Guest iota

Kamalin häälahja

597 posts in this topic

Ikävin lahja jonka olen nähnyt oli jommankumman osapuolen kummitädin lahjoittama erittäin (sori vaan kaikki) ahdasmielinen uskovaisen kodin opas, jossa mollattiin sitten "silmänlumeeksi ja valheeksi" rakkaus niissä kodeissa "joissa jumala ei asu". Se taisi mennä saunanpesään häitä seuraavana päivänä, mutta ihan sivullistakin harmitti moinen "huomaavaisuus" lahjan valinnassa. Ja taas pakollinen anti-provo-lauseke; en vastusta uskoa tai sen harjoittamista missään nimessä, mutta näissäkin jutuissa harkinta olisi ehkä paikallaan että mitä alkaa ei niin hartaalle pariskunnalle tyrkyttämään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä kyllä myisin sellaset tavarat, millä ei mitään tee. Ensin toki tekisin lahjalistan ja sitten jos joku haluaa jotain ihania kukkavaaseja sen ulkopuolelta ostaa niin huuto.nettiin voi yllättäen lipsahtaa  

Tilaa on muutenkin niin vähän, että turha säilöö mitään mitä ei ikinä tarvi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Emme saaneet mitään kamalaa, ainoastaan toinen toistaan parempia lahjoja! Suurin osa listalta tai häämatkarahaa, mutta listan ulkopuolelta oli tosi kivoja ja onnistuneita ideoita kavereilta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pöytähopeat, joilla emme tee mitään (emme omista kahvikuppeja joiden kanssa hopeita käyttäisi)

Miksi lahjalista on?! Vieraiden apuna, jotta voisivat ostaa parille tarpeellisia tavaroita ja samaan sarjaan kuuluvia esineitä. Mutta sitä ei kaikki näyttäneet tajuavan, koska tuli noita hopeita... olisivat tuoneet sen monitoimikoneen jonka olisi saanut samalla rahalla/halvemmalla. Olisi ollut jotain käyttöä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Taidelasimaljakko. Korkea ja epäkäytännöllinen. Kaappiin!!!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Häät ovat vielä edessäpäin, mutta tällaisen viehättävän kellon kuulemma saamme. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, niin kaamea tuo on. Surettaa vaan näiden sukulaisten puolesta, jotka innoissaan kertoivat "persoonallisesta" lahjaideastaan. Ihan turhaan syytävät rahaa esineeseen, jolle jo etukäteen suunnittelemme jemma-nimistä paikkaa...

KelloAkaattPoytaQ30.jpg

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hyhhyh mikä kello! Tuo on tosiaan niin hirveä, että melkein siedettävä. Kaikki tuon tyylin edustajaesineet on ihan järkyttäviä, apua.. Samaan kastiin kuuluvat kaikki Suomen/hirven/muun otuksen muotoiset puujutut ja ilmanpainemittarit seinälle/hyllylle.

Meillä on kanssa Jemma. Sieltä löytyy mm. "juuri kuin minulle tehty" -nahkainen ruusutaulu ja kasa esille sopimattomia pikkuesineitä; posliinipaimenia, enkeleitä (kirkkoon kuulumattomille..??), retrorojua, "makeita valkoisia koriste-esineitä" (kaikki minut tuntevat TIETÄVÄT että lähes kaikki valkoinen on vain värjäystä vailla) ja hurjan isoja rumia pikkuesineitä. Ja aion laajentaa Jemmaa heti, jos lahjapöydälle ilmestyy yhtä kaameita kapineita kuin se ruusutaulu.

Ja nyt rohkaistuneena aion mennä tekemään Jemmaan inventaarion, ja poltan kaikki ne puiset kammotukset, sillä halot on vielä hakkausta vailla. Osaatteko sanoa mitään sopivaa tuhoamiskeinoa esim. lasi/posliinijutuille, säälittää niin heittää pois, mutta säälittää niiden olemassaolokin.. enkä tod viitsisi vaivautua niitä myymäänkään. Se ruusutaulu on niin kauhistuttava esimerkki, että säilytän sen varoituksena muille lahjaideoita pohtiville  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kaikista kammotuksista täytyy sanoa, että jos ei itse harrasta kirppismyyntiä, niin ainahan voi viedä tavarat jollekin hyväntekeväisyyskirpparille. Jollekin muulle kammotuksetkin voivat olla aarteita! Minä en ainakaan ikinä lähtisi mitään rikkomaan..

Ja tuosta kellosta, täytyy kyllä sanoa että jos tuollaisen saisin niin kyllä loksahtaisi leuka Kammotuksien kammotus!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meilläkin on lahjalista käytössä, ja toivon todellakin, että vieraat ostaisivat sen mukaan lahjoja. Tai jos eivät listalta lahjoja osta, niin ainakin voisivat kysellä, mitä meillä jo on tai mistä saattaisimme tykätä... Meillä täällä onkin jo pari ylimääräistä kahvinkeitintä ja yksi ylimääräinen leivänpaahdin, joten niitä tänne ei enempää tarvisi. Ja yläkaapista löytyy myös mun isovanhempien antamat kultareunaiset posliiniastiat (kukkakuvioinnilla) ja jotain kristallia muistuttavia muovisia jälkiruokakippoja...ei kiitos enää meille tällaisia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämän keskustelun luettuani ilmoitin sulhaselle, että meille todellakin tulee sitten lahjalista  

Karseita joululahjoja on jonkin verran kaapin pohjalla, samoin pari kihlajaislahjaa. En tajua miksi ihmiset eivät voi ymmärtää, että olen asunut omillani 5 vuoden ajan, joten leivänpaahtimet, lakanat, verhot ym. on jo olemassa! Minulla on vielä melko erikoinen/omaperäinen maku, enkä voisi ikinä kuvitella laittavani asuntooni esille mitään disney aiheista, pyökin väristä, pinkkiä, ryijyjä, kukkatauluja. En myöskään pidä erityisemmin pienistä koriste-esineistä (enkelit yms. yöks) kun ne vain keräävät pölyä ja meillä on neljä kissaa, jotka tilaisuuden tullen repivät kaiken tassuun sopivan kirjahyllystä alas

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän häät on vasta tulossa, mutta katsotaan sitten syksyllä olenko tässä ketjussa puistelemassa päätäni. Parilta sukulaiselta kun voi odottaa ihan mitä tahansa. Ensisijaisena toiveena on meillä raha, jolla saataisiin ostettua kunnollinen kamera putkineen ja lisäksi mun äidillä on jonkinlainen toivelista tavaroista. Ollaan kuitenkin asuttu yhdessä jo useampi vuosi ja sitä ennen omillaan, joten käyttötavaraa on kertynyt enemmän kuin pieneen asuntoomme mahtuu (mm. lakanoita ja pyyhkeitä on varastossa pari isoa pahvilaatikollista odottamassa käyttöä, samoin erinäisiä kippoja ja kuppeja on jo lahjoiteltu eteenpäin tarvitseville ja silti niitä pyörii joka paikassa). Lahjalistalle onkin päätynyt lähinnä astioita ja ruokailuvälineitä tietyistä sarjoista (meillä on kerättynä reilu puolet 12 hengen astiastoa ja ruokailuvälineitä) ja muutama muu juttu (jotka on listalla sillä sopimuksella, että äiti paljastaa ne kyselijöille vasta kun nuo astiastot alkaa olla varattu).

Mutta silti mä olen ihan varma, että joku tuo meille

a) jonkun pikkupokkarikameran (ihan kiva, mutta ollaan vailla kunnollista digijärkkäriä, pokkari meillä jo on)

B) astioita jostain muusta kuin keräämästämme sarjasta. Ei sitä listaa toki tarvitse noudattaa (en minäkään aina niin ole tehnyt, mutta silloin olen kyllä tuntenut lahjottavan hyvin), mutta silloin olisi mun mielestä suotavaa sitten olla edes vähän perillä lahjansaajan mausta. Ja muutenkin musta olisi fiksua tarkistaa esim. astioiden ostamista suunnitellessaan, että minkähän sarjan kippoja mahtaisi löytyä jo valmiina (aika monella kuitenkin on joku sarja mitä on kerännyt).

Esimerkiksi mä sain rippilahjaksi ihan älyttömästi koruja (en ole mikään koruihminen), joista puolet on maanneet käyttämättä jo kymmenen vuotta. Rippilahjoista viisastuneena sitten esitin toiveen astiastosta ja mainitsin vielä ettei koruja. Suurin osa oli toivetta noudattanut, mutta eiköhän yhdet lähisukuun kuuluvat (joille toiveesta oli tiedotettu) tuoneet kaksi paria vaaleanpunaisia kahvikuppeja (ei siis siitä toivotusta sarjasta ja vaaleanpunainen on ehkä ainut väri mitä en voi sietää). Niin ja kihlajaislahjaksi saatiin sitten tältä samalta porukalta joku kynttilänjalka/viinipullotelinesysteemi (kynttilänjalkana se on ihan ok, esillä tälläkin hetkellä), shampanjalasit ja viinipullo. Ihan kiva idea sinänsä, mutta tyypeillä on kyllä ollut tiedossa, ettei meillä viiniä kulu (meillä siitä tulee kivaa vuosikertaetikkaa, nytkin varmaan puolitusinaa viinipulloa kaapissa pyörimässä kun kukaan kaverikaan ei ole niitä halunnut juoda), joten sikäli aika turha lahja meille.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Isännän siskon antama DVD-leffa, jonka kehuivat katsoneensa ennen meille antamista. Ja se leffa oli täysin meidän tyylin vastainen. Aikamme sitä hyllyssä roikoteltiin, kunnes annoin eteenpäin sen.

Share this post


Link to post
Share on other sites
ei tuu meille lahjalistaa mutta oon kiitettävästi mainostanut useammalle ihmiselle että oltais ikionnellisia jos saatais lahjakortteja huonekaluliikkeisiin esim.ikea.On talonrakennus vielä vähän kesken ja niille olis ainaskin käyttöä

Oon ite töissä erään kaupan astiaosastolla ja todennut ettei ne lahjalistat aina toimi,esimerkkinä voin kertoo,kun eräs mummeli tuli meille ostoksille ja halusi nähdä hääparin lahjalistan.esittelin hälle listassa olevia aterimia,joita hääpari oli toivonut.No mummelin mielestä ne oli kauheen rumia,liian moderneja tämän mummin makuun,joten hän päätti sitten ostaa kokonaan toista aterinsarjaa lahjaksi,sellasia mistä ite tykkäsi,eli ns."mummomallisia" ja kaikkia tietysti 12kpl.Sääliksi kävi tätä hääparia  

Sattumalta osuin ketjuun, vaikka häät tulossa vasta ens vuonna. Kyllä meilleki tulee lahjalista, nyt se on päätetty lopullisesti. Sitä en tiedä, miten sukulaiset siihen suhtautuu kun ollaan eka pari "uutta sukupolvea", jotka menee naimisiin, eikä omien vanhempieni & sisaruksiensa aikaan (80-luvulla) ollut moiset listat vielä käytössä. No se lienee sen ajan murhe...

^just tuo on varmaan monen kammolahjan takana, eli hääparin maku on lahjanantajan (etenki vanhemman ihmisen) mielestä vähintäänkin kyseenalainen (ei ne oikeasti voi tämmöstä haluta!!) ja lahjoja haluaa antaa jotakin, mitä itse haluaisi/olisi ehkä halunnut joskus vuosikymmeniä aiemmin lahjaksi. Tai sitten tosiaan ei ajatella ollenkaan mitä pari tarvii/toivoo ja ostetaan vaan jotain että saadaan lahja hankittua...

Nyt kun aloin miettimään niin itse pelkään, että saadaan lahjaksi kultakeramiikan astioita, joita suunnilleen puoli sukua kerää. Oon inhonnu niitä aina, enkä tuu niistä ikinä pitämään... Ja kun ei nekään mitään ihan halppistavaraa oo niin jotenkin toivoo vaan, että ihmiset kysyy lahjasta etukäteen vaikka äidiltä tai sitten lukevat lahjalistaa/ tuovat ykköstoiveena olevaa rahaa häämatkaa varten...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Saimme kaksi lahjaa, joille meillä ei koskaan tule olemaan mitään käyttöä. Toinen on puinen koriste-esine, jossa on oranssi sydän ja sen edessä lintupariskunta. Lintupariskunta nokkii toisiaan ja parin edessä on oranssi tuikkukynttilä. Toinen on lasinen kuutio, jonka sisällä on tanssiva morsiuspari. Me emme ole koriste-esineihmisiä, joten nämä päätyvät sellofaaneissaan paikkaan nimeltä Piilo.

Harmittaa erityisesti tuon lasiesineen takia siksi, että tiedämme sen antaneen miehen sukulaisen varmasti miettineen lahjaa todella ja tiedämme, että hänestä se varmasti on ollut Todella Upea.

Share this post


Link to post
Share on other sites

jo nyt kauhulla odottaen... meille ei tule lahjalistaa, eikä suurimman osan kannlta sillä ole mitää merkitytä. Oikeastaan emme tarvitse lahjoja ollenkaan. ongelmaksi koen kuitenkin sen jos tulee tavaraa jota molemmat inhoavat tyystin, mitä sille pitäisi tehdä? Esim kummi tätini on suuri riski tekijä aiempien kokemusten perusteella. Hän kyllä soittaa ja ilmoittaa mitä tahtoo tuoda ja inttää siihen asti, että sanon "tuo pois". ylppäri lahjaksi sain pentikin poroja vaikka ilmoitin selvästi että en pidä sen enempää pentikistä kuin poroistakaan...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Konjakkipullo, kun kumpikaan meistä ei juo konjakkia..

Share this post


Link to post
Share on other sites

JetS, sehän se näissä koriste-esineissä juuri onkin se ongelma, mitä niille sitten tekee. Jotenkin en haluaisi niitä ihan roskiin heittää, varsinkin kun toisesta noista lahjoista tiedämme, että miehen kummitäti on sen varmasti huolella valinnut ja ajatellut sen olevan tosi kiva. Kaapissa ne kuitenkin vievät ihan turhaa tilaa. Emmekä tiedä ketään, joka riemulla nuo turhakkeet ottaisi vastaan. Onneksi emme näitä koriste-esineitä saaneet kuin kaksi kappaletta, joten ihan ongelmaksi asti niitä ei sentään ole.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eilinen päivä ihmeteltiin koria, jossa oli pikkuautopaketti, leikkitraktori, pehmokoira, pari lasten palapeliä ja suklaata. Soitin sitten anopille ja hän sanoi pilailulahjojen olevan yleisiä apen suvussa (josta lahja tuli). Kyseessä on lestadiolaisperhe, joten anoppi sanoi, että samalla se on toive jälkikasvusta. Herää vain kysymys, että mitäs jos jälkikasvu on tyttöjä... Eli he toivovat esikoispoikaa (tai traktorityttöä)?

lisäys: en ole raskaana...

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Aika erikoinen lahja kieltämättä. Eikö häälahja kuitenkin anneta hääparille eikä hääparin lapsille tai mahdollisille tuleville lapsille

Share this post


Link to post
Share on other sites

Saatiin vain yksi ei-niin-kiva häälahja. Taulu missä on tää rimpsu rakkaus ei koskaan sitä ja tätä. Ei tule koskaan seinälle, mä inhoon sitä ja se meinaa hajota alkutekijöihinsä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei saatu onneksi mitään kamalaa tai tarpeetonta häälahjaa, kaikki lahjat oli ihania ja tarpeellisia. Lähes kaikki lahjat oli häälahjalistaltamme ja listan ulkopuolelta hankitut lahjat oli kuitenkin mieluisia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sama meillä, eli lähes kaikki lahjat oli listaltamme ja ne muutamat,mitkä eivät olleet lahjalistalta olivat kuitenkin todella ihania  :)  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tavaralahjoja ei onneksi tullut montaa, koska toivomuksena oli rahalahja häämatkatilille. Ne tavarat mitä saatiin oli melkein kaikki Pentikiltä ja mielestämme oikein kauniita.

Kauhein oli kuitenkin saamamme shampanja-lasit.

Kauheat korkeat koukeroiset pötkylät joissa on "tosi ihanat" sydämet. Lasit on tosissaan niin korkeat, ettei ne mahdu olemaan pystyssä yhdessäkään keittiömme kaapissa.

Voisin melkein pistää kiertoon...

Toinen kauhea oli keraaminen hääparikoriste.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli lahjalista, joten emme saaneet mitään tarpeetonta tai kamalaa. Ja sitäpaitsi voiko häälahja olla koskaan kamala? Jos yo "pilailulahjoja" ei oteta lukuun..

Share this post


Link to post
Share on other sites
Eilinen päivä ihmeteltiin koria, jossa oli pikkuautopaketti, leikkitraktori, pehmokoira, pari lasten palapeliä ja suklaata. Soitin sitten anopille ja hän sanoi pilailulahjojen olevan yleisiä apen suvussa (josta lahja tuli). Kyseessä on lestadiolaisperhe, joten anoppi sanoi, että samalla se on toive jälkikasvusta. Herää vain kysymys, että mitäs jos jälkikasvu on tyttöjä... Eli he toivovat esikoispoikaa (tai traktorityttöä)?

lisäys: en ole raskaana...

Mä voisin tuollaista lahjaa nyt vaikka tarvitakin, vaikka ei omia lapsia olekaan... Meillä käy tosi paljon lapsia kylässä ja olenkin joutunut hankkimaan heitä varten leluja kirpputorilta, että olisi jotain ajankulua kun tulevat käymään. Ei tosin tulisi itsellä mieleen viedä häälahjaksi kellekään tuollaista pakettia. Me onneksi saatiin tosi kivoja tavaroita, vaikka ei lahjalistaa ollutkaan. Ainoat mitkä aion varmaan myydä kirpparilla on Kermansaven tummanruskeat mukit ja sellaiset aamiaislautaset - niiden päälle en ihan ymmärrä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now