sohvetti

kuinka selvitä itkemättä

317 viestiä aiheessa

Minä en ole mitenkään erityisen itkuherkkä ja olenkin kuvitellut, etten kovasti itkisi. Varmuuden vuoksi ollaan kuitenkin sovittu kuvaus ennen vihkimistä ja aion kyllä sutia ripsiin vedenkestävää ripsiväriä. On vaikea kuvitella, miltä alttarille käveleminen tuntuu, siinä saattaa tulla ihan yllättäviäkin tunnereaktioita. Siskoni, joka on hyvinkin ei-itkevä tyyppi eikä helposta herkisty, aikanaan itki omissa häissään koko vihkimisen ajan.

kookkos likes this

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kiva että joillain on myös itkut unohtuneet jännityksen takia, kumpa minullekin kävisi niin.

 

Mulla taisi omana hääpäivänä käydä juurikin noin, ja jotenkin se koko päivän läpi jatkunut paikasta toiseen sähellys aiheutti sen ettei sitä vaan missään vaiheessa ehtinyt itkettää. :D Ainoa väli missä meinasi itku puskea pintaan oli alttarille kävellessä kun erehdyin keskittymään liikaa sisääntulomarssin kuunteluun (saan kylmän väristyksiä kyseisen biisin kuuntelusta vielä nykyäänkin) mutta kyllä sekin tunne siitä sitten ohi meni kun pakotti huomion kiinnittymään hetkeksi jonnekin muualle. Omassa tapauksessani riitti ihan vaan se kun keskityin tuijottamaan sekunnin-pari käytävämattoa.

 

Huomion suuntaaminen hetkellisesti johonkin toisaalle siis saattaa auttaa, mutta ei kukaan varmasti pahalla katso sitäkään jos jompi kumpi hääparista sattuu vähän itkeskelemään alttarilla tai vaikka valssin pyörteissä tai muuten vaan jossain välissä päivää. Kyllähän sen nyt jokainen ymmärtää että omana hääpäivänä on varmasti tunteet pinnassa itse kullakin. :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Pieni onnen kyynel ei haittaa :)

Minusta kuuluu tapahtumaan...

Uskon että itsellänikin pääsee onnen kyynel kunhan sanon TAHDON :)

Eli ei mitään lääkitystä :o

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Itken aina kaikkien häissä, silloin jo kun häämarssi alkaa. Sanoin etukäteen kaasolleni, että varaa runsaasti nenäliinoja minulle. Eniten pelkäsin sitä hetkeä, kun käännymme alttarilla kuuntelemaan lauluesitystä. Olin kuullut jo kirkkoharjoituksissa laulun ja kyynelehdin jo silloin. Hääpäivänä saavuimme kirkkoon etuajassa ja sattumalta lauluharjoitus oli juuri menossa. Ei mennyt aikaakaan, kun nenä punaisena niiskutin kirkon käytävällä harjoitusta kuunnellessa. Onneksi sain rauhoituttua ja kasvojen väri tasaantui. H-hetken koittaessa jostain laskeutui rauha. En tärissyt, en itkenyt, olin vain onnellinen. Tosin kirkon käytävää kulkiessa en uskaltanut katsoa ketään silmiin, katsoin vain eteenpäin. Lauluesityksen aikana nautin kauniista laulusta eikä itkettänyt ollenkaan. :) Tilanne olisi voinut olla toinen ellei jännitys olisi purkautunut hetkeä aikaisemmin.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mä jännitän tätä kans ihan hirveesti!! Pieni kyynel ei haittaa, mut jos alkaa vaan itkettää hirmu paljon..?! En halua mitään lääkitystä ottaa, mutta miten sais itkun pidettyä ees hillittynä. Itken herkästi jo muidenkin häissä, tulee kyynel jo kun ajattelen että sulhaseni odottaa mua alttarilla ja kävelen hänen luo. Itku tulee myös herkästi leffoja tai tv-sarjoja katsoessa.. Huoh..

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mä pelkään myös, että itkettää ihan hirveästi! Yleensä selviän pienellä helposti poispyyhittävällä kyyneleellä, mutta sitten jos tulee se hysteerinen hengen haukkominen niin en saa sitä lakkaamaan. Mun täytyy esittää erityinen toive sekä papille että puheiden pitäjille, että eivät puhuisi mun isästä, joka nukkui pois muutama päivä meidän kihlauksen jälkeen. Tottakai isä on läsnä ja häntä muistetaan, mutta en halua, että menee itkuksi kenelläkään...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Noin niin kuin yleensä en ole kovin itkuherkkä, mutta sitten joskus itku saattaa tulla ihan pienestäkin. Ystävien häissä (tai oikeastaan häissä kuin häissä) itken lähes aina hetki kun urut pärähtävät soimaan. Mieheni sanoi minulle, että sä niin tuut itkemään meidän häissä. Voi kuitenkin olla, että jännitys ajaa herkistymisen yli. Ja jos vaikka muutaman kyyneleen vuodattaakin, niin ei kai se haittaa... Kunhan ei mitään parkukohtausta saa :D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Olisko mitään ennaltaehkäisevää vinkkiä punaisille silmille? Tiedän kyllä että ne siihen tarkoitetut silmätipat on olemassa mutta toimiiko ne myös etukäteen laitettuna?

Omat silmät on tosi ärtyneet ja tässä yksi päivä hieman itkeskellessä huomasin että itkusilmät on saaneet ihan uuden ulkonäön.. Jos ennen oli ehkä aavistus pinkkiä havaittavissa niin nykyään kyllä tomaatit kalpenee rinnalla jo. Olisipa hehkeää "poistua alttarilta" ja tulla ikuistetuksi kuviin sellaisena kuin pahakin silmätulehdus vaivaisi..

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kylmät kurkut tai käytetyt teepussit hetkeksi silmille?

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Oon aika herkkä, ja melko varma olen, että niitä onnenkyyneleitä voi välillä tulla useampikin niin alttarilla kuin juhlassakin Luonnollista kuitenkin, enkä halua moisesta ottaa stressiä. Meikkiä pystyy aina korjaamaan, ja sillä nyt ei ainakaan ole mitään väliä mitä muut ajattelee tai on ajattelematta tällaisesta itkupillistä. :D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Juuri tästä syystä en halua mennä naimisiin yleisön edessä :girl_haha: Olen niin kauhea vollottaja, että koko hommasta ei tulisi yhtään mitään. Parempi hoitaa seremonia maistraatissa ja ihan suosiolla kestittää sukulaisia myöhemmin.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Itse olen myös tosi herkkä itkemään; muiden häissä, telkkaria katsoessa yms. Ennen häitä (ja häiden jälkeen) kyyneleet nousivat silmiin joka kerta, kun kuuntelin sisääntulomusiikkiamme tai vihkitilaisuudessa esitettyä kappaletta. Hääpäivänä olin yllättävän rauhallinen. Pari kertaa meinasi kyyneleet tulla (juuri ennen kuin veljeni saattoi minut alttarille ja juuri ennen tahdon-kysymyksiä), mutta muuten vain hymyilin ja nautin. En oikeastaan edes jännittänyt missään vaiheessa päivää, joten se oli varmaan vaan se onni, mikä piti kyyneleet poissa <3

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mä olen sellainen, että itken melkein aina kun joku muukin itkee. Telkkariohjelmille, liikuttaville tilanteille netissä jne, mutta: en ole itkenyt häissä oman veljeni vuonna 2011 vietettyjen häiden jälkeen. En kertaakaan, ennenkuin viime elokuussa kun olin katsomassa tutun vihkimistä ja hänen kaasonsa (mun nykyinen kaaso) lauloi kirkossa. Olin itseasiassa kirkossa sisällä kun kaaso veti kokeeksi kyseisen biisin ja itkin jo silloin. 

 

Tarkoittaako tää nyt sitä, että mun kaaso ei saa laulaa vihkimisessä :D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minä olen myös todella itkuherkkä ihminen. Sanoisin, että itken ihan joka päivä, joskus kerran ja joskus useamman kerran. Itken, tai no kyynelehdin, todella helposti, esim. kun luen lapselleni satua ja siinä on onnellinen loppu tai televisio-ohjelmassa syntyy vauva tms. :lol: Liikutun niin herkästi, että olen keksinyt siihen itselleni konstin, jolla estän kyyneleitä tulemasta. Mulla toimii, kun ajattelen erästä tiettyä kohtausta yhdestä komedia-elokuvasta ja hoen samalla mielessäni siihen liittyvää lausetta. Tämä saa mut hymyilemään ja liikutus vähän laantuu eikä kyyneleitä tule :D Silti vähän epäilyttää, että kuinkahan käy omissa häissäni kun hädin tuskin selvisin kuivin silmin veljen häissä viime vuonna.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Olen miettinyt myös tätä. Häissä jos missä alleviivataan vanhempia useassakin kohdassa: alttarille saattaminen, ensitanssit, morsiamen isän puhe jne. Omat vanhempani ovat kuolleet, joten selvää on, että näitä ei meidän häissä nähdä. Ja haluaisin kuitenkin muistaa vanhempiani häissä. Meille tulee vihkiraamatuksi vanhempieni vihkiraamattu, ja vihkisormukseni on tehty vanhempieni vihkisormuksista. Varmaa on, että kyyneleitä riittää... Mutta olen ajatellut, että mitä siitä, kaikki jotka häihin tulevat tietävät historiani joten eipä sitä salaillakaan tarvitse. Paljon nessuja mukaan vaan. :)

kookkos likes this

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Olen todella itkuherkkä, mutta suureksi yllätyksekseni en itkenyt omissa häissäni lainkaan. Toki karsittiin aika paljon potentiaalisia itkun paikkoja valitsemalla maistraattivihkiminen pelkkien todistajien läsnäollessa, häissä ei pidetty lainkaan puheita ja muutenkin tunnelma oli hyvin iloinen. Vihkimishetkellä piti hieman nieleskellä kyyneleitä ja häävalssikin pisti vähän herkistymään, mutta en vuodattanut kuitenkaan kyyneleitä. Meillä oli oikein mukavat ja rennot, meidän näköiset häät.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään