Raportoi Share Kirjoitettu August 4, 2013 Hymyilin kyllä, mutta itkin myös vähän väliä. Ihan järjettömän hieno ja liikuttava olo oli kyllä koko päivän. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu August 9, 2013 Hymyilin koko matkan alttarille ja varmaan melkein koko vihkimisen ajan,oli niin hyvä olla Mies hymyili myös,mutta melkein oli kuulemma itku päässyt kun näki minut ekan kerran kun tultiin iskän kanssa morsiushuoneesta <3 Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu August 13, 2013 Jännitti ihan törkeästi, kun lähdin astelemaan kiviportaita alas rantaan vihkipaikalle. Mutta sitten näin sulhasen... ja maailman suurin hymy levisi kasvoilleni. <3 Mies sen sijaan (kuten puolet hääväestä) kyynelehti ihan olan takaa. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu August 19, 2013 Siitä hetkestä kun häämarssi alkoi soimaan alkoi kyyneleet virtaamaan Yritin pidätellä itkua ja hymyillä, mutta siitä ei kyllä tullut mitään Noh, vähän arvasinkin sen, ja loppuen lopuksi itkin koko päivän aikana paljon vähemmän mitä odotin Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu November 9, 2013 Hymyilin koko matkan, etenkin isin saattaessa. Sulhasen kanssa kirkon etupenkkien ohi kävellessä tosin alkoi kyyneleet virrata, kun katsoin äidin ja mummun itkua. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu June 23, 2014 yllätin itsenikin ja hymyilin,enkä jännittänyt. luulin että itken jo pelkästään siitä että kuulen häämarssin alkutahdit. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu June 26, 2014 Meillä oli todella suloiset morsiustyttö ja sulhaspoika, jotka heittelivät edessä terälehtiä, ja heitä katsellessa ei voinut kuin hymyillä. Itku meinasi tulla kun erehdyin katsomaan muutamaa ystävää, mutta sitten katsoin äkkiä eteenpäin ja mietin että "ajattele lapsia, ajattele lapsia", jolloin hymy palasi kasvoille. Meistä on myös hauska kuva alttarilla kun olemme juuri polvistuneet, ja minulla on siinäkin hymy kasvoilla. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu July 28, 2014 Hymyilin hieman koko matkan Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu August 22, 2014 Kävellessä hymyilin koko matkan - välillä nauroin kun huntu jäi mäntyyn jumiin tuulessa ja piti pysähtyä irroittamaan Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu September 8, 2014 Hymyilin kyynelten läpi koko matkan. Hymy oli kyllä varmaan melkoisen jännittynyt. Kun pääsin alttarille papin eteen itku loppui, ja loppuajan hymyilin vapautuneesti. Pois lähtiessä hymyilin ja vähän nauroinkin onnellisena Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu October 30, 2014 Taisin hymyillä siihen asti kun näin ystäväni onnenkyyneleet ja nousi jo pala kurkkuun itselläkin, mutta onneksi sain koottua itseni alttarille päästessä (ja pillahdin itkuun vasta takaisin kävellessä ). Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu October 30, 2014 Hymyilin ja itkin, molempia äärimmilleen. Tuloksena varmaan aika mielipuolinen ilme. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu October 31, 2014 Kyyneleet tulivat silmiin, kun häämarssi alkoi soida ja lähdimme isäni kanssa kävelemään. Onneksi alkuliikutuksen jälkeen ei enää itkettänyt, mutta oltiin miehen kanssa molemmat aika vakavia koko toimituksen ajan. Vasta poispäin kävellessä alkoi hymyilyttää! Hymy leveni lisää, kun kirkon ovien taakse teljetyt 100 japanilaisturistia antoi aplodit! :D (Temppeliaukion kirkko..) Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu November 24, 2014 Ensin itkin kulman takana, sitten isän käsipuolessa hymyilin ja lopuksi nauroin ääneen, kun musiikki ei pelittänytkään kuten piti vaikka ei nyt alttarille käveltykään. Paljon tunteita. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu January 24, 2015 Yritin hymyillä, mutta itku tuli väkisinkin Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu February 14, 2015 Hymyilin, mutta myös nieleskelin kyyneleitä Alttarille päästyä alkoi hirveästi hihittämään, jännitys varmaan laukesi Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu February 14, 2015 Hymyilin, vaikka varsinkin etupenkkejä eli molempien perheitä lähestyttäessä alkoikin itkettää. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu April 21, 2015 Hymyn ja jännityksen sekainen ilme... Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu April 25, 2015 Luulin hymyilleeni matkalla alttarille, tosin moni sanoi minut olleen vakava mutta kuitenkin päättäväinen matkani määränpäästä. Jännitys oli kyllä melkoinen! Yhtä hymyä olimme molemmat poistuessa alttarilta Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu May 11, 2015 Hymyilin ehdottomasti Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu July 5, 2015 Luulen hymyilleeni. En ole nähnyt kuvia vielä. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu August 31, 2015 Omasta mielestäni hymyilin, mitä nyt sitten välillä itketti, kun satuin katsomaan läheisiäni, jotka tuhersivat itkua.Kuvista kuitenkin kävi ilmi, että aika vakavana olin siinä kohdassa, kun isän käsikynkästä vaihdoin sulhasen käteen Kuvista kävi muutenkin ilmi, että hymy oli muutenkin paaaljon leveämpi sitten vihkimisen jälkeen Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu September 7, 2015 En suoraan sanottuna muista. Vihkimisen alkaessa ajatukset olivat pikkuisen muualla, kun ennen tilaisuuden alkua mummi pyörtyi kirkonpenkkiin ja vihkiminen pääsi alkamaan vasta ambulanssin tultua. Mummi tosin voi siinä vaiheessa jo paremmin ja pääsi pikaisen tarkastuksen jälkeen palaamaan kirkkoon, mutta alttarille kävellessäni en sitä vielä tiennyt - en itse asiassa tiennyt ennen kuin käännyimme kuuntelemaan lauluesitystä aviopuolisoiksi julistamisen jälkeen. Siinä kohdassa käytiinkin sitten läpi varmaan kaikki ilmeet... Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu September 17, 2015 Onneksi tilanteesta on kuvia, koska itse en muista matkaa alttarille yhtään! Hymyilin siis koko matkan sulhanen taasen on kuvissa niin vakavana ja itku silmässä sanoi minulle seuraavana päivänä, että hänen piti keskittyä ettei tule itkuromahdusta kun näki minut isäni käsipuolessa ♥ Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu September 22, 2015 Hymyilin kyllä koko matkan, huuli väpätti hieman Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Recommended Posts
Join the conversation
You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.