Miksi (ihmeessä) haluat vihkimisen kirkossa?

[WG]

Suomi on luterilainen maa ja luterilaiset opit ovat juurrutettu hyvin syvälle suomalaisten elämään ja suomalaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Siksi sanoisin, että kristillisyys liittyy erittäin tiiviisti suomalaiseen perinteeseen. Se, että kristilliset juhlapyhät on aikoinaan ajoitettu vanhojen pakanallisten juhlien yhteyteen ei tarkoita sitä, etteikö uskonto ja perinne Suomessa kuuluisi yhteen yhtään vähempää kuin katolinen uskonto Italialaiseen perinteeseen.

Itse kuulun kirkkoon vaikka en oikein tiedä mihin uskon. Kirkkovihkiminen on minulle ollut aina itsestäänselvyys, en edes ole miettinyt muita vaihtoehtoja. Mieheni on uskossa, hänen isänsä on pappi ja lisäksi appivanhempani ovat olleet aikanaan vuosia lähetystyössä. Joten appeni suorittama kirkkovihkiminen oli meille ainoa oikea vaihtoehto  .

[LH]

Me oltiinkin kummajaisia  : Ei menty kirkossa naimisiin vaikka uskovaisia ollaan.

Ihan käytännön syistä, asiat olisi menneet monella tavalla turhan hankaliksi. Ajateltiin että kyllä kai se Jumala sinne maistraattiinkin osaa ;D

OT: Tuo kuulostaa aika aidolta, kauniilta arkipäivään kuuluvalta uskolta. Ateistina painan pääni syvään kunnioituksesta.

[Guest Elli-05]

Iibis: Whitegold tuossa jo kuvasikin mun ajatuksia aika hyvin, mutta jatkanpa vielä itsekin hieman aiheesta, vaikka tämä onkin off topic. Toki tiedän sen, että monilla nykyään kristillisillä juhlilla on olemassa juurensa suomalaisessa kansanperinteessä ja pakanakulttuurissa. Kristinuskon leviäminen Suomeen on kuitenkin muokannut monia näistä kansanperinteistä melko paljon ja uskonnon vaikutus näkyy mielestäni edelleen näissä erilaisissa juhlapyhissä ja traditioissa vahvasti. Koulujen päättäjäisissä lauletaan Suvivirttä, valtaosa ihmisistä käy rippikoulun, menee kirkossa naimisiin ja kastaa lapsensa. Kuolinilmoituksissa on yleensä risti ja jouluna annetaan lahjoja ja laitetaan joulukuuseen tähti. Iso osa  joululauluistakin on hengellistä alkuperää. Tässä vain muutamia esimerkkejä mainitakseni.

Näitä perinteitä ei ole tietenkään pakko noudattaa, vaan voi valita vaihtoehtoisesti siviilivihkimisen, järjestää lapsellensa nimiäiset tai pitää hautauksen ilman uskonnollista osuutta. Kaikki hyviä vaihtoehtoja eivätkä millään lailla "vähempiä". Näiden seremonioiden järjestäminen valtaväestön suosimalla tavalla (ts. normin mukaisesti) on kuitenkin monille ihmisille helpompi vaihtoehto. Mielestäni uskonto ei ole näissä seremonioissa monillekaan se päälleliimattu asia, kuten ilmaisit, vaan siihen olennaisesti kuuluva osa, jonka poisjättäminen ei välttämättä ole kovin helppoa ja yksinkertaista. Minun tapauksessani siviilivihkimisen vaatiminen kirkollisen vihkimisen sijaan aiheuttaisi isoja ristiriitoja mieheni kanssa, hän kun pitää kirkkohäitä itsestäänselvyytenä ja hänelle kristilliset arvot ovat tärkeitä.

Mielestäni uskonnon vaikutus on loppujen lopuksi ollut paljon suurempi suomalaisen kansanperinteen ja kulttuurin syntyyn kuin osaamme ajatellakaan. Kristilliset arvot heijastuvat hyvin paljon pohjoismaisen hyvinvointivaltion ihanteissa ja arvoissa. Itse en edes pidä tätä pahana, vaikka ateisti olenkin. Nykyään ihmisillä on kuitenkin valinnan vapaus toimia valtaväestön normien vastaisesti ja esimerkiksi erota kirkosta.

[koran_]

Kumpikin ollaan uskossa joten kirkkoon mennään. Eipä siinä paljon miettiä tarvinnut.

[Lucille]

Hmmm... meille tulee kirkollinen vihkiminen, ja mitä todennäköisimmin vielä kirkossa. Minä uskon ja haluaisin papin vihkimään, vaikka vihkipaikka olisikin joku muu kuin kirkko. Jumala varmaan löytäisi maistraattiinkin, mutta maistraatin vihkikaavaan ei kuulu Jumala tai kristillisyys - muutoin kuin osana suomalaista kulttuuria.

Muuten - tämä on varmaan hiustenhalkomista, mutta musta jako siviilihäät/uskontohäät on hiukkasen harhaanjohtava. Vaikka uskonkin Jumalaan, niin tuskin meidän hääjuhla tulee olemaan mitenkään uskonnollinen.

Elli-05: Meillä minä uskon ja mies ei, mutta on silti luvannut minulle kirkollisen vihkimisen, sillä asia merkitsee minulle enemmän kuin hänelle.

(Toivon, että TEKOPYHÄÄ -huomautukset puhistaan vaan kotona näppiksen ääressä). Minä koen mieheni asenteen kompromissina asiassa, joka on minulle tärkeä ja hänelle ei. Mies sanoo aikovansa kuunnella vihkikaavasta ne osat, jotka ovat hänelle merkityksellisiä ja kiinnittävänsä huomion niihin. Kun jomman kumman täytyisi tässä joka tapauksessa tehdä vakaumuksensa vastaisesti.

[Rayna]

Itse kuulun kirkkoon vaikka en oikein tiedä mihin uskon. Kirkkovihkiminen on minulle ollut aina itsestäänselvyys, en edes ole miettinyt muita vaihtoehtoja.

Näin meilläkin. Ja miehelleni nuo uskontojutut jopa merkitsevätkin jotain.

[LH]

- - etteikö uskonto ja perinne Suomessa kuuluisi yhteen yhtään vähempää kuin katolinen uskonto Italialaiseen perinteeseen.

(Nyt menee rankasti OT, mutta kuitenkin: Italiassa kristinusko on jyrännyt 300-luvulta, Suomessa 1500-luvulta. Siinä on iso ero vaikutuksessa. Kristinuskon kerros suomalaisessa kulttuurissa on itse asiassa verrattain ohut, ja monissa suvuissa vain muutaman sukupolven mittainen. Pakkouskonnollistamista vastustettiin pitkään, ja vasta naimalupa pakotti pullikoijatkin kirkon piiriin. - Vihkimisasiassa kukin tekee kuitenkin niin kuin parhaaksi kokee.)

[Guest memmuska]

(Nyt menee rankasti OT, mutta kuitenkin: Italiassa kristinusko on jyrännyt 300-luvulta, Suomessa 1500-luvulta. Siinä on iso ero vaikutuksessa. Kristinuskon kerros suomalaisessa kulttuurissa on itse asiassa verrattain ohut, ja monissa suvuissa vain muutaman sukupolven mittainen. Pakkouskonnollistamista vastustettiin pitkään, ja vasta naimalupa pakotti pullikoijatkin kirkon piiriin. - Vihkimisasiassa kukin tekee kuitenkin niin kuin parhaaksi kokee.)

Tarkoitat varmaan luterilaista kristinuskoa uskoa? Itse kristinuskohan on tullut Suomeen aikaisemmin, vaikkei ihan tarkkaa aikaa osatakaan sanoa.

[Heidi85]

Alunperin oli tarkoitus että ei mennä kirkossa, mutta kun sattui kirkko olemaan vapaana niin ajateltiin sitten että samahan tuo on kirkossakin mennä

[Guest MangoMango]

Ottamatta mitenkään kantaa kummankaan vihkimismuodon paremmuuteen (mielestäni ovat ihan yhtä hyviä) haluan kuitenkin sanoa, että kyllähän kirkollisessa vihkimisessäkin on puhe hääparille, jonka pappi on kirjoittanut juuri sille parille. Eli samoista jaarituksista ei pitäisi olla kyse, paitsi sen pakollisen osuuden osalta, ja tahtomistahan on pakko kysyä molemmissa vihkitavoissa.

Mä tarkoitin lähinnä niitä tahtomisten ja sen henkilökohtaisen puheen lisäksi olevaa tekstiä. Eikä kaikissa kirkkovihkimisisissä kyllä mitään erityisen henkilökohtaista puhetta ole ollutkaan.. Eikä tietenkään kaikissa siviileissäkään ole, mutta niissä missä minä olen ollut.

Mutta siis mm. kauniit runot versus raamatunkohdat, jotka on kuultu monenmonta kertaa. Enää ei liikuta, vaikka rakkaus kuinka on helisevä vaski ja kumiseva symbaali vai mitä se nyt sitten ikinä onkaan.

[Mamselli]

Mä oon pienestä asti ajatellu meneväni kirkossa naimisiin. Kirkkomme on kaunis ja vihkiminen yleensä tuntuu kirkossa juhlallisemmalta. Mitään uskonnollisia juttuja ei mulla liity asiaan.

Jos menisin muualla kuin kirkossa haluaisin sen tapahtuvan ulkona jossain kauniissa maisemissa. Tässä tapauksessa olisi ehkä kyseessä mulla luonnon kauneus ja intiimi tunnelma.

[Suklaa82]

Meidät vihitään kirkossa, se oli kummallekin ihan itsestään selvää. Vaikka emme ole mitenkään "uskovaisia", niin meille on tärkeää mennä vihille Taivaan Isän edessä. Samalla tilaisuus on harras ja kirkko luo oman tunnelmansa. Olen aina tykänny olla kirkossa, koska siellä sielu ja olemus rauhoittuu. Myös se, että saadaan kaikki tärkeät ja läheiset ihmiset mukaan ja rukoilemaan liittomme puolesta, on myös meille tärkeää.

[Lootuskukka]

Kirkollinen vihkiminen tulee, koska molemmat uskomme Jumalaan ja satumme vielä olemaan seurakunnan leivissä. Vaikka olisimme menossa naimisiin vain parin todistajan läsnäollessa, sekin seremonia toimitettaisiin kirkossa. Uskon kyllä, että Jumala on läsnä maistraattivihkimisissä yhtä lailla, mutta tuntuu hyvältä, että Hänet siinä vihkitilaisuudessa mainitaan.

Eilisessä vihkikeskustelussa tuli esiin sellainen kaunis näkökulma siihen, mikä kirkkohäiden idea on: pappi kuvasi sitä, miten siinä seisomme Jumalan kasvojen edessä ja meidän takanamme ovat meille läheiset ihmiset, meidän tukijoukkomme rukoilemassa meidän liittomme puolesta. Meille se on tärkeää  

[Temppu]

Siksi koska se oli sulholle todella tärkeä asia. Itselleni kirkko ei merkitse juurikaan mitään.

[Babyjane]

Meidät vihitään luterilaisessa kirkossa, mutta vihkijäksi tulee todennäköisesti oman seurakuntani pastori (kuulun vapaaseurakuntaan, siippa luterilaiseen). Olen itse uskossa, joten Jumala-jutut seuraavat muutenkin sujuvasti arjessa mukana. Niinpä oli itsestäänselvää, että myös itse vihkimiseen tulee liittymään kristillisiä piirteitä (vapaaseurakunnan pastoreilla on siis yhtäläinen vihkimisoikeus kuin luterilaisillakin, joten maistraattiosuutta ei tarvita). Myös siippani uskoo Jumalaan, ja hänellekin on aina ollut ilmiselvää kirkossa tapahtuva vihkiminen. Lisäksi meille on tärkeää, että tunnemme etukäteen vihkijämme, ja koska luterilaisista piireistä emme ketään tunne, niin papin valinta on ilmeinen.  

Olisimme tietenkin voineet valita vihkipaikaksemme myös esim. oman seurakuntani tilat, mutta täytyy myöntää, että luterilaisen kirkon puitteet antavat vielä astetta juhlavamman säväyksen itse vihkimistilaisuuteen. Pieniä muutoksia on silti tulossa, mm. häämarssit soitetaan flyygelillä, eikä virsiä tulla laulamaan ollenkaan. Kumpikaan meistä kun ei hirveästi perusta niin urkusoundista kuin virsistäkään. Itse hääjuhlaan ei kuitenkaan ole sitten tarkoituksena ujuttaa sen kummemmin kristillistä ohjelmaa, sillä hääväkemme on aika kirjavaa "uskontasoiltaan" - haluamme, että jokainen häihimme kutsuttu voisi rennoin mielin nauttia juhlastamme.

[Guest Bellis]

http://www.naimisiin.info/cgi-bin/yabb21/Y...?num=1161433513

Käykäähän laittamassa rastia ruutuun (ja mielellään perusteluja myös)  

[Poledra]

Kyllä sitä joskus pikku prinsessana haaveili, että tottakai kirkossa. Mutta lyhyesti sanottuna alko ajatella itte ja heivas kristinuskon takas sinne mistä se tuliki. Häät vois ennemmin olla jossain vanhassa linnassa.  

[Guest lasikuula]

Meitä ei vihitty kirkossa, koska olemme agnostikkoja. Emme halunneet mennä vannomaan valoja jonkin sellaisen eteen, johon emme usko.

[Guest Macilla]

Myö ei mennä kirkossa naimisiin, koska myö ei sinne kuuluta.

Mä olen myös sillä tvalla kriittinen, että mua ärsyttää ihmiset jotka menevät kirkossa naimisiin pelkästään helppouden ja kuulumisen takia sitä pidetään jotenkin ihmisen perusoikeutena. .

Eihän se tietenkään multa ole pois, mutta rasittaa silti, että ihmiset "halveksivat" kirkkoa ja jumalaa menemällä vihille tämän kasvojen edessä vaikka ei koko tyypistä välitä tai edes häneen usko. Näin siksi, että kirkko on kuitenkin pyhäpaikka (uskoo siihen sitten henkilökohtaisesti tai ei) ja musta on itsekästä mennä sinne juhlimaan vain tavan vuoksi.

Kirkon kauneudesta ja sen musiikista voi nauttia myös sunnuntaisin menemällä jumalanpalvelukseen. Ei siihen häitä tarvita :. Niin, tässähän tuleekin juuri se itsekkyys sitten kyseeseen, kun ollaan kun lapset karkkikaupassa ja halutaan ja vaaditaan että kaikkee pitää saada kun se on niin kivaa ja helppoa.

Toinen mitä mä en käsitä on, ettäpitää muksulle saada ristiäiset kirkossa, vaikka sekin tarkoittaa vaan kuulumista ja kivaa tapaa ja pitäähän lapselle kummit saada!  Unohdetaan, että toisille se on pyhää. Taas on lapset karkkikaupassa.

Saatte vetää herneet nenään ihan vapaasti ;D.

[melica]

Uskon takia, haluan vahvistaa liiton ja yhteis elon jumalan edessä. En voi ymmärtää sellasia jotka menevät kirkossa naimisiin jonkun muun syyn kuin uskon takia. :-?

[Lucille]

Eihän se tietenkään multa ole pois, mutta rasittaa silti, että ihmiset "halveksivat" kirkkoa ja jumalaa menemällä vihille tämän kasvojen edessä vaikka ei koko tyypistä välitä tai edes häneen usko.

Saatte vetää herneet nenään ihan vapaasti ;D.

Ei tässä ole tarvetta vetää herneitä nenään, mutta selittäisitkö vielä, miksi ja millä tavalla mieheni halventaa Jumalaa menemällä vihille kirkossa - meidän tapauksessa siis minä uskon ja hän ei?

[campari83]

Haluamme vannoa valat toisillemme läheistemme, mutta myös sen jonkun "Suuremman voiman", edessä. Kirkko on sään puolesta turvallisin paikka syksyllä, harkitsimme myös vihkimistä rannalla tai metsässä.

[Airelle]

Meidät vihitään kirkossa, se oli kummallekin ihan itsestään selvää. Vaikka emme ole mitenkään "uskovaisia", niin meille on tärkeää mennä vihille Taivaan Isän edessä. Samalla tilaisuus on harras ja kirkko luo oman tunnelmansa. Olen aina tykänny olla kirkossa, koska siellä sielu ja olemus rauhoittuu. Myös se, että saadaan kaikki tärkeät ja läheiset ihmiset mukaan ja rukoilemaan liittomme puolesta, on myös meille tärkeää.

Myös minulle on tärkeää tunnustaa Jumalan ja seurakunnan edessä, että rakastan miestäni ja haluan elää hänen kanssaan loppu elämäni.  En ole koskaan edes harkinnut siviilivihkimistä, sillä jo sanasta "maistraatti" tulee mieleen joku kolkko virastotalo. Oikeasti en kyllä edes tiedä, millainen se tila on. Kirkko on kuitenkin se paikka, jossa minä sanon tahdon.

[Angela07]

mä komppaan Suklaa82:sta... olisin itse voinut kirjoittaa juuri tuon saman  

[LauraLaura]

Tarkoitat varmaan luterilaista kristinuskoa uskoa? Itse kristinuskohan on tullut Suomeen aikaisemmin, vaikkei ihan tarkkaa aikaa osatakaan sanoa.

Turun Tuomiokirkko on esimerkiksi vihitty käyttöön jo vuonna 1300 ja jo tuota ennen Turussa sijaitsi Suomen hiippakunnan pääkirkko eli Koroisten piispankirkko joka puolestaan rakennettiin vuoden 1220 tienoilla. Eli kyllä kristinuskon juuret Suomessa hieman kauemmaksi ulottuvat kuin 1500-luvulle...