Miksi (ihmeessä) haluat vihkimisen kirkossa?


Guest Macilla

Recommended Posts

Hohhoijaa... täytyy taas herätä ja kommentoida. Ai että luterilainen kirkko tapahtumanjärjestäjänä. Se nyt oli loukkaus suoraan päin naamaa. Että kiitos siitä.

Itse en elä kirkollista elämääni muinen kirkossakäyjien mukaan, vaan Jumalan mukaan. Hänen kanssaan voin olla päivittäin yhteydessä, jos haluan, ja olenkin. Jos sulhaseni, (joka on USA:n babtisti) haluaisi mennä omassa babtisti-kirkossaan naimisiin, minulla ei luterilaisena olisi sitä mitään vastaan, koska siinä ollaan joka tapauksessa Jumalan kasvojen edessä. Hän on samaa mieltä luterilaisessa kirkossa naimisiin menemisestä. Meille Jumala on tärkeämpi seurakuntalaisia, ja mielestämme Jumala on läsnä sama missä kirkossa naimisiin menemme.

Kirkko nyt sattuu vain olemaan paikka, joka on pyhitetty Jumalalle, oli se sitten mikä tahansa kirkko. Minä en tuomitse ketään, joka haluaa juhlansa kirkossa järjestää. Oli se sitten uskonnollisen vakaumuksensa tai juhlallisen tilan takia. Vanha sanonta: Suomi on vapaa maa - tulee mieleen. Kukin juhlikoon mielensä mukaan, paikan vaatimuksia kunnioittaen. Ehkäpä juhlat kirkossa herättävät maallisemmasakin ihmisessä ajatuksia siitä, mitä kristinusko heille merkitsee. Ja jos on täys pakana, tuskin sitä kirkossa haluaakaan naimisiin mennä.

Link to comment
Share on other sites

  • Replies 476
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Mä vähän ihmettelen sitä - riitaa haastamatta ja ihan aidosti vain ihmetellen - kun moni ei-uskovainen vetoaa kirkkohääkaipuussan perinteisiin. Olettaisin, että tällaiset ihmiset eivät kuitenkaan oikeastaan tunne kirkollisia perinteitä eivätkä käy kirkossa juuri koskaan, joten mistään mittavasta perinteestä ei oikeastaan omakohtaisesti olisi kyse. Onko tämä "perinne" siis yhteiskunnallista perua, oletus "kaikkihan näin tekevät" vai mistä vetoaminen perinteeseen kumpuaa?

Link to comment
Share on other sites

Mä kyllä ihmettelen, että miten tää asia herättää niin hirveesti ihmettelyä.   ;D

Meillä oli ihana pappi, joka oli myös perhetuttu ja tiesi hyvin, ettemme ole uskonnollisia. Siitä huolimatta juuri hän halusi vihkiä meidät ja julistaa meidät aviopariksi Jumalan silmien edessä. Musta se oli aivan ihana asia, vaikken itse Jumalaan uskokaan.

Mä en ymmärrä miksei saisi osallistua kirkollisiin tilaisuuksiin, vaikkei Jumalaan uskoisikaan. Mun mielestä se on vaan rakkautta, että kaikki mahtuu mukaan.

Link to comment
Share on other sites

Mä vähän ihmettelen sitä - riitaa haastamatta ja ihan aidosti vain ihmetellen - kun moni ei-uskovainen vetoaa kirkkohääkaipuussan perinteisiin. Olettaisin, että tällaiset ihmiset eivät kuitenkaan oikeastaan tunne kirkollisia perinteitä eivätkä käy kirkossa juuri koskaan, joten mistään mittavasta perinteestä ei oikeastaan omakohtaisesti olisi kyse. Onko tämä "perinne" siis yhteiskunnallista perua, oletus "kaikkihan näin tekevät" vai mistä vetoaminen perinteeseen kumpuaa?

Hm... Minä olen yksin näistä perinteiden kannattajista. Väitän tuntevani kirkollisia perinteitä jonkin verran oman osallistumiseni (koululaisena jumalanpalvelukset, konfirmaatio, useat kirkkohäät, kastajaiset kirkossa, lähes kymmenet hautajaiset), mutta myös opiskelujeni vuoksi. Kirkkohistoria on aina ollut mielestäni mielenkiintoista! Muistutukseksi kaikille, että esim. keskiajalla kirkko oli uskonnollinen, mutta myös esim. voimakas poliittinen vaikuttaja. Suomessakin kirkon historia kietoutuu mielenkiintoisella tavalla valtiovaltaan ja poliittisiin toimiin, mutta siinä sivussa myös ihmisten arkielämään hyvinkin moninaisesti. Perinteellä tarkoitankin enemmän juuri tätä pitkää historiaa, mikä suomalaisilla ja kirkolla yhdessä on.

Osin perinne tarkoittaa myös juuri sitä, että "kaikkihan näin tekevät".  Ei siinä mielestäni ole mitään pahaa. Itse menen kirkossa naimisiin juuri siksi, että "kaikkihan niin ovat tehneet yli tuhannen vuoden ajan täällä Suomessa". Kuten aiemminkin olen jo maininnut, niin tuleva vihkikirkkomme on yksi Suomen vanhimmista kivikirkoista, joten ei siellä tepastellessa voi välttyä vilunväristyksiltä, joita ikiaikainen tunnelma aiheuttaa. (Tämä siis minulla, historiafriikillä!  :))

Eipä näistä asioista todellakaan riidellä kannata, sillä Suomessa on todellakin vapaus mennä naimisiin halutessaan kirkossa, kartanossa tai vaikka kotipihalla! Sen verran kirkon puolesta puhun vielä (ja yhdyn edellisiin mielipiteisiin), että kirkko on todellakin juhlava ja rauhallinen juhlapaikka, missä varmasti osaavat käyttäytyä niin piltit kuin papparaisetkin. Ja vaikka ei Jumalaan uskokaan, niin aivan varmasti kirkossa istuessa tulee yhden jos toisenkin pohdittua elämää (ja alkavaa avioliittoa ja sen merkitystä) syvällisemminkin.

(Jahas, tästä aiheestahan voisi kirjoittaa ihan kirjan, sen verran tuntuu juttua tulevan.  ;D)

Link to comment
Share on other sites

Itse asiassa nykyään todella monet uskovaiset eroavat evankelisluterilaisesta kirkosta ja liittyvät herätysliikkeisiin, koska kokevat valtionkirkon maallistuneen liikaa. No, mikäpä siinä, jos te evankelisluterilaiset haluatte muokata kirkostanne elämys- ja tapahtumajärjestäjän, mutta monia uskovia sellainen toiminta loukkaa.  

Jos luterilaisen kirkon halutaan säilyvän toimivana ja elinvoimaisena, niin tällaisena maallistuneena, rahan ja hedonismin aikakautena on pakko keksiä kirkkoon muutakin toimintaa, kuin pelkät jumalanpalvelukset! Anteeksi nyt vaan, mutta pelkillä uskovaisilla ei kirkko pitkälle pötki! Eivätkä kauniit konsertit tai raamattuaiheiset näytelmät mielestäni tee kirkosta vielä elämyskeskusta, mutta toki elävöittävät kirkon toimintaa ja imagoa. Häätkin, olivat sitten uskovaisten tai ei-uskovaisten häät, ovat positiivinen tapahtuma niin kirkolle kuin sen henkilökunnalle. Morsiuspari kirkon portailla luo positiivisia mielikuvia ja on näin ollen myös hyvää "mainosta" kirkolle.  ;)

Ai niin, vielä yksi juttu unohtui... Kirkko on edelleen vaikuttamassa yhteiskuntaan ja kulttuuriin, mutta osin ympäröivä maailma vaikuttaa myös kirkkoon ja sen toimintaan. On elettävä ajassa ajan tavalla, jos mielii säilyä läpi vuosisatojen. Kirkko on muuttunut menneinä vuosisatoina ja tulee muuttumaan myös tulevaisuudessa. Nyt mennään maallisempaan suuntaan, ensi vuosisadalla kenties ihan jonnekin muualle.  :)

Link to comment
Share on other sites

No, en edelleenkään ymmärrä, miten uskonnollinen yhteisö voi pysyä elinvoimaisena, jos sen perustana oleva usko kolmiyhteiseen jumalaan, syntien anteeksiantamiseen ja ruumiin ylösnousemiseen peittyy tällaiseen "uskolla ei niin väliä, kunhan kaikilla on kivaa" -toimintaan. Miten luterilaiselle kirkolle käy, jos ja kun uskovat ovat sen jättäneet ja toiminnan tavoitteina ovat vain mahdollisimman suuret tulot ja yleisöt? Tällöinhän luterilainen kirkko muokkaantuu jäsentensä etua ajavaksi rekisteröidyksi yhdistykseksi tai järjestöksi, joka on rinnastettavissa mihin tahansa urheiluseuraan tai ammattiyhdistykseen. Uskonnollinen yhteisö se ei enää siinä vaiheessa olisi.

Itse olen buddhalais-agnostikko ja olen aikoinaan eronnut kirkosta, koska

a) en uskonut persoonalliseen jumalaan,

B) mielestäni luterilainen kirkko rikkoi rakkauden kaksoiskäskyä syrjiessään esimerkiksi naisia ja homoja,

c) en hyväksynyt lähetystyötä ja ihmisten käännyttämistä hyväntekeväisyyttä tekosyynä käyttäen ja

d) kirkon johtoa kiinnostivat enemmän kerätyt kirkollisverot kuin jäsenten maailmankatsomus, mikä vaikutti jonkinlaiselta nykyaikaiselta anekaupalta.

Erostani ja maailmankatsomuksestani huolimatta ymmärrän paljon paremmin uskovia kristittyjä kuin tapaluterilaisia.

Perinteisiin vetoaminen kirkkovihkimisen kohdalla on sinänsä hieman huvittavaa, että Suomessahan lapsi saa sen uskonnon (tai uskonnottomuuden), mikä hänen äidillään on. Lapsesta siis tehdään väkisin kirkon jäsen, jolloin hän myös koulussa joutuu osallistumaan tietyn uskonnon opetukseen ja perinteisiin. Itse olen sitä mieltä, ettei lasta voida automaattisesti liittää minkään uskontokunnan jäseneksi, vaan hänen on itse päätettävä asiasta ollessaan tarpeeksi kypsä tällaisten valintojen tekemiseen. Eihän vastasyntyneitä liitetä puolueidenkaan jäseniksi tai lapsille opeteta koulussa poliittista ideologiaa heidän vanhempiensa puoluejäsenyyksien perusteella! Harvemmin sitä myöskään kuulee, että häissä oli latotanssit ja porsas vartaassa, koska se kuuluu keskustalaisiin perinteisiin, tai että vihkiminen tapahtui huvipurren kannella, koska se kuuluu rkp:läisiin perinteisiin...

En voi mitään, jos joku tästä loukkaantuu, olen vain muodostanut tällaisen käsityksen vuosien aikana. Miettisitte hyvät ihmiset itseksenne edes sitä, kunnioitatteko vai halvennatteko toiminnallanne niitä, joille kirkko merkitsee muutakin kuin pakollisia paasauksia jumalasta ja kivoja puitteita perhejuhlille.

Link to comment
Share on other sites

Hohhoijaa... täytyy taas herätä ja kommentoida. Ai että luterilainen kirkko tapahtumanjärjestäjänä. Se nyt oli loukkaus suoraan päin naamaa. Että kiitos siitä.

Itse en elä kirkollista elämääni muinen kirkossakäyjien mukaan, vaan Jumalan mukaan. Hänen kanssaan voin olla päivittäin yhteydessä, jos haluan, ja olenkin. Jos sulhaseni, (joka on USA:n babtisti) haluaisi mennä omassa babtisti-kirkossaan naimisiin, minulla ei luterilaisena olisi sitä mitään vastaan, koska siinä ollaan joka tapauksessa Jumalan kasvojen edessä. Hän on samaa mieltä luterilaisessa kirkossa naimisiin menemisestä. Meille Jumala on tärkeämpi seurakuntalaisia, ja mielestämme Jumala on läsnä sama missä kirkossa naimisiin menemme.

Kirkko nyt sattuu vain olemaan paikka, joka on pyhitetty Jumalalle, oli se sitten mikä tahansa kirkko. Minä en tuomitse ketään, joka haluaa juhlansa kirkossa järjestää. Oli se sitten uskonnollisen vakaumuksensa tai juhlallisen tilan takia. Vanha sanonta: Suomi on vapaa maa - tulee mieleen. Kukin juhlikoon mielensä mukaan, paikan vaatimuksia kunnioittaen. Ehkäpä juhlat kirkossa herättävät maallisemmasakin ihmisessä ajatuksia siitä, mitä kristinusko heille merkitsee. Ja jos on täys pakana, tuskin sitä kirkossa haluaakaan naimisiin mennä.

Samoilla linjoilla olen MiaMarian kanssa. Itse en olisi voinut kuvitellakaan meneväni naimisiin maistraatissa, vaikka tiedänkin  Jumala olevan läsnä kaikkialla. Jumalan kasvojen edessä otan puolisokseni ihmisen ja sitoudun häneen. Puolisoni on minulle lahja Jumalalta ja koen tärkeänä, että avioliittoni siunataan Jumalan huoneessa.

Link to comment
Share on other sites

Meitä ei vihitä kirkossa, vaikka pappi meidät silti vihkii - luonnon keskellä. Mä en ole ikinä himoinnut kirkkohäitä, mieluummin jonkin pienen kappelin tai sitten ihan luonnon keskellä. Niin moni vihitään kirkossa, me halutaan jotain erilaista, siinäkin yksi syy. Luonto on meille molemmille tosi tärkeä ja vihkimispaikka on meille erityinen. En silti missään tapauksessa tyrmää kirkkohäitä, se ei vain ole meidän juttumme.

Link to comment
Share on other sites

  • 4 weeks later...
  • 2 weeks later...

Haluan kirkkovihkimisen, koska se edustaa minulle pyhää paikkaa, jossa sidotaan kahden ihmisen liitto Jumalan edessä. Jos en uskoisi Jumalaan, itselläni olisi vaikea kuvitella meneväni naimisiin kirkossa... jostain syystä ajattelen, että silloin vihkiminen olisi pelkkä "tapa" tai "perinne", jolloin siitä katoaa jotain olennaista.  

Link to comment
Share on other sites

Meille ei varmaan tule kirkkovihkimistä, sillä toinen puolisko ei kuulu kir´kkoon. Siunausta kirkossa ollaan harkittu, vaikka mies ei ole kauhean innostunut siitäkään. On vähän kummallista, että edes siunaaminen olisi minusta kiva, sillä en koe olevani mitenkään uskonnollinen. Kirkkoon liittyy minulla lähinnä sellainen tietty tunnelma.

Link to comment
Share on other sites

Kirkkohäät antaa sitä mahdin tuntua ainutkertaiseen tilanteeseen. Haluan tuntea sen jännityksen ja kouristuksen masun pohjassa, kun urut kajahtaa soimaan ja minä kävelen isäni käsipuolessa kohti alttaria. Ainut asia mikä "harmittaa" on se, että saatan itkeä koko tilaisuuden ajan. Mies ei olisi halunnut kirkkohäitä, vaan vihkimisen kotipihassa ja muutoinkin pienet häät. Mies jollain tapaa vastustaa kirkkoa (on kuitenkin kirkon jäsen) eikä halua olla valokeilassa - mutta päätti antaa minulle sellaiset häät kuin minä haluan. Minusta vain tuntuu, etten muualla kokisi sitä juhlallisuuden ja "vakavuuden" tuntua kuin kirkossa.

Link to comment
Share on other sites

Täytyy tunnustaa, että halusin alunperin vihkimisen juhlapaikalla, sillä en pidä kirkoista. Ne ovat niin kolkkoja ja muutenkin... mutta päädyimme sulhasen kanssa lopulta vihkimiseen Turussa sijaitsevassa taidekappelissa, sillä se on aivan omaa luokkaansa ja juhlapaikka on kivenheiton päässä siitä.

Link to comment
Share on other sites

  • 3 weeks later...

Me menemme kirkossa naimisiin, koska kunnioitamme perinteitä. Sitä paitsi kirkko on hieno miljöö mennä naimisiin, ja kaikki ne vihkikaavat, komea urkumusiikki jne. ovat juuri sitä, mitä vihkimistilaisuuteni haluankin. Avioliittoinstituutio on erittäin vanha, ja haluan mennä naimisiin perinteisellä tavalla. Kunnioitan perinteitä muutenkin aika paljon. Esim. lasta en aio tehdä ennen avioliittoa (esiaviollinen seksi onkin sitten toinen juttu  ;D).

Mielestäni siviilivihkimisessä ei ole samaa painoarvoa, kuin kirkkohäissä, kun naimisiin mennään "Jumalan kasvojen edessä ja näiden seurakuntalaisten läsnäollessa". En tarkoita, että mielestäni maistraatissa vihityt olisivat "vähemmän naimisissaolevia" kuin kirkossa vihityt, mutta omalla kohdallani maistraattivihkiminen tuntuisi jotenkin merkityksettömältä toimenpiteeltä.

Jumalaan ukomisesta en tiedä, on aika epävarma olo sen asian suhteen. Miehellä on sama tilanne. On niitä tilanteita, jolloin uskon ja toivon Jumalan olevan olemassa (esim. silloin kun olen menettänyt läheisen ihmisen). Luultavasti häissä tulee käymään niin, että kun pappi sanoo "Jumalan kasvojen edessä", niin kyllä minä uskon että kyllä se joku sieltä meitä katselee, ja me vannotaan ikuista rakkauta ja yhdessä pysymistä Hänen nähtensä.

Link to comment
Share on other sites

Mielestäni siviilivihkimisessä ei ole samaa painoarvoa, kuin kirkkohäissä, kun naimisiin mennään "Jumalan kasvojen edessä ja näiden seurakuntalaisten läsnäollessa", vaikken varsinaisesti uskis olekaan. En tarkoita, että mielestäni maistraatissa vihityt olisivat "vähemmän naimisissaolevia" kuin kirkossa vihityt, mutta omalla kohdallani maistraattivihkiminen tuntuisi jotenkin merkityksettömältä toimenpiteeltä.

Minusta taas kirkkovihkiminen tuntuisi merkityksettömältä toimenpiteeltä.  ;) Tuntuisi aivan samalta, kuin jos lupaisin vaikka joulupukin tai metsänkeijun kasvojen edessä rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä. En koe tarvetta uskoa satuolentoihin (kuten jumala) tai luvata niiden edessä mitään..

Link to comment
Share on other sites

  • 8 months later...

Halusin, että meidät vihkii mieluummin pappi kuin tuomari. Koen papin lämpimämmäksi kuin tuomarin. Vihkipaikaksi emme kuitenkaan perinteistä kirkkoa valinneet, sillä aivan kaikki uskon asiat eivät kulje käsikädessä luterilaisuuden kanssa. Uskon asiat on henkilökohtaisia monelle, siksi myös papin kanssa ollaan tarkkaan käyty läpi mitkä asiat ovat hyväksyttäviä seremoniassa...

Huumoripläjäys (toivottavasti kaikki huumorilla tämän ottavatkin) mies kommentoi: kyllä se nyt pappi minut vihkii, kun kerran niin paljon veroakin olen heille maksanut. Ja jos ei ilmaiseksi vihki, niin sitten loppuu verojen maksu... :rolleyes:

Muokattu: , käyttäjä: Snowdrop
Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...