Raportoi Share Kirjoitettu August 30, 2010 voi todellakin, ei siinä vakavana voinut olla Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu August 30, 2010 Hymyilin Jännitti vaan niin hurjasti että meinas alkaa huuli väpättämään Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu August 30, 2010 Hymyilin kuin hangon keksi KOKO päivän ja yön(jatkot). Pappi sanoi, että harvoin tulee niin onnellisen ja rakastuneen näköinen morsian alttarille, samalla myös kyynelehdin, mutta hymyilin koko ajan. Eikä hymy ole vieläkään hyytynyt vaikka jo pari päivää itse häistä Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu September 2, 2010 ^Sama täällä! Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu September 2, 2010 matkalla tuntui, ettei hymyä voi olla niin leveä ja onnellinen kuin mitä olo oli. Tuntui, ettei niin leveää hymyä edes ole. koko päivän tuntui tuo onnellisen virne pysyvän huulillani. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu September 2, 2010 ^Mulla oli sama. Ja pakko myöntää, että poskilihakset alkoi juhlassa jo jossain vaiheessa vähän krampata! Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu September 9, 2010 Hymyilin ja paljon. Liikutuksen kyyneleet tulivat vasta alttarilla. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu September 12, 2010 Samoilla linjoilla Hymyilin kyllä niin, että leuat kramppasivat, koska oli niin iloinen ja kepeä olo. Taisinpa jopa hieman vilkutella, kun näin mieluisia kasvoja kirkon penkeillä... Nyt odottelen, että pääsen näkemään videokuvaa kirkolta, jotta tiedän, miltä se OIKEASTI näytti se kävely Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu September 13, 2010 Hymyilin ja paljon! Niin maistraatissa, seuraavana päivänä kirkossa kuin juhlassakin! Niin onnellinen olin ja olen edelleen. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu September 14, 2010 Kyllä! Olin muutenkin kovin tunteellinen koko päivän (mikä ei kyllä mut tuntevia yhtään yllättänyt). Alttarilla itkin koko ajan niin paljon, että tarvitsin 8 nenäliinaa. Suntio oli varannut mulle niitä viisi alttarikaiteelle ja heitti vitsinä, että "Jos tarttet lisää, niin vilkuta". No, mä naureskelin, että "selvä juttu", mutta päädyin sit vinkkaamaan niiden viiden jälkeen, että tartten kuitenki lisää. Mä kyllä itkin jo harjoituksissa ja olin kuulemma ensimmäinen, jonka pappi on koskaan niissä nähnyt itkevän... Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu September 17, 2010 Olimme tehneet tästä vitsin sulhon kanssa. Muistuttelimme jo harjoituksissa taukoamatta toisiamme, että hymyile, hymyile. Sama päti valssaamiseen, senkin aikana kannattaa hymyillä. Suosittelen lämpimästi, että matkalla alttarille katselette sivullenne. Tuttujen hymyilevien kasvojen näkeminen lämmittää ja lievittää jännitystä. Ja silloin muistaa hymynkin helpommin, kun näkee rakkaita hymyjä penkkirivi toisensa jälkeen. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu September 22, 2010 En pystynyt keskittymään hymyilemään. Kaikissa valokuvissakin katson maahan, koska pelkäsin kompastuvani.. Ja osittain siksikään ei hymyilyttänyt kun isäni piti saattaa minut mutta juuri ennen vihkimistä kävi ilmi ettei hän tule koska nukkui pommiin joten meidän piti vaihtaa suunnitelmaa ja sulhasen kanssa kävellä yhdessä alttarille. Olin hivenen järkyttynyt.. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu September 27, 2010 Mä yritin hymyillä, mutta meinasin lahota siihen paikkaan, kun marssi pärähti ja ovet aukes. Aloin katselemaan itkeviä ystäviä ja sukulaisia ja meinasin alkaa parkumaan. Sitten etsin katseellani sulhasen ja se auttoi. Pidin katseen sulhasessa koko loppumatkan ja sain hänestä tukea. Alttarilla oli jo helppo olla kun edessä oli tuttava pastori ja hänen rauhottava puheensa. Pelotti katsoa kuvia kun luulin, että sisäinen myllerrys näkyisi kasvoiltani. Onneksi näytän kuvissa kuitenkin tyynen rauhalliselta ja hymyilevältä. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu October 1, 2010 Hymyilin, enkä saanut silmiäni irti sulhasestani! Hänkin katsoi vain minua koko käytävän pituuden ajan, siksi varmaan hymyilyttikin niin kovasti! Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu October 17, 2010 Hymyilin molempiin suuntiin erittäin onnellisena. Ihanaa oli myös katsella ystävien ja läheisten liikuttuneita ilmeitä matkalla alttarille. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu October 26, 2010 Olin sekä mennessä että tullessa hyvin, hyvin liikuttunut. Liikuttuneiden ystävien ja sukulaisten näkeminen vaikutti siihen aika paljon. Lähtiessä vielä nyyhkäisin kovaäänisesti .Se, että vieraat näkivät sen, ei sinänsä mua haittaa, koska mun suvussa ollaan muutenkin poikkeuksellisen kovia itkemään . Isoisälläni oli liikanimi liittyen tähän ominaisuuteen. En osaa sellaista hävetä. Kaikki kuitenkin ymmärtävät, että kyse on onnesta. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu October 27, 2010 Kirkkoon mennessä katselin aluksi vieraita ja sulhasta(joka siis tuli minua ja isää vastaan) mutta sitten tuli itku, loppu matkan kävelin oikeestaan katse alaspäin että sain koottua itseni. Lähtiessä jo hymyilin ja olin niin onnellinen Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu January 7, 2011 Välillä kyynelehdin ja välillä hymyilin leveästi. Mies hymyili, vaikka vaikuttikin olevan hieman jännittynyt. Ihanaa se kävely oli joka tapauksessa! Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu January 10, 2011 Kyllä, koko matkan hymyilin, -molemmat hymyilimme. Ja katselimme toisiamme. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu January 16, 2011 Hymyilin koko matkan. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu January 24, 2011 Yritin hymyillä, mutta en tiedä miltä se näytti kun pidätin itkua samanaikaisesti. Katselin miestäni minkä pystyin, välillä vilkaisin vieraita ja pahimpien itkutushetkien aikana tuijotin kattoa. Ottaen huomioon lyhyen kävelymatkan, on voinut näyttää melko harhailevalta mun katseeni Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu February 8, 2011 hymyilin ja tuijotin vain sulhasta- tosin hymy on jännän näköinen: läsnä- ja poissaoleva, jännittynyt ja rento yhtä aikaa.. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu February 10, 2011 Hymyilin. Hymyilin kyllä muutenkin kuin Naantalin aurinko ihan koko päivän alusta loppuun asti. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu March 1, 2011 Kyllä, vaikka kyyneleetkin kihosi silmiin kun se Prinsessa Ruusunen pärähti soimaan. Hymyä riittikin sitten koko päiväksi. Oikeesti hymyilen varmaan ihan joka kuvassa, joka musta on otettu. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu March 1, 2011 Kyllä hymyilin, miten sitä olisi edes voinut olla hymyilemättä Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Recommended Posts
Join the conversation
You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.