Guest Mary-Lydia

Häiden jälkeinen masennus ;)

170 viestiä aiheessa

--

Muokattu: , käyttäjä: Mary-Lydia

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mulla ei kyllä tullut mitään masentuneita fiiliksiä, oikeastaan ei edes haikeutta hääpäivää kohtaan. Meillä ainakin oli niin onnellinen fiilis häiden jälkeen, että ei siinä ollut mahdollisuuksia masentumiseen. Ja häiden jälkeen voi vielä häähössöttää (jos siis jaksaa) kiitoskorttien, valokuvien ym. kanssa.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Häiden jälkeinen syvä onni siitä että se on ohi ja saa keskittyä elämään elämäänsä, pikemminkin.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mäkin luulen et on vaan onnellinen, että kaikki on ohi. Sitten keskitytään muihin asioihin.  :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Sama taalla, eli onnellinen olen. Aivan heti haiden jalkeen tuntui toisaalta ihanalta etta se stressi (vaikka ihanaa se olikin) oli viimein ohi, mutta toisaalta haikeelta, koska se oli sitten siina ja uusia haitani en enaa ikina paase jarjestamaan  

Mutta nyt - kun tasan viikko on kulunut haistamme - on olo ihanan onnellinen enka kaipaa ollenkaan haajarjestelyja tms. Kaikki haikeus on poissa.  

Naimisissa olo on ihanaa

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Itse asiassa kyllä. Tunsin suurta haikeutta lähinnä siitä, että kauan unelmoimani hääpäivä (joka sujui jotakuinkin täydellisesti) oli sitten lopullisesti ohi. Tottakai olin onnellinen, mutta aluksi se tunne jäi haikeuden alle. Syvempi onnellisuus ja tyytyväisyys on tullut esiin vasta viime aikoina, kuin häistäkin on jo muutama kuukausi.

Toisin kuin monelle, minulle ei tullut kyllästymistä hääjärjestelyihin. Olen edelleen kiinnostunut kaikesta häätohinasta ja voisinpa vaikka käydä saman ruljanssin läpi uudelleen - jos vain mies suostuisi

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Olen edelleen kiinnostunut kaikesta häätohinasta ja voisinpa vaikka käydä saman ruljanssin läpi uudelleen - jos vain mies suostuisi ;D

Ehkä se sitten vaikka 10-vuotishääpäivälahjaksi suostuisi sellaiseen amerikkalaistyyppiseen "valojen uusimisseremoniaan"?  Voisitte kutsua koko köörin uudelleen juhlimaan romanttisella teemalla.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mulla ainakin oli vähän haikeeta ja vaikeeta häiden jälkeen, kun ei oikeen ollu mitään "mielenkiintoista" puuhattavaa. Tietysti elämä ja koulu jatku sitten häiden jälkeen, mutta eipä olis ilman kavereiden pientä painostusta oikeen riittänyt innostusta harkkatöiden tekemiseen ja tentteihin lukemiseen.  Vähän helpotti, kun sai askarrella kiitoskortteja ja suunnitella häämatkaa sitten häiden jälkeen  :) Pari kuukautta meni vähän haikein mielin, mutta kyllä se sitten taas siitä lähti elämä suttaamaan ;D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mua vaivasi 2kk totaalinen tylsyys ja väsähtäminen siihen, että nyt ne elämäni ihanimmat juhlat oli ohi. Päivä oli ihana, mutta meni vaan turhan nopeasti. Mä olisin kyllä valmis toteuttamaan kaiken uudelleen, mutta täytynee kehitellä joitain muita juttuja tilalle.

Nyt alkaa tilanne normalisoitua (ehkä joulu vähän piristi), joten jaksaa jo ajatella valokuvien kansioon laittamista yms.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kyllä mäkin uskon, että jonkunlainen masis voi iskeä hetkeksi. Kai se tilanne siitä sitten tasoittuu aikanaan.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minä taas odotan innolla, että häät on ohi ja saan olla naimisissa. Ja rauhassa. Odotan koko ajan, että häät olisi jo lähempänä, mutta toisaalta kauhistun niiden lähestymistä, koska se tietää järjestelyjä. Minua ei innosta niinkään mikään järjestely, kiinnostaa vain se naimisiin pääseminen.

Ja juu, tiedän, että naimisiin pääsee ilman juhliakin, mutta meillä on kuitenkin aika paljon tärkeitä sukulaisia ja pari ystävää, joiden haluamme ehdottomasti olevan paikalla.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Häiden jälkeen ei tuntunut haikealta, vaan pelkästään ihanalta ja onnelliselta. Mutta sen sijaan häämatkan jälkeen (joka oli 7 kk häitten jälkeen) tuntui haikealta, että näin hienolle matkalle ei koskaan enää pääse...  

Mutta mies on kyllä sanonut että eihän me koskaan enää voida isoja juhlia järjestää kun eihän niistä voi mitenkään tulla yhtä hienoja kuin hääjuhlasta...  :

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mä olin vaan onnellinen...ja huokasin helpotuksesta kun hulina jäi taakse.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Mä olin vaan onnellinen...ja huokasin helpotuksesta kun hulina jäi taakse.

Sama täällä. Ihanat häät oli ja niitä ilolla muistelen, en haikeudella ollenkaan

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Häät oli pari viikkoa sitten. Päivä oli tosi mukava, mutta ei mitenkään maailmoja räjäyttävä. Paras on ehdottomasti tullut vasta jälkeenpäin. Muutimme miehen kanssa yhteen vasta hääpäivänä, ja se itse avioliitto rakkaimman miehen kanssa on kyllä onneksi ollut vielä häitäkin parempaa!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Päivä oli tosi mukava, mutta ei mitenkään maailmoja räjäyttävä. Paras on ehdottomasti tullut vasta jälkeenpäin. Muutimme miehen kanssa yhteen vasta hääpäivänä, ja se itse avioliitto rakkaimman miehen kanssa on kyllä onneksi ollut vielä häitäkin parempaa!

Juuri näin, paitsi että me olimme asuneet yhdessä jo vuosia ennen häitä. Häitä oli ihan kiva suunnitella, mutta kyllä tällaisella perfektionistilla taisi välillä mennä vähän stressinkin puolelle.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Hääpäivä oli toiveidemme täyttymys ja aika meni sen jälkeen viikon verran upeaa päivää muistellessa, mutta sen jälkeen minulle iski arki. Menin takaisin töihin ja päivät olivat kiireisiä, mutta olin tottunut touhuamaan kaiken vapaa-ajankin. siitä meinasi iskeä paniikki, lue: tässäkö tämä olikin? Onneksi aika on tasannut tunnelmat ja nyt vaan nautin saadasseni olla Rouva!

Toisaalta haluaisin elää vieläkin päivän uudelleen, mutta koska se on mahdotonta, olemme suunnittelemassa 1v. hääpäivä juhlia ystävillemme samassa paikassa missä häitämme juhlittiin!( Tottakai paaaaaaaaljon pienemmällä budjetilla!)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Täällä oli jonkin sortin haikeus-fiilikset, toisaalta onhan nämä avioliiton ensiajat täynnänsä kaikkea kivaa. On totuttelua uuteen nimeen ja siviilisäätyyn, paljon jälkeenpäin on riittänyt onnittelijoita jotka eivät etukäteen häistämme tienneeet yms.

Sitten on valokuvien laittelu ja kiitoskortit teon alla, ja toisaalta ihana vapaa "se on ohi"-fiilis. Siis kaikenkaikkiaan ristiriitainen olo ;D mutta eiköhän se tästä, nautitaan joka hetkestä... vaikka ei elämä tottavie ole pelkkää päivän paistetta.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ai niin, idea lainattavaksi:

Kokoa mukava jouko ihmisiä hääkuvien, häämatkakuvien ja matkamuistojen ääreen "after-häihin" fiilistelemään. Jos häistä jäi viiniä (kuten meillä jäi puolet) voit tarjota sitä juhlassa. Pidä nyyttärit jolloin jokainen tuo pienen sapuskan tullessaan, niin budjetti jää minimaaliseksi.

Tällaista itse suunnittelin ja musta se oli hauska idea, mutta Mieheni jotenkin ei innostunut asiasta ja veti sitten multakin fiilarit pois joten en aiokaan järjestää, vaikka edelleen olen sitä mieltä että se OLISI OLLUT hyvä idea

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

En ollut kyllä suunnitellut masentuvani, mutta rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että uskon häiden jälkeen helposti iskevän takki tyhjä-tunnelman. Vaikka kuinka pitää jalkansa maassa eikä anna häiden paisua itseään suuremmaksi asiaksi elämässä, huomaan kyllä päivittäin miettiväni ja suunnittelevani niitä. Voin kyllä ymmärtää, että joillakin häiden suunnittelusta tulee elämänsisältö ja todellisuus hieman hämärtyy.

Niin kauan, kun voisin helposti perua nämä suunnitelmat ja mennä kahdestaan maistraatissa naimisiin, ei mielestäni hääasia ole paisunut mielessäni mittojaan suuremmaksi.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Aiemmin jossain kirjoittelinkin, että äitini varoitteli minua (hyvätahtoisesti) siitä, kuinka hääpäivän jälkeen sitä moni on pettynyt että tässäkö tämä nyt sitten oli. Meillä kävi toisin päin. Juhla oli aivan ihana, mutta oli vielä ihanampaa herätä arkeen seuraavana aamuna!!!  

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minulla oli ainakin tosi haikee olo. Joskin asiaan vaikuttanee se, etta asun ulkomailla, etta haat oli Lyypekissa ja perheeni & kaikki kaverit tulivat viikonlopuksi Saksaan.

Meilla oli aivan taydellinen koko viikonloppu haapaivaa myoten. Mutta se oli vaan NIIIIIIIIIN lyhyt! Sitten kun kaikki lahtivat, oli tosi haikee olo, meikalainen poras hullun lailla kun tuli mieleen etta koska sita enaa kaikkia saa yhtaaikaa paikalle.... mutta kylla se siita! Nyt rupee oleen taas kiva olo!

Meidan miekkosellakin oli jonkinlainen 100km tunnista pysahdyksiin sekunnissa fiilis. Nyt kuukausi ollaan oltu naimisissa, puhuttiin asiasta viime viikolla ja nyt menee taas elama kivasti eteenpain!!

Eli vinkiksi eikun uutta projektia (kiitoskortteja, haamatkan suunnittelua, grillijuhlia jne jne) kehiin heti haiden jalkeen!  

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Joo, tyhjä olo oli niin kuin olin etukäteen arvellutkin. Mutta se meni nopeammin ohi kuin pelkäsin. (Syynä ehkä vuoden ikäinen "vauva" joka kyllä pitää vauhdissa)  Oon onnellinen kyllä kun oon nyt naimisissa mutta en oo koskaan ennen mitään noin kauan järjestänyt, joka kuitenkin on yhdessä päivässä ohi.

Nyt suunnittelen siis häiden muistelubileitä valokuvineen  ;)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Täällä on kyllä haikeus päällä. Onneksi on paljon valokuvia joita järjestellä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

No tuli kyl lievä masennus siitä et ne on todellakin ohi nyt.  

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään