Miksi (ihmeessä) haluat vihkimisen kirkossa?

[Demma]

Meillä on sellainen tilanne, että minä olen ortodoksi ja mies ei kuulu kirkkoon. Maistraatissa on siis "pakko" käydä. No, mutta itse hääjuhlassa tulee olemaan ortodoksinen avioliiton siunaus (jota ei tosin oikeasti ole olemassa). Isäni on pappi ja hän se suorittaa. Alunperin ajateltiin, että ortodoksi vihkiminen olisi kiva, mutta tuli sellaisia syitä sitä vastaa, että päätettiin toisin. Ekanakin, ortodoksi vihkiminen on niin erilainen ja pitkä, että tuleva mieheni ei olisi taatusti pystynyt pitämään pokkaansa koko toimituksen aikaa, koska ei usko siihen soopaan pätkääkään (niinkuin en minäkään usko, mutta olen tottunut kuvioihin ja arvosta ortodoksisuutta osana sukuhistoriaani). Toinen ehdoton ei oli hääpaikkakunnan ort. kirkko joka on niin susiruma ja kolkko, etten iki kuuna päivänä suostuisi siellä menemään naimisiin. Nyt on siis sovittu, että isäni siunaa meidät juhlapaikalla, säänsalliessa laiturilla, eli kompromissi on meidän ratkaisu. Kaava kehitellään varmaan iskän kanssa yhdessä sopivan mittaiseski ja sisällöltään sopivaksi! Kaikin puolin hyvä ratkaisu meidän kaikkien mielestä. Että näin meillä.

[TsN]

Me olemme molemmat uskonnollisia ja meille on päivänselvä asia, että haluamme kirkkohäät. Kuten Elena edellä mainitsi, ajatttelen samallailla kuin hän eli ajattelen, että solmimme Jumalan ja seurakunnan edessä Pyhän avioliiton ja näin Jumala siunaa liittomme elämämme loppuun saakka.

[MadameMaria]

.

Muokattu: October 6, 2023, käyttäjä: MadameMaria

[helena81]

meille ei tule kirkkohäitä, koska tää viiskytlukunen suomi ei naispareja kirkkoon ota. mutta vaikka ottaisikin, niin emme kirkon palveluita käyttäisi. emme kumpikaan kuulu kirkkoon, koska emme kumpikaan usko jumalaan. en voisi kuvitellakaan, että valitsisin kirkkovihkimisen vain sen takia, että mieleeni ei tullut mitään muuta vaihtoehtoa tai että kun se on se "oikea" ja "perinteinen" tapa mennä naimisiin.

Minusta on hieman erikoista, että ensimmäisenä syynä mainitset "tän viiskytlukusen Suomen, joka ei naispareja kirkkoon ota". Kyseessä lienee kirkon eikä mikään Suomen yleinen kanta. Ainakin minun mielestäni kirkolla on täysi oikeus kieltäytyä vihkimästä samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon. Jos et edes kuulu kirkkoon tai usko jumalaan, luulisin niiden jo sinänsä riittävän syyksi sille, ettet halua vihkimistä kirkossa ja tuskin kukaan näkee siinä mitään erikoista. Miksi silloin pitää mainita tämä, ettei kirkko "suostu ottamaan naispareja" vihittäväksi?

Suomen lainsäädäntö kieltää syrjimisen mm. sukupuolisen suuntautumisen perusteella. Homoparit ovat (ainakin periaatetasolla) täysin verrannollisia heteropareihin. Mun mielestä kirkolla on käsittämätön oikeus silti toimia lainvastaisesti eli toteuttaa tätä syrjintää. Minkään sortin uskonnonasiat ja normit eivät saa nousta Suomen lain yläpuolelle. Tätä ehkä haki takaa myös Tuu-tikki tolla 50-luku- viittauksellaan.

[Lenore]

Itse en mitenkään erityisesti ole "ulospäin-uskovainen", mutta silti omassa sisimmässäni olen aina ollut sitä (vaikkakin ehkä evluttilaiseksi uskonkin "väärin" kuten joskus olen saanut kuulla.). Haluan siunauksen (ja samassa myös vihkimisen) kirkossa ja koen kirkon olevan myös tunnelmallinen osa hääpäivää. En halua vierastaa sitä vain koska "se on niin perinteistä".

[MadameMaria]

.

Muokattu: October 6, 2023, käyttäjä: MadameMaria

[helena81]

Ja miksihän ei? Tuo on juurikin sitä syrjimistä, että "arvojen" varjolla kohdellaan ihmisiä epätasa-arvoisesti. Totta on, että Suomessa rekisteröity parisuhde ei täysin vastaa avioliittoa, mikä sekin sotii Suomen tasa-arvolakia vastaan. Ruotsissa ei tehdä eroa rekisteröidyn parisuhteen ja avioliiton välille. Olisko niin, että mitä sivistyneempi maa, sen tasa-arvoisempi lainsäädäntö? Ja sitäpaitsi vielä vähän aikaa sitten kirkko ei hyväksynyt avioeroa, kummastipa on mieli muuttunut... Että kyllä kirkkokin voi päivittää kantojaan asioihin. Ei riitä perusteeksi se, että "näin on aina ollut". Minä en tuomitse uskovaisia omien arvojeni perusteella, eikä uskovaiset tuomitse minua!

[goldfish]

En halua nostaa mitään sotaa aikaiseksi tässä asiassa, mutta siinä olen samaa mieltä MarieeMarian kanssa, että kirkko ei ehkä ole se paikka, missä samaa sukupuolta olevat "virallistaisi" parisuhteensa. Tiedän, että tää on arka aihe, enkä siis todellakaan aio syrjiä ketään täällä, mutta kirkolla on omat arvonsa, ja niitä sillä on mielestäni oikeus puolustaa. Sillä ei ole mitään tekemistä Suomen lain kanssa, eikä kyse ole syrjinnästä, vaan siitä, mitä Raamattu opettaa ja mihin kirkko perustaa omat arvonsa.

Älkää nyt pliis kivittäkö mua, mun puolesta myös samaa sukupuolta olevat voivat rekisteröidä suhteensä kyllä muualla, mutta mun mielestä kirkkoa ei voi siitä ruveta syyttämään, ettei se ala toimia arvojansa vastaan.

Avioero nyt ei itse asiassa ole edes mikään kovin uus juttu Suomessa...eikä siihen kirkon suostumusta tarvita tietääkseni? Korjatkaa jos olen väärässä, en oo ikinä itte eronnut ni en ole asiasta satavarma.

Kiitos ja anteeksi.

[m.crane]

[Lisäksi minua ihmetyttää se, miksi täällä monet tuntuvat, jos nyt ei halveksuvan, niin jotain sinne päin, niitä jotka valitsevat kirkkovihkimisen sen takia, että se tuntuu automaattisesti hyvältä ja omalta vaihtoehdolta esimerkiksi juuri perinteisyytensä takia. Miksi näitä valintoja täytyy niin kovasti puolustella? Jos jokin asia tuntuu oikealta, pitäisikö väkisinkin alkaa harkita jotain itselle täysin vierasta asiaa ihan vain kyseenalaistamisen ilosta?

Moni menee kirkossa naimisiin ihan vain siksi, koska "kirkkohäät ovat ainoat oikeat häät", viisveisaten siitä, uskooko vai ei. Kirkko on kuitenkin pyhä paikka, ja siellä jumalan kasvojen edessä vihittävillä soisi olevan jonkinlaista uskoa, eikä pelkästään halua prameisiin puitteisiin. On aika tekopyhää ottaa vastaan jumalan siunausta, jos koko puhe tuntuu yhdentekevältä ja itselle merkityksettömältä. Mun mielestä toisten uskontoja tulee kunnioittaa, eikä käyttää kirkkoa pelkkänä "juhlatilaisuuspaikkana".

Luulisin, että monelle tapauskovalle tärkeintä on se vihkimisen toteutuminen, ei niinkään se itse toimituksen uskonnollinen sisältö. Käsittämättömän moni luulee kirkkovihkimisen vastakohtana olevan maistraatti, ja se jos mikä on kapeakatseista. Olisiko vihkiminen juhlapaikalla "itselle täysin vieras asia", kun kuitenkin siinä se itse vihkiminen toteutuu? Mun mielestä asioita kannattaa ja pitääkin kyseenalaistaa, sehän osoittaa vain sitä, että pohtii ja ajattelee asioita oikeasti. Jos kaiken pähkäilyn jälkeen päätyy siihen, että kirkkovihkiminen on sisältönsä takia sitä mitä haluaa, niin ok. Sitä en vain käsitä, miten joku kehtaa mennä naimisiin kirkossa vain urkumusiikin ja komean rakennuksen takia.

[Tuu-tikki]

^ nimenomaan. eräältä tuttavaltani kun joku kysyi, että tuleeko heille pitkä vai lyhyt vihkikaava, niin tämä tuttava sanoi, että "no lyhyt! niin lyhyt kuin mahdollista! en todellakaan halua mitään jeesusteluita kuunnella.". ja saman tapaisia olen kuullut niin monen suusta, etten edes muista. että minkä takia sitten pitää ottaa se kirkko ja uskonnollinen vihkiminen jos ei kuitenkaan halua mitään uskonnollista siihen liittyvän?! typerää. todella typerää.

[tammikuu09]

[Lisäksi minua ihmetyttää se, miksi täällä monet tuntuvat, jos nyt ei halveksuvan, niin jotain sinne päin, niitä jotka valitsevat kirkkovihkimisen sen takia, että se tuntuu automaattisesti hyvältä ja omalta vaihtoehdolta esimerkiksi juuri perinteisyytensä takia. Miksi näitä valintoja täytyy niin kovasti puolustella? Jos jokin asia tuntuu oikealta, pitäisikö väkisinkin alkaa harkita jotain itselle täysin vierasta asiaa ihan vain kyseenalaistamisen ilosta?

Moni menee kirkossa naimisiin ihan vain siksi, koska "kirkkohäät ovat ainoat oikeat häät", viisveisaten siitä, uskooko vai ei. Kirkko on kuitenkin pyhä paikka, ja siellä jumalan kasvojen edessä vihittävillä soisi olevan jonkinlaista uskoa, eikä pelkästään halua prameisiin puitteisiin. On aika tekopyhää ottaa vastaan jumalan siunausta, jos koko puhe tuntuu yhdentekevältä ja itselle merkityksettömältä. Mun mielestä toisten uskontoja tulee kunnioittaa, eikä käyttää kirkkoa pelkkänä "juhlatilaisuuspaikkana".

Luulisin, että monelle tapauskovalle tärkeintä on se vihkimisen toteutuminen, ei niinkään se itse toimituksen uskonnollinen sisältö. Käsittämättömän moni luulee kirkkovihkimisen vastakohtana olevan maistraatti, ja se jos mikä on kapeakatseista. Olisiko vihkiminen juhlapaikalla "itselle täysin vieras asia", kun kuitenkin siinä se itse vihkiminen toteutuu? Mun mielestä asioita kannattaa ja pitääkin kyseenalaistaa, sehän osoittaa vain sitä, että pohtii ja ajattelee asioita oikeasti. Jos kaiken pähkäilyn jälkeen päätyy siihen, että kirkkovihkiminen on sisältönsä takia sitä mitä haluaa, niin ok. Sitä en vain käsitä, miten joku kehtaa mennä naimisiin kirkossa vain urkumusiikin ja komean rakennuksen takia.

Aamen! Eikä meille ainakaan ollut mitään "väkisin harkintaa" tai "ihan vain kyseenalaistamisen iloa" mennä naimisiin muualla kuin kirkossa: halusimme todellakin hienot ja perinteiset häät - mutta ilman jumalaa, johon emme usko ja jonka edessä olisi sen vuoksi ollut absurdia lupailla yhtään mitään, avioliiton solmimisesta puhumattakaan...

[MadameMaria]

.

Muokattu: October 6, 2023, käyttäjä: MadameMaria

[j_l]

Meille siviilivihkiminen oli itsestään selvä valinta, koska emme kummatkaan kuulu kirkkoon tai usko jumalaan. En ole oikeastaan koskaan edes haaveillut kirkkohäistä, ja muistan kuinka aikanaan ärsytti kun entisen poikaystävän äiti oli aivan varma, että liityn kuitenkin takaisin kirkkoon kun häät tulee ajankohtaiseksi... no, onneksi eivät tullet tämän exän kanssa koskaan

Mietittiin hieman vihkimistä hääpaikalla, mutta paikka ei oikein soveltuisi tällaiseen, enkä ainakaan itse koe sitä tärkeäksi. Olen sen tyyppinen ihminen että ajatus omien vihkivalojen lausumisesta tms. ahdistaa, joten haluaisin vihkikaavaksi vain sen lyhyen peruskaavan, ja sitä varten ei oikein tunnu järkevältä hankkia vihkijää juhlapaikalle kun saman asian voi hoitaa maistraatissa. Naimisiinmenolla on itselleni kyllä suuri merkitys ja rakastan tulevaa miestäni yli kaiken, mutta jollain tavalla koen itselleni hyvin epäluontevaksi ilmaista tunteitani puheilla tai runoilla tms. "romanttisella".

Nämä ovat siis vain minun tuntemuksiani, eikä mitään kannanottoja siihen miten muiden ihmisten tulisi mennä naimisiin

[Sahrami79]

^ OT., mutta ei me ainakaan vihkimisessä puhuta muuta kuin tahdon, vihkijä puhuu pitkät pätkät kyllä muuten, kaaso lausuu runon ja kuoro laulaa 3 biisiä. Eli ei mitään valoja tms. meilläkään, mutta ei myöskään mikään lyhyt kaava .

[goldfish]

^ nimenomaan. eräältä tuttavaltani kun joku kysyi, että tuleeko heille pitkä vai lyhyt vihkikaava, niin tämä tuttava sanoi, että "no lyhyt! niin lyhyt kuin mahdollista! en todellakaan halua mitään jeesusteluita kuunnella.". ja saman tapaisia olen kuullut niin monen suusta, etten edes muista. että minkä takia sitten pitää ottaa se kirkko ja uskonnollinen vihkiminen jos ei kuitenkaan halua mitään uskonnollista siihen liittyvän?! typerää. todella typerää.

Iso komps Tuu-Tikille!

[Guest Pohtija]

Omasta mielestäni näitä ei-uskonnollisia kirkkovihittäviä ruoskitaan aivan liikaa. Maailma muuttuu koko ajan ja symbolit, rituaalit ja rakennukset menettävät ja muuttavat merkityksiään jatkuvasti. Eihän kukaan syytä esimerkiksi juhannuskokon polttajia tekopyhiksi, vaikka nämä eivät tunnekaan sen pakanallista alkuperää

Kehityskulku on aina ollut sama: rituaalien merkitys muuttuu ajan kuluessa konkreettisesta (esim. ennen kokon polttajat uskoivat aivan tosissaan että se karkotti pahoja henkiä) symboliseksi ja lopulta unohtuu kokonaan tai muuttuu joksikin muuksi - kirkko esimerkiksi yritti omia juhannuksen itselleen muka Johannes kastajan syntymäjuhlana, eikä joulun sijoittuminen talvipäivänseisaukseen ole sattumaa...

Ihmiset ovat "väärinkäyttäneet" ja muokanneet uskonnollisia merkityksiä kautta aikojen, eikä kristinusko ole tässä suhteessa poikkeus. Jos moderni pakana päättää syystä tai toisesta valita kristillisen rituaalin avioitumisensa ulkoisiksi puitteiksi, hän vain tekee sitä samaa mitä ihmiset ovat aina tehneet. Sillä, että kristillisyys on yhä elävä ja vaikutusvaltainen uskomusjärjestelmä, ei ole merkitystä; vaikka entisajan pakanat eivät olekaan enää keskuudessamme nostamassa älämölöä heidän uskomustensa loukkaamisesta, periaate on sama.

Sitä paitsi kristinusko itse on ollut historian aikana varsin ahne omimaan itselleen vanhoja juhlapäiviä ja rituaaleja (em. juhannus esimerkiksi) ja mielellään rakentanut kirkkojaan pakanoiden pyhille paikoille, joten lienee vain kohtuullista että vuorovaikutusta tapahtuu toiseenkin suuntaan.

Summa summarum: elämme vapaassa maassa, jossa ei ajatuspoliisia tunneta, joten uskon taakseen jättäneet voivat vapaasti käyttää kristillistä symboliikkaa ja rituaaleja omiin tarkoituksiinsa, vaikka se tiukkapipoisimpia uskovia kismittääkin. Jos joku ei-uskova haluaa mennä naimisiin isossa talossa jossa on iso risti seinällä ja hassuun kaapuun pukeutunut tyyppi puhuu, ihan vaan koska se on niin kaunista tai perinteistä tai whatever, hänellä on siihen oikeus. Kirkollekin kyllä kelpaavat näiden "tapauskovien" verorahat, joten kuka kärsii?

[Guest lyssa]

^ Ymmärrän, mitä ajat takaa, mutta olen eri mieltä. Eihän uskonnottomien kirkkovihkimisissä ole kyse siitä, että seremonian alkuperäinen merkitys oli ohentunut tai muuttunut, vaan uskonnottomat ovat alttarilla seistessään hyvinkin tietoisia siitä, mistä rituaalissa on kyse ja sen ristiriidasta oman kannan kanssa. Kyse ei ole rakennuksen varaamisesta omiin tarkoituksiin ja oman seremonia pitopaikaksi, vaan siinä noudatetaan rituaalia yrittämättä muuttaa sitä tai antamatta sille uutta merkitystä.

Pää ei juuri nyt ole terävimmillään, saikohan tästä mitään tolkkua

[Guest pohtija]

^ Ymmärrän, mitä ajat takaa, mutta olen eri mieltä. Eihän uskonnottomien kirkkovihkimisissä ole kyse siitä, että seremonian alkuperäinen merkitys oli ohentunut tai muuttunut, vaan uskonnottomat ovat alttarilla seistessään hyvinkin tietoisia siitä, mistä rituaalissa on kyse ja sen ristiriidasta oman kannan kanssa. Kyse ei ole rakennuksen varaamisesta omiin tarkoituksiin ja oman seremonia pitopaikaksi, vaan siinä noudatetaan rituaalia yrittämättä muuttaa sitä tai antamatta sille uutta merkitystä.

Alkuperäisen merkityksen tunteminen ei ole mielestäni olennainen seikka. Tässä tulee mukaan myös tapakulttuuri ja perinteet: monilla voi olla hyvin voimakas tunneperäinen sitoutuminen kirkkovihkimiseen, halutaan avioitua samalla tavalla ja samassa paikassa kuin vaikkapa omat vanhemmat ja isovanhemmat. Toki rituaalin syvempi merkitys tunnetaan ja ulkoista kaavaa noudatetaan, mutta muutos tapahtuukin pään sisällä, suhtautumisessa ja asenteessa.

Ristiriita oman kannan tai vakaumuksen kanssa taas on jokaisen hekilökohtainen asia. Suurin osa ihmisistä sijoittuu ideologisesti sinne turvalliseen välimaastoon, kauas fundamentalistiuskovaisista tai dawkinsilaisista antiteisteistä. Kaikille uskonasiat ja muut metafyysiset pohdiskelut eivät ole elämän ja kuoleman asioita: monikaan ei häiden järjestelyiltä ehdi pähkäillä loputtomiin että onko sitä jumalaa vai ei... Tavallaan voisi myös ajatella kyseessä olevan myös eräänlainen Pascalin veto: kirkkovihkimisessä ei ole mitään menetettävää.

Mutta niin tai näin, modernissa vapaassa demokratiassa jokaisella on oikeus toteuttaa itseään ja elää niin kuin parhaaksi näkee lain sallimissa rajoissa. Jos joku haluaa tulla vihityksi kirkollisin seremonioin, hänellä on siihen täysi oikeus (semminkin kun sen itse verorahoillaan kustantaa). En ymmärrä miksi tämä teko (käytännössä yhden käytävänmitan käveleminen ja yhden sanan sanominen) loukkaisi ketään.

Jos taas loukkaantuminen lähtee siitä, ettei tämä "joku" usko oikealla tavalla tai kunnioita ajatuksissaan asianmukaisesti kirkon aatteita, ollaan jo aika lähellä ajatuspoliisia. Kuka meistä voi lähteä vaatimaan mitä toisen päässä pitäisi liikkua? Pitäisikö kaikilta kirkollisiin seremonioihin osallistuvilta ihmisiltä jotenkin testata uskovatko he todella jumalaan (ja vielä siihen oikeaan)? Aika jolloin väärät mielipiteet tai uskomukset veivät vankilaan tai jopa mestauslavalle ovat toivoakseni takanapäin. "Loukkaavuus" ei ole enää riittävä peruste toisen henkilökohtaisen vapauden rajoittamiselle.

Ja jos taas se on itse Jumala joka loukkaantuu moisesta tekopyhyydestä...no, hän tuskin tarvitsee meidän maan matosten apua syyllisten etsimisessä ja rankaisemisessa...

[enough]

^ samoilla linjoilla, mutta kumma kyllä yllättävän monet yrittävät sitä kirkollista vihkikaavaa muuttaa. Aina joku pari kyselee, että miten sais "vähemmän sitä jeesustelua" ja "eikö virren tilalla voisi olla vaikka iskelmä" tms. Jos haluaa kirkkovihkimisen ja maksaa kirkollisveroa niin hyvä niin. Oli syy mikä tahansa. Mutta kirkkovihkiminen on paketti, jonka voi joko ottaa tai jättää. Ei ole papin homma alkaa toimittaa kirkon tiloissa siviilivihkikaavan mukaisia vihkimisiä. Jumala ja Jeesus kuuluvat kirkkoon. Jos ei niistä halua kuulla, ovi löytynee.

[Guest pohtija]

^ Totta tuokin: ihmiset toki ovat vapaita haluamaan mitä vain, black metal-messusta opetettuun karhuun, mutta kuten yksilöillä, kirkollakin yhteisönä on oikeus kieltäytyä sopimattomana pitämistään pyynnöistä. Mutta se on vihittävien ja kirkon välinen asia, eikä ole keneltäkään muulta pois vaikka joku kanttori suostuisikin maallisempaa musiikkia soittamaan.

Toisaalta en näkisi täysin mahdottomana sellaista tilannetta, että joskus tulevaisuudessa kirkko verotulojen pienentyessä päättäisi ruveta vuokraamaan tilojaan siviilivihkimisiä varten. Sinänsä tällainen toiminta ei luullakseni olisi mitenkään kirkon aatteiden vastaista, järjestetäänhän kirkoissa konserttejakin ym. Toki jotain reunaehtoja olisi, mitään satanistisia menoja tuskin sallitasiin...

[maimai09]

miksi et mene kirkossa vihille?

Koska Suomen evankelis-luterilainen kirkko ei vastaa uskonnollisia käsityksiäni ja olisi mielestäni rienaavaa halventaa toisten uskontoa käyttämällä hyväkseen heidän seremonioitaan vaikka ne eivät merkitsisi itselle mitään.

Tästä olen ehdottoman samaa mieltä!! Itselleni uskonto on merkittävä asia ja ollut pienestä pitäen! Koen kuitenkin jotenkin "vääränä" että kirkkohäitä viettävät ihmiset, jotka joko eivät usko kristilliseen Jumalaan, tai ovat ratkaisevasti eri mieltä kirkon opeista ja periaatteista. Itselleni tulee myös mieleen tuo seremonioiden hyväksi käyttö.

Minun mielestäni häät kuuluvat kirkkoon, mutta koska on muitakin paikkoja jossa vihkiminen voidaan suorittaa, ei kirkkoon tulisi häitä mennä viettämään vain sen takia, että "siellä on kivan näköistä" tai että "no kun kaikki muutkin" ..

[meerip]

En ole mitenkään uskonnollinen ihminen, mutta koen sen että pyhässä paikassa (kirkossa) toimitus on tapahduttava...

Ja onhan se hienoa sit lähteä kirkosta hää-menopelillä kiertämään rundia ja antaa vieraiden odotella juhlapaikalla

[sinime]

Koska kirkossa vihkiminen tuntuu omalla kohdalla oikealle, jotenkin lämpimämmälle, kauniimmalle ja juhlavalle. Siviilivihkimen ei tunnu omalle jutulle, vaikka varmasti voi olla juhlava ja kaunis tilaisuus sekin. Kai olen myös jonkin verran hengellinen olento sitten.

[Sahrami79]

^ No suoraan sanottuna, mun on vaikeaa kuvitella kauniimpaa ja lämminhenkisempää vihkimistä kuin meidän siviilimenoin tapahtunut. Kun on itse suunnitellut siihen jokaisen osan ja voi allekirjoittaa täysin kaikki siellä puhutut asiat, niin mikä voisi olla enää hienompaa tai juhlavampaa?

[sinime]

^ Juu, uskon ihan täysin. Siksi siinä lukikin se "omalla kohdalla".