Guest iota

Kamalin häälahja

597 posts in this topic

Me emme tulleet ennen häitä ajatelleeksi lahjalistaa lainkaan ja vieraat sitten ostelivat mitä ostelivat. Mitään järkyttävän hirvittävää emme saaneet, mutta hopeiset kakkulapiot sun muut eivät ihan ole omia suosikkejani. Anopille kerroin kyllä, mitä astia- ja aterinsarjaa meillä on että voivat niihin laittaa lisäosia - ja kuinkas kävikään - yksi porukka oli ostanut setin, jossa lusikoita ym oli neljät(!) kappaleet - eri sarjaa kuin meillä ennestään, olisivat sitten edes ostaneet sen puoli tusinaa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kauhulla odotan jo, mitä tuleva anoppini keksii kehittää meille häälahjaksi. Hän kun harrastaa posliininmaalausta, ja nyt jo on kaapit täynnä hänen "loihtimiaan" kippoja ja kuppeja, jotka eivät alkuunkaan vastaan mun simppeliä makua

Saimme tuparilahjaksi hänen maalaamansa kahvikuppiastiaston, joka saman tein työnnettiin kaapin perukoille ja siellä on pysynyt. Nyt pelkään, että seuraavaksi on odotettavissa samasta sarjasta täydellinen ruoka-astiasto...

Share this post


Link to post
Share on other sites
(en haluaisi loukata ketään, tai snobbailla, kuten ajattelin sukuni asian käsittävän), kunnes tässä menneenä kesänä saimme kutsun häihin, joissa kutsuun ei ollut merkitty koko lahjalistasta mitään (=kädet jäivät vapaiksi heille, joka halusivat itse ideoida lahjan) mutta kun soitin ilmoittautuakseni häihin ja tiedustelin, mahtaako listaa olla olemassa, minut ohjattiin kahden liikkeen kotisivuille, joiden valikoimasta morsiuspari oli koonnut lahjalistat. Näin asia hoitui mielestäni erittäin korrektisti: ei "vaateita", vaan tyylikkäästi hoidettu mahdollisuus muistaa paria kummalla tavalla hyvänsä.

Olen ihan samaa miettinyt kuin Silja. Lahjalista saattaa vaikuttaa snobbailulta ja "määräilyltä" joidenkin silmissä. Itsekin jotenkin vierastan ajatusta lahjalistasta kutsussa ilmoitettuna.Tulee  vähän sellainen olo, että siksikö niitä vieraita kutsutaan; eihän juhla ole pek´lkästään hääparia varten vaan koko sukua ja ystäviä varten myöskin. Luulen että meillä tehdään juuri noin kuin teilläkin(?) ja lahjalista löytyy siinä tapauksessa jos sitä kysellään.  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä koriste-esineet kannattaa jättää ostamatta, jollei todella tiedä jotain keräilyharrastusta tms. toivetta.

Pahinta olisi varmaan saada joku kristallieläinsarja, posliinipaimenpatsas, mauton taulu tai vanhanaikainen ruma päiväpeite. Tai sitten jotain joidenkin mielestä ilmeisesti hellyttäviä lässyn-lässyn-puputauluja, possumukeja, muumeja... yäks

Mutta käyttöesineetkin voi olla ihan karseita... kaverini sai liinavaatteita, hirveitä karheapintaisia myrkynvaaleanvihreitä. Kaikki samaa yksiväristä kangasta, kuin sairaalan vuodevaatteet. Ja niitä oli paljon. Sama tyttö sai myös hirveät Dame Edna- henkiset isot kultakorvakorut. Serkkuni sai kahviastiaston jota oli toivonut - mummotyylisen pinkki-valko-kultaisen, täysin käyttökelvottoman kun oli halunnut Arabiaa.

Sokeria pohjalla ovat ehkä kuitenkin huumorilahjat. Sellaiset, jotka ovat hauskoja antajan mielestä, tai sitten niitä standardijuttuja tyyliin puutaulu, jossa lukee jotain ihme talon isännän oikeuksia. Tuttu sai sellaisen kävelykepin, jossa on viinapullo ja soittokello varressa. Ei tajunnut juttua ollenkaan... samaan sarjaan menevät teinihenkiset pikkutuhmat hih-hih-seksilahjat  

Joo, täytyy varmaan lista laittaa (vaikka vähän kummalliselta tuntuukin...). Omat sukulaiseni ovat niin junttia porukkaa, etteivät osaa sellaista itse tiedustella. Oma isäni esimerkiksi paheksui viimeksi sukuhäihin mennessämme tällaista "kerjäämistä", mutta sepä nyt onkin sellainen kärtty-ukko  

Share this post


Link to post
Share on other sites

USA:ssa on hyvin yleinen tapa liittää kutsukirjekuoreen mukaan pieni lappunen (vastauskirjeen, ajo-ohjeiden jne. kanssa), jossa kerrotaan hääparin rekisteröineen lahjalistan siihen ja siihen liikkeeseen (useimmiten 2-3 eri liikettä - eri hintaluokkien tuotteita). Netistä voi sitten katsella hääparin lahjalistaa kyseisten liikkeiden nettisivuilla ja hankkia jotain hääparia miellyttävää heille lahjaksi. Olen ollut vieraana muutamissa jenkkihäissä ja oli tosi kätevää voida ostaa jotain, josta tiesi hääparin varmasti pitävän. Olihan se aikaakin säästävää, kun ei tarvinnut yrittää keksiä mistä hääpari varmasti pitäisi.

....varsinkin, kun itse sai lahjaksi pari outoa koriste-esinetta, jotka ei vieläkään ole löytäneet paikkaansa muualta kuin komeron hyllyltä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mieleeni ei juuri nyt tule yhtään kamalaa häälahjaa. Toiset lahjat olivat käyttökelpoisempia tai mieluisempia kuin toiset.

Meillä oli äideille annettu lista, josta he antoivat vinkkejä vieraille, lähinnä astioiden suhteen. Ja hyvinhän nuo suvut toisistaan tietämättä ostivat toivomaamme sarjaa (ja vähän muutakin).

Toisaalta parhaiten muistuvat mieleen sellaiset lahjat, joita ei edes osattu toivoa. Hyllyssämme koreilevat edelleen ihana suola+pippuri+kastike-setti, seinillä muutamia tauluja, pihalla puutarhatuolit ja grilli, joita olemme saaneet häälahjaksi, ja aina kun katson näitä lahjoja, tulee niiden antavat mieleeni. Itse pidin kyllä hopeisista lusikoista ja kakkuottimista, en tosin heti silloin, mutta nyt vanhempana ne on ollut kiva ottaa käyttöön juhla-aikoina.

Sanotaanhan, ettei ole lahjahevosen suuhun katsomista...

Napu, joka ei saanut sitä hevosta lahjaksi...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me saatiin pääpiirteittäin oikein mukavia lahjoja, mutta ajatus seuraavien takana hieman ihmetytti:

a) Teemukisetti (4 mukia, peltitarjotin, teetä ja hunajaa), jossa mukeissa antajien kotikylän slogan (johon siis hääparilla siteitä korkeintaan 2 asteikolla 0-100). Kaiken kukkuraksi ne ovat juuri sen tyylisiä, että "kuuluvat" kesämökille, jota meillä ei tod. ole. Ajattelivatko meitä vai oliko "helppo" lahja?

B) Lasiset munakupit mallia Anttilan käyttötavarahylly. Vaikka onkin joku ei-niin-läheinen kutsuttu, niin mun mielestä tuossa lahjassa ei välity minkäänlaista ideaa, saati sitten, että olisi ajatellut paria lahjaa miettiessään.  Etenkin kun yhteistalous on ollut pystyssä kuusi vuotta ennen häitä -eiköhän munakupit löydy, jos niille on tarvetta?

En halua tällä mitenkään vaikuttaa nokkavalta, kunhan nyt kommentoin, kun aihe kerran on olemassa (pakollinen anti-provolauseke).

Läheinen miespuolinen ystäväni antoi hienon design-kaulimen, joka edelleenkin lämmittää mieltäni (ei sillä, etteikö meillä kaulimia olisi). Mielestäni yhdisti kuitenkin hauskuuden, käytettävyyden ja kauneudenkin vielä -ei hassummin vannoutuneelta poikamieheltä!

Kerronpa tässä nyt samalla, että kun aikoinamme muutimme yhteiseen kotiin, mieheni oli hieman ihmeissään, kun äitini ja isoäitini olivat koonneet minulle kohtuulliset kapiot (pyyhkeitä, lakanoita, perusastioita yms). Näihin sisältyi tietenkin myös puinen kaulin. Mies sitä tavaramäärää ihmetellessään otti sitten sen kaulimen käteensä (joka oli pakattu muoviin ja päässä oli sellainen pahviläpyskä, josta se kaupassa ripustetaan hyllyyn) ja kirjoitti siihen pahviosaan 'KODINTURVAVÄLINE'... siis että minä käyttäisin häneen tarpeen tullen... taitavat pitää minua aikamoisena Justiinana. Nooh, onneksi niitä kumpaakin on käytetty vain leivontaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on töissä sellainen lintu...voi että se on kamalaa, kun se marssi jää aina päähän soimaan. Toisaalta, mieluummin se, kuin sellainen kamala ostoskanavakala, jonka pää heiluu sellaiselta puutaustalta ja sen nimi on joku Billy Bob tms. (meillä on töissä sellainenkin -kertoo kai jotain ihmisten huumorintajusta, mitähä?)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuli mieleen muiden saamista kauhulahjoista...

Tasan kaksi vuotta sitten olin erittäin hyvän (ei-suomalainen, jospa se vaikka selittäisi voimakkaan reaktionsa)ystävättäreni häissä.

Pari sai toinen toistaan upeampia (ja erittäin arvokkaita) lahjoja. Joukossa muuten erityisesti toivottua ja erittäin arvostettua Hackmannia (kutakuinkin KAIKKI Tools-kattilat ja aterimet sun muut) ja Marimekkoa.

Muutenkin pääosin lahjat liittyivät eurooppalaiseen designiin (morsiamen äiti muotoilija, morsiamen sisko arkkitehti, suvussa ja tuttavapiirissä paljon porukkaa alalta...) tai erittäin taidokkaaseen käsityöhön (saivat esimerkiksi UPEAN käsintehdyn massiivipuusängyn).

Noh... lahjojen joukossa oli sitten yksi parivuoteen päiväpeite koristetyynyineen. Materiaali oli joku hämärä karsea tekokuitu (morsian on luonnonmateriaalifriikki) ja väri/kuvio joku vaikeaselkoinen vihertävä ja sinertävä sumuinen kukkavainen sotku. Kieltämättä aika kökkö systeemi kaiken kaikkiaan ja vaikka itse olisin todennäköisesti vienyt koko laitoksen appivanhempieni mökille, en luultavasti olisi repinyt siitä pultit samalla tavoin kuin morsian teki!

Laitetaanpa se nyt väsymyksen ja jännityksen ja vaikka minkä morsiankuvion piikkiin... Joka tapauksessa ystäväni jaksoi karjua muutamaan otteseen kolmen päivän ajan naama punasena  

a) lahjan mauttomuudesta

B) lahjan halpuudesta (olivat lahjoneet ko. lahjoittajapariskunnan edellisvuotisissa häissä jollain tajuttoman kalliilla ja hienolla lahjalla...)

c) pariskunnan röyhkeydestä antaa moista lahjaa...

Noh... kyseessä on muuten todella ainutlaatuinen ihminen ja hänen miehensä on myös kertakaikkisen upea henkilö, mutta kieltämättä nolostuin heidän puolestaan moisesta reaktiosta... Yritin heittää asian naurun puolelle, mutta ko. maassa häät ovat "vakava asia"...

Siis nämä ökkömielipiteet säästettiin vain lähimmille tuttaville ja ystäville... itse jouduin todistamaan sen kolmeen kertaan henkilökohtaisesti, mutta asiaahan vatvotaan varmaan edelleenkin joillakin foorumeilla...

Share this post


Link to post
Share on other sites
en tiedä onko tämä ihan kamala lahja, mutta olin jokunen aika sitten häissä jossa pari sai lahjaksi nelihenkiseltä perheeltä kaksi lasten koristehenkaria. Siis sellaisia ihme mallisiakin, kapeita ja monivärisiä. Hullu sinänsä kun tältä perheeltä oli siis vain nämä kaksi henkaria eikä hääparilla ole edes lapsia eikä aikomustakaan kuulemma hankkia.

Törmäsin tässä yksi päivä kodin anttilassa näihin samoihin henkareihin ja hintaakin oli ruhtinaaliset 5e/kpl.

Eihän lahjan hintaan saa tuijotella, mutta pisti mietityttämään, että oliko tämä henkarilahja jonkinmoinen protesti hääparille tai jotain ???

Tästä tuli mieleen ensimmäiset hääni. Isäni veli eli samalla myös kummini ei nimittäin ostanut yhtään mitään meille häälahjaksi! Pelkän kortin kehtasivat laittaa lahjapöydälle! Mietittiin sitten, että olikohan jonkinlainen protesti, kun mummoni oli samana vuonna kuollut (siis isäni äiti) ja mä sitten olin saanut perinnöksi mm. hänen imurinsa ja pesukoneensa yms. (siis jaettiin tarvitsevien kesken). Setäni ilmeisesti oli siitä harmissaan, kun ei hänen tyttärensä saaneet mitään.. No, kyllä sitä imuria heillekin tarjottiin, mutta kun eivät huolineet! Ja me silloin tarvittiin, kun oltiin uuteen asuntoon muuttamassa. Mutta, että tämän takia eivät sitten ostaneet MINKÄÄNLAISTA lahjaa! Ajattelivat ilmeisesti, että saatiin jo perintöä niin paljon.. Että protesti"lahjahan" se tämäkin, kun jättää kokonaan ostamatta.. En kyllä ymmärrä miten kehtasivatkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kammolahjojen kärkipäässä on Kaj Stenvallin ankkataulut ja muu ankkarihkama, ehdottomasti! Kivoja ehkä postikortteina, mutta eipä juuri muuten...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jännä lukea...

Meille olisi enemmänkin kuin tervetulleita Paratiisi-sarjan esineet (joista joku ei tykännyt ei sitten yhtään) ja samoin Staenvallin Ankka-taulut toivottaisimme tervetulleiksi..

Toisaalta tällä hetkellä meillä jo on Teema sarjaa ja kartiolaseja ja vernan tarjoiluastioita ja ruokaliluvälineitä riittämiin.

Ajattelimme tehdä lahjalistan, jossa astioista lukee väri ja valmistaja. koriste-esineistä valmistaja ja käyttöesineistä (kattilat jne) valmistaja ja malli.

ja jos vaan kehtaamme, tulee jokaiselle listalle maininta: hääpari toivoo ettei heitä muistettaisi hopeaesineillä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on siis häät vielä pitämättä (ensi kesänä) mutta pelkään jo nyt mitä tuleman pitää. Siskojeni häät läpikäyneenä tiedän, että odotettavissa on sukulaisten taholta Aarikan puukoristeita, pitsiliinoja, kamalia tauluja, kukkakoristeltuja itsemaalattuja maljakoita jne. Ja itse kun kuulun, kuten joku aiemmin totesi, myös ennemminkin Alessi-ihmisiin  

Ja lahjalista oli siskoillanikin...Saa nähdä mitä tuleman pitää...

No toisaalta olen sitä tyyppiä, joka a) ei laita esille kamalia esineitä B) ei säilytä niitä kaapeissansa.

Esimerkiksi viime kesänä ansaitsin Hietsun kirpparilla sievoisen summan myymällä aiempia ei- mieluisia joululahjoja yms.

Jonkun mielestä voi kuulostaa julmalta, mutta ajattelen asian niin, että on parempi, että tavarat menevät jonkun sellaisen käyttöön, joka pitää niistä ja tarvitsee niitä, kuin että ne keräisivät pölyä (nytkin jo ahtaissa) kaapeissamme. Eli kierrätys kunniaan! Myös häälahjojen kanssa!  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kauhean kamalista häälahjoista ei ole muistikuvia, mutta saimme kihlajaislahjaksi sulhoni tädiltä pienen koriste-esineen, jossa on kaksi kullanväristä sydäntä rinnakkain. Sydämien keskellä on "kristallipallot" ja takana imukuppi. Tällä hetkellä tuo kauhistus roikkuu eteisen peilissä.

Samainen täti lahjoittelee Chippendale kakkulapioita muille sukulaisille... Saas nähdä, mitä saadaan häälahjaksi  

Share this post


Link to post
Share on other sites
Esimerkiksi viime kesänä ansaitsin Hietsun kirpparilla sievoisen summan myymällä aiempia ei- mieluisia joululahjoja yms.

Jonkun mielestä voi kuulostaa julmalta, mutta ajattelen asian niin, että on parempi, että tavarat menevät jonkun sellaisen käyttöön, joka pitää niistä ja tarvitsee niitä, kuin että ne keräisivät pölyä (nytkin jo ahtaissa) kaapeissamme. Eli kierrätys kunniaan! Myös häälahjojen kanssa!

Olen kanssasi ihan samaa mieltä kierrättämisestä. Minusta ei ole mitään järkeä säilytellä kaappien kätköissä tavaroita, joita ei tule koskaan käyttämään. Meilläkään ei ole tilaa turhalle tavaralle, joten tarpeettomat jutut - olivat lahjoja tai eivät - joutavat kirpputorille.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuulin kun kollega kertoi että hän aina häihin ostaa hääparille saman lahjan, lasisen linnun, arvo jotain 100 euroa..Mä kuolisin jos saisin sellaisen.  

Laitanko lahjalistan lisäksi vielä muistuksen: "jos et halua ostaa lahjalistalta mitään, voit antaa rahaa tai et mitään.."

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niin kuin täällä on jo monesti todettu, makuja on monenlaisia. Itse hyppisin riemusta kaiken "lehmäkrääsän" suhteen.

Kihlajaislahjoista parhaat olivatkin kummitätini maalaamat posliinilehmät (tiesi tästä meidän friikkiydestämme) Oli tosin sanonut äidilleni, että jos eivät ole sopivat niin äiti voisi kolauttaa ne johonkin pöydänkulmaan. Mutta tykättiin hurjasti! Ja kaverilta sain ex tempore lahjana lentävän lehmän... se pörrää nyt keittiön katossa.

Sen sijaan meillä ihmetellään ihmisten intoa ostaa lahjaksi pyyhkeitä (meillä kun on jo niitä kaappi pullollaan). Ovat kyllä olleet ihan neutraaleja väreiltään ja malliltaan, mutta kun niitä vaan nyt on jo ennestään tarpeettoman paljon. Saa nähdä kuinka monta settiä saadaan häälahjaksi

Share this post


Link to post
Share on other sites

Totta, kirpparit kunniaan! Jo tästäkin keskustelusta näkee, miten toisen maailman hirvein lahja on toisen paras - itse ottaisin todella mielelläni paratiisi-sarjan astioita, sen sijaan samaan mieltä olen niistä posliinisista koriste-esineistä...ja jos ei jaksa itse mennä kirpparille myymään voi lahjoittaa kauheudet jonkun hyvän asian hyväksi, esim. Helsingin Eläinsuojeluyhdistyksen kirpparille. Tulee hyvä mieli kun lahja ei kuitenkaan mene hukkaan eikä vie tilaa kaapin perällä

Share this post


Link to post
Share on other sites

minä olen myös suhteellisen tarkka siitä mitä esille laitan ja koska sulhanen taas huolii sukulaisten lahjoittamat kammo-jutut niin hänen omassa työhuoneessaan on mm. lappalaisnukke muovirasiassa,  kanarian tuliaisina saatu koriste-esine jossa on kasaan liimattu simpukankuoria ja muovikorallia sekä kaiken päällä muovinen delfiini sekä itsetehty paperienkeli  joita on joka paikassa ja joita (kuten muutakaan enkelikrääsää) en voi sietää.

tästä viisastuneena aion tehdä tarkan lahjalistan jossa on a)liikkeet B) lahjat ja lisäksi toivomus kyseenalaisten sisustusesineiden (ym) välttämisestä.

vetäkööt herneet nenään, se ei ole minun ongelma.

miksi ette möisi samantien joutavia paratiisi (ym) astioita niitä haluaville naikkareille, kun tässäkin keskustelussa on "halukkaita" tullut vastaan.

"kirppariketjuun" vaan suoraan joutavat häälahjat!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tässäpä ois lista mitä oon nähnyt muilla lahjapöydissä ja pitänyt hirveinä.

 - metrin mittainen perunasurvin ( erittäin käytännöllinen)

 - kastemalja ( entäs jos lapsia ei tulekkaan..)

- Tiimari maljakko metrin korkuisena

- hopeisia lautasliina renkaita

- kahden istuttava kiikkutuoli

Vaikka esim siskoni sai 3 seinäkelloa häälahjaksi, niin emme taida siltikään tehdä lahjalistaa. Suurin osa kutsuttavista on kuitenkin kavereita joten eiköhän nuo tiedä mitä meille ei kannata hankkia.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Ah, kun se olisikin niin helppoa! Kaikkia ei vaan kiinnosta "toimia ohjeiden mukaan" eli jostain syystä ajatus lahjan valitsemisesta listalla olevista tavaroista ei kerta kaikkiaan tunnu onnistuvan... Miksi - en tiedä.

Olimme ukon kanssa vieraina ystäväpariskunnan häissä viimekesänä. Jouduimme viemään lahjaksi "jotain kivaa, jonka löysimme" koska heidän lahjalistan pitäjänsä ei vastannut puhelimeen! Sanoimme hääparille asiasta ja sulhanen totesi ykskantaan "joo, se on aika kiireinen tyyppi, eipä sitä ole moni muukaan kuulemma saanut kiinni." No, oma vika, olisivat valinneet toisen lahjalistan pitäjän

Toivottavasti lahjamme ei ollut yksi näitä kammolistalle pääsijöitä!

Äkkiä mietittynä kamalin lahja voisi olla jokun amatöörin tekemä maalaus, tyyliin maalaismaisemaa ja kultaiset kehykset. Sellainen jota ei kaappiin saa piiloon!

AUTS!! Setäni tekee juuri tälläisiä-- ja tapaa lahjoitella niitä ihmisille!

Olen ihan samaa miettinyt kuin Silja. Lahjalista saattaa vaikuttaa snobbailulta ja "määräilyltä" joidenkin silmissä. Itsekin jotenkin vierastan ajatusta lahjalistasta kutsussa ilmoitettuna.

Minusta lahjalista on aivan asiallinen juttu. Ihmiset kuitenkin olettavat saavansa jotain, ja kaikilla on ajatuksena viedä jotain. Minulle ainakin on helpotus, jos tiedän etukäteen, mitä joku vieraampi pariskunta toivoo saavansa, ettei lahjani (taas kerran) joudu kammolistalle! Sitäpaitsi esimerkiksi lyhyt "juhlaohjesääntö" on oiva tapa ilmoittaa paikka, aika, toimintamallit, yöpymiset ja mahdollisen lahjalistan olemassaolo.

Kammolahjojen kärkipäässä on Kaj Stenvallin ankkataulut ja muu ankkarihkama, ehdottomasti!

Meillä olisi juurikin yhden ankkataulun mentävä tila olohuoneessa sohvan yläpuolella

Kuulin kun kollega kertoi että hän aina häihin ostaa hääparille saman lahjan, lasisen linnun, arvo jotain 100 euroa..Mä kuolisin jos saisin sellaisen.

Sain rippilahjaksi tms. enoltani tälläisen linnun. Taitaa olla pyy.. No joku tavi eniveis. Oli aika koominen teinin huoneessa kyll' nyttemmin se sopii aaltovaasin viereen vallan mainiosti. Maut muuttuvat.

Muutenkin, hassua olla niin kovin kriittinen lahjojen suhteen. Jos joku tavara ei tunnu omalta, sen voi viedä mökille, antaa kaverille tai myydä kirppiksellä. Ajatushan siinä on tärkein, vai mitä?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse aikoinaan naimisiin mennessäni en muista saaneeni mitään öklöjä lahjoja. Muutamia epäkäytännöllisiä tosin. Eräs naapurini osti minulle mielettömän ison ja painavan lasisen hedelmävadin. Ei siinä muuta, mutta olin muuttamassa Yhdysvaltoihin, en mitenkään saanut vatia vietyä matkatavaroiden mukana, vaan pakko oli jättää se lapsuudenkotiin, jossa äitini piilotti sen jonkun hyllyn nurkkaan. Siinä sitten äidillä oli kiva selittely, kun naapuri myöhemmin kyseli lahjasta  

Olin myös esittänyt toivomuksen ruokailuvälineistä, ja kuinka ollakaan sain 5 paria ruokalusikoita, enkä yhtään haarukoita tai veitsiä. Siinä sitten itse ostettiin itselle lahjaksi haarukat ja veitset.

Kaikkein pahin juttu taisi kuitenkin olla lahja, joka ei liity mitenkään häälahjaan. Mutta olimme sitten palaamassa takaisin Suomeen. Suomalaisyhteisö, johon kuuluimme, tiesivät aika tarkkaan matkamme yksityiskohdat, eli sen, että olimme kuukautta etukäteen lähettäneet automme meriteitse Suomeen ja ladanneet auton ja kontin täyteen niin paljon tavaraa kuin siihen mahtui. Matkustimme Euroopan läpi junalla Suomeen, siis leikkien turistia matkan varrella, ei suora lento Helsinkiin. Moneen otteeseen kerroimme näille tyypeille, että haluamme matkustaa mahdollisimman vähällä matkatavaralla ja joka penni matkaa varten on tarpeen.

Mitä teki tämä noin 20 henkilön yhteisö, kun päätti ostaa meille läksijäislahjan? He hankkivat meille jonkun älyttömän ison ja kalliin taulun! Mainittakoon, että ex-mieheni oli taiteilija, joten hän ei tätä lahjaa hirveästi arvostanut (kyseessä oli siis tuntemattoman taiteilijan taulu, joita myytiin matkamuistoliikkeissä kalliilla hinnalla).

En vielä tänäkään päivänä tiedä, mitä kyseiselle taululle tapahtui, sillä muuttomme oli stressaava, kiireinen, huonosti suunniteltu ja vielä viime viikkoina postitettiin maapaketteja Suomeen. Luultavasti taulu sitten jäi jonkun sukulaisen luo, koska täällä Suomessa meillä ei sitä ainakaan ollut, eikä koskaan ole vielä löytynyt mistään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun on hyvin vaikea ymmärtää tätä ihmisten kriittisyyttä. Tottakai sitä välillä saa lahjaksi jotain, mistä ei niin kovasti pidä tai joka ei ole niin kovin käytännöllinen, mutta mitä siitä, sitten se hävitetään tai työnnetään kaapin perälle.

Ihmiset täällä yököttelee ja kuhistelee saamiaan hirveen karseita lahjoja....... tuskin kukaan tarkoituksella kamalaa lahjaa ostaa. Kyllä meillä ainakin ollaan tyytyväisiä siitä, että vieraat ovat tulleet ja viitsineet meitä jollain muistaakin. Ja sillä, mitä lahja on maksanut, ei todellakaan pitäisi olla mitään väliä, mielestäni on vähintäänkin kyseenalaista ruveta vaatimaan, että jonkun kimppalahjan pitäisi maksaa niin ja niin paljon per naama..... eihän se ole lahjan idea.

Mutta kuten sanottua, jokainen tyylillään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

TILANNEANALYYSI:

a) Toiset kauhistelee sitä, että toiset kauhistelee kammottavia lahjoja (Taustaoletus: kauhistelijat ovat mahdollisesti ahneita/nirsoja/materialisteja jne.).

B)  Toiset kauhistelee ja näkee jo etukäteen painajaisia  kammottavista lahjaesineistä, joita eivät suurin surminkaan talouteensa tahtoisi

ja ihmettelevät samalla, miksi joku haluaa antaa lahjan, joka ei mahdollisesti ilahduta hääparia

(taustaoletus: ei lahjalista voi olla hyi hyi -juttu, koska de facto kaikki tietävät että lahjoja sinne häihin kiikutetaan kuitenkin)

Kummankin näkökulman tueksi on olemassa ihan hyviä pointteja.

Omasta mielestäni kirpputori on (hiukan) turha kiertoliike, vaikka siitä saadut rahat sitten lahjoittaisikin esim. eläinsuojeluyhdistykselle (vielä kustannustehokkaampaa oisi, että häälahjan antamiseen varatut rahatlähettäisikin suoraan eläinsuojeluun).

Jotta kaikki olisivat mahdollisimman tyytyväisiä, me päädyttiin vihjaisemaan hienovaraisesti seuraavaa. Kutsussa käytimme "vähän" eri sanamuotoja, mutta asia on tämä  ;

a) EMME odota lahjaa, läsnäolonne on suurin ja riittävä lahja

B) Oikei, okei: jos tunnette pakottavaa tarvetta sellaisen antamiseen niin pieni tukiainen häämatkaan oisi ehdottomasti kivintä kun on muuttokin tulossa ja kaapit täynnä tavaraa jne.  

c) no, lahjalistakin on olemassa (listalla mm. parin sentin arvoisia taimisuojia joten elkää ahneeksi syyttäkö)

ja

d) mielikuvitustakin saa lahjanhankinnassa käyttää.  

Niii, et nyt on yritetty miellyttää aivan kaikkia. Mut oliks tää nyt niitä kompromisseja joihin ei kukaan ole lopulta tyytyväinen -i me ollaan varmaan nyt sitten rahanahneita materialisteja kun kutsussa on mainittu sekä rahasta ja tavaralahjoista! Lisäksi olemme ympäristötuholaisia, koska suostumme ottamaan vastaan vaikka mitä rojua ("mielikuvitustakin saa käyttää")

Miramis

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minusta on kaikkein mukavinta antaa vieraiden yllättää omalla luovuudellaan (tai sen puuttumisella). Tiedän että joltain vanhemmilta sukulaisilta tulee varmaan jotain vuodevaatteita yms, mutta ei sekään kovin vakavaa ole, sillä niitä tarvitaan aina. Samoin on astioiden laita. Meillä on jo nyt käytössä useita eri sarjan astioita, ja ollaan päätetty että kerätään yhtä tiettyä hyväksihavaittua sarjaa lisää. Mutta se me tehdään itsekin joka tapauksessa, tuo vieraat sitten mitä tahansa purkkia tai purnukkaa

Rahaa toivottaisiin ennemminkin häämatkakassaan. Häihin kun uppoaa ainakin sievoinen summa rahaa, joten häämatka jää muuten tekemättä  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now