Alya

Hymyilitkö matkalla alttarille?

402 viestiä aiheessa

Meillä oli totiset muttei negatiiviset ilmeet, varmaan keskityttiin niin kovin muistamaan kaikki osat että osataan liikkua kirkossa oikein (vaikka pappi toki joka välissä ohjasikin)... Ja toisaalta koetettiin varmaan välttyä superliikutukselta kesken kaiken.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Taisin välillä vähän vakavamielisempikin olla, mutta kuva on todistamassa että muistin myös hymyillä! :D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Hymyilin kovasti. Jännitystä auttoi morsiustyttöjen tsemppaaminen ennen aloitusta (5 ja 7-vuotiaat, eivätkä tunteneet toisiaan) ja ne olivat niin suloisia kävelleessään meidän edellä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

hymyilin kuin naantalin aurinko, vaikka parissa kuvassa kirkon käytävältä näkyy että jännitän niin paljon ettei se juuri hymyltä vaikuttanut :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Itkin, itkin ihan kunnolla ja lopulta sain sen hymynkin esiin. :D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ihme kyllä hymyilin. Pelkäsin nimittäin, että koko kirkko olisi pelkkää itkua, mutta kuvat todistavat, että hymyilty on :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minua nauratti! Me mentiin naimisiin siviilivihkimisellä ja yritettiin kävellä sulhasen kanssa yhdessä kohti vihkijää.. YRITETTIIN koska käytävä oli niin kapea, ettei mahduttu kävelemään vierekkäin. Sulhanen taas herkisteli. :-X

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kyllä hymyilin. Uskallauduin jopa katselemaan vieraita kävellessäni - siskon kyyneleet nähdessäni piti kyllä nieleskellä hieman omiani, mutta muuten hymyilin koko vihkimisen ajan :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Hymyilin ja paljon  :lol: Alttarille tallusteleminen ei vieraiden onnenkyynelistä huolimatta alkanut itkettämään, koska olin yksinkertaisesti vain niin iloinen siitä, että mieheni kulki siinä rinnallani. Ja muistin myös vilkuilla välillä vieraisiin päin, toivottavasti silloinkin hymyillen ;)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tais jännittää niin paljon viel siin vaiheessa, et en edes muista hymyilinko vai olinko vakavana, haha :D Mut veikkaisin et hymyilin!! :D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Hymyilin kuin haljennut nauris, niin kirkossa kuin koko päivän muutenkin :) Sulhanen ja minua saattamassa oleva isäni sen sijaan pidättelivät kyyneleitä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Varsinaisena vihkimispäivänä jännitti niin, että alkuun ei hymy irronnut.

Seuraavana päivänä siunauksessa oli jo paljon rennompi oli ja leveä hymy. :D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Voi että, mäkin niin toivon, että pystyisin hymyilemään, mutta luulen, että en itkulta/jännitykseltä siihen pysty :D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Hymyilin. Molemmat hymyiltiin :)

 

Liikuttumista ei ennakko-odotuksista huolimatta tapahtunut kuin kerran, sekin hyvin huomaamattomasti :D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Yritin kovasti hymyillä, mutta jännitti niin tajuttoman paljon, että oli pakko välillä vilkuilla lattiaa kohti kun tuntui, että koko naama nyki miten sattuu :blink:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Hymyilin :girl_smile:  Jännitys ja kaikki stressi katosivat sillä hetkellä, kun kanttori aloitti häämarssin soittamisen ja ovet aukesivat. Olen itsekin yllättynyt siitä, miten hyvin kaikki meni, ja miten selvisin seremoniasta kuivin silmin :girl_in_love:

 

Edellinen ilta ja hääpäivän aamu olin niin jännittynyt, että kaverit luulivat minun ottaneen jotain rauhoittavia ennen seremoniaa, kun näytin niin rauhalliselta :girl_haha:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minäkin hymyilin välillä alttarille käveltäessä vaikka nykikin ihmeellisesti minullakin. Poistuessa oli paljon helpompaa, hymyilin kuin aurinko. :tender:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Hymyilin, mutta katsoessani rakkaisiin vieraisiin penkkiriveillä meinasi tulla itku, jolloin piti yrittää pitää itsensä kasassa. Olin vähän yllättynyt tästä, koska yleensä en itke kovin helposti, mutta kyllä ne omat häät saivat kuitenkin liikuttumaan..

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Hymyilin! Käytävän loppupäässä ennen alttaria tosin nousi kyllä kyyneleet silmiin ja meinasi itku päästä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Hymyilin ..... Ja tärisin :) jännitti tosi paljon... Mutta aivan mahtavalla tavalla :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Hymyilin ja samalla pidattelin onnen kyyneleita, joten saattaa olla, etta naamani naytti valilla hieman omituiselta- taisi siis tosiaan olla ihan hyva veto, etta huntu oli kasvojen edessa saaton ajan :girl_haha: Oli niin koskettavaa ja onnellista nahda kaikki ne ihmiset yhdessa samaan aikaan, vain meidan kahden takia. Ja tietysti sulhon ilme, kun han naki minut ensi kertaa haapuvussani  :-X

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Hymyilin heti siitä hetkestä lähtien, kun astuin kirkkoon sisään ja hymyily ei loppunut koko päivänä! :girl_smile:

 

Olin aikaisemmin satavarma, että itkisin. Häämarssimusiikki saa mut aina itkemään, ja vielä kuukautta ennen häitä pelkän vihkikirkkomme näkeminen sai tipan linssiin.

 

Vissiin olin kuitenkin niin kierroksilla ja jännittynyt, että ei itkettänyt YHTÄÄN. Olin myös helpottunut, että vihkiminen todellakin alkaa nyt, joten en ollut yhtään herkässä tilassa. Pystyin laulamaan virrenkin kirkossa ilman mitään ongelmia. :gpari:

Muokattu: , käyttäjä: Marula

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään