Guest Mary-Lydia

Häiden jälkeinen masennus ;)

170 viestiä aiheessa

Hääpäivä oli niin täydellinen kun vaan voi olla. Puoltoista vuotta kaikenkaikkiaan tuli uurastettua päivän eteen. Sunnuntai meni vielä vähän epätodellisissa fiiliksissä, mutta sen jälkeen tuli vähän tyhjä olo. Viimenen viikko oli sen verran kiireinen, että toisaalta oli kiva että päivä oli jo ohi, mutta kun harrastus yhtäkkiä loppuu, niin tuntu se vähän oudolta. Parin päivän jälkeen lähdettiin kuitenki häämatkalle, ja kun sai vähän muuta ajateltavaa ja tekemistä, niin se ontto olo meni ohi, ja nyt on enää ihanat muistot päivästä, ja onnellinen olo tuoreena rouvana  

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Hääpäivämme oli mitä ihanin, ja välillä tulee hieman haikea olo sitä muistellessa. Mutta vaikka meillä oli todella mukava päivä, olen kuitenkin tyytyväinen elämääni vaimona ja tyytyväinen siihen, että minun ei enää tarvitse stressata eikä suunnitella mitään.  

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Häiden jälkeen ei iskenyt masennus, mutta sellainen yllättävän vahva onnellisuuden tunne sitäkin voimakkaammin. Monet ovat sanoneet tyhjyyden tunteesta, mutta itsellä on vain sellainen tyytyväinen olo - hääpäivä oli täydellinen, mutta se aika on nyt ohi elämästä ja haluan päästä häätavaroista eroon. Toisaalta häämatkaan on vielä hetki aikaa - tuleekohan se lopullinen haikeus vasta sitten.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Eipä iskenyt masennus. Näin vuosi häiden jälkeen, on kyllä huomannut että on useempaan kertaan tullu huokastua helpotuksesta että se kaikki hössääminen on nyt takanapäin.

Pengoin tässä hiljattain häämuistolaatikkoamme ja ihmettelin että herranjestas miten minä täysi tumpelosormi oonkin saannut askarreltua kaikkea. Olihan niissä aika homma, miten sitä jaksoikin töiden ja rakentamisen lomassa.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Häistä on nyt reilu kuukausi, ja nyt alkaa olla vähän haikea mieli. Tuntuu että tässäkö tämä nyt oli. Ensin pitkät valmistelut, sitten varsinainen päivä meni yhdessä hujauksessa eikä meillä ollut yhtään kuherruskuukautta/häämatkaa. Arki koitti jo seuraavana päivänä. Jotenkin olisin kaivannut enemmän kahdenkeskistä aika. Toisaalta on helpottonut olo että se kaikki on ohi. Ei tarvitse enää miettiä kaiken maailman valmisteluita.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Häiden jälkeinen viikko ja etenkin maanantainen töihin paluu oli kieltämättä todella ankeaa. Häät olivat mahtavat ja kaikki onnisuti yli odotuksien ja olisin vain halunnut jatkaa ja jatkaa juhlia... Äidin ja monen ystävän kanssa oli kovat "jälkipuinnit ", mutta kun kaikki oli yht`äkkiä ohi, tuli tyhjä olo. Jälkipuintien lisäksi masennusta kuitenkin helpotti, kun saimme pian paljon kuvia häistä nähtäväksemme ja sitten olikin taas tekemistä, kun valitsi kuvia teetettäväksi, potreteiksi, kiitoskorteiksi ja hääkirjaa varten... Videon kanssakin pääsemme kohta fiilistelemään. Kovasti ollaan pohdiskeltu, että milloin seuraavaksi on noin mahtava porukka ihmisiä kasassa juhlimassa yhdessä..? Kukahan pitäisi seuraavaksi häät..?  :) Ja nyt kun uusia projekteja alkaa olla viritteillä (vauva ja ikioma asunto), niin häidenjälkeinen masennus on voitettu!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Häistä on ny kuukausi aikaa ja kyllä, pientä masennusta on ollut ilmassa. Niin monta kertaa on hääkuvat katottu läpi ja haikailtu sen päivän perään. Mutta, kyllähän tässä vielä säätämistä on..Hääkuvat täytyis laittaa tilaukseen ja raivata tilaa lopuille häälahjoille..Kyllä se siitä rouvat!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

En muista olenko jo vastannut tähän mutta vastaan uudelleen.

Puoli vuotta suunnittelin häitä ja kun su kaikki oli ohi...masennuin ja itkin koko sunnuntain ja kuuntelin meidän häähidasta koneelta jatkuvasti.

En halua pelotella, mutta se oli elämäni surkein päivä...toivoin vain että kaikki alkaisi taas alusta...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

En oo masentanut, oon vaan tyytyväinen, että kaikki on ohi. Ja se hössöttäminen, suunnittelu ja älytön rahanmeno on nyt loppu.  

Oon tosi onnellinen rouva. Häät oli tosi kivat ja onnistuneet!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

En sanois et olisin ollut masentunut, mutta mulla oli sunnuntaina häiden jälkeen tunteet ihan pinnas ja pillitin joka asiasta..etenki aamupäivästä.. Iltaa kohden helpotti, mut maanantaina töihin paluu oli jotenki tosi vaikeeta ja tuntu kuin koko viikonloppu ois ollu unta vaan. Häät meni meilläki aivan yli odotusten ja päivä oli aivan ihana!! Harmittaa et päivä vilahti niin nopeesti ohi!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Häät oli lauantaina ja kyllä minullekin tuli pieni masennus. ENsimmäisen kerran tuli kyyneleet kuuden aikaan aamulla kun sulhon kanssa kotiin kömmittiin ja puku piti riisua Silloin sen tajusi että nyt ne on ohi! Todella outo olo on oikeastaan vieläkin, kun viimeisen vuoden ajan hääsuunnittelu ja haaveilu on ollut aika iso osa jokapäiväistä elämää. Mutta olen kyllä onnellinen ja helpottunutkin, nyt täytyy vaan suunnata kohti uusia asioita ja alkaa odottelemaan häämatkaa. Mutta haikeus on, ei siitä mihinkään pääse.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Itse olen vain helpottunut, että se hullunmylly on nyt ohi. Hääpäivä oli ihana ja kaikki meni ihan nappiin, mutta en kyllä uudestaan jaksaisi kaikkea sitä hösäämistä. Ihanaa palata taas "harmaaseen" arkeen.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mä osasin hiukan odottaakin, että kaiken touhotuksen jälkeen iskee haikea olo. Se liittyy oikeestaan stressin laukeamiseen ja ei ole mitään sen vakavampaa :lol: . Päivä oli aivan täydellinen, mutta etukäteis stressaaminen niin kovaa, että ei se mikään ihme ole, että tyhjä olo sen jälkeen tulee kun se poistuu. Sitä kyllä ehdottomasti pahensi se, että jo heti maanantaina koitti paluu arkeen.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ehkä masennus on liian vahvasti sanottu, mutta sanoisinkos häiden jälkeinen haikeus. En ihan hirveästi stressannut häitä, joten stressin loppumisen takiakaan ei voi olla helpottunut. Päivä oli vaan niin mahtava ja pitkästä aikaa olin onnellinen - kun kaikki on ollut harmaata jo pidemmän aikaa. Ehkä siksikin jäi se haikeus. Avioliittoelämä on tuntunut kyllä oikein hyvältä, joten ei sinällään ole valittamista tässäkään. Onneksi saa vielä miettiä kiitoskortteja jne. Ja tuparithan ne kohta on ja ja ja ^_^ .

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Vihkiminen oli viime perjantaina ja siunaus ja juhlat odottaa vielä elokuun lopussa. Silti... olo on jotenkin haikea. Olen odottanut sormusta sormeeni kuin kuuta nousevaa ja nyt kun se on siinä niin... so what? Olen kyllä onnellinen rouva-säädystäni, mutta olo on outo. Vähän kuitenkin että tässäkö se oli? Vihkiminen oli maistraatissa joten tiesin tietenkin ettei se mikään erityisen juhlallinen tilanne ole. Itse jännitin niin, että tärisin henkikirjoittajan edessä, onneksi isäntä oli käsikynkässä. Isäntää ei jännittänyt, hän vaan kommentoi että "mä olen jo toisella kierroksella". Ja huomenna sitten jatkuu arki. Kait se olo tästä tasaantuu...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

En ole itse siis vielä rouva mutta tuo viimeisin viesti vaan sai ajattelemaan, että miltä sen nyt sitten pitäisi tuntua. Miten se avioliitossa oleminen tunnetasolla eroaa avoliitosta, itse veikkaan että minusta ei juuri mitenkään. En ole ajatellut, että vain leikimme kotia kun emme ole naimisissa, ja toisaalta nykyään on helppo siitä avioliitostakin lähteä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mä ajattelin hallun tavoin, ettei tää elo tästä muutu, vaikka avoliitosta tulee avioliitto. Mutta kyllä meillä ainakin jonkinlainen "kuherrusviikko" vihkimisen jälkeen on ollut. Toinen tuntuu entistä rakkaammalta ja olo onnellisemmalta. Ehkä siis kannattaa olla tietyssä mielessä pessimisti: ei ainakaan pety, mutta vastaan voi tulla iloinen yllätys. ;)

Itse olen lähinnä tyytyväinen siihen, että häät stresseineen ovat ohi ja että ne menivät hyvin. Häistä se avioliitto vasta alkaa, vaikka jokin elämänvaihe ehkä häihin päättyykin.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
En ole itse siis vielä rouva mutta tuo viimeisin viesti vaan sai ajattelemaan, että miltä sen nyt sitten pitäisi tuntua. Miten se avioliitossa oleminen tunnetasolla eroaa avoliitosta, itse veikkaan että minusta ei juuri mitenkään. En ole ajatellut, että vain leikimme kotia kun emme ole naimisissa, ja toisaalta nykyään on helppo siitä avioliitostakin lähteä.

Siinähän se tavallaan olikin. TIESINHÄN minäkin ettei se seuraava päivä mitään erityistä ole. Ja niinpä olin koittanut olla odottamatta mitään. Mutta SILTI luulin, että ehkä kuitenkin tuntuis "joltain"... Ikäänkuin huijasin itseäni.

Ensimmäinen "normaali" arkipäivä = seuraava maanantai kyllä palautti asiat tolalleen. Enkä tarkoita että palattiin harmaaseen arkeen, vaan kun ystäväpiiri ja työkaverit sai tietää (hyvin harva ties) niin asiat meni jollain lailla tärkeysjärjestykseen.

Joo... jonkinlainen "kuherrusviikko" on täälläkin ollut, vaikkei häämatkalla oltukaan.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meidän häipäivämme oli kertakaikkisen onnistunut ja mahtava, joten seuraavina päivinä tuntui hieman tyhjältä - ehkä jopa hieman masentavalta. Päivä prinsessana meni ihan liian nopeesti ohi... :lol: Mahtava fiilis kuitenkin jatkui, kun lähdettiin muutaman päivän jälkeen häistä matkalle Malesiaan. Suosittelen kyllä häämatkaa heti häiden jälkeen, niin sellainen "juhlafiilis" pysyy pitempään. Varsinkin kun meillä oli talvihäät, niin lämpimään oli ihanaa lähteä. Pari viikkoa kun oltiin reissussa, niin oli sitten ihan mukavaa tulla kotiin arkeen. Nyt tuntuu hassulta katsella hääkuvia, tuntuu että niistä ois "ikuisuus", vaikka vaan 3 kk.. Kyllä sitä hommaa on kiitoskorteissa ja kuvissa aika paljon häiden jälkeen. Lisäksi itse oon ajatellut sellaisen kuvakirjan häistä ja häämatkasta, jonka pystyy netissä aika edullisesti tekemään. Mukavaa sitte katsella myöhemmin ja muistella :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mitä enemmän luen näitä, sitä varmempi olen siitä matkalle lähtemisestä heti häiden jälkeen. Muutenkin on niin kovasti töitä ja lopputyön tekemistä, että haluan sen rauhoittumisen ja kahdestaan oloajan ilman että palattais heti arkeen. :) Häälahjaksi toivomme matkaa, lienee viisainta avata lomatili että rahat ohjautuvat sit sinne.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Itse olen lähinnä tyytyväinen siihen, että häät stresseineen ovat ohi ja että ne menivät hyvin. Häistä se avioliitto vasta alkaa, vaikka jokin elämänvaihe ehkä häihin päättyykin.

Kompskomps! ;)

Häät olivat ihanat ja niitä ihana muistella :-X:wub: , mutta PUUH! onneksi se stressi on nyt ohi.. :wacko:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Vähän on haikeus iskenyt, mutta voi johtua ihan väsymyksestäkin :) Mutta seuraavaksi sitten häämatkaa odottelemaan :D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Eipä oo pahemmin masentanut... Tekemistä on riittänyt häiden jälkeenkin, joten ei ole kerennyt masentelemaan. Katsotaan miten ensiviikolla käy, kun miekkonen menee töihin ja olen yksin päivät (lomalla opinnoista) ensimmäistä kertaa häiden jälkeen... Sitten on aikaa ajatella ja tylsyys voi iskeä... Mutta uskoisin että hääalbumit ja koira pitävät minut ihan kivasti kiireisenä ensiviikollakin... Sinäänsä muutaman viikon päästä omatkin opintoni jatkuvat...

Muutama haikea hetki on ollut, mutta masennukseksi niitä en laske, vaan ne kuuluvat asiaan.

Olen osittain hyvin helpottunut siitä, että häät on ohi ja saan tehdä muita, kuin hää juttuja... Karsea stressi on poissa ja arki alkaa rullata taas omalla painollaan. Suunnittelin hankkivani uuden harrastuksen.... Niin ja käyväni kouluni loppuun, siinä sitä stressiä sitten taas pukkaakin :D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Häät oli lauantaina ja kyllä nyt on haikea ja masentunutkin olo! Mies lähti tänään "normaalisti" töihin ja itsestäni tuntuu aika tyhjältä. Kai sitä romanttisena ihmisenä odotti, että häiden jälkeen elämä jatkuisi yhtenä onnena ja auvona.. :) Hääpäivä meni aivan liian nopeasti ohi. Onneksi saatiin hyviä valokuvia muistoksi. Kuvat muistuttavat että häät tapahtuivan oikeasti. Ilman tätä "todistusaineistoa" tuntuisi että hääpäivä olisi ollut vain unta. Todella epätodellinen olo nyt rouvana ja sukunimi vaihtuneena - kai tässä on jokin identiteettikriisikin menossa muuttuneen sukunimen ja siviilisäädyn takia. Huomenna on lähtö häämatkalle. Toivottavasti se palauttaa taas ihanat romanttiset häätunteet pintaan! :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Meidän häipäivämme oli kertakaikkisen onnistunut ja mahtava, joten seuraavina päivinä tuntui hieman tyhjältä - ehkä jopa hieman masentavalta. Päivä prinsessana meni ihan liian nopeesti ohi... :lol: Mahtava fiilis kuitenkin jatkui, kun lähdettiin muutaman päivän jälkeen häistä matkalle Malesiaan. Suosittelen kyllä häämatkaa heti häiden jälkeen, niin sellainen "juhlafiilis" pysyy pitempään. Varsinkin kun meillä oli talvihäät, niin lämpimään oli ihanaa lähteä. Pari viikkoa kun oltiin reissussa, niin oli sitten ihan mukavaa tulla kotiin arkeen. Nyt tuntuu hassulta katsella hääkuvia, tuntuu että niistä ois "ikuisuus", vaikka vaan 3 kk.. Kyllä sitä hommaa on kiitoskorteissa ja kuvissa aika paljon häiden jälkeen. Lisäksi itse oon ajatellut sellaisen kuvakirjan häistä ja häämatkasta, jonka pystyy netissä aika edullisesti tekemään. Mukavaa sitte katsella myöhemmin ja muistella :)

Olen samaa mieltä. Häämatka heti häiden perään todella 'pitkittää' juhlan tuntua. Olen kuullut niin monilta, että oli suorastaan virhe mennä suoraan töihin viikonlopun jälkeen tai vain makoilla kotona lomailemassa häiden perään, että olemme päättäneet häämatkan olevan olennainen osa meidän häitä. Muutenkin kun tykätään reissata ja sitä innolla tehdään! Joten meillä edessä siis neljän viikon matka Aasiassa kolmantena päivänä häiden jälkeen. Eli ei mitään arkea meille heti juhlan perään! :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään