Guest iota

Kamalin häälahja

597 posts in this topic

Saatiin lahjoja listalta ja listan ulkopuolelta, kaikki mieluisia  :)

Miehen kummi on vuosien ajan lahjonut hopeisilla chippendale- välineillä. Joo, eihän niille arkikäyttöä olekkaan mutta juuri näillä leikkasimme häissä kakkua. Uskoisin että vuosien varrella niille tulee varmasti lisää käyttöä!

nurkat on täynnä tavaraa mutten nyt sentään suoraan roskiin häälahjoja laittaisi vaikkei miellyttäisi!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuli vain mieleen vielä yksi kammottavuus: valkoinen päiväpeitto, jossa on ruskeankeltaisia isoja kukkia  

Se lojui koko talven meidän varastossa odottamassa "parempia aikoja" ja nyt kesällä sit keksin, että se on täydellinen auringonotto alusta! Ei tule kosteus läpi maasta kun laittaa kaksinkerroin eikä tartte pelätä likaantumista. Se on nyt mulla todella usein käytössä, aina kun rötkötän pihalla auringossa.. Mutta ei varmaan lahjan antaja tarkoittanut päiväpeittoa kesäkäyttöön...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mielestäni kamalaa lahjaa ei olekaan!! Kaikki on varmastii tullut sydämestä mitä lahjaksi saa ja mielestäni on hieman lapsellista ja mautonta alkaa listaamaan sitten lahjoja jotka ovat kamalia. Meillä ei ollut lahjalistaa vaan sanoimme kaikille vieraillemme, että kaikki lahjat ovat tervetulleita ja olemme kaikista kiitollisia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minun mielestäni kamalia lahjoja on olemassa. Ja valitettavasti kaikki vieraat eivät suinkaan uhraa paljonkaan ajatusta lahjan hankintaan. Tai hankkivat "ihania" esineitä, vaivautumatta ajattelemaan, miellyttävätkö ne hääparia tai sopivatko edes heidän kotiinsa. Veikkaanpa, että kukaan tässä ketjussa kommentoineista ei ole todellakaan ilmaissut tyytymättömyyttään lahjan antajalle vaan kiittäneet kauniisti lahjasta. Mutta fakta varmasti on, että ihan jokainen on joskus saanut lahjan, josta on sisimmässään ajatellut, että tässäpäs ruma ja tarpeeton juttu. Tässä ketjussa on mahdollista vähän tuulettaa tuntojaan asiasta ilman että tulee loukanneeksi ketään...

Minua ainakin harmittaa jo se, että joku on laittanut rahaa lahjaan, jolle minulla ei ole mitään käyttöä. Vaikka kuinka olisi kiitollinen että on ylipäänsä saanut lahjan, niin mitä tehdä valtavalla öljyvärimaalauksella, joka kerta kaikkiaan ei sovi seinälle? Tai kolmella leivänpaahtimella? Tai sarvista tehdyllä naulakolla?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pitää kirjoittaa vieraana, kun en halua vieraitani loukata. Ihan varmuuden vuoksi, jos vaikka ovat tunnistaneet mut tuolta hääkuvagallerian puolelta...

Niinhän se on että lahjahevosen suuhun ei katsota, mutta on todellakin joitakin lahjoja jotka mieluummin olisin ollut ottamatta. Asumme pienessä yksiössä, johon on ahdettu kahden kodin tavarat ja huonekalut eli ylimääräistä kaappitilaa ei todellakaan ole. Ollaan jouduttu hävittämään omia ihan järkeviäkin tavaroita, jotta sataisiin elintilaa. Pyysimme litteitä paketteja ja selitimme vielä että oikeasti tilaa ei ole, mutta silti saimme myös tavaraa. Tämä siis taustaksi...

Mitä teemme sillä hirveällä kitch-valokuva-albumilla, jossa on kruusatut tinakannet? Ei todellakaan sovi sisustukseen, joka on modernia ja yksinkertaista, selkeitä linjoja... Tai sillä uunipellin kokoisella seinäkellolla? Kun ei kehtaisi poiskaan heittää ja lahjojen antajat tietty olettavat näkevänsä tavarat kodissamme tullessaan kylään...

Oli jotkut tavaralahjat ihan kivojakin, astiat ja tabletit jotka sopi meidän tyyliin ja keittokirja jne, eli en minä sillä...

Ois vaan hienoa jos ihmiset oikeesti lukis hääparin toiveet ja kunnioittas niitä, tai siis no joo, onhan kellokin aika litteä  

Share this post


Link to post
Share on other sites
Minun mielestäni kamalia lahjoja on olemassa. Ja valitettavasti kaikki vieraat eivät suinkaan uhraa paljonkaan ajatusta lahjan hankintaan. Tai hankkivat "ihania" esineitä, vaivautumatta ajattelemaan, miellyttävätkö ne hääparia tai sopivatko edes heidän kotiinsa.  

Totinen tosi.

Siksi en voi ymmärtää, miksei noudateta toiveita, jos niitä on esitetty. Toive kun ei tarkoita kallista vaan mietittyä ja tarpeellista...

Share this post


Link to post
Share on other sites
Saatii varmasti oikeasti todella kallis maljakko, joku ruotslainen suuri merkki, harmi vaan, kun kun maljakko oli aivan selvästi TODELLA 2-laatua ilmakuplineen ja säröineen... Hävettää melkein antajien puolesta...  Ajatusko tärkein?

Suupuhalletussa  lasissa ilmakuplat ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Mitä isompi tuote, sitä varmemmin siinä on ilmakuplia. Jos maljakkonne on taidelasia, niin se on käsityötä, josta ilmakuplat eivät tee II-laatua.

Säröt taas voivat olla taidelasissa tarkoituksellisia tehokeinoja, tietyissä valmistusprosesseissa tahattomia, mutta normaaleita ilmiöitä, tai tietyntyyppisissä laseissa virheitä. Käsityönä valmistetuissa tuotteissa kuitenkin näkyy "kädenjälki", joten sen ei ole tarkoituskaan olla persoonattoman tasalaatuista puristelasia vastaavaa.

Kuvauksen perusteella maljakkonne voi siis hyvinkin olla arvokasta priimaa. Näkemättä maljakkoa, en tietenkään voi varmuudella sitä sanoa. Eri asia sitten on jos ette pidä maljakon muotoilusta, sillä makuasioista on tunnetusti tarpeetonta kiistellä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse tehdyt tyynyliinat ihmiseltä, jolta emme odottaneetkaan lahjaa - miehen entisen avovaimon äidiltä, joka on minulle täysin tuntematon henkilö.

Korttikin olisi riittänyt. Ei nyt ihan kamala lahja, mutta aivan turha, etenkin kun haluan koko lakanasetin samaa sarjaa, enkä pidä kaikenkirjavia tyynyliinoja eriväristen lakanoiden kanssa. Tuli myös mieleen, että haluaako ko. nainen kenties meidän muistavan häntä joka ilta nukkumaan käydessä (tyynyliinat ovat ilmeisesti ko. henkilön itsensä tekemiä)?

Tää olis muuten oiva vinkki kaikille ihan oikeillekin anopeille, jos haluaa pysyä hääparin mielessä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me saatiin enimmäkseen listalta tai muuten meitä ajatellen hankittuja lahjoja. Muutama vähän hutiin mennyt lahja saatiin sokoksessa muitta mutkitta vaihdettua toivomiimme.

Ainoastaan yksi viinilasisarja (toivoimme toista, ja meillä oli ennestään kahdet viinilasit arkikäyttöön) lojuu vielä kaapissamme. Siinä on neljä mielestäni hirvittävän rumaa iittalan kekkerit punkku punaviinilasia. niitä ei voinut palauttaa edes iittalan myymälään koska sarjaa ei ole myyty vuosiin, eikä heillä ole mitään hintaa sille. Olisivat muuten mielellään ottaneet lasit myyntiin, vaikka niiitä ei ole muuten valikoimissa, mutta juuri tuon hinnan määrittämisen takia eivät voineet. Menee siis myyntiin netissä.

Minusta lahjojen vaihtaminen tai myyminen ei ole mitenkään paha. Eihän siitä tarvitse lahjan antajalle mainita. Mm. huuto.netissä saa kaikenlaista roinaa myytyä ja saadaan hyötykäyttön sellaiset tavarat jotka meillä veisivät vain tilaa.

Ja sitten ihan vaan vinkiksi ihmisille jotka eivät löydä listalta mitään sopivaa, eivätkä halua antaa rahaa, ostakaa edes jotakin maatuvaa. Ihan hirveä ajatus että luontoa kuormitetaan muka hupaisalla muoviroinalla, jota ei voi käyttää. Jos tavara olisi edes sellaista että jollain muulla ihmisellä voisi olla sille käyttöä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me saatiin vain yksi sellainen lahja, joka ei ollut lahjalistalta eikä sekään mikään kamala ole. Lahjalistassa oli Pentikin Vanilja sarjaa, jota olemmme jo pidemmän aikaa keränneet ja sitten yhden tosi fiksut sukulaiset olivat ostaneet toista Pentikin sarjaa ja vielä aikamoisen määrän... Ei ymmärtää  ??? Kaikissa astoissa oli vielä hintalaput (siis ilman hintaa kuitenkin) pohjassa, joten eivät varmaan olleet mitään käytettyä kamaa... Yritetään nyt vaihtaa ne tuohon oikeaan sarjaan, koska ei tehdä noilla "väärillä" mitään. Jotenkin tuntuu "hiukka" oudolta pistää aikamoinen määrä rahaa lahjaan ja sitten kuitenkin ostaa jotain muuta mitä me oltiin toivottu.  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Varmasti jonkun ihmisen kodissa ja maussa ihan tyylikäs, mutta meidän kotiin ei ollenkaan: Täys pyöreä tumman sininen kristallimaljakko, jonka ristimme Keilapalloksi

Ja jos kaikki vieraat jotka ei muuta keksi ostaa Mariskoolin tai Iittalan Kivi-tuikkuja, niin loppujen lopuksi niitä voi olla aika paljon...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Anoppi osti pojalleen puvun häihin

Ok, ihan kiva että osti ni sai mies ihan oman puvun eikä tarvinu vuokrata. Mutta silti... Olis ollu kiva saada jotain muuta(kin) vaikka ihan pientä koska yhdessähän me naimisiin mentiin.

Ainiin, appiukko osti pojalleen MOOTTORISAHAN. Tosin samainen mies antoi kyllä minulle arvokkaan lahjakortin erääseen vaatekauppaan  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse tykkäsin kaikesta mitä meille oli ostettu.

Sulhasen mummo huollatti sulhasen pyörän keväällä ja se oli sitten kuulema meidän häälahja. Ei kamala, mutta huvittava.

Kyseiselle sinänsä ihan huipulle mummolle luonteeseen sopiva.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me pyydettiin kaikkea tarpeellista ja saatiinkin sitä, mutta... joku toi meille S-marketista ostetun jäkiruoka astiaston! Aivan karmea! Meillä on muutenkin kaapit täynnä kippoa ja kuppia ja sit joku kehtas tuoda viel tollasen. Hajuakaan ei ole kuka sen toi, mutt vakaa epäilys on anopista. Olis just sen tyylinen...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Suurin osa vieraista noudatti onneksi lahjalistaamme, muutamia yllärilahjojakin tuli ja osaan olimme niihinkin tyytyväisiä.

Kamalin lahja taitaa olla kuusi kappaletta marketin halppislaseja, mutta lahjanantajan ( sulhon serkun pikkutyttö lemmikkeineen) selvittyä ymmärrämme kyllä. Hänelle lahjan antaminen oli tärkeintä.

Toinen hirvitys oli kammoamani Chippendalen kahvilusikat kaiverruksilla, sulhon kummilta. Tätä osasin kyllä odottaa, kihlajaislahjaksi saamamme lamppuhirvityksen jälkeen. No meneväthän ne kahvilusikoina juhlissa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mitähän jos perustettais ei-toivottujen häälahjojen vaihtopörssi nyt samantien?

Meille ei tosin mitään hirvityksiä tullut kun oli pienet häät ja kaikki tiesivät että toivoimme rahaa häämatkakassaan. Kavereilta ei saatu yhtään mitään, ei edes korttia - mikä kyllä hieman kaivelee. No, lyhyt oli varoitusaikakin.. Osa sai tietää viikkoa ennen häitä.. vaan olisi ne silti voineet edes sen kortin antaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mitähän jos perustettais ei-toivottujen häälahjojen vaihtopörssi nyt samantien?

Älä naura, tämä on oikeasti hyvä idea. Mitenköhän sen pystyisi toteuttamaan sillä lailla hienovaraisesti, etteivät ne naikkarit loukkaannu joille häälahjat ovat tietyllä tavalla pyhiä? Oikeasti - voisiko vaihtareille olla oma ketju jossain tuolla suljetulla puolella?

Minulla on kokemusta tästä joululahjojen puolelta: järjestettiin viime joulun jälkeen työpaikalla pienimuotoinen lahjojenvaihtosessio, ja kaikki poistuivat joko tyytyväisinä uusiin tavaroihinsa tai ainakin maha nauramisesta kipeänä.

Vielä en osaa antaa omaa kontribuutiotani häälahjavaihtareihin, sillä me palattiin vasta eilen häämatkalta eikä olla vielä viitsitty avata lahjoja.

Edit: Tosin sellofaanien läpi näkyi jo, että vähintään neljä isoa patakinnasta (sinänsä ihan kivaa, mustia ja hopeanvärisiä) paukahti. Ekat vaihtarit voisi olla siinä, sillä en keksi käyttöä kuin kahdelle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me saatiin Marimekon mustkakuosiset pussilakanat ja tyynyliinat miehen työporukoilta. Joku saattaisi tykätä, mutta emme ole Marimekko Faneja.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hmm, meillä lahjalistaa noudatettiin melkein orjallisesti, tosin joukossa oli muutamia persoonallisia ylläreitäkin, jotka olivatkin mieluisimmat lahjukset. Mutta miehen sukulaiset toivat toivomaamme Paratiisi-sarjaa, mutta toivoimme mustavalkoista ja kun he eivät olleet sitä löytäneet, saimme värillistä. No meneehän sekin, mutta kun nyt ei ole muuta kuin kaksi värillistä paratiisi- teekuppia??!! Mitähän niillä olisi tarkoitus tehdä? Ostajia?!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mikähän ihme siinä on, että nimenomaan ne vieraat, joiden takia lahjalista oikeastaan tehdään (siis ne, jotka eivät varsinaisesti tunne hääparia tai heidän makuaan), haluavat väen vängällä hankkia jotain häälahjalistan ulkopuolelta..? ??? Mekin saimme "viehättävän" lasikoriste-esineen, jolla ei taida olla mitään käyttötarkoitusta. Se on julmetun painava, sydämenmuotoinen matala "vaasi", jossa koreilee päällä kaksi lasilintua... Kirpputori - täältä tullaan!

(Tosin saimme myös paljon oikein kivoja häälahjoja, joten yksi kammottava koristelasi ei paljoa haittaa. Harmittaa vaan lahjan hankkijoiden puolesta, että ovat hassanneet rahojaan moiseen turhuuteen.)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me saatiin semmonen hemmetin laulava kala-taulu! Mies on allerginen kalalle, ja mä en muuten vaan siedä sellasia hömpötyksiä. Me salakuljetettiin se mun vanhempien mökille ja naulattiin tiukasti seinään kiinni...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän kamalin häälahja:

Sellofaaniin oli kääritty kauniiseen pakettiin hopeanvärinen pieni tarjotin. Tarjottimella oli neljä pientä snapsilasia.

Pakettiin käärittynä ne näyttivät ihanilta. Kun avasin paketin, niin voi kauhistus. Snapsilasit olivat rikkinäisiä (palasia lohjennut), osa likaisia. Tarjotin oli naarmuinen, aivan kuin siinä olisi veitsellä leikattu jotain.

Kaipa kyseinen lahjoittaja oli kaivanut sen kaapin perältä, kun ole itsellä käyttöä sille

tai ostanut sen kirpputorilta.

Minä olin aivan tyrmistynyt. Tuoda nyt käytettyä tavaraa häälahjaksi. Tosi noloa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kun arvailin etukäteen kamalinta lahjaa, ei mielikuvitukseni edes yltänyt seuraavanlaiseen hökötykseen:

puinen tuikkukynttiläteline, jossa on käsittämätön puuhörhelö  tuikkukupin ympärillä... Ja kun heti ajattelin laittaa vahingon kiertämään (tosin en kehtaisi sitä kyllä kenellekään antaa, joku taso se on minunkin pidettävä!), niin pohjaan oli poltettu häitemme päivämäärä.

Mauton -sana sai minun mielessäni aivan uuden ulottuvuuden

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei nyt varsinaisesti mitään ihan kamalaa saatu, mutta yksi lahja jää varmaan ikuisiksi ajoiksi kaapin pohjalle. Eräs taidemaalausta harrastava sukulaistätini oli loihtinut meille kukkamaljakkoa esittävän maalauksen. Ruukussa on kirjava joukko kukkia, tais olla vihreää, oranssia ja valkoista. Taulu on sen kokoinen ettei sitä voi olla huomaamatta jos sen seinään iskee. Ei oikein meidän makuun...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ei kaikeksi onneksi saatu mitään, mitä voisi luonnehtia kamalaksi. Mutta kaikenkarvaiset "mikä kenenkin makuun" koriste-esineet olisin voinut jättää ottamattakin. Eivät stemmaa meidän asuntoon eikä niitä silti kaikkia viitsisi kaappeihin työntää, kun osa on ihmisiltä, jotka ramppaa meidän luona yhtenään... Saimme tosin yhden aivan ihanankin koriste-esineen, uniikkikappaleen vielä. Se saimme kaasoltani, joka kyllä tietää, mikä sydäntäni lämmittää  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now