Miksi (ihmeessä) haluat vihkimisen kirkossa?

[kurahaalari]

Ja niin, kyllä siviilihäätkin voi olla isot. Meille tulee kunnon hääpuvut, ruokatarjoilut 100 hengelle ja vihkiminen juhlapaikalla (jos vaan saadaan vihkijä varmistettua), häämarssit, tanssit, bändit ja systeemit. Rahaa ei ole paljon käyttää, mutta innokkaita tekijöitä ja mielikuvitusta sitäkin enemmän. Se, että siviilihäitä perinteisesti pidetään vaatimattomina, vain innostaa mua suunnittelemaan kunnon juhlia. Toivottavasti kukaan meidän vieraista ei enää meidän häiden jälkeen ainakaan sano, että "ne oli VAAN semmoset siviilihäät..."

Toisaalta kirkkohäätkin voi olla pienet. Nythän Oulussa on ruvettu järjestämään näitä vihkihetkiä, missä parit saavat mennä naimisiin ilman ennakkovarauksia lyhyen kaavan mukaan ja juoda hääkahvit sakastissa jälkeenpäin ja siinä se. Hyvä vaihtoehto mun mielestä niille, jotka haluavat kirkkohäät mutta joita juhlallisuudet eivät miellytä.

[Ambrosine]

Kurahaalari^^

Meille kanssa tulossa oikeen kunnon siviilihäät, marsseineen, bändeineen yms yms. Vieraitakin tulossa ainakin sen sata. Järjestämistä ja suunnittelua tosiaan riittää

Lähinnä ärsyttää täälläkin foorumien erinäisissä keskusteluketjuissa pohdinta "voiko siviilivihkimisessä pussata?", voiko maistraattiin ottaa kimpun ja hienon puvun?" YMS. Kyllä voi!!!

[kurahaalari]

Ambrosine,

mielikuvat ja ennakkoasenteet taitaa olla aika tiukassa - itsellänikin joskus, myönnettäköön! Oishan se kieltämättä aika hassua, jos siviilivihkimisessä ei voisi pussata. Eihän se mikään luterilaisen kirkon omistama tapa sentään ole - suukottelu. Ja se suukkohan taitaa muutenkin olla vähän Ameriikasta tuotua hääperinnettä, ja jenkeissä aika harva kuitenkaan edes menee (luterilaisessa) kirkossa naimisiin.

[sadepäivä]

Emme mene naimisiin kirkossa, koska emme kuulu kirkkoon. Mieheni on agnostikko, minä ortodoksikemetiläinen. Vihkiminen maistraatissa parin kaverin läsnäollessa, sit kotona suuret (n. 120 vierasta) juhlat erikseen. Ajattelemme asian niin, että vihkiminen on se ikävä muodollisuus, ja häissä juhlitaan yhdessäoloamme, ei siviilisäädyn muuttumista. Aiomme kuitenkin pyytää temppeliltäni kemetiläisen avioitumissopimuksen allekirjoitettavaksi seremoniallisesti juhlassa, vähän jotain uskonnollista elementtiäkin kehiin.

[Susi]

...

Muokattu: October 13, 2010, käyttäjä: Susi

[Auringonkukka_]

Kirkossa ehdottomasti. Sekä minä että sulhaseni uskomme kummatkin, tosin omalla tavallamme. Käytännössä tämä uskonnollisuus näkyy omassa elämässämme aika paljon arvotasolla ja sellaisena uskona elämän sujuvuudesta ja asioiden kulusta. Hartaita uskovia emme ole, mutta uskovia kuitenkin. Haluamme tunnustaa rakkautemme papin edessä ja jotenkin kirkossa on sellainen vahva tunne aina, että se on todellakin pyhä paikka. Sellainen "paljas", jossa voin olla sellainen kuin olen ja samalla tuntea oloni turvalliseksi.

Lisäksi sitten molemmat pidämme useimpia kirkkoja jo noin rakennuksina kauniina ja etenkin sulhaseni on kiinnostunut arkkitehtuurista jne. Valitsemamme vihkikirkko on todella kaunis, joten erittäin mielellämme juhlistamme elämämme tärkeintä päivää myös ulkoisesti kauniilla puitteilla. Ja me olemme sitä mieltä, että kirkot siis itsessään ovat kauniita, eli esimerkiksi koristeluja ei tarvita.

[Cattleya]

Meidät vihitään kirkossa kahden todistajan läsnäollessa. Kumpikin halusimme vihkipaikaksi nimenomaan kirkon eikä esimerkiksi seurakuntasalia, vaikka muuten menemmekin naimisiin ilman suurempia juhlallisuuksia. Haluamme sanoa ne tärkeät sanat juuri siinä alttaritaulun alla, kaikuvassa kirkkosalissa.

[Inde]

Meidät vihitään kirkossa. Kirkko on pieni ja vanha puukirkko äitini lapsuudenmaisemissa. En ole koskaan haaveillut tai miettinyt häitä (ennen nykyistä elämäntilannetta siis), muuta kuin sen verran, että juuri tässä kyseisessä kirkossa haluan naimisiin. Kirkko on mielestäni kaunis. Ja minulle on tärkeää, että esim. Mummini, jota olin äitini kanssa saattohoitamassa koko ekan elinvuoteni on kirkon hautausmaalla viimeisessä leposijassaan ja on siten läsnä. Samoin kun iso kasa muita sukulaisia. Kyse on siis enemmän sellaisesta tunnepuolen jutusta. Mä vain haluan naimisiin sillä paikkakunnalla (vaikka sinne on matkaa molempien perheillä n.100-200km) ja siinä kirkossa

[suskiina]

Me mennään kirkossa naimisiin, kun se on halpaa! Ja ei sade kastele!

No ei vaisinkaan, tarkoitus olisi siviilivihkiytyä, joko juhlapaikalla tai jos vihkijää ei saada paikanpäälle, maistraatissa. Kirkkovihkiminen ei tule kuuloonkaan, sillä tuleva miehenikin erosi kirkosta toisena seurusteluvuotenamme Kaverin häissä oli kirkkovihkiminen, ja pitää sanoa, että se kirkollinen seremonia jeesusteluineen oli mauton.

[kaustinen]

Mietin itse pitkään kirkkohäitä, kun mies niitä halusi mutta itse vierastin ajatusta...

Mies on ei-uskova luterilainen, ja itse olen helluntalaisesta perheestä, mutta viime vuosina olen vähän jäänyt pois noista hellarikuvioista, vaikka uskonkin Jumalaan. Ihan lähivuosia lukuunottamatta helluntaiseurakunnan papeilla ei ole ollut vihkimisoikeutta, joten siviilivihkimiset ovat oikeastaan yhtä tuttuja kuin kirkollisetkin. Ev.lut.kirkko on melko vieras itselleni ja vierastan todella paljon toimitusten kaavamaisuutta. Ajatus kaavamaisesta vihkimisestä ja etenkin virsistä omissa häissä tuntui kauhealta!

Vaihtoehtoina kirkolliselle vihkimiselle olisi ollut maistraattivihkiminen tai maistraatti+jonkinmoinen siunaustilaisuus. Ensimmäinen tuntui karulta, ainakin oma kokemukseni maistraatin henkilökunnasta ei ole mitenkään positiivinen. Vaikka voihan tuon vihkimisen suorittaa muussakin ympäristössä, on aina mukavampaa kun on edes jotenkin tuttu henkilö vihkimässä. Siunaustilaisuus/helluntaiseurakunnan pastori vihkimässä ei myöskään tuntunut hyvältä vaihtoehdolta, mieheni ei olisi kokenut sitä omakseen eikä pastori olisi kuitenkaan ollut kuin minulle tuttu.

Päädyimme lopulta kirkkohäihin. Päätin että kammoni kaavamaisuuteen ja omat näkemyseroni eivät ole ylitsepääsemättömiä, vaan sisältö ratkaisee. Emme halunneet virsiä vaan kaverin lauluesityksen, ja tunnelmaa keventääksemme poistuimme Star Warsin sävelissä

Ratkaisu tuntui hyvältä, ja tykkään siitä että vihkimispaikkanamme on kirkko asuinpaikkakunnallamme. Nyt on entistä mukavampaa liikuskella samoilla suunnilla kun paikkaan liittyy hyviä muistoja (seurustelumme sai myös "virallisesti" alkunsa samaisen kirkon puistonpenkillä) Pappikaan ei onneksi ollut leipääntynyt tai täysin tuntematon; pyysimme miehen suvun perhetuttua vihkimään meidät ja kutsuttiin pappi myös juhliin kun oli niin mukava henkilö

[MadameMaria]

.

Muokattu: October 6, 2023, käyttäjä: MadameMaria

[juillet]

^ Niin siis niiiin paljon tyylikkäämpi

Ja mitä mitä apua, MM sulla on häät ihan just

[Aahva]

Meillä tuli kirkkohäät siitä huolimatta, että mies on ateisti. Hänen läheinen ystävänsä on pappi ja vihki meidät. Sillä oli miehelleni suuri merkitys. Itse uskon Jumalaan ja koen kirkon pyhäksi paikaksi, mutta en ole uskovainen perinteisessä mielessä. Uskoni on muuttunut elämänkokemuksien myötä ja on hyvin henkilökohtaista.

Sitten on tietenkin lisäbonuksena se, ett saa ne hienot puitteet, urut, musiikin, vihkikaavan ...

[satuavaan]

Mä oon aina sanonut että haluan mennä naimisiin jossain kartanossa tms - ulkohäät siis. Mutta nyt menemme kuitenkin naimisiin kirkossa. Okei, se on todella hieno ja arvostettu kirkko, joten ei sekään huono vaihtoehto ole. Syy miksi päädyimme kirkkoon on se, että menemme naimisiin juhannusaattona ja sillon on hankala saada sellaisia puitteita joista olen haaveillut. Kartano kiinni, juhlapalvelut lomalla jne. Kylämme seurojentalon saamme vuokrata, mutta sinne en todellakaan halua vihkitilaisuutta! Toinen asia joka mietitytti oli Suomen sää, jos sataa kaatamalla vettä niin mitä sitten? Ei viitsitä ottaa riskiä vaan menemme kirkossa naimisiin

[Guest hupa]

Kirkkohäät. Pari sivua aiemmin nimimerkki pohtija mainitsikin jo Pascalin vedon eli toiselta nimeltään pelurin jumalatodistuksen. Kirkkovihkimisessä tulee maistraattiin nähden bonuksena Jumalan siunaus, joka ehkä on jotakin tai sitten vain sanoja. Jälkimmäisessäkään tapauksessa vahinkoa ei ole tapahtunut, koska puhettahan maailmaan mahtuu aina.

Haluan kristillisen vihkimisen, koska _toivon_, että Jumala on ja siunaa yhteiselomme. Jos ei ole, no harm done.

Siinä olen kuitenkin tiukkana (ja samasta asiasta ärsyyntyneitä on ollut muitakin), että kirkossa kirkon säännöillä. Onhan se nyt ihan hiton epäkohteliasta mennä kirkkoon vaatimaan, että Jeesuksesta ette sitten puhu. Jännä, että tässä ketjussa ei muistaakseni ole nähty vielä ketään, joka olisi puolustanut omia vaatimuksiaan kirkkovihkimisestä, jossa ei saa puhua Jumalasta. Veikkaavat ehkä itsekin, että häviö väittelyssä olisi melko väistämätön.

[UnenNukkuja]

Minulle on kirkossa tärkeää kokea elämän kolme vaihetta: syntymä (kaste), avioliitto ja kuolema (hautajaiset). Sinänsä en ole enempää kirkollisissa tilaisuuksissa viihtyvä, mutta nuo ovat minulle ja läheisilleni tärkeät liittää kirkkoon.

[Satu81]

Kirkkohäät, sen verran olen uskovainen. Kuten joku aikasemmin kirjoitti, kuuluu kaste, häät ja hautajaiset kirkkoon.

[miguli]

Mikäs sen juhlavampaa kuin astella alttaria urkujen pauhatessa suuressa kivikirkossa? Mulle oli itsestään selvää, että häät pidetään kirkossa. Jos ne olis ulkona esim rannalla, sais hääpäivään saakka jännittää sataako. Ja meidän tuurilla varmasti satais.

[marabello89]

Perus tapakristittyjä ollaan. Lähinnä ehkä perinteiden takia halutaan kirkkohäät, ja siksi, että kaunis kirkko on tilana todella juhlava ja upea siihen tarkoitukseen. Ja kyllä se kirkkovihkimisen sisältökin muhun vetoaa, esim. vihkivalat juuri sellaisna tuntuvat kaikkein parhailta, ehkä siksi kun ne ovat tutuimmat. Vaikka en ihan varma Jumalan olemassaolosta olekaan, niin kyllä se tuntuu ihan hyvältä että jos sellainen on, hän siunaisi meidän liittomme.

[Nicky]

No ehottomasti !

[Miiuska123]

Meillä ei tule muu kuuloonkaan, kuin kirkkohäät. Itse uskon jumalaan ja haluan meidät vihittävän kirkossa. Mieheni tosin ei usko milläänlailla ja aikoo erota kirkosta, kun naimisiin on menty. Hän on kunnioittanut sitä, että haluan kirkkohäät ja että hän kuuluu vihittäessä kirkkoon. Asiasta on keskusteltu ja tällaiseen päätökseen tultu

[_sinna_]

Meillä ei tule muu kuuloonkaan, kuin kirkkohäät. Itse uskon jumalaan ja haluan meidät vihittävän kirkossa. Mieheni tosin ei usko milläänlailla ja aikoo erota kirkosta, kun naimisiin on menty. Hän on kunnioittanut sitä, että haluan kirkkohäät ja että hän kuuluu vihittäessä kirkkoon. Asiasta on keskusteltu ja tällaiseen päätökseen tultu

Meillä on aivan sama tilanne, eli mies suostuu kirkkohäihin minun takia mutta aikoo erota sitten häiden jälkeen. Onhan se hänestä outoa, että kirkossa puhutaan jumalasta ja jeesuksesta, vaikka hän ei niihin usko tippaakaan. En minäkään vahvasti usko mutta perinteitä kunnioittaen olen aina kirkkohäät halunnut. Olen muutenkin vanhanaikainen tällaisissa jutuissa

[Guest RadiO]

Meille tulee kirkkohäät koska kirkko on ihanan idyllinen ja lähellä juhlapaikkaa.

Maistaatissa vihkiminen tuntuu kolkolta, eikä olisi sopinut mitenkän meidän suunnitelmiin. Juhlapaikalla vihkiminen vaatisi taas enemmän suunnittelua. Kirkko on siis luonnollisin, vaivattomin ja vielä kaunein paikka vihkimiselle. U

Urkumusiikkia meille ei tule ollenkaan ja jos saisi valita niin "jeesustelut" pidettäisiin minimissä.. Mutta koska olemme papin valinneet tilaisuuteemme, en menisi häneltä pyytämään ettei puhuisi uskonnollisista asioista.

Kirkko on paikkana tärkeä suurille juhlille: kasteelle, vihkimiselle ja hautajaisille.

[Guest Egenc]

Meille tulee kirkkohäät koska molemmat olemme kristittyjä ja uskomme jumalaan vaikkemme sitä arkielämässä korostakaan, mutta usko on jokaisen oma asia ja jokainen hoitaa uskoaan omalla tavallaan riippumatta siitä mihin uskoo.

[Mikaste]

Meille tulee kirkkohäät koska molemmat olemme kristittyjä ja uskomme jumalaan vaikkemme sitä arkielämässä korostakaan, mutta usko on jokaisen oma asia ja jokainen hoitaa uskoaan omalla tavallaan riippumatta siitä mihin uskoo.

Meillä myös näin. Muuta kuin kirkkovihmistä ei edes harkittu.

Lisäys..hihii...ekaa kertaa myös tuo lainaus onnistu

Muokattu: October 10, 2010, käyttäjä: Onnellinen2012