Corinna Kirjoitettu October 25, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu October 25, 2006 Mä luulen, että pitkälti noiden muistojen säilyttämisen kohtalon ratkaisee se, minkäläinen suhde oli ja jopa miten se loppui. Ajattelen nyt kyllä vain itseäni...mä en haluaisi säilyttää muistoja ahdistavista suhteista, joita ajatellessakin tulee vain paha mieli. Tosin mullakin kaapin peruilla tämmöisiä kuvia yms. on, osan olen pistänyt tiukkaan pakettiin ja vienyt vanhempieni vintin viimeiseen perukkaan. Jotenkin tuo poishäitääminenkin tuntuu pahalta, jos vaikka silloin vanhainkodissa ajattelee nuoruudestaan eri tavalla. Osan olen lahjottanut takaisin asianomaisille.Minä en kyllä välttämättä haluaisi katsella entisiä häävideoita kirjahyllyssä tai ainakaan kovin näkyvillä. Poisheittämään en varmaan pakottaisin, mutta pyytäisin siirtämään johonkin pois näkyviltä. Vaikea asia joka tapauksessa. Mulle ainakin joku häävideo kirjahyllyssä olisi vähän sama kuin exän kuva koko ajan näkyvillä...Mä en tiedä voiko vaivautumista jostain tälläisestä kutsua mustasukkaisuudesta, mä koen enemmänkin silloin se elämänvaihe on jäänyt jotenkin loppuunkäsittelemättä... Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Saarni Kirjoitettu November 10, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu November 10, 2006 Jos nykyinen mieheni olisi jossain vaiheessa pyytänyt minua hävittämään vanhat hääkuvani ja muistoni, olisin näyttänyt miehelle ovea suoraan sanottuna. Aviolittoni ei ollut kummoinen ja loppui riitaisasti. Silti se on tärkeä osa menneisyyttäni ja ne vuoden ex-mieheni rinnalla muovasivat minua paljon. Rakkauteni häneen oli todellista. Opin häneltä valtavan paljon. Ja vaikka kaikki lopulta menikin pieleen, en suhdettamme kadu.Muutimme yhteen nykyisen mieheni kanssa melko pian eroni jälkeen. Hän ei missään vaiheessa ole pyytänyt minua hävittämään yhtään kuvaa, kirjettä tai päiväkirjaa. Olen kaiken pakannut laatikkoon ja säilönyt sen varaston perälle. Ajoittain kaivan laatikon esiin ja hävitän sieltä jotain, mikä tuntuu täysin turhalta säilyttää. Se laatikko on muisto muiden joukossa. Siellä on myös vanhat koulutodistukset, luokkakuvat, päiväkirjat lukioajoilta, lapsuuden kuvat. Ne ovat tallessa, jotta voin joskus niihin halutessani palata. Muistuttaa itseäni siitä, millaista polkua olen tähän pisteeseen taivaltanut.Nykyinen mieheni on varma tunteistani. Minä olen hänen naisensa koko sydämelläni, vapaasta tahdostani. Meillä molemmilla on oma historiamme, entiset seurustelukumppanimme, muistomme. Eivät ne ole toisiltamme pois. Päinvastoin, tuskin olisimme tällaisiksi, erinomaisesti toisiamme täydentäviksi kasvaneet ilman kokemuksiamme. Molemmat vaalimme menneisyyttämme omalla tavalla ja luovumme muistoista halutessamme omaan tahtiin. Kokonaan ne eivät häviä koskaan -onneksi. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
sinina Kirjoitettu November 10, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu November 10, 2006 Ei ole mitään muistoja vastaan. Vierastaisin kyllä kirjahyllyssä tai muuten esillä, mutta jossain kaapinperällä mummoaikoja odottelemassa on mullakin kuvia vanhoista ystävistä ja poikaystävistä. Sain juuri äidiltäni hänen ja isäni hääkuvan ja olin siitä oikein iloinen. He siis erosivat muutamia vuosia häiden jälkeen (saatuaan ensin minut). Oli minusta kiva ele äidiltä antaa se mulle, samoin sain isältä jotain heidän häälahjakseen saamia astioita. Eli ainakin jos entisestä liitosta on siunaantunut lapsia, olisi niiden lasten kannalta kiva säilyttää muistoja myös eroonpäättyneestä avioliitosta. En suhtaudu vanhempieni eroon tai heidän uusiin liittoihinsa mitenkään katkeruudella tai koe kärsineeni suurta vääryyttä vaan he tekivät silloin sellaisen ratkaisun (mielestäni ihan perustellusti) ja onneksi ovat sittemmin löytäneet kestävämmän parisuhteen kumpikin tahoillaan. Ikävä kyllä on olemassa niitäkin ihmisiä jotka suhtautuvat nuivasti puolisonsa entisiin lapsiinkin joka on jo paljon käsittämättömämpää kuin valokuvien polttaminen Tuon esillelaittamisen suhteen, suhtautuisitteko toisin jos kyseessä olisi leski joka menee uudestaan naimisiin tai muuten muuttaa yhteen? Olisiko silloin vähemmän outoa jos vanha(kin) hääkuva olisi esillä? Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
mirjam Kirjoitettu March 23, 2007 Raportoi Share Kirjoitettu March 23, 2007 Löysin sulhaseni edellisten häiden kuvat etsiessäni hänen pyynnöstään jotain tavaroita muuttolaatikoista. Suutahdin siitä hieman, koska asia (ei siis edelliset häät vaan ne kuvat) tuli yllätyksenä. Minun puolestani kuvat voi säilyttää, mutta mielellään sellaisessa paikassa, että en törmää niihin. Kuvia en katsonut silloin, kun ne löysin enkä sen jälkeenkään. Itsehillintää piti käyttää runsaasti, mutta ei kuvien näkemisestä olisi tullut kuin paha mieli. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Jonna1981 Kirjoitettu March 23, 2007 Raportoi Share Kirjoitettu March 23, 2007 Meillä ollaan yhteisestä päätöksestä hävitetty kaikki mitä entisistä elämistä on löydetty. Molemmilla on sen verran ahdistavat muistot entisistä suhteista, ettemme halua antaa nille minkäänlaista sijaa elämissämme. Mutta jokainen tekee kuinka tahtoo, eikö niin? Ei tässäkään liene oikeata eikä väärää. Meillä tehtiin näin, eli ei tarvinnu kummankaan pyytää toista hävittämään mitään, kun molemmat halusimme niin tehdä. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
susan Kirjoitettu March 23, 2007 Raportoi Share Kirjoitettu March 23, 2007 Meillä ei entisiä hääkuvia ole, mutta muita kuvia sitten löytyy molemmilta ja runsaasti. Ei me niitä aktiivisesti katsella, mutta tallessa silti on, ja yhdessä ollaan kyllä käyty toistemme vanhoja muistoja ja kuvia läpi kun ollaan puhuttu elämästä ennen meidän kohtaamista. On se välillä vähän viiltävää ajatella, että toinen on joskus rakastanut jotakuta muuta, mutta herranjestas niinhän minäkin olen, enkä tosiaankaan vaihtaisi nykyistä suhdetta mihinkään! Menneet on menneitä, niitä ei voi muuttaa, nykyisyyteen ja tulevaisuuteen voi vaikuttaa. Harmittais kyllä, jos oisin jossain vaiheessa heittänyt kuvia pois tai muuten tuhonnut, on niihin hauska nostalgiamielessä palata ja muistella kaikkia juttuja, yksin tai ystävien kanssa - ei pelkästään entisiin miehiin liittyen, vaan ylipäänsä kaikkia hauskoja tapahtumia. Ja kyllä mä kuvia katsellessa useimmiten ennemminkin epäuskoisella huvituksella mietin että kauheeta, millasten tyyppien kanssa sitä onkaan vaikka joskus teininä hengannut! Esillä jos pitäis kuvia exästä, ei enää kävis mullekaan, et joku raja pitää olla.Entinen avomieheni oli ollut naimisissa ennen kuin me alettiin seurustella, enkä halunnut koskaan katsoa heidän hääkuviaan tai muitakaan seurustelukuvia. Heillä on yhteinen lapsi, joten yhteydenpito on melko tiivistä, ja se oli aluksi mulle aika arka paikka. En silti ois halunnut, että kuvia olisi minnekään hävitetty - ihan siellä meidän yhteisen kodin kaapeissa olivat, vaikken niihin koskenutkaan. Ja lopulta - mehän erottiin, joten ois varmaan häntäkin harmittanut jos ois tuhonnut muistoja jonkun takia, jonka kanssa lopulta myös meni sukset ristiin! Tämän exäni kanssa kuvia suurempi ahdistus oli eräs ystävänsä, joka ei pitänyt musta hirveesti, ja useasti muisteli kaiholla kovaan ääneen, kuinka MIELETTÖMÄN kivat ja äärettömän upeat häät oli exälläni ja ex-vaimollaan ollut. Ja yksityiskohtia sit nostalgisoitiin enemmän kuin tarpeeksi - vaikkei exäkään ite ollut kovin innostunut aiheesta puhumaan. muokkasin sanamuotoa vähän... Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Lumitähti Kirjoitettu March 24, 2007 Raportoi Share Kirjoitettu March 24, 2007 Minusta on perin outoa, kun jotkut repivät vanhoja poikaystäviä ja heidän kanssaan tehtyjä asioita esittävät valokuvat ryhtyessään uuteen suhteeseen. Minusta on ainakin ihanaa joskus selata vanhoja kuvia ja muita esineitä (kerran muutamassa vuodessa, kun ne muuton tms. yhteydessä sattuvat käsiin kaapin perukoilta). Ne auttavat minua myös arvostamaan nykypäivää, joka on parempaa kuin elämä ikinä ennen ihanaa aviomiestäni!Itse en ole repinyt entisteni kuvia, mutta äitini kylläkin. :-? Kun hän sai tietää minun eronneen silloisesta poikaystävästäni hän oli kävellyt kaapille ja repinyt kaikki ne kuvat yo-juhlistani, missä ex-poikakaveri oli ollut. Tuli sitten sellainen olo että ilmeisesti oli hävennyt seurusteluani kyseisen ihmisen kanssa. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Scarlet Kiss Kirjoitettu March 25, 2007 Raportoi Share Kirjoitettu March 25, 2007 Itse olen aiemmin ollut kihloissa, tämä joskus "nuoruuteni päivinä" ja kadun suhdetta ja sitä, että eksäni minut melkein alttarille jätti, koska ei ollut tosissaan suhteessa. Olin siis liian sinisilmäinen ja minua huijattiin. Olen hävittänyt suurimman osan tavaroista ja muistoista, (joku piirustus voi jostain laatikon pohjalta löytyä, mutta ei muuta) joita siitä suhteesta jäi, koska en halua muistaa mitään niistä ajoista. Tuo suhteen kurja loppu, vääristi kaikki hyvätkin hetket sellaisiksi, etten niitäkään halua muistaa. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
hipsukka2007 Kirjoitettu March 25, 2007 Raportoi Share Kirjoitettu March 25, 2007 Tuon esillelaittamisen suhteen, suhtautuisitteko toisin jos kyseessä olisi leski joka menee uudestaan naimisiin tai muuten muuttaa yhteen? Olisiko silloin vähemmän outoa jos vanha(kin) hääkuva olisi esillä?Jos mieheni olis leski, ja haluais pitää esillä kuolleen vaimonsa kuvia, niin kyllä se mua loukkais. Jos "ero" on tullu täysin kummastakin riippumattomasta asiasta, niin sillonhan ei oltais haluttu erota, ja kaipuu sitä kuollutta aviopuolisoa kohtaan olis todennäköisesti vielä suurempi. Kuolleesta voi tulla lesken mielessä jonkulainen legenda, mihin ei elävä, uusi vaimo koskaan yllä. Tottakai ikävä on luonnollista, ja se täytyy hyväksyä, samoin esimerkiks vanhat valokuvat jne, mutta ei niitä mun mielestä esillä silti tarvitse pitää, vähän niinkun muistuttamassa uutta vaimoa, että näin täällä ennen oli asiat, ja kaikista mieluiten olis vieläkin. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
sulhokk1 Kirjoitettu March 27, 2007 Raportoi Share Kirjoitettu March 27, 2007 En kyllä kehtais pitää vanhoja hääkuvia ja videoita tallella enää kun tiedän että se tuottaisi mielipahaa nykyiselle morsiammelleni... Ja kyllä mustakin tuntuis oudolta jos nykyinen ois ennen ollu naimisissa ja haluis välttämättä säilyttää kaikki vanhat hääkuvat jne... Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
sussiliina Kirjoitettu April 8, 2007 Raportoi Share Kirjoitettu April 8, 2007 Meillä mieheni on ollut avioliitossa aikasemmin kerran.Kun muutimme yhteen kolme vuotta sitten niin hänen aarteet eli valokuvat menneestä elämästä laitettiin kauniiseen pahvilaatikkoon ja kaapin ylähyllylle.Ne ovat siellä olemassa ja hän voi koska tahansa katsella niitä jos haluaa.Minä olen nähnyt kuvia sieltä täältä mutta eipä ne minua kiinnosta, se elettyä entistä elämää ja nyt eletään uutta. Turhaa vanhoja on kaivella.Samaten minun valokuvat entisestä elämästä ja pitkästä avoliitosta ovat kaapissa ja aina saatavilla jos haluaa jotain katsoa.Mieheni on halunnut nähdä vanhoja kuviani ja olen niitä näyttänytkin. Mitäpä niitä salaamaan. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Miadora Kirjoitettu July 25, 2007 Raportoi Share Kirjoitettu July 25, 2007 Meillä ei ole menneisyyttä hävitetty, mutta muistot ovat kuitenkin siirretty pois näkyvistä. Vanhat sormukset on myyty. Mustasukkainen ei ole syytä olla toisen menneisyydestä, mutta ei ole tarpeen elää menneisyydessä vaan katsoa yhdessä tulevaan. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
klompje Kirjoitettu July 25, 2007 Raportoi Share Kirjoitettu July 25, 2007 Mies saa tehdä edellisen liiton muistoillaan mitä hän itse haluaa. Katson, ettei se ole minun asiani. Lisäksi nuo valokuvat ja muut ovat tärkeitä miehen lapsille, koska symboloivathan ne heille jotain sellaista, mikä heihin itseensä kiinteästi liittyy. Itselläni ei ole aikaisempaa avioliittoa, eikä juuri menneistä suhteista muistojakaan, muuten kuin mielessä siis. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Chardonnay Kirjoitettu January 6, 2008 Raportoi Share Kirjoitettu January 6, 2008 Jos mieheni vaatisi minua hävittämään kuvat entisitä poikaystävistäni tekisin sen heti, jos se tekisi sulhaseni onnelliseksi. Mutta eipä näin ole käynyt, onneksi, ettei tarvitse sitten vanhana katua kun muistot hyvistä hetkistä ovat kadonneet. Esille en todellakaan näitä kuvia pidä, joskus saatan vilkaista albumeja, joissa kuvia on. Saattaa olla, että kun seuraavan kerran muutamme, päätyvät nämä vanhat albumit laatikkoon varastoon. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
alma-kaarina Kirjoitettu January 6, 2008 Raportoi Share Kirjoitettu January 6, 2008 Tulevalla miehelläni on edellisen=ensimmäisen liittonsa hääkuva tallessa, tosin se on kehyksineen mökillä muitten valokuvien seassa kirjahyllyn alimmalla hyllyllä. Lähinnä sitä katsotaan nykyään huvitukseksi ja minä jaksan kauhistella vaimon pukua ja äitini rumaa kimppua (floristi kun on). Ex-vaimon sormukset ovat myös tallessa, mutta varmuudella ainoastaan rahallisesta syystä.Tiedän ettei mieheni kaipaa exäänsä tippaakaan joten liiton aikaiset muistot eivät minua häiritse. Olemme jutelleet heidän liitostaan paljonkin ja ex-vaimo luonnollisesti mainitaan joissakin asiayhteyksissä, mutta minua se ei häiritse. Jotkut pyytelevät minulta anteeksi, jos exän nimi mainitaan, mikä on minusta outoa, eihän toisen ihmisen elämästä voi pyyhkiä kymmentä vuotta pois. Sama koskee minun ex-poikaystäviä, totta hemmetissä olen tehnyt heidän kanssaan paljonkin asioita ennenkuin tapasin sulhaseni. Mielestäni exien käsittely suhteessa on ensisijaisesti puolisoiden keskinäinen asia, jokainen puhuu heistä niin paljon kuin tuntuu sopivalle, pelisäännöt sovitaan kahden kesken. Kyllä exästä pitää pystyä nykyiselle puolisolle puhumaan, olethan jakamassa siihen astisen elämäsi juuri hänen kanssaan ja exät ovat osa sitä. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Neferty Kirjoitettu January 6, 2008 Raportoi Share Kirjoitettu January 6, 2008 Meillä molempien entisten suhteiden kuvat on siististi samassa läjässä kaapissa. Ei tulisi mieleenkään pyytää miestään hävittämään osaa historiastaan enkä voi kuvitellakaan itse hävittäväni omaa historiaani. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
.o.O.o. Kirjoitettu January 8, 2008 Raportoi Share Kirjoitettu January 8, 2008 Mulla oli koko avioliiton ajan pienessä lasipurkissa pari kukkaa hääkimpusta ja pidin sen hyllyssä vielä avioliiton päätyttyäkin. Syynä tähän ei ollut menneen muiston vaaliminen vaan se, että minua kiehtoi ajatus siitä, että kukat ovat niin vanhoja, yli 10v takaa. Kun muutin nyk. kumppanini luo asumaan, päätin heittää kukat pois silkasta kohteliaisuudesta häntä kohtaan. Samalla lähti hääpuku kirppikselle tjsp (olin suunnitellut tekeväni kankaasta jotain askartelujuttuja, mutta se jäi). Valokuva-albumeja sen sijaan oli ja on yli kymmenen, täynnä kuvia exästä ja koko elämästäni, niitä en ole pois heittänyt. Ne ovat kuitenkin kaapissa, jota ei usein tarvitse avata. Aika hankalalta tuntuisi lähteä nyppimään sieltä exän kuvia poiskaan, olisi se iso urakka ajallisesti. Nyk. kumppanillani taitaa olla kirjahyllyn paperikasassa kuvia exästään, mutta koska olen nähnyt ne kuvat eli exän, en tosiaankaan pysty olemaan mustis. Mitään isoja hääkuvia, seinälle laitettavia, en ole säilyttänyt, mutta jossain albumissa taitaa olla myös ent. avioliiton hääkuvat (samassa albumissa myös tavallisia kuvia). Muistot eivät uhkaa - ainakaan minua ja ainakaan nyt. Eikä näköjään miestäkään. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
ohdakkeenkukka Kirjoitettu January 14, 2008 Raportoi Share Kirjoitettu January 14, 2008 Meille kävi niin että exäni vielä avioliiton aikaan heitti vihkiraamatun menemään ja repi hääkuvat. Pari kauempaa otettua hääkuvaa säilyi, ne säilytän muksuille kuten myös pari muutakin kuvaa isästään, muut kuvat roskiin.Vihkisormuksen tiputin aikaa sitten huoltsikan roskiin, toivottavasti pelastin jonkun pulsun päivän Hääpuku on toistaiseksi vanhempieni luona varastossa, voisin hyvinkin ajatella myyväni sen. Miehelläni ei ole omasta exästään muistona mitään muuta kuin velkaa.. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
UusioMorsian Kirjoitettu January 20, 2008 Raportoi Share Kirjoitettu January 20, 2008 Kuvia, videoita ja muistoja on jäljellä edellisestä avioliitostani, enkä niitä kaikkia tule koskaan hävittämään. Mieheni ei ole sellaista koskaan pyytänyt, kuin en minäkään hänen muistojaan entisestä suhteesta ole vaatinut hävittämään. Kummankaan entinen suhde ei ollut kummoinen, murun jopa aika kamala, mutta molemmista syntyi meille niin rakkaita lapsia, että suhteita ei voi katumaan ryhtyä. Hääpuvun möin pois, samoin yhden sormuksen. Loput on vielä tallella, mutta myydä voisin nekin jos saisi joskus aikaiseksi. Valokuvista en luovu, on kiva että ovat olemassa siellä jossain kaapin alahyllyllä. Ainoastaan äitiäni vaadin säännöllisesti siirtämään vanhan hääkuvani esiltä kaappiin, ei suostu saakeli Mietin juuri tänään että aikookohan se laittaa uuden hääkuvani siihen viereen, ikäänkuin vertailun vuoksi...Samoilla linjoilla siis enemmistön kanssa; muistoja ei ole tarpeen tuhota, on hyvä muistaa mistä olemme tulleet ja mikä on meitä muokannut. Niin ne hyvät kuin pahatkin asiat. Voi niitä toisinaan vaikka kaihollakin muistella, kunhan ei kaipailla ala. Ja sitä vaaraa ei meillä ole, menneisyys on menneisyyttä ja tulevaisuus meidän yhteinen. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Fredrika Kirjoitettu January 28, 2008 Raportoi Share Kirjoitettu January 28, 2008 Mä heitin kaikki kuvat menemään, en halunnut pitää mitään, revin itseni täydellisesti ja totaalisesti irti kaikesta. Ja se oli todella vapauttavaa. En pakene menneisyyttäni, mutta mulle oli oikein toimia näin. Kaikki omat kamani tietty otin ja häälahjat, jotka tuli mun puolen sukulaisilta tai kamuilta. Puvun myin, vain sormus on tallessa, koska en tiedä miten sen saisin kaupaksi (en halua myydä timanttisormusta romukullan hinnalla). Mulla ei ole tarvetta tai halua katsella vanhoja kuvia tai tavaroita, muistan toki kaiken. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
scarface Kirjoitettu January 29, 2008 Raportoi Share Kirjoitettu January 29, 2008 (muokattu) En ole säästänyt mitään. Ukko pisti eron tullen tappeluksi ja piti itellään kaikki vanhat valokuvat. En jaksanut sitten enää niistä tapella - enkä tuntenut niitä kyllä tarvittevanikaan. Mennyt on mennyttä. Muokattu: January 29, 2008, käyttäjä: _petomaani_ Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Sleeping Sun Kirjoitettu February 12, 2008 Raportoi Share Kirjoitettu February 12, 2008 (muokattu) No olen hävittänyt suurimman osan kaikista muistoista mitä liittyy edellisiin suhteisiin, mukaan lukien edellinen avioliitto. Enkä ole katunut. Jotkut asiat olen säilyttänyt, varsinkin tuosta avioliitosta mutta nekin tyttärelleni, itse en niitä juuri koskaan katsele/muistele. Ja jos yhteistä lasta ei olisi, tuskin olisin niitä vähiäkään säilyttänyt.Olen itse pitänyt tavaroiden hävitystä (siinä vaiheessa kun olen tarpeeksi käsitellyt edellisen suhteen asioita, eli myöhemmin erosta) terapeuttisena enkä koe tätä toimintatapaa itselleni vääräksi. Kukin toimii tyylillään.Miehelleni asia taas ei kuulu, eikä ole koskaan sanonut sanaakaan suuntaan tai toiseen siitä että pitäisikö minulla olla muistoja tai ei... Häntä ei kiinnosta mitä muistoille edellisistä elämistä teen , jos haluaisin säilyttää muistot ,niin siitä vaan jos en, niin omiahan ovat, tee mitä lystäät.muoks. tuli vielä mieleen että jaettiin valokuvat aikoinaan keskenämme jolloin suurin osa exän kuvista siis meni hänelle, albumiin jääneet säilytin enimmäkseen ja tein lapselle ihan oman albumin jossa on tasapuolisesti molemmista kuvia (eli lykkäsin exän kuvat lapsen kansioon) niiltä kolmelta vuodelta mitä oltiin yhdessä lapsen aikana. Muokattu: February 12, 2008, käyttäjä: Sleeping Sun Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Sessu Kirjoitettu February 15, 2008 Raportoi Share Kirjoitettu February 15, 2008 Oih! miul on ihan syyhyttäny päästä kertomaan omii juttui tänne ja nytku jäsenyys on taas voimassa niin täältä pesee ja linkoaa Mie menin naimisiin ekan kerran vuonna -92.... oltiin 8½v. naimisissa... mie hävitin kaikki mitä käteeni sain eli käytännössä roskiin! Vihkiraamattua, huntua ja yhtä tosi isoa kuvaa en kerenny hävittää... nekin tainneet mennä roskikseen tuntien nyk.vaim. Kihlasormuksen vein panttilainaamoon mut vihkisormus mul vielläkin on... ku se oli niin kallis aattelin jättää perinnöksi exän veljen tytölle Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Ragazza Kirjoitettu February 19, 2008 Raportoi Share Kirjoitettu February 19, 2008 Sulhaseni on heittänyt pois kaikki kuvat entisestä tyttöystävästään ja se sopii minulle. En olisi sitä pyytäny, mutta olen salaa tyytyväinen siitä etteivät ne pomppaa mistään enää koskaan Itse olen ollut naimisissa ja mulla on pari albumillista hääkuvia + montamonta albumillista tavallista elämää. Lisäksi mulla on pahvilaatikko, jossa on kaikki ensimmäisiin häihin liittyvä kuten vieraskirja, riisipussi, ohjelmalehti, kutsukortti, paikkakortti, tiara ja molempien sormukset. Nämä kaikki ovat säilössä ulkovarastossa enkä oikein tiedä mitä tehdä niille. Vanha hääpukin roikkuu varastossa. Valokuvia en tule heittämään pois, mutta en halua niitä kotonakaan pitää eli saavat jäädä sinne varaston perukoille. Rahanarvoiset kamat voisi varmaan myydä tai jotain, jos saisi aikaiseksi. Toisaalta ei tekisi mieli myydä kun silloin joutuu ottamaan ne esiin ja touhuamaan niiden parissa. Sulhaseni ei ole näitä asioita koskaan kommentoinut eikä hän ikinä pyytäisi minua hävittämään valokuvia kun tietää kuinka paljon valokuvat ylipäätään merkitsevät minulle. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Elina-san Kirjoitettu March 21, 2008 Raportoi Share Kirjoitettu March 21, 2008 Itellä säilössä valokuvat, sormukset ja muistot. Olen tehnyt niille sellaisen säilytysboxin, joten eivät ole ns. aktiivisesti esillä. Itse kun toimin näin, niin antaisin toisen myös toimia samoin. Uutta kumppania ne eivät onneksi häiritse, on sen verran hyvä itsetunto ilmeisesti Ja hyvä näin. En kestäisi jos minua vaadittaisiin heittämään 6-v elämästäni roskakoriin, vaikka edes musitojen osalta. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Recommended Posts
Join the conversation
You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.