Guest iota

Kamalin häälahja

597 posts in this topic

Entäpä pariskunta, joilla kaapit tursuavat pyyhettä ja lakanaa niin, että puolet on käyttämättömiä vielä perinnönjaossakin

Ymmärrän kyllä että ylimäärisista leivänpaahtimista voi olla vaivaa, mutta pakko ihmetellä: eikö teillä koskaan vaihdeta lakanoita tai pyyhkeitä? Kyllä meillä ainakin laadukkaammatkin lakanat (lukuunottamatta äidin vanhoja kapioita) kuluvat vähemmässä kuin kymmenessä vuodessa! Eikä pyyhkeetkään loppuikää kestä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen ihan samaa mieltä kuin Miekku.

Ei me ainakaan mieheni kanssa availtu saamiamme häälahjoja taskulaskimen kanssa laskeskellen, kuka on minkäkin hintaisen lahjan hankkinut.

Mielestäni sen lahjan rahallisella arvolla ei ole merkitystä. Pääasia on se, että kyseiset ihmiset ovat olleet paikalla. Kaikki häälahjat on meidän mielestä sitten sitä ekstraa. Jokikinen lahja on arvokas meille.

Ja sitäpaitsi, mistä me tiedämme, miten tiukka kenenkin vieraamme rahatilanne voikaan olla?!

Share this post


Link to post
Share on other sites

"Kamalimman" häälahjan sain itse ex-mieheni kanssa avioituessani. Hänen tätinsä oli suurella vaivalla (jota arvostan kovasti) kutonut seinävaatteen. Ongelma vain oli, että se oli sisustukseen täysin sopimaton! No, seinälle se piti laittaa, jotta täti (ja puoli sukua) ei loukkaannu. Joka kerta, kun katsoin seinävaatetta, harmitti, ja erityisesti tädin puolesta, koska hän oli varmasti ajatellut antavansa mieluisan ja arvokkaan lahjan (ja arvokashan se toki olikin). Oli jopa kysynyt ex-anopilta värisävystä, mutta silti meni pieleen... No, sitä lahjaa ei kyllä enää tarvitse katsella: jäi erossa exälle.  

Nyt häitä suunnitellessa häälahjalista on pop!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minun täytyy sanoa, että emme saaneet yhtään hirveää tai kamalaa lahjaa. Olimme laatineet suuntaa antavan lahjalistan ja osa oli sieltä ostettu, mutta paljon oli listan ulkopuolelta. Vieraamme olivat todella miettineet meitä ja ostaneet aivan ihania lahjoja. Saimme myös monen vihaamia hopea aterimia, mutta itse tykkään niistä paljon. Olin oikein otettu kuinka sopivia lahjat oli meille

Share this post


Link to post
Share on other sites
Aina vain ihmettelen enemmän ja enemmän. Eikö edes hävetä? Marimekon kasvopyyhkeet on oikein ihana lahja. Jos ne vielä oli listallakin, niin miksi valitat? Ei lahjan hinnalla ole mielestäni mitään merkitystä.

Tääkään ei ymmärrä ??? Miten joku listalla ollut lahja ei hintansa vuoksi kelpaa? Lahjalistan tekemisessähän on se puoli, että tietää tarkalleen, mikä arvoisia lahjoja kukin on ostanut... Mutta joo, itse olin vain tyytyväinen, että listaamme käytettiin ahkerasti - ei sillä musta ollut merkitystä, mitä osti. Jo se, että ostaa listalta, on tapa osoittaa, että kunnioittaa parin toiveita.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tietäen läheistemme budjetin (minimaalinen), niin lahjalistaa on edes turha laatia. Saamme varmasti mukavia lahjoja, mutta mukaan mahtuu varmasti myös jotain oudompaa. Eipä sen väliä, sillä rakastan joka tapauksessa lahjojen saamista (ja antamista). Toivon kyllä, ettei sukulais äti lahjoita enempää tauluja, sillä neljä olemme häneltä jo saaneet. (kaikki hienoja ja paikkakin on vielä löytynyt)

Kaikki jotka häihimme kutsumme tuntevat meidät kyllä niin hyvin, että varmasti jotain mielekästä keksivät.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Muutama vuosi sitten tuttavapariskunta sai häälahjaksi vajaan metrin korkuisen lasimaljakon jonka värjäys muistutti bensalätäkköä (siis sellainen kun välkkyy monia eri värejä). Lisäksi muotoilu oli aivan karmea. Tämä tapaus on jäänyt ikuisesti mieleen ja saa mut harkitsemaan vakavasti lahjalistaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei kai saisi olla kiittämätön, mutta... no, yksi taulu jonka saimme lahjaksi oli kyllä sellainen, ettei kumpikaan meistä haluaisi sitä omassa kodissa nähdä. Saimme myös aika pelottavan näköisen koristelasilinnun, jota ei viitsisi esille laittaa. Muuten meidän lahjat oli kyllä tosi kivoja ja onnistuneita.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meilläkään ei varsinaisesti kamalinta häälahjaa tullut mutta kaksi lahjaa oli pikkasen erilaisia kuin olimme toivoneet: toivoimme marmorikaulinta, saimme puisen. Toinen; toivoimme kannellista paistokasaria, saimme tavallisen paistinpannun. Mutta kyllähän noillekkin käyttöä löytyy, täytyy itse sitten hommata nuo mitä jäi uupumaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me emme saaneet yhtään häälahjaa josta emme olisi pitäneet. Molempien äideillä oli vaatimattomat lahjalistat joista vieraat olivat tuoneet mitä halusivat. Ja lahjamaku oli melko edullista; mm. harmaata Teemaa ja Verna-jälkiruokakulhoja. Kalliimmat tavarat tulivat useamman hengen seurueilta. Ja paras lahja olivat listan ulkopuolelta tulleet Terhi Mickelssonin kissakupit  

Täällä ovat monet mananneet, että miksi hääparit vaativat kalliita lahjoja. Eittämättä itselläkin oli "pääasia että tulette" -ajatus mielessä ennen häitä, mutta kun selailee ravintolalaskuja niin 10 euron lahja perhekunnalta on huonoa pilaa! Parempi olisi jättää ostamatta mitään jos täytyy edellisenä päivänä kohnata Tiimarit ja Halpa-Hallit halvan tavaran perässä. Mutta kuten aiemmin mainitsin, me emme saaneet huonoja lahjoja (hyvä niin...).

Omat häät järjestäneenä muistan minua kutsuneita ihmisiä hyvällä lahjalla; häiden järjestäminen on kovaa puuhaa ja kuluja tulee paljon. Kunnioitan hääparin lahjatoiveita, ja mikäli en keksi mitään mieluista, annan shekin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me saatiin kaksi grillivälinesettiä, kotona oli jo yhdet. Puutarhasakset ja lapiotkin olivat aika turhia kuun puutarhanhoitoa on tullut harrastettua jo vuosia ja kaikki löytyy omasta takaa. Mutta eipä noikaan lahjat kamalia olleet, turhia ehkä!

Share this post


Link to post
Share on other sites

No me ei saatu kamalia häälahjoja, lähinnä tarpeettomia. Kuten esmes jotain pikkutauluja joita en viitsi ripustella mihinkään ja termostaattiastia ruoan pitämiseen lämpimänä... ja kooltaan sellainen, ettei siihen kyllä paljoakaan ruokaa mahdu  

Sinänsä ihana (ja kallis!!) lahja oli ISO laatikko hopea-aterimia, mutta tiiä sitten koska tulee käytettyä.. eikös ne tarvitsisi jotkut vähän normaalia paremmat lautaset sun muut sitten kaverikseen..??

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me saatiin muutama kummajaislahja... Sulhon tädiltä saatiin 2 sellaista 60-luvun tyylistä taulua, toisessa on tyttö kansallispuvussa ja toisessa mies kansallispuvussa ja hemmot on vähän niin kuin piirrettyjä. Siis aivan karseita. Turha luulo, että laitetaan niitä seinälle... Toinen "hassu" lahja oli miehen veljen porukoilta saatu aromaterapialamppu...  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ei saatu mitään kummalista vaan juuri sitä mitä pyydettiin eli rahaa takkaa varten. Serkulta sain kyllä sen lisäksi 1 litran tönikän chilimaustetta ja serkun isältä valokuvakansion, jonka tarpeessa todellakin olin. Se chilimauste purkki oli vähän inside juttu kun serkulle aina mäkätin ruokaa laittaessamme, että miksei sitä voi saada isoissa purkeissa kun suurkuluttaja olen.  

Takkarahastoa kertyikin ihan kivasti eli itse ei tarvitse säästää kuin puolet lisää enää siis jos vuolukivitakan haluan. Tiilitakkaa varten olis jo rahat. No ens kesään asti on aikaa tuotakin miettiä

Itse vien lahjaksi lähes aina rahaa tai lahjakortin koska on vaikea loppujen lopuksi ajatella mistä hääpari pitää jos ovat kaukaisempia sukulaisia tai miehen sukulaisia. Kaikissa häissä nimittäin joissa minä olen käynyt, ei ole ollut lahjalistaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me saatiin yksi aivan käsittämätön lahja, tai no, ehkä joku voi pitää sitä tavallisena lahjana mutta me ei voitu käsittää miksi kukaan ostaisi meille mitään tollaista: Pronssinvärinen jalkalamppu  

Ja tähän lahjaan osallistui kolme perhettä, noita lamppuja myydään jokaikisessä citymarketissa ainakin. Sitten nämä lampun lahjoittaneet vihjailivat meille ennen häitä, että "mepä ohitettiin teidän lahjalista, keksittiin tilalle jotain paljon parempaa". No mutta eihän mekään tosiaan lahjojen takia häitä pidetty, mutta jos lahjalistan ohittaa niin kannattaisi varmaan ostaa jotain neutraalia. Meidän tyyliimme ei nimittäin sovi pronssiset jalkalamput..tai jalkalamput ylipäänsä..eli mun mielestä ei pitäisi lahjoittaa mitään sisustukseen liittyvää ellei lahjalistassa toisin mainita.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo, sellanen lasiesine, jossa kaksi norsua kärsät kietoutuneina yhteen... teksti: "kärsikää toisianne" tai sitten sellanen patterikäyttönen coctailsekoitin....

Share this post


Link to post
Share on other sites

Saimme rukouskirjan ikäiseltämme ystäväpariskunnalta. Kumpikaan meistä ei kuulu kirkkoon.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä listaan viitattiin juhlaohjesäännössä tyyliin "tärkeintä että tulet paikalle, mutta jos haluat muistaa niin..."

Suurin osa lahjoista oli oikein ihania (ja lahjalistalta..)

Me saatiin (kaasolta vielä) sellainen  tyynyjuttu, joka on tarkoitettu meidän sängyn päälle. Siinä on kaksi tosi isoa tyynyä (isompia  kuin normaalit nukkumistyynyt) päällystetty sellaisella vaaleenpunas-keltaisella kankaalla, jossa on sydämiä. Se on ihan kamala ja ihan tajuttoman iso. Ja meillä on jo omia pieniä tyynyjä sängyn päällä, ja niistä tykkään enkä halua mitään siihen.

Ne tyynyt eivät edes mahdu mihinkään kaappiin, kun ovat niin isoja...

Sitten saatiin sellaiset kamalat makean viinin viinilasit, oikein krumeluuriset ja niin ei-meidän tyyliä. Kait niillä on jotain käyttöä. Ja kait sitä joku tuollainen oli pakko saada.  Onneksi niitä ei ole kuin kaksi.  

Sitten saatiin jotain puisia keittiövälineitä kaukaisemmilta  sukulaisilta. Ne on ihan hienoja, mutta tähän mennessä kukaan ei ole vielä keksinyt, että mitä ne on... ???

Se, mikä mua ihmetyttää on se, ettei miehen sisko antanut meille yhtään mitään. Siis ei edes korttia...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Poikaystäväni siskon kotona oli rojulaatikon päällimmäisenä viehättävä seinäkello. Se oli kullan värinen ja siinä oli kuviona tanssiva morsiuspari ja parin etunimet. Eivät sitten olleet laittaneet seinälleen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ei saatu mitään hirvittävän kammottavaa, mutta yksi lahja jäi kyllä mitäänsanomattomuudessaan mieleen. Saatiin miehen ystävältä ja tämän tyttöystävältä tällainen Avioliitto - opas käyttäjälle -kirjanen. Siis kahdelta henkilöltä tosi mitätön lahja. Eikä siinä mitään, mutta kun ei siinä ollut mitään ajatusta, ei edes omistuskirjoitusta oltu kirjoitettu tai mitään. Tuli just mieleen, että varmaan matkalla häihin ostettu jostain marketista hätäpäissään... Joo, mä oon kiittämätön sika...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jännä, että jotkut pitävät hopeita (aterimia, esineitä) hirveinä lahjoina. Itse kerään pöytähopeita ja pidän niitä arvokkaina lahjoina. Tosin pidän myös kustavilaisista vanhoista huonekaluista, arkuista... ja antiikkiesineistä, jotka sopivat vanhan jugend-talon henkeen.  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Uurnalta nayttava ontto ja pyoriva 'valokuvausteline/pontto'.

Tama vehje on myos tummaa puuta...mayttaa ihan oikeasti uurnalta, mun tarvii vieda se johonkin hyvatekevaisyyskauppaan tai jotain.....

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ei juhlistettu meijän kihloja mitenkään ja asia piti olla ihan salaisuus vaan mut eihän anoppi voinut olla hiljaa ja kun sulhasen valmistujaisia vietettiin ni suurin osa vieraista luuli et ne on meijän kihlajaiset. Mä en valitetavasti edes päässyt paikalle. Me saatiin mummolta kihlalahjaksi iän vanhat hopealusikat (kahvikusikoita) ja sitten sulhasen tädiltä ihka uudet hopealusikat (kahvilusikat).

Mietin vain mikä ihmeen tapa toi on et ostetaan jotai hopeita nykyaikana?

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mietin vain mikä ihmeen tapa toi on et ostetaan jotai hopeita nykyaikana?

Nehän on aina arvokkaita ja varmasti arvo nousee mitä vanhempia... joskus nekin tulevat olemaan antiikkia. Ehkä ne sitten ovat hieman aikuisempaan makuun. Mielestäni on kyllä ihana laittaa hopeat pöytään juhlakattauksessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mietin vain mikä ihmeen tapa toi on et ostetaan jotai hopeita nykyaikana?

Mä olen koko pienen ikäni saanut synttäri- ja joululahjoiksi kummeilta hopealusikoita ja Villeroy&Bochin kahviastiastoa. Silloin barbi-ikäisenä se ei ollut kauhean kivaa, mutta nyt olen niistä enemmän kuin onnellinen.  

Kihlajaislahjaksi saimme myös kummitädiltäni kuusi ja sulhon isovanhemmilta kuusi hopealusikkaa. Isovanhempien lusikat ovat 55-vuotta vanhat, heidän häälahjaksi saamat. Laatikossa oli lisänä kortti, jossa he toivottivat meille yhtä pitkää ja onnellista aikaa lusikoiden kanssa. Mun mielestä tosi ihana lahja.

On se (ainakin mun mielestä) kivempi laittaa esim lasten kastejuhlassa kahvipöytään hopealusikat kun vaan "jotkut", mutta makujahan on monia

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now