Guest JoSo

Onko muita jotka ei halua olla keskipisteenä

143 viestiä aiheessa

Mun mieheni jannittaa kovasti keskipisteena olemista. On sellainen aika ujo tapaus muutenkin. lisajannitysta hanelle antaa se, ettei han puhu suomea ja "pelkaa" mun sukulaisten tapaamista - siis niiden, joita ei ole viela tavannut. Mutta olen tolkuttanut hanelle etta sita nyt on kaiksita turhin jannittaa, heita kun jannittaa viela enemman ranskalaisen sulhasen tapaaminen eka kertaa!

iItseani ei jannita yhtaan; nautin varmasti keskipisteen roolista, vaikkei nyt "showta" ole tarkoitus varastaakaan ;D

Olen elamani aikana tunkenut itseni useasti asioihin joissa olen joutunut kokemaan jannitysta, ja huomannut selviavani siita huolimatta. Jannitys on halvennyt aika hyvin, ja haajuhla ei jannita patkan vertaa kun vertaan sita esim. harrastajateatterissa esiintymiseeni (olen mm. joutunut laulamaan enka mielestani osaa juurikaan...) tai kun olen luennoinut tai opettanut.

toivottavasti kaikki jotka vierastavat keskipisteena oloa voivat jotenkin luistella tilanteesta....sitahan voisi vaikka kiinnittaa kaikkien huomion...vaikkapa ANOPPIIN!....hei, nyt keksinkin.....

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mä sanoin just pari päivää siten tuolle sulhaselle, että "ajattele sitä hääpäivää, että saadaan kerrankin olla huomion keskipisteenä koko päivän, että saadaan olla päivän tähtiä." Heh, h-hetkeen on vielä vuosi ja kolme kuukautta, että ehtii se paniikkikin vielä nousta. Mutta toisaalta nautin kyllä täysillä lakkiaispäivänäkin, joten kyllä se varmaan hääpäiväkin hyvin sujuu. Ainoa, mikä todella hirvittää, on se valssi. Kun välttämättä sen haluan, mutta en omista pätkääkään rytmitajua, ja tuntuu olevan kaksi vasenta jalkaa  :( Eikä sulhasen tilanne ole juurikaan parempi... Että kurssille vaan, ja mieluiten vielä kertauskurssille sen jälkeen  ;)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kyllä toi huomion keskipisteenä oleminen kammoksuttaa (ujo ko pohjimmiltani olen), mut kyl mä sit taas toisaalta nautin siitä jollai "kierolla" tavalla  :D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä kans mies inhoo kaikkea keskipisteenä olemista. :-[

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minua keskipisteenä oleminen jännittää, vaikka häihin ei vieraita ihmisiä kutsuta.

Sitten kun häitä aletaan järjestelemään niin kerron kyllä kaikille, että mitään minuun keskittyvää ohjelmaa on turha järjestää. Ensin sanon nätisti ja jos ei mene perille niin sitten vähän vakuuttavammin.

Kunnon häät kuitenkin haluan, vaikka pelottaakin.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Emme ole ns juhlija-tyyppejä, joten siksi päädyimme pieniin,meidät mukaan lukien, 10hegen häihin. Ei tule esiintymis-pakkoa eikä mene luu kurkkuun. Suosittelen muillekin. Ei naimisiin mennä muiden takia, ei juhlia järjestetä muille kuin vain meille kahdelle. Meidän mielipidettä on kunnioitettava, sanoipa suku sitten mitä hyvänsä. Näin me päätettiin. En kyllä keskipisteenäkään haluaisi olla, joten siksikin näin. Eikä kulta ole sossu, omien sanojensa mukaan. :-X

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meidän häät tulee myös olemaan hyvin pienet ja vieraita kutsutaan todennäköisesti alle 40, luultavasti vähemmänkin, ja siitä pidetään kiinni, vaikka äidit tahtoisivat kutsua kaikki serkunkumminkaimat. Kutsutuksi tulee vain ne läheisimmät sukulaiset, sekä tietysti ystävät ja tuttavat. Epäilen myös, etteivät kaukaiset ja vähän vieraammat sukulaiset hyppäisi riemusta kattoon hääkutsumme tipahtaessa postilaatikosta, joten näin kaikki voittavat. ;D

Mies ja minä olemme aika ujoja, joten mahtihäät ovat iso nounou. Perinteiset hääleikit on ihan ok, mutta me tuntisimme olomme vain kiusaantuneiksi, joten nekin korvataan jollain muulla. Pikkuiset häät meille, kiitos.  ;)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Miuta jännittää jo nyt ajatus että häissä joutuu olemaan keskipisteenä.Vieraita on tulossa n.100 ja se on miulle kauhistus.Pelkään että sotken puvun, kompuroin yms.Ja olen jo kaasolle sanonut etten laula enkä muutenkaan ala enempiä esiintymään.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Erään tutun häissä lausahdin miehelle, että "en mä voikkaan mennä naimisiin ja olla kaikkien töllöteltävänä" Mua suuresti ahdistaa koko ajatuskin  ::) Toisaalta jos sais jotenkin ne ajatukset pysymään jossain muualla eikä sitä keskipisteenä olemista ees huomais  :D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä hääjärjestelyt kangertelevat heti alkumetreillä. Minä olen aina halunnut häät, jossa paikalla olisi lähisuku ja lähimmät ystävät, ja mieheni taas ei halua olla missään tapauksessa juhlien keskipisteenä eikä hän voi sietää mitään ohjelmanumeroita, mitä häissä yleensä on. Hän suostuu häihin vain jos paikalla meidän perheet ja sisarukset perheineen. Väkimäärä siis 12 + 3 lasta + me. Kovin pieneksi menee. Musta alkaa jo tuntua, että voiko tässä enää edes häistä puhua... Ei edes muutamaa ystävää saa kutsua paikalle.

Vihkiminen kirkossa kyllä kävisi ja sen jälkeen joku illallinen tms. Mutta ei muuta. Ei mitään sen kummempaa ohjelmaa. Häät sukulaisineen ja ystävineen ei käy, vaikka saisin kaikki muut suostumaan siihen, että meidän ei tarvitse osallistua yhteenkään ohjelmanumeroon millään tavalla. Eikä meitä tarvitsisi "eristää" muista omaan pöytään tms.

Onko ihan hölmö ajatus lähteä hääpuku-linjalle (joku yksinkertainen) vaikka tilaisuus onkin todella vaatimaton? Mä kun olen kuitenkin aina haaveillut, että saisin olla "kaunis morsian" kauniissa hääpuvussa. Onko vastaavia kokemuksia? Miten vastaavia tilaisuuksia on järjestetty? Miten kirkossa? Miten sen jälkeen? Nyt tarvittais apua...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä on molemmilla samaa vikaa. Mä aina haaveillut isoista häistä mies ei. Nyt kun sitä ollaan  tarpeeksi mietitty niin me päädyttiin siihen, et käydään vain maistraatissa. Molempien vanhemmat ja lasten kummit on kutsuttu. Mä stressaisin ja jännittäisin liikaa jos isommat häät olisi.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä (varsinkaan) mies ei ollut kovin innostunut olemaan keskipisteenä, mutta halusi kuitenkin isot juhlat. Tehtiin sellainen komromissiratkaisu, että kirkossa vihkimistä todistamassa oli vain molempien vanhemmat ja sisarukset puolisoineen ja hääjuhlaan (samana iltana) kutsuttiin sitten 100 vierasta. Hääjuhlassakin minimoitiin hääparin "esiintyminen", emme istuneet kaksistaan omassa pöydässä ja ainoat ohjelmanumerot olivat morsiamen isän puheen lisäksi kakun leikkaus ja morsiusparin tanssi. Summa summarum, ei isoissakaan juhlissa hääparin välttämättä tarvitse olla kovin paljon keskipisteenä vaan juhlat voivat olla enemmän rentoa yhdessäoloa :D.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

En jännitä esiintymista, johtunee työstäni opettajan, mutta en siltikään pidä kovin paljon ajatuksesta, että pitää olla nättinä ja hymyilevänä koko päivän. Morsiamen olemukseen kun liitetään niin kummallisia odotuksia. Morsiammen pitäisi näyttää eteeriseltä, kauniilta, hieman etäiseltä tai (luoja varjelkoon) jopa  neitseelliseltäkin. Naisen olemukseen liittyvät kauneusihanteet tuntuvat kulminoituvan juuri hääpäivään.

Morsiammen olemus on varsinaisten stereotypioiden miinakenttä, ja minusta tuntuu välillä vaikealta sopeuttaa omaa persoonaani tiettyihin raameihin. Siis totta ihmeessä minäkin haluan olla parhaimmillani hääpäivänä. Välillä vain pohdin, että tämä häähössötys saa ihmisissä aikaan mitä kummallisimpia asioita. Toiset laihduttavat, toiset kasvattavat hiuksia ja jotukut kulkevat hulluuden rajamailla suunnitellessaan täydellistä hääpäivää täydelliselle morsiammelle.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minullakin on mies, joka ei halua olla huomion keskipisteenä. Hän ei ole koskaan pitänyt itseensä kohdistuvasta juhlinnasta kuten aikuisiän syntymäpäivistä, rippijuhlistaan tai muusta vastaavasta. Monta kertaa olemme käyneet vakavia keskusteluja siitä, haluaako hän ylipäätään naimisiin kanssani, koska ajatus häistä on hänelle hiukan vaikea. Mutta hän sanoo, että huomion keskipisteeksi joutuminen jännittää. Minäkin ehdotin maistraattivihkimistä, mutta sukumme eivät kuulemma hyväksyisi sitä (totta, ja kyllä minäkin jonkinlaiset juhlat haluaisin pitää).

Olen yrittänyt lohduttaa mm. sanomalla, että sehän on meidän päivämme ja että aion olla niin ihana ja kaunis, että hän ei edes huomaa ketään muita ihmisiä  :) Saa nähdä, pystyykö mies hääpäivän lähestyessä muodostamaan siitä positiivisempaa ennakkokuvaa itselleen.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä kumpikaan ei pidä keskipisteenä olemisesta. Ei ehkä niinkään ole kyse jännityksestä, sillä musiikkiharrastuksen myötä on saanut esiintyä ihan tarpeeksi ja tottunut siihen. En vain tykkää olla esillä kaikkien pällisteltävänä, mieluummin sulaudun joukkoon. Joten tiedossa on toivottavasti 60-70 hlön häät, tosin sulhasen suku on kyllä aika suuri... Kaiken maailman sulhasen/morsiamen ryöstöt jää taatusti väliin. Haluan nauttia siitä päivästä ja parhaiten se onnistuu seuraamalla ohjelmaa, ei osallistumalla kaiken maailman leikkeihin.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä mies jännittää myös keskipisteenä olemista. Meidän sanojen mukaan sillä on "Kaikki tuijottaa" -paniikki. Tämän vuoksi emme naimisiin ole aikaisemmin menneetkään. Nyt kun häät on tulossa, niin aion pitää huolen, ettei ole yhtäkään sellaista ohjelmanumeroa, että miehelle tulisi ahdistus. Ei esim. morsiamenryöstöä tai mitään esiintymistä. Saattaapi myös olla, että häävalssi jää tanssimatta...Itselleni on kuitenkin tärkeintä, että sulhoni saisi nauttia onnellisesta päivästä ilman panikoimista  :-X

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

En  minäkään halua olla keskipisteenä sen enempää, kuin mitä nyt luonnollisesti häissä joutuu olemaan... mutta mitään leikkejä, pelejä tai ohjelmaa ei meille tule. Kaikkein vähiten jotain morsiamen- tai sulhasenryöstöä.

Kuitenkin haluan järkätä ne juhlat, juhlistaa ystävien ja sukulaisten kanssa, niin ei se maistraatti ja 2 todistajaakaan ole hyvä vaihtoehto.

Jonkunlainen kompromissi siis, pienet häät oman väen kesken  ;)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Itsekään en halua olla kovin suuri keskipiste. Ihan vaan pienetä häät ja hyvät ystävät + vanhemmat ja sisarukset kutsutaan ettei tule kummallekkaan mitää kamalaa paniikkia :-/

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mää oon Kiisselin kans ihan samaa mieltä.. Olipa populaa paljon tai vähän, morsian on se tuijotuksen kohde.. Halusi tai ei.. Itte olen kans enempi semmonen sivustaseuraaja tämmösissä kinkereissä, mutta pakkohan sitä on yks päivä elämässä antaa muiden tuijottaa  ;D

Toisaalta, kun on pienet häät, on ainakin vaan tutut ja turvalliset kattomassa tahtomista..  :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä oli vaan lähisukulaiset juhlissa, ei ketään semmoista jota toinen ei tuntenut. Se tuijottelu ei tuntunut niin pahalle kun kaikki oli läheisiä, eikä sitä niin jännittänytkään...

Itse olen aina inhonnut juhlia joissa itse olen keskipiste. Nyt nää oli täydelliset juhlat ja rakastin olla keskipiste  :D. Tuo että paikalla on vain läheisiä on oleellinen seikka (meillä oli reilu 50 henkilöä).

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillekin tulee vain lähisuku, vaikka en haluaisi isoja juhlia. Vieraita tulisi n.35-40.. mun puolelta jos vain lähimmät otetaan ;D Kai sieltä miehenkin puolelta joitain täytyy kutsua, vaikka itse haluaa pitää minimissä ::)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

kaikessa muussa en halua olla keskipisteenä, inhoan sitä.. mutta hääpäivänäni haluan olla 'prinsessana', ja toivottavasti huomion keskipisteenä.. :P

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään