sohvetti

kuinka selvitä itkemättä

317 viestiä aiheessa

Enpä ole ainoa joka tätä on pohtinut, se helpottaa. :)

Olen todella herkkis ja aina häissä itku kurkussa kun urut pärähtää soimaan ja muutenkin kaikki juhlahetket saa mielen herkäksi. Saa nyt nähdä miten käy omissa juhlissa. Toivon, että pieni jännitys auttaa tähän itkuasiaan, että pysyisi naama mielummin hymyssä suin, eikä tartteis mutristella...

Muokattu: , käyttäjä: Balloongirl

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Niin tuttua toi vetistely minulle, etten missään vaiheessa usko häissänikään siltä välttyvän ja miksi pitäisi?

Saa näyttää tunteensa ja sulho tekee sen myös varmasti, kun nytkin aiheesta jutellessamme silmät kostuu.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

En edes elättele toiveita siitä, ettenkö joutuisi pyyhkimään kyyneliä vihkimisen yhteydessä. On se sen verran tärkeä paikka ja onnellinen hetki :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minusta on ainakin ihan mukava, jos muutaman onnen kyyneleen itkee. Kunhan ei mene ihan hysteerikseksi ja saan suuni auki oikeassa kohdassa :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Suosittelen lämpimästi pappiin kohdistuvaa putkikatsetta.

Taitaa olla sopivin vaihtoehto minullekin..

Otin äitini hautajaisia varten juuri vähän aikaa sitten rauhoittavia lääkärin määräämän annoksen ja se tuntui hieman hämmentävältä. Rauhoittavat ovat masennuslääkkeitä ja niiden vaikutus on myös se, että tunteet eivät ole niin vahvoja, kuin normaalisti olisivat. Ne vaikuttaa tosiaan sitten koko päivän ja ne saattaa vähän väsyttää. Alkoholi on kolmiolääkkeen kanssa ehdottomasti kielletty!

Mikäli hääpäivä aiheuttaa ahdistusta ja pelkoa, sitten ehkä...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
itsekkin kyl varaudun, että kaikki meikit mitä naamaan tungetaan on itkunkestäviä  ;) ;D

Eihän se kävis ollenkaan, jos maskarat olis valunu poskille ja meikkivoide laikukas. siinä vaiheessa olis varmaan sulhasella pokan pitelimistä

;D

:lol::lol:

Miehellä on tapana katsoa mun suuntaani, kun leffassa tai sarjassa tulee jokin tunteellinen kohta. Mä pillitän kaikkea. Mulla kostui silmät jopa, kun me myytiin meidän vanha automme...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Aloin heti itkeä, kun häämarssi pärähti soimaan. Itkin koko matkan alttarille, mutta sain sitten itseni kokoon (ja oli itkun jälkeenhelpottavaa olla). Meikit oli ammattilaisen tekemät, eivätkä kärsineet sangen vuolaista kyyneleistä yhtään.

Varautukaa siihen, että se itku tulee. Ei se maailma siihen kuitenkaan kaadu. :)

Onnitellessa itki sitten melkein kaikki naispuoliset vieraat. ;)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Heippa vaan kaikki herkistelijät! :)

Ajattelin näin über-herkkiksenä myös avautua tänne, 'vertaistuki' on aina paikallaan! Jep, meillä oli nyt perjantaina kirkkoharjoitukset ja ens lauantaina olisi sitten se h-hetki... Jo kirkkoharjoituksissa itkin ihan joka kohdassa ja aluks se jotenkin 'nolotti' ja koitin vaan skarpata, mut sit kun kuulin ja näin, että sekä morsiamen että sulhasen vanhemmatkin siellä hissukseen niiskutti, niin olo kyllä helpotti. Ja oma muru puristi ihanasti kättä, kun tiesi hetket, jolloin taatusti pillitän... :-X Kaiken kruunasi vielä se, kun harjoiteltiin papin johdolla sitä varsinaista vihkimistä alttarilla ja yllätys yllätys, itkustin siinäkin (almost all the time!), niin pappi katsoi mua tosi lempeästi, puhutteli mua etunimellä ja sanoi, että on hienoa kun olet aidosti ja tunteella mukana...

Tiedän, että hääpäivänäkään en voi välttyä kyyneliltä, mut nyt ajatus siitä ei mua enää haittaakaan enkä aio sillä itseäni stressata! :D

Tsemppiä kaikille hääpäivään!

PS. Näin sairaanhoitajana voisin kyllä yhtyä mielipiteeseen, ettei hääpäivänä kannata turvautua ainakaan lääkkeisiin...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

ÄH!!!

Itkuherkkä höpsö täälläkin. Eihän täälläkään kaikkea voi lukea ilman, että kyyneltä tuppaa silmäkulmaan nousemaan. Eihän siinä muuta, mutta kun töissä taaskin lueskelen :P

Kosinnasta en muista juuri mitään muuta kun sen, että itkin, kaasoa pyytäessä taisi molemmilla olla tippa linssissä, tulevan vihkikirkon ohi ajaessa tulee välillä räpyteltyä...

Eihän sitä uskalla naimisiin mennä ollenkaan, mitä siitäkin tulee kun morsian vaan rääkyy pää punaisena koko päivän :D

Hääpäikkyjä en uskalla täällä lukea, satikka, että omaani alkaisin kirjottamaan. Riittää, että radiosta tulee biisi jonka olen ajatellut häissä soitettavalle listalle.

*räpyttelee tässäkin välissä*

Luotan kuitenkin, että saan itseni kasassa pidettyä, pienen konjakkihörpyn taidan ottaa kun kirkolle lähdetään :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kyllä varmasti tulee itkettyä, mut toivon, et sais nyt pysyy kohtuudessa.Et ei menis koko päivä parkuessa. Kirkossa on tiukimmat hetket, sytytän kynttilän kuolleen isäni muistolle, kuolemasti neljä vuotta ja olisin niin toivonut isäni saada olla mukana tässä hetkessä. Uskon et vihkimisen jälkeen rentoutuu ja voi laittaa juhla-vaihteen päälle..

Ilon juhlahan tämä on..Enkä usko minäkään, et kannattaa tunteet turruttaa lääkkeillä, ilman painavaa syytä. Itse olen kokeillut nukahtamislääkkeitä, sillä tuloksella et seuraavan päivän olin ihan tokkurassa. Jos ei tiedä miten lääkkeisiin reagoi, en suosittelisi niitä ennen hääpäivää kokeilemaan.

Tsemppiä ja onnea kaikille herkkis-morsiamille!

:-X

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

joo.. mie täällä töissä tätä ketjua yritän pidätellä itkua. Argh.... mie oon kanssa niin itkuherkkä kun voi vaan olla. ja mun puolen suku ja ystävät on kanssa. Ja mie tiiän että mie tuun poraamaan häissä vaikka en todellakaan tahtoisi. Mua ei niinkään haittais jos se ois vaan pari pientä kyyneltä mutta kun mie alan veteleen itkuvirsiä. itken ilosta ja surusta, ja olen huomannut nyt kun häihin on enää 10 päivää että stressi ja jännitys käy niin suureksi että ei tarvi kuin joku pien juttu niin itken jo. Ainut millä saan stressiä lieventymään on kunnon urheilu rääkki, mieluiten ryhmätunnilla kuten spinningissä.

Ja itseäni häiritsee se että kun itken niin silmäni muuttuvat punaisiksi. Ja koska meillä kuvaus on vasta vihkimisen jälkeen niin.... apua. Ajattelin kokeilla niitä silmätippoja jotka vievät punoituksen pois (ollut naikkareissakin juttua) mutta en muista tippojen nimeä. tänään meen koemeikkiin, pitää sanoa että tekee sellasen kestomeikin että ei helpolla valu

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Muakin jännittää hirvittävästi tuo kirkko juuri itkemisen ja jopa pyörtymisen riskin takia!Okei, olen "hyväksynyt" parit kyyneleet, kunhan vain voisi hymyillen sitten vetistellä eikä yrittäisi naama rypyssä estää itseään. Katsoin jakson amerikkalaista häähullu ohjelmaa, ja siinä eräs morsian menetti täysin kontrollin ja kaksinkerroin itkien käveli alttarille ja vielä alttarilla meni pitkään että pystyi suoristumaan ja vihkiminen saatiin alkuun. Se oli aika hurjan näköistä!Olen koittanut miettiä jotakin rauhoittavaa, rentouttavaa jota voisi pohtia sillä hetkellä ja aivan pakko ottaa tujaus jotain vahvempaa juomaa, ettei ihan hartiat kireellä taittuis se alttarimatka. Onneksi sulho tulee puolväliin vastaan, se tuntuu turvalliselta :P

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tämä minuakin mietityttää... Olen niin herkkis itkemään leffassakin.

Ehkä otan pienen ryypyn. Ja kaasoni ovat niin rentoja. Poikaani en aio ottaa viereen hääräämään, koska sitten menee kaikki energia siihen...

Muokattu: , käyttäjä: myy2908

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Itse olen kova itkupilli, itken ilosta ja surusta ja naurusta ja loukkaantumisesta. Pelkään myös miten paljon tulen itkemään päivän aikana, kun nytkin lähes kaikki herkemmät häihin liittyvät jutut poruttavat. Kaaso kuitenkin sanoi, että todennäköisesti olen niin paljon jo itkenyt valmiiksi ja jännitän hääpäivänä, etten paljoa ehdi itkemään. Toivotaan!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mulle antoi sukulaisnainen sellaisen vinkin, että hän oli ennen omia häitään soittanut häämarssia kotona ja harjoitellut sitä tilannetta. Eli soittanut biisiä niin paljon, että siihen "kyllästyi" ja ajatellut sitä tilannetta kirkossa. Näin hän oli selvinnyt melko lailla kuivin silmin, vaikka muuten kyllä itkee vähemmästäkin. Yksi kaverini sanoi, että häntä ei itkettänyt, koska jännitti niin paljon :D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Itse nyyhkin jo veljeni häissä... Ja kun sulhanen on samanlainen vetistelijä kuin minä, niin varmasti ei selvitä vihkimisestä kuivin silmin! No, kun valokuvaus on ensin, niin ei ainakaan tarvitse murehtia meikkiä ja punottavia silmiä :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tää muakin mietityttää... Yleensä pelkkä urkumusiikin kuuleminen saa padot aukeamaan, niin mitä sitten kun on oma vihkiminen ja herkkä mielentila muutenkin :mellow: Kun oiskin vaan muutama onnenkyynel, mutta kun itkusta ei varmaan tuu loppua kun se alkaa. Ja mitä enemmän koitan itseäni hillitä, sitä enemmän aina parun :rolleyes:

Ehkä siihen rohkaisuryyppyyn mäkin turvaudun, ja toivon että jännitys pitäis niagarat kurissa.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Voi olla vaikeaa tosiaan, jos kovin herkkä on, mutta joku pieni rohkaisusnapsi vois hiukan helpata.. tai sitten ei :P !!

Minä ainakin tiedän itseni ja olen ihan varma, että "vollotan" minkä kerkeän, mutta väliäkös sillä sitten, sillä meidän (liki) kaikki vieraat tuntee mut niin hyvin, että tietävät mun olevan juuri sellanen herkistelijä eivätkä varmasti edes odota, etten kyynelehtis :lol: !

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mä olen kanssa sellainen herkkis, että itken joka asialle. Vihkiharjoituksissa en päässyt kuin kirkon ovelle isän käsipuolessa, kun oli jo itku silmässä. Itkin koko harjoituksen läpi. Onneksi en ollut ainoa, äitini itki myös koko harjoituksen ajan, ja näkyipä kaasollakin olevan jotain vikaa silmissä. ;)

Hääpäivänä kerkesin ottamaan ekat itkut jo vihkimisen alkua odotellessa. Koko aika alttarilla meni myöskin itkiessä. Onneksi meikki oli vedenkestävä, eikä kärinyt vaurioita. Tipat Visiclearia silmiin hääautossa, ja taas olin aivan fressin näköinen.

Hääjuhlassa olikin jo rentoutuneempi oli ja itku tuli ainoastaan isien puheiden aikana. :)

Itkemistä ei kannata pelätä, mielestäni se jopa kuuluu asiaan. Tuskin se ketään haittaa, päinvastoin. Itseasiassa juuri nuo "itkuhetket" ovat niitä, jotka itsellä on painunut parhaiten mieleen omasta hääpäivästä. Osa päivästä on hiukan sumun peitossa muistissa, mutta jostain syystä nuo hetket eivät ole.

Häät ovat aina niin tunnepitoinen tapahtuma, että itse en ainakaan ole koskaan selviytynyt ilman kyyneleitä yhdistäkään häistä, joissa olen ollut.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

mä olin ihan varma että itkisin vihkiseremonian aikana silmäni punasex,mutta toisin kävi...mua ei itkettäny yhtään(tai ehkä ihan urkumusiikin alkaessa tuntu herkistyneeltä ololta, mut sit "kokosin" itteni)ja hymyilin kuvissakin ihan iloisen näkösenä.ennen seremonian alkaessa mua alko jännittään ihan kauheesti, mut seki meni ohi ja alttarilla en jännittäny enää yhtään.eli tsemppiä vaan kaikille...hyvin se menee ja jos itkettää, niin sitten antaa tulla vaan :) .

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Märy-iita täällä terve! Olen aivan hirvittävän herkkä itekmään kaikkea, eikä lähiaikoina ole tilannetta ole helpottanut sekaisin olevat hormoonit. Olen siis raskaana ja häiden ajankohtana luultavimmin vielä imetän, ja kokemuksesta tiedän sen herkistävän minua entisestään..

Eihän se toki haittaa, että onnen kyyneleet hieman poskilla valuvat (kiitos vedenpitävien kaunistumis tuotteiden), mutta kun mulla se ei tahdo jäädä niihin kyyneliin. Saatan ihan tosissani siis itkeä. <_< Lasten kastejuhlatkin on ollut yhtä tuskaa ja valokuvista on kyllä huomannut, että yritän vaan itkua pidetellä ja puren huulia ja oon kuin pissit tulis housuun... Kivan näköistä hommaa siinä alttarill avarmaan :unsure: Noh, täytyy vissiin alkaa jotenkin harjoittamaan itseä, toinen juttu että miten....

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Aloin heti itkeä, kun häämarssi pärähti soimaan. Itkin koko matkan alttarille, mutta sain sitten itseni kokoon (ja oli itkun jälkeenhelpottavaa olla). Meikit oli ammattilaisen tekemät, eivätkä kärsineet sangen vuolaista kyyneleistä yhtään.

Tämä ainakin ratkaisi ongelmani mennäkkö meikattavaksi vai väsäiliskö itse :D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Vastaus otsikon kysymykseen on täälläkin: Ei mitenkään. Ja miksi niitä onnenkyyneleitä lähtisi edes piilottelemaankaan?

Itsekin jonkin verran häitä (ammatikseni) kuvanneena naureskelen joskus kun vieraiden ihmisten häissä liikutun niin, että niiskutus vaan kuuluu kameran takaa :D

Meidän häissä kysymyksen voisi muotoilla vielä niin, että kuinka selvitä ilman että pokka pettää? :P Kun on kaksi samankaltaisen (huonon) huumorintajun omaavaa henkilöä kuten me, pelkäänpä että jonkinlaista ilveilyä tms. on odotettavissa...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Sanotaan, että jos etukäteen itkee, niin ei sitten tarvitsekaan itse juhlassa enää itkeä. Minulla se tosiaan toimikin näin!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ihanaa että on muitakin samanlaisia!! Mä oon kanssa toivoton itkupilli, niin ilosta kuin surusta ja kaikelta siltä väliltä. Ja silmät tosiaan kostui jo tämän ketjun lukemisesta. Mulla kanssa vaan se ongelma, että en osaa lopettaa itkua kun se pääsee kunnolla alkamaan.. Mulla kanssa toi häämarssin kuuntelu saa vedet silmiin, sitä pitää kotona kyllä kuunnella kyllästymiseen asti, ja ehkä pieni snapsi ottaa ennen vihkimistä (siis vain 1, humalassa ei tarkoitus kuitenkaan ole olla). Mulla myös ongelmana se, etten voi katsoa alttarille kävellessä ketään tuttua jolla kyyneleet silmissä, se aivan varmasti laukaisee hanat.. No, ei auta kuin ottaa mitä vastaan tulee :rolleyes:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään