vaiva, mutta ei missään nimessä naimisiin menon peruminen. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu April 29, 2006 esterillos, mä ymmärrän sua! Toiset meistä vain murehtii etukäteen enemmän kuin toiset... Ja mä kuulun ehdottomasti niihin murehtijoihin... Itse lykkäsin aikoinaan kihlojen ostoa puolella vuodella, koska halusin rauhassa varmistua siitä, että todella haluan elää loppuelämäni mieheni kanssa. Ruodin suhteemme ja mieheni hyviä ja huonoja puolia ja mitä enenmmän mietin sitä enemmän ahdistuin. Lopulta sain kuitenkin möröt taltutettua ja päätin uskaltaa olla onnellinen. Sen jälkeen, kun kihlasormus nimettömääni pujotettiin, katosivat kaikki epäilykset. Samanlaisia epävarmuuden tunteita heräsi kuitenkin mielessäni myös, kun ostimme yhteisen asunnon. Ja kyllä niitä ahdistavia hetkiä on häitä suunnitellessakin ollut. Onneksi kuitenkin tunnen itseni ja tiedän, että tuo etukäteen pelkääminen on minun tapani suhtautua asioihin, eikä se suinkaan tarkoita, että olisin jotakin suurta virhettä tekemässä. Älä siis sure, esterillos. Kyllä meitä on muitakin, jotka murehtii... Täytyy vaan yrittää laittaa piste päässä pyöriville kauhukuville ja keskittyä tähän hetkeen. Sillä totuushan on, että olen (kuten varmasti sinäkin) onnellinen morsian, joka parin kuukauden kuluttua menee naimisiin elämansä rakkauden kanssa! Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu May 1, 2006 Onpa täälläkin ollut ajatuksia, pelkoa tulevasta ja pohdintaa siitä, mitä kaikkea se tuleva elämä sitten mukanaan tuo, ja miten sitä kaikkea osaa kohdata ja kestää, yhdessä ja erikseen. Ehkä se on tuskaa siitä, että kaikkea ei voi etukäteen suunnitella ja ikään kuin valita, että otanpa tuon jutun ja tuota en halua kokea... Elämästään voisi tehdä vain omannäköisensä, elämällä yksin, mutta sitten jäisi paitsi kaikesta siitä hyvästä, jonka voi kokea vain kaksin toisen kanssa elämänsä jakamalla. On otettava riski ja mentävä myös tunteidensa mukana; vain rehellisesti tunteitaan kuuntelemalla voinee saada tietoa siitä, mihin suuntaan pitäisi lähteä. Jos olisin kovin epävarma sulhoani kohtaan kokemistani tunteista, ne olisivat ristiriitaisia tai sisälläni jäytäisi voimakas pelko siitä, asettaako elo sulhaseni kanssa minulle suuria esteitä ja vaikeuksia (vaikeuksia erityisesti sille, miten voisin omaa elämääni ja itseäni toteuttaa), miettisin vielä jonkin aikaa valmiuttani sitoutua avioliittoon. Itse elin jonkin aikaa sellaisessa suhteessa, jossa pyrin vakuuttelemaan itselleni jatkuvasti rakastavani silloista kumpaaniani. No, vakuuttelun voimalla en kauaa jaksanut rakastaa, vaan oli kuunneltava omia todellisia tunteitaan. Ja voi pojat, että se osaakin välillä olla vaikeaa ja pelottavaa. :-/ Mutta vain siten uskaltamalla löysin sen tien, jolla olen nyt. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu May 9, 2006 Esterillos, minä en sinuna huolehtisi panikoinnista. Itse olen menossa naimisiin elokuussa ja minulla on ainakin ollut "kriisi" näiden häiden kynnyksellä siitä että onko tämä nyt ihan varmasti oikea ratkaisu ja haluanko ihan oikeasti viettää loppuelämäni mieheni kanssa. Samankaltaisesti kuin sinä kuvaat, huomaan itsekin miettiväni kaikkia mahdollisia pahimpia skenaarioita mitä voisi tapahtua ja mikä johtaisi eroon. Olen itse myös kokenut syyllisyyttä ja huonoutta näistä epävarmuuden tunteista. On tuntunut siltä, että sitä on ainut joka kokee epävarmuutta. Itsekään en halua missään tapauksessa erota enkä peruuttaa häitä. Naimisiin meno vain hieman pelottaa, kun se kuitenkin on niin iso ratkaisu. Mielestäni tuollaiset tunteet ovat aivan luonnollisia ja ovat osoitus siitä, että asiaan suhtautuu vakavasti. Avioliitto on kuitenkin iso lupaus siitä, että tahtoo rakastaa ja yrittää. Joillekin huolehtijoille ja kontrollifriikeille (kuten itse ehdottomasti olen) tällaiset isot päätökset aiheuttavat epävarmuutta, mutta se ei missään nimessä ole osoitus suhteen tai oman itsensä huonoudesta. Epävarmuus ja pieni panikointi pitää vain hyväksyä osana elämää Eräs ystäväni kertoi kokemuksesta hyvän vinkin millä tavalla hän itse ajatteli kun panikoi omista häistään. Mieti mikä se toinen vaihtoehto on. Jos ette mene naimisiin niin mitä suhteellenne tapahtuu? Haluatko jatkaa sitä ja onko sitä mahdollista jatkaa sen jälkeen? Mitäänhän ei tässä maailmassa voi tietää varmaksi, eikä kukaan meistä voi olla varma siitä että mitä meidän avioliitollemme tapahtuu. Kysymys kai onkin enemmän vain siitä, että haluaa rakastaa ja uskoa suhteeseen ja haluaa rakentaa sitä. Se on ainut kysymys mihin täytyy tietää vastaus tällä hetkellä. Tsemppiä kaikkiin noihin tunteisiin ja viime hetken valmisteluihin. Oikein ihanaa hääpäivää teille, olen varma että kaikki menee aivan loistavasti. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu May 9, 2006 Juu-u, itsekin olen päätynyt siihen, ettei minun kannata liikaa säikähtää tunteiden heittelyä. Avioliitto on iso askel ja toki se aiheuttaa prosessointia.Pian ed. viestini kirjoittamisen jälkeen rauhoituin ja totesin, miten onnellisessa tilanteessa olen, miksen siis iloitsisi siitä ja lakkaisi murehtimasta asioita, joihin en voi vaikuttaa enkä edes edeltä käsin tietää. Kiitos ymmärryksestä ja tsemppauksesta Suunta ja Pelagia!Ihanaa hääpäivää ja avioeloa teillekin! Ja kaikille muillekin tietty! Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu August 27, 2006 Ei käynyt mielessäkään. Eikä vielä näin reilun 1,5 vuoden avioliitonkaan jälkeen ole kaduttanut hetkeäkään. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu August 28, 2006 Kyllä tuli mietittyä, mutta ei minkään parisuhdekriisin takia, vaan rahanpuutteen vuoksi. Elämä kun ei mennykään ihan niinku suunniteltiin. Teki mieli tehdä homma ihan toisin: lähteä kahdestaan jonnekin lomalle ja mennä siellä naimisiin. Mutta ei kehdannu, kun kutsut oli lähetetty ja kaikki varattu ja varausmaksuja oltais joka tapauksessa jouduttu maksamaan. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Recommended Posts
Join the conversation
You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.