sohvetti

kuinka selvitä itkemättä

317 viestiä aiheessa

Menin viime lauantaina naimisiin ja täytyy sanoa, että yllätyin omaa reaktiotani. Olin aivan varma, että itken koko vihkitoimituksen ajan.(Yleensä itken toistenkin ihmisten vihkimisissä.) Samaa sanoi mieheni, että hän itkee koko ajan. Mutta kun kirkon ovet aukesivat, meidät molemmat valtasi rauhallinen ja hyvä tunne, että näin se kuuluu ollakin. Pystyin kuuntelemaan kaiken. Papin puheen ja ystäväni kauniin laulun ilman itkemättä, mutta suureella tunteella. Mulla oli kertakaikkisen hyvä olo siellä alttarilla ja samaa sanoi mieheni :-X Joten ei kannata murehtia asiaa etukäteen, ei sitä koskaan tiedä miten siellä edessä reagoi. Ja itkukin kuitenkin kuuluu asiaan :girl_smile: , joten antaa itkun tulla jos siltä tuntuu.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

^ Nää kokemukset antaa kyllä vähän toivoa siitä, että ehkä itsekään ei sitten olisi ihan suihkulähteenä koko vihkimisen ajan, koska se tosiaan on se mitä pahoin pelkään. Ja tosiaan kun tapana ei ole itkeä mitään pientä herkkää noroa silmäkulmasta, vaan KUNNOLLA ja punanaamaiseksi asti... :/ Ehkä minuunkin iskee joko jännitys tai äärimmäinen harmonia.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

No siis tosiaan minähän itkin... kun saavuin kirkkoon alkoi herkistyminen jo olla lähellä, mutta

sitten kun piti kävellä alttarille ja näin vieraiden kasvot ja mieheni odottamassa niin kyllä tuli kyyneleitä.

Olen semmonen ihminen että elän tunteella, kun rakastan niin Rakastan, kun olen vihainen niin se kyllä kuuluu, joten

ehkä ihan luonnollista että liikutuin onnesta. Tunteet otti vallan eikä niitä pystynyt hallitsemaan.

Ainoa mikä pikkasen harmittaa on se että osassa kuvista itken ihan kunnolla.. :/ no mutta vihkimisen jälkeen olen sitte yhtä hymyä :D

Ei ehkä kannata kauheesti huolehtia, hyvin kaikki menee vaikka itkisikin ;)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
On 13.7.2011 at 22.54, Poppi said:

 

-

Muokattu: , käyttäjä: Jookkoti

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Jeah, itkuksihan se meni. Lohduttauduin etukäteen sillä, että koska niin monet muutkin ovat saaneet koottua itsensä ennen seremoniaa joko jännityksen tai äkillisen rauhallisuuden avulla, ehkä minäkin... Joo kyllä vaan. Itketti vihkijän puhuessa, sain vielä koottua itseni, "Tahdon" rävähti aika rauhallisella otteella ulos, ja sitten... No, sitten ei enää. Aloitin sormusvalani, itku tuli, yritin jatkaa, itku jatkui, jouduin lopettamaan kesken ja antamaan miehelle vuoron. :grin: Sitten vasta itkettikin, kun mies pääsi lausumaan kauniita sanojaan. Ihan loputon virta.

Onneksi meikki oli kestävä. :P

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minuakin hieman jännittää etukäteen että miten pystyn olemaan itkemättä, varsinkin kun tarkoitus olisi pitää puhe. Olen puheenkin jo kirjoittanut valmiiksi, ja alkaa itkettää jo kun mielessäni sitä luen. Eihän siitä kukaan saa edes selvää jos se vollottamiseksi menee :girl_haha: .

Normaalisti en kyllä ole edes mitään itkijä tyyppiä, mutta kun oma mies on niin ihana että nostaa väkisin tunteet pintaan :-X .

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

^ Mulla oli ne valatkin kirjoitettuna itselleni aiemmin ylös, ja sitten oli mukana tukisanalista itse puhumista varten. Ei auttanut, heheh. Tuijotin vaan epätoivoisena listaani, muistin kyllä mitä sanoa, mutta en mitään niistä kyennyt itkemättä saamaan ulos, joten... :grin:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Vastaus otsikon kysymykseen: Ei mitenkään :grin: . Olen muutenkin tosi herkkä ja vähän pelotti jo etukäteen tuo itkemisasia. Meillä oli siviilivihkiminen juhlapaikalla ja olin itse valinnut vihkimisen aikana luettavat tekstit yli puoli vuotta ennen häitä. En kertaakaan onnistunut lukemaan niitä itkemättä, joten ei nyt ehkä kamala yllätys ollut, etten pystynyt niitä kuuntelemaankaan vetistelemättä, kun olin vielä kaiken lisäksi raskaanakin ja sen takia ehkä tavallistakin herkempi :D. Vähemmänkin liikuttavissakin kohdissa itketti, kun tiesi, että kohta tulee se ihana kohta! Hyvin kuitenkin purin huulta ja tsemppailin ja vaan muutama kyynel pääsi tirahtamaan :). Muuten ei itkettänyt koko juhlan aikana ollenkaan. Mitään puheita tai sormusvaloja ei haluttu, kun ei kumpikaan hirveästi esiintymisestä tykätä ja tiedän, että ainakin omalla kohdallani olisi mennyt ihan vollottamiseksi koko homma :girl_haha: .

Onneksi en ollut vihkimisessä ainoa, joka liikuttui! Muun muassa kaasosiskoni itkeä vollotti läpi koko vihkimisen ja olipa siellä muillakin silmänurkat kostuneet :).

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Onneksi en ollut vihkimisessä ainoa, joka liikuttui! Muun muassa kaasosiskoni itkeä vollotti läpi koko vihkimisen ja olipa siellä muillakin silmänurkat kostuneet :).

Tämä lohdutti minuakin, haha. Oli kunnon itkijäiset - ei ollut ihan pari ihmistä, jotka onnittelujonossa näyttivät selkeästi siltä, että olivat päästelleet seremonian aikana varsin reippaasti kyyneliä (levinneet meikin ja punainen naama :grin:), ja jälkeenpäin kuulin, että siellä oli yhdellä sun toisella itku päässyt. Tainnut varmaan empatian hengessä tarttua vähän minulta muille, heh. Ei tämä nyt kuitenkaan niiiiiin hankala tilanne muille pitäisi olla.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tämä itkeminen minuakin vähän huolestuttaa, kun oon niin herkkä itkemään muidenkin häissä..Mutta toisaalta ei sille voi varmaan mitään. Pitänee vaan toivoa, että vedenkestävät meikit oikeesti kestää :girl_smile: Mutta kiva lukea täältä, että kaikki on mennyt joka tapauksessa muillakin hyvin :girl_smile:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Täällä on alkanut itkeminen huolestuttaa juurikin meikin kannalta. Potretit otetaan vasta myöhemmin illalla ja nyt olen aivan varma, että siinä kohtaa kaunis meikkini on muisto vain.

Kuulun myös sarjaan volisijat ja koska kyseessä on toinen kierros niin tiedän, että parkumista on omalla kohdallani esiintynyt myös omissa häissä. Viimeksi aloin maistraatissa itkeä sillä samalla sekunnilla kun vihkijä alkoi puhua (vaikka siihen asti oli rento ja ei tippaakaan jännittynyt tms. fiilis). Aivan järkyttävän osapuilleen itkupotku-kohtauksen sain sitten juhlassa erään musiikkiesityksen aikana (jouduin piiloutumaan lautasliinan alle) ja nyt pelkään, että kirkkovihkimiseen kuuluva musiikki aiheuttaa saman reaktion ja karjun ääneen matkalla alttarille.

Oh boy.

edit. ja nuo meidän maistraatti-kuvat ovat aivan kaameita koska mulla on naama ihan vääntynyt siitä itkusta. En kestä jos nyt kirkkokuvista tulee samanlaisia kammotuksia, yhtäkään siedettävää ja ihmismäistä ilmettä ei sieltä välistä löydy...

Muokattu: , käyttäjä: Miu

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

^ Ainakaan mulla ei lähtenyt silmistä meikit juuri ollenkaan, kun oli tasokkailla ja vedenkestävillä tuotteilla ammattilaisen tekemät. Olin suorastaan yllättynyt, kun nenäliinaan silmiä pyyhkiessä ei ihan oikeasti irronnut mitään. :grin: Ja itkin tosiaan ihan riittävän huolella... Mutta nähtiin kuvat tässä taannoin, ja vihkimisen jälkeen otetuissa potreteissa mulla kyllä selvästi nenä punottaa. Tämä nyt kuviin on kuitenkin tosi helppo korjata, mutta silti.

Meillä oli alun alkaen sumplintaa siitä, otetaanko kuvat ennen vai jälkeen - toisaalta meikit saattavat itkussa tuhoutua, ja toisaalta taas haluaisi, että on oikeasti AVIOparista otettuja kuvia - ja otettiin sitten ennen ja jälkeen, siten että kuvaaja kuvasi myös vihkisemme. Vihkimisestä on onneksi minusta vain sivusta otettuja kuvia, joten koko parkuun vääristynyt naamani ei näy, vaan ihan söpö nenäliinaan painautunut sivuprofiili.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

^ Joo itseasiassa hyvä huomio, nyt kun mietin niin en mäkään muista, että viimeksi se meikki sitten in the end mikä ihan kaamea suttu olisi ollut. Tosin johan niistä ekoista häistä on jokunen vuosi aikaa mutta kai mä nyt muistaisin jos ihan Jokerina olisin sitten loppuviimeksi vedellyt.

Ja who knows, ehkä toistaa kertaa avioituessa vetää ihan kokemuksella ja yhtään ei itketä... ;)No tähän en usko kyllä hetkeäkään, nythän se vasta itkettääkin!!!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Itken aina toisten häissä. Itkin, kun kuuntelin päivää ennen h-hetkeä häätanssibiisimme. Meinasin itkeä joka kerta, kun tapasimme papin ja piti puhua rakkaudesta. Voisin jatkaa listaa loputtomiin.

MUTTA, omana hääpäivä en itkenyt muuta kuin kerran siskoni pitäessä puhetta. Kirkon morsiushuoneessa hypin jännityksestä lähes seinille. Pappi kuitenkin sanoi, että katsot vaan häntä heti kirkon käytävän päässä. No, niin kävi, että aloin papin tuijottamisen heti kun hänet silmiini vain sain - en pystynyt edes vilkaisemaan nyyhkyttäviä ystäviäni kävellessäni kohti alttaria. Silloin, kun musiikki alkoi pauhata, sussukkani kuiskasi vielä hauskasti ja rentouttavasti korvaani " Vedetääs söpöliini oikein kunnon show". Pappi puhui seremonian aikana todella kauniisti ja taas kuulin nyyhkytystä olkani takana - ja minä jatkoin papin tuijotusta. Pystyin lausumaan sormusvalan ja tahdon ihan omalla äänelläni, vaikka alunperin luulin sen olevan täysin mahdotonta. Sitten pappi julisti meidät aviopariksi ja ajattelin, että nyt kun pahin jännitys on ohi ja pitää kääntyä vieraita kohti, niin varmasti hanat aukeavat. Mutta kävikin niin, että kun käännyin, olin niin helpottonut seremonian onnistumisesta, jännitys oli kadonnut ja aloin jopa nauramaan. Tunne oli todella hieno. Sitten vaan korvasta korvaan hymyn kanssa takaisin käytävää.

Suosittelen lämpimästi pappiin kohdistuvaa putkikatsetta. Tuijotin papin hampaita, korvia, hiuksia, käsiä, ihan kaikkea, mikä silmiini vain osui. Okey, pappi saattaa tietenkin vähän säikähtää maanista tuijotusta, mutta ainakin tällä nyyhkyttäjällä tuijotus onnistui.

Tää on niin hyvä :D Tuun melko varmasti kokeileen tätä! Pitää varottaa etukäteen pappia (joka on onneks meille tuttu) ettei se sitten pelästy raukka parka!!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

^ Juu, tuo pitää ehdottomasti ottaa taktiikaksi. Itse olen myös varsinainen itkupilli, mutten todellakaan halua itkea itseäni rumaksi jo kirkossa. Jännittää tuo asia jo niin niin paljon...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minustakin kuoriutunut todellinen itkupilli, itkettää niin tuntemattomien häissä kuin hääohjelmia katsoessakin. Todennäköisesti tulee valutettua silmämeikit pitkin naamaa heti alttarille astellessa ja läpi illan ihmisten puheiden aikana. Ei se oikeastaan haittaa että meikit menee, muut näkee tai että minusta on itkuisia kuvia, koska onnen kyyneliähän ne ovat. Varsinaiseen valokuvaankin mennessä uskon että naaman saa meikattua takaisin kohdilleen. Ainoa miten etukäteen puolustaudun mahdolliselle vesiputoukselle on olla itse pitämättä mitään puheita tai ylimääräisiä valan lausumisia..

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Voi apua. Mä en tule selviämään tästä ikinä. Mä olen ihan kauhea jännittäjä ja myös todella itkuherkkä. Jännitän kirkko-osuutta ja puheita ihan kamalasti ja myös häätanssimme kuuntelu saa palan nousemaan kurkkuun. Onpa sitten kivaa katsella jälkeenpäin valokuvia, joissa olen ihan hysterian partaalla ja naama turvoksissa, minusta kun kaikki tuo tunnelataus näkyy ulospäin. Mikä avuksi, millä saa mielen rauhoitettua?

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Jos on ihan varma siitä että tulee itkemään koko seremonian ajan (mistä oon ainakin omalla kohdallani 99% varma) niin kannattaa ehkä sitten vaan antaa ittellensä se anteeks ja miettiä että miten voi vaikuttaa esim. siihen että saa meikin pidettyä edes jonkunlaisessa kuosissa. :-D Ainakin ite oon nyt yrittäny ruveta ajatteleen näin. Ripsienpidennys on kyllä hyvä jos haluaa näyttävät ja kauniit ripset ja vielä välttyä mahdollisilta mustilta kyyneleiltä. CityDealilla tulee aika usein tarjouksia, missä ripsienpidennykset saa 45 tai 50 eurolla..

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Itse olen ajatellut varustautua päivään kunnollisella meikkiarsenaalilla (kaason laukkua ajattelin hyväksikäyttää, vaikka hän ei sitä vielä tiedäkään) ja säännöllisillä meikintsekkaustuokioilla... :girl_haha: En niitä kyyneleitä kuitenkaan ainakaan koko iltaa kykene pidättämään :D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

toi papin tuijottaminen on ihan hyvä idea. Mä oon kans semmonen itkupilli ettei mitään rajaa ja mitä enemmän ikää tulee, luulis helpottavan mut ei, pahenee vaan! Olen jo valmiiksi kauhuissani pelkästä ihmisten tuijottamisesta ja tiedän että kyynelkanavat aukeaa pelkästä ukon katseesta...huuuuuuuuuuuh.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Täällä on kanssa yksi tunteellinen siili, joka varmasti vollottaa koko toimituksen ja puheiden ajan, mutta eikös se kuulu vähän asiaan ;)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

No kai se kuuluu muttakun mä en osaa kyynelehtiä sillai sirosti kuin yleensä kaikki naiset. Lopputulos on siis kauheeta pärskimistä, niiskuttamista, turvonneet ja punaiset silmät sekä nenä...Inhoan sitä. :girl_mad:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kannattanee leikata tuntikaupalla sipuleita ennen häitä, jotta kuuneleitä ei riitä itse häihin :) tämä toimi ainakin minulla 5. häissäni.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Hehe, se oliski näky! :D Mä vähän veikkaan et mä pääsisin kirkon sijasta terkkarille tarkistettavaks jos kaaso löytäs mut kuorimasta sipuleita jossain kirkon kulman takana. :girl_haha: Mielikuva kirvoitti kyllä mehevät naurut.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Itse ajattelin purra hammasta ja hokea mielessä, paljonko se kuvaaja maksoikaan :D

En halua sillä rahalla kuvia, joissa vollotan kurkku suorana ja räkä valuu.

Meillä on to-del-la pieni kappeli, joten tunnelma tulee olemaan tiivis. Taitaa peli tosiaan olla menetetty siinä vaiheessa, kun katselee vieraita matkalla alttarille.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään