kuinka selvitä itkemättä


sohvetti

Recommended Posts

Guest Woodwoman

No kai se kuuluu muttakun mä en osaa kyynelehtiä sillai sirosti kuin yleensä kaikki naiset. Lopputulos on siis kauheeta pärskimistä, niiskuttamista, turvonneet ja punaiset silmät sekä nenä...Inhoan sitä. :girl_mad:

En mäkään. Siellä sitten vollotettiin räkää ryystäen. :grin: Naama punotti melkoisesti skumppaa vihkimisen jälkeen kilistellessä, mutta kyllä se siitä asettui - ja hyvän meikkaajan palvelut ovat meikin kestämisessä kullanarvoisia.

Mun piti keskeyttää miehen valapuhe pyytääkseni siltä nenäliinaa. Oujea.

Link to comment
Share on other sites

Oh noes, tästä itkemisasiasta nään jo nyt painajaisia vaikka häihin on vielä reilu vuosi aikaa - olen aivan järkyttävän herkkis ja itken siis todella paljon ja helposti. Oman veljen häissä pillitin kirkon eteisessä jo ennen vihkimistä kun odoteltiin sisälle siirtymistä ja sisältä kuului kanttorin häämarssitreenailut. Piti paeta vessaan hetkeksi keräilemään itteensä. :D Niin ja sitten samaisissä häissä se vihkipappi kävi ennen vihkimisen alkua kättelemässä meidät eturivin omaiset niin sekin kyseli, että miksi mää kyynelehdin :D :D Ei ilmeisesti ollut pappisuransa aikana törmännyt ihmisiin, jotka kirjaimellisesti itkee ilosta :o Näissä häissä onnistuin vihkimisen ajan sitten pidättelemään enimmät pärskeet sillä, että tuijottelin kappelin seinää ja hoin mielessäni "seinä, seinä, seinä", mutta tuolla taktiikalla kyllä missaa kaikki, mitä siellä puhutaan.

Sitten pillitän kaikki hääohjelmat varsinki häämarssien takia tai jos joku muu itkee, mieskin tuossa naureskeli että mitenköhän meidän häissä käy - saadaanko edes yhtä nättiä kuvaa otettua hääparista ku morsian naama punaisena tursaa vaan koko ajan! :D Että kiva, kun luottoa löytyy..Ei vaan, pitää kyllä häämeikkiä suunnitellessa muistaa korostaa, että tarvii olla sitten kunnon tökötit jotka ei ihan pienessä vesiryöpyssä irtoa. Jos se vaikka auttais :)

Link to comment
Share on other sites

Hehe, voi elämä. Mä jo kaason kanssa keskustelin asiasta hiukan ja tultiin siihen lopputulokseen että sillä tulee varmaan kukkarannekkeen sijaan olemaan sellanen wc-paperiteline ja lambit mukana. :lol:

Link to comment
Share on other sites

TIEDÄN, että tulen itkemään tai pikemminkin vollottamaan. Olen todella herkkä, pahentunut vain vuosien mittaan. Tarkoituksenamme on lausua toisillemme vihkivalat, mikä varmasti viimeistään saa hanat auki. Mutta se on elämää, yritän olla turhaan nolostumatta tai harmistumatta meikeistä tmv. Onneksi otamme hääpotretit ennen vihkimistä, ja läsnä ovat suurimmaksi osaksi läheiset ihmiset, jotka ymmärtävät varmasti tunnetilan. Mikäli eivät, niin heidän häpeänsä. Minä saan ulista niin kuin teuraalle vietävä. Kyllä. Saan. Ei hävetä. Ei... Noh, on tässä vielä puolitoista kuukautta aikaa tsempata itseään.

Link to comment
Share on other sites

  • 1 month later...

Mäkin pelkään että meen ihan vesiputoukseksi alttarilla. Tosin varsinainen vihkiminen tapahtuu jo 4 kuukautta aikaisemmin rantakalliolla, ja silloin annan itselleni luvan itkeä :grin: siellä kuitenkin on vaan lähimmät ja rakkaimmat paikalla, eli noin 25 ihmistä. Kyllä ne varmaan kaikki on ennenkin nähnyt mut kyynelissä... :P sen tilaisuuden luonne on muutenkin vähän sellainen ettei paljoa haittaa jos on ripsarit poskilla.

Se liiton siunaus sitten taas...pelottaa jo etukäteen, kun 120 silmäparia katselee mua ja sulhoa siinä papin edessä. Meikeistäkin tulen varmaan stressaamaan että pysyykö ne :wacko: onneksi osaan sentään tarpeen vaatiessa itkeä hiljaa. Kyyneleet virtaa ja naama punoittaa, mutta pystyn olemaan vollottamatta jos on ihan pakko.

Mutta hei, itkuherkät kanssasisaret: muistakaa että Vickan ja Danielkin itkivät prinsessahäissään, ja koko Ruotsin kansa näki sen...meidän häitä ei kuitenkaan varmaan televisioida :grin: sitäpaitsi se liikuttuminenhan oli kaikkien mielestä tosi söpöä!

Link to comment
Share on other sites

Täällä myös yksi itkuherkkä morsian! Itken nytkin joka kerta kun kuulen meidän häävalssin.. Yritän kuitenkin jotenkin häistä selvitä itkemättä. Ehkä kaikkien käytännön asioiden ajattelu pitäis kyyneleet poissa silmistä.. :D Jooh, jotain keinoja täytyy keksiä! Ainakaan en pysty katsomaan ketään tuttuja kävellessäni alttarille tai itkuhanat aukeavat varmasti!! :o

Link to comment
Share on other sites

Itken aivan varmasti, olen itkenyt nytkin niin monesti lukiessani runoja mitä voisi laittaa kortteihin, vihkikaavaa, häävalssia (vaikka meille ei häävalssia tulekaan niin haluan sen biisin jotenkin meidän päivään sisällyttää) yms. Kaikki kuitenkin tietävät miten herkkä olen, joten ei auta kuin sanoa meikkaajalle että lyö niin tujut aineet naamaan että ne ei kovin helposti leviä. Ja käydä kuvassa ennen vihkimistä, voin kuvitella ne kuvat missä olen aivan punanenäinen ja - silmäinen. :girl_haha:

Link to comment
Share on other sites

Täällä myös erittäin itkuherkkä ihminen ilmoittautuu! Jotenkin tässä häähommassa on niin tunteella pelissä, että kaikki itkettää. Musiikki, vaatetus ja suunnitelmat. :girl_haha: Olen varma, että kirkko osuus menee itselläni vollottaessa. Ensi alkuun jotenkin ajatus tuntui kiusalliselta, mutta nyt näin h- hetken lähestyessä ja asiaa mietittyäni alan olla asenteella, mitä sitten. Sehän on minun ja mieheni juhla, ja silloinhan saa ja pitääkin olla tosi tunteet pelissä. Itken jos itkettää ja se siitä. :girl_in_love:

Link to comment
Share on other sites

Minulla on myös herkästi tippa linssissä, kun liikutun. Nuorempana se vähän hävetti, mutta nykyään olen ylpeä tunneherkkyydestäni, se on rikkaus. Joten jos itku tulee, niin tulkoon! Miksi sitä pitäisi kaikin keinoin yrittää estää. Mielummin tekee etukäteen sen ajatustyön, että hyväksyy tilanteen sellaisena kuin se tulee. Vedenkestävät silmämeikit on hyvä olla ja nenäliina käden ulottuvilla. Sitten vaan heittäytymään tärkeään hetkeen, tuli itku tai ei.

Link to comment
Share on other sites

  • 2 months later...

Mä pelkäsin etukäteen hirveästi sitä kuinka selviän kirkko-osuudesta, koska luultavasti itken koko toimituksen ajan ihan valtoimenaan. Mutta hääpäivä oli jännä, itkin vähän aamulla ennen kampaajalle menoa, mutta kirkossa selvisin lähes kuivin silmin. Alttarille kävellessä tuli sellainen rauhallinen tunne, ja hymyilin vaan leveästi. Siinä keskittyy siihen kävelyyn, siihen ettei saattaja tallo helmalle, siihen että puku ei repeä kun polvistuu.. ja kun alkaa itkettää, niin katselee vaikka alttaritaulun yksityiskohtia, tai laskee tiiliä lattiasta. Ja jos kovin itkettää, niin itkee. Se on ihan sallittua morsiamelle :)

Link to comment
Share on other sites

  • 6 months later...

eniten pelottaa miten selviän alttarille ilman itkua, tuntuu että kaikki häämarssit itkettävät ja tiedän että äitini, mummoni ainakin itkevät ja kun nään toisten itkevän itseäniki alkaa itkettää vain lisää enkä haluaisi kävellä alttarille silmät punaisina meikit poskilla (vaikka haluankin hyvin vedenkestävän meikin juuri tämän itkuherkkyyteni takia:D)...

Muokattu: , käyttäjä: nnipsu
Link to comment
Share on other sites

Luultavasti itken jo alttarille kävellessäni ainakin, jos saamme haluamamme musiikin taustalle. Tai voihan olla, että keskityn korkkareilla kävelemiseen ja jännitykseen niin kovasti ettei itketä yhtään. Kävi miten kävi, ei pienet itkut haittaa kun on osannut varautua vedenkestävillä meikeillä ja nenäliinalla. Etukäteen ajateltuna pahin tilanne olisi varmaankin sellainen huutoitku-tunteidenpurkaus alttarilla papin yrittäessä saada äänensä kuuluviin morsiamen parun alta. 

 

Pahin paikka minulle tulee kuitenkin olemaan kättely- ja onnittelutilanteet sekä puheet, minä kun itkin ylioppilasjuhlissanikin kun minulle pidettiin "olet nyt saavuttanut yhden etapin elämässäsi ja tästä alkaa uudet seikkailut" -tyyppisiä puheita, ei siis mitään kovin henkilökohtaisia edes niin johan alkoi huuli väpättää  :girl_to_take_umbrage2: Varmaan ainoa keino estää itkut olisi olla kuuntelematta puheita, mutta eihän kukaan nyt omissa häissään voisi niin tehdä! Jos itkettää niin itkettää, tuskin kukaan pahastuu jos mä häissäni tirautan pari kyyneltä  ^_^

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Täällä yksi itku-Iita lisää. Itken varmasti monta kertaa hääpäivänä, sillä nyt liikutun jo kun kuuntelen meidän häämusiikkia, suunnittelen kirkko-ohjelmaa ja omaa puhettani ym. Mitäs siitä, pitää vain varata paljon nessuja ja meikki vedenpitäväksi. Ajattelin jemmata sulhon takintaskuun nenäliinoja, niin on sitten kirkossa ainakin lähellä, kun niitä tarvitaan. Lohduttaudun sillä ajatuksella, että en ole ainoa, joka tulee näissä häissä liikuttumaan.

Link to comment
Share on other sites

  • 4 months later...

Tiedän, että kun kirkon ovet aukeaa ja pitäisi lähteä kävelemään alttaria kohti alan itkeä aivan valtoimenaan, kun itken jo pelkästään pienestä stressistä.

Ripsipidennyksen meinaan ottaa, sillä selviytyy ripsarin valumisesta ja otan joko beetasalpaajaa tai dormiplanttia (valeriaanaa sisältää luontaistuotetta,jota saa apteekista ilman reseptiä. Käytetään jännitykseen ja nukahtamisvaikeuksiin)

Molemmat ollut itsellä käytössä jo muutaman vuoden, joten niistä en sekaisin mene :)

Kauhuskenaario on, että räkä valuu nenästä nenä punaisena ja silmät on kuin särjellä, ole siinä sitte kaunis :D

Link to comment
Share on other sites

Minusta kyynelehtiminen ei olisi alttarilla paha juttu (ne voi vain kevyesti taputella pois, eikä meikkikään ole vaarassa), mutta sellainen ns. ruma itku, naaman nyttyrälle vetävä YÄÄÄÄH-NIISK-YÄÄÄH-TURSK-vollotus -voi apua! :o  Paras vinkki minusta (olikohan se tässä ketjussa sanottu) estää oikein kunnon vollotusitkuhytkyä on se, että seisoo ryhdikkäänä. Jos antaa kehon painua "linkkuun", niin vollotus tulee varmasti. Joskus auttaa sekin, että rääkäisee kerran-pari kunnolla, että saa sen "suurimman itkun" pois -sen jos onnistuisi tekemään vaikka sakastissa :D + minusta kannattaa mielummin myös niistää kerran kunnolla sen sijaan, että niiskuttaa sitten koko loppu seremonian, se töräytys voi vähän keventää tunnelmaakin :P

 

Meikkivoide on kyllä minulla kestänyt itkua, poskipuna ja luomiväri on pikemminkin vaarassa, varsinkin jos on yrittänyt nopeasti pyyhkäistä itkut pois, kun ei muista tuota taputtelua. Vedenkestävä ripsari ja kajali on kyllä must sekä meikkipussukka meikin korjailuun.

Link to comment
Share on other sites

Guest Seppelpää

Tulen jotenkin todella surulliseksi, kun luen ihmisten puheita rauhoittavien lääkkeiden käytöstä itkemisen estämiseksi. Useimmille meistä omat häät ovat kuitenkin ainutlaatuinen tilaisuus, yksi elämän tärkeimmistä päivistä. Minun on loputtoman vaikea ymmärtää, miksi joku haluaisi menettää osan siitä suunnattomasta tunnekuohusta vain, jotta ei "näyttäisi rumalta" itkiessään. :mellow:

Link to comment
Share on other sites

Tuo minun kirjoitukseni ei täysin tarkoittanut tuota itkemistä, sekin on tosin pelko ja nyt tarkemmin lukiessani, tämä jäi selittämättä, mutta mulla ahdistus kasvaa varsinkin pelätessä niin suureksi, että saan "rytmihäiriöitä", joiden takia syön noita edellä mainittuja lääkkeitä. Ne siis blokkaa multa ikävät tuntemukset pois ja bonuksena pystyn rauhoittumaan,niin etten tärise,oksenna ja huuto-itke koko aikaa. Mutta ei ne tunteita tapa ;)

Link to comment
Share on other sites

Minä olen todella itkuherkkä ihminen, kyynelehdin usein televisiota katsoessa, lauluja kuunnellessa, riidellessä, pettyessä ja listaa voisi jatkaa. Keväällä eskarin päättäjäisissä itkin aivan täyttä kurkkua, joten luonnollisesti olin varma että en tule selviämään kuivin silmin (enkä edes vienosti kyynelehtien) vihkimisestä. Olin melko herkillä jo vihkikeskustelussa mutta yllättäen hääpäivänämme olin tyyni, rauhallinen, en jännittänyt lainkaan ja silmäni kostuivat vain vihkilaulun aikana. Toiset vaimot osasivat jälkikäteen kertoa, että naiset prosessoivat naimisiinmenoa ja etenkin vihkimistä niin paljon etukäteen, että pahimmat tunnekuohut on ikäänkuin eletty jo etukäteen. Liekö tämä oli syy minun tapauksessani vai olinko vaan niin varma ja onnellinen, että sain unelmien mieheni, että en osannut kuin hymyillä :)

Link to comment
Share on other sites

  • 8 months later...

Mä olen myös miettinyt tätä itkuasiaa. Mun itkuiita-kohtauksen aiheuttaa muiden itkeminen. Ja meidän suvun naiset on kaikki itkijöitä, joka ei auta omaa tilannettani mitenkään. Me ollaankin päätetty, että puheita ei pidetä. Jos äitini pitäisi puheen niin itkisin varmasti jo heti ensi sanoista eli ei kiitos. Oma itkemiseni ei todellakaan ole nättiä vaan sellaista "tukehdun-paraikaa-räkääni" -tyyppistä. Joku vielä luulee, että morsian sai kohtauksen, kun yritän kyynelparven välistä saada vähän happea... :girl_haha: Yritän käyttää myös tuota pappiintuijottamis-vinkkiä häissä, eli katsotaan, miten onnistuu.

 

P.S. Vuosia sitten itkin miehen sukulaisen hautajaisissa enemmän kuin esimerkiksi leski tai koko lähisuku yhteensä, näin vakavaa tasoa tää herkistelyni on. Tuleva appikin silloin kysyi, että olenko ihan kunnossa, oli siis oikeasti tosi huolestunut. :D Vaan ei sille mitään voi - kun se alkaa, sitä ei voi lopettaa...

Muokattu: , käyttäjä: puna-ahvena
Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Kiva että joillain on myös itkut unohtuneet jännityksen takia, kumpa minullekin kävisi niin. Minä itken kanssa häät, hautajaiset, elokuvat, ilosta, surusta ja kiukusta. Itkun saa parhaiten hillittyä tosiaan kun oikein keskittyy johonkin, esim. Kirkoissa maalauksiin. Mutta omasta vihkimisestä olisi varmaan kiva muistaa muutakin kuin alttaritaulun jeesuksen tukan väri. ;)

Valokuvaus on kyllä oltava ennen vihkimistä, morsian ei halua näyttää petteri punakuonolta hääkuvissa. Haluaisin myös vihkikaavaan väliin herkän biisin viululla ja bassolla, mutta pärskähtelin itkuun katsoessani sitä youtubesta. :o

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...