Raportoi Share Kirjoitettu February 27, 2006 En oikein onnistunut hymyilemään. Heti kun marssi alkoi soida niin alkoi itkettää ihan kamalasti, ja sitten kun näin sulhasen siellä edessä odottelemassa niin paheni vaan. Mietin koko ajan että pitäis hymyillä kun kaikki kuitenkin räpsi kuvia, mutta ei millään kyennyt! Leuka vaan väpätti ja piti taistella ettei olis alkanut ihan hillittömästi kyynelehtimään. Sitten alttarilla jo helpotti, ja ulos marssiessa hymyilin kyllä senkin edestä! En olis uskonut että se sisääntulo on niin tunteellinen paikka. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu February 28, 2006 Hymyilin ja itkin koko matkan. Mutta kuulemma itkin hillitysti. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu March 4, 2006 Mulla oli kuulemma sellainen "pelonsekainen ilme" kasvoilla... Itseäni jännitti, itketti, hymyilytti, enkä oikein tiennyt minne olisin katsonut. Kun sitten pääsin sulhon viereen alttarille, jännitys laukesi. Takaisin tullessa hymyiltiin leveästi kumpikin Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu March 8, 2006 Tulihan sitä hymyiltyä juu. Mutta vähän älyttömälle näyttää kun valokuvia katselee kun molemmat katsellaan eri suuntiin. Mies katselee alttarille kävellessä omia sukulaisiaan ja kavereitaan ja mä omiani. Eli nyt jos jotain vinkkiviitosta pitäisi antaa niin sinne alttarille kävellessä hymyilkää mutta pitäkää rintamalinja suunnilleen samaan suuntaan. Alttarilta ehtii katsella kaikkien sukulaisten kampaukset ja ilmeet ja vaatteet oikein hyvin, kun siinä on niitä musiikkiesityksiä. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu March 20, 2006 Hymyilin about nain leveasti koko paivan. kuvista katsellessa huomasin etta parempi olis ollut hiukan vahemman levea "poseeraushymy", mutta naytetaan kylla ainakin sitten luonnollisen onnellisilta kuvissa Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu March 21, 2006 Musta tuntuu että mulla oli semmonen typerä virne naamalla.Toisaalta jännitti, toisaalta kikatutti niin pirusti Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu March 28, 2006 Enpä tiedä olenko ikinä hymyillyt niin leveästi.. En ehtinyt jännittää lainkaan, joten suu oli kyllä korvissa. Jännitys tuli vasta alttarilla seistessä. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu March 29, 2006 En pystynyt hymyilemään. Ovien avautuessa ja kaikkien katsoessa minua ja isää alkoi itkuttamaan. itkuni sain pidettyä, mutta vakavana oli vain katsottava suoraan etiäpäin. Mutta kyllä pisti isin ilmeen ihan samanlaiseksi Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu July 10, 2006 Kyllä hymyilin, mutta välillä sain hieman "taistella" etten alkaisi itkemään. Vaikka en ollut jännittänyt häitä juuri ollenkaan, oli sisääntulo erittäin tunteikasta. Pappi oli aivan ihana ja kannustava ja hymyili leveästi, kun tulimme alttarille. Eihän siinä voinut muuta kuin nauraa ja kyyneleet katosivat samantien. Ihanan rennosti meni koko seremonia. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu July 12, 2006 hymyilin. Vaikkakin morsiushuoneesta lähtiessä nama oli vakavana, mutta kun ovat aukesivat ja näin sulhaseni alttarilla odottamssa hymyilin niin levesäti koko vihkimisen ajan että posket olivat kipeät kun päästiin morsiushuoneeseen takaisin. Ja kyllä kuvatulla nauhalla hymy oli kokoajan naamalla. Etenkin kun vilkaisin sulhasta välillä. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu July 12, 2006 No en hymyillyt, vaan heti un lähdettiin kävelemään kohti alttaria ja näin kaikki ihmiset, niin itku siinä pääs!!! yritin sitte siinä koota itteäni, ennen kun sanon "tahdon" Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu July 13, 2006 Hymyilin ainakin vähän, mutta en koko matkaa, kun jännitti niin paljon. Älkää muuten ruvetko katsomaan pysyttekö samassa kävelytahdissa, mutten tuijotatte liikaa maahan! Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu July 16, 2006 minä hymyilin koko matkan. en muista ketselinkopaljon sulhaseen päin kuin vasta ihan viimemetreillä. etsin ihmisten joukosta kavereitten kasvoja Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu July 26, 2006 Yritin hymyillä, mutta alahuuli rupes tärisemään ihan hulluna niin piti rajottaa vähän sitä..En pystynyt kattomaan ihmisiin, yritin ovelasti katsoa maahan..Jännitti se matka alttarille ihan hirveesti. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu July 26, 2006 Etukateen epailin, etta ei varmaan paljon hymyilyta, vaan saattaa itkettaa, mutta toisin kavi. Hymyilin oikein aurinkoisesti koko matkan alttarille. En kyllakaan uskaltanut katsoa ketaan, silla sitten oisi voinut ruveta itkettamaan... Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu July 27, 2006 Hymyilin!Katselin kaikkia tuttuja rakkaita naamoja ja hymyilin kun naantalin aurinko. Siinä vaiheessa meinas tulla kyllä kyynel silmään kun lähestyin sulhoa.... Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu July 27, 2006 Olin varma että parun kuin mestattavaksi vietävä, mutta hymyilin koko toimituksen ajan, nautin tilanteesta ja vähän itseasiassa naurattikin kun omat muksut järjestivät tilanteita vihkimisen ajaksi... Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu August 5, 2006 No tottahan toki hymyilin. Naurattikin jopa hieman kun jouduttiin avaamaan ovet meille itse ja ne paino todella paljon. Emme meinanneet saattajan kanssa päästä millään kirkkoon Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu August 8, 2006 Hymyilin, hymyilin ja hymyilin. Kirkon edessä autossa odotellessa, kun näin kaikki sukulaiset ja kaverit hälveni kaikki jännitys ja sen jälkeen hymyilin nukkumaan menoon saakka. Tai itseasiassa seuraavaan aamuun. Mieheni, kun ei ollut oikein saanut nukutuksi, niin oli katsellut kun olin jatkanut hymyilemistä vielä unissanikin Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu August 8, 2006 Hymyilin koko matkan! Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu August 8, 2006 Hymyilin, sillä olin sen etukäteen jo ajatellut. Olen nähnyt morsiammia niin vakavina, etten halunnut samaa. Ja olen esiintyjänä tottunut olemaan kuin mitään ei olisi tapahtunut, ilmekään ei värähdä vaikka paniikki olisi mielessä.Tosin hymy ei tullut ihan luonnostaan häissämme. Pieniä kommelluksia: Vihkiminen pääsi alkamaan reilu 5 min myöhässä (papin alba väärässä kirkossa), kanttori aloitti soittamaan ja suntio avasi ovet vaikka sulhanen ei ollut vielä paikallaan, hääpuvun helma jäi kiinni etureunastaan kirjon käytävän mattoon -> koppasin vaan toisella kädellä mekosta kunnon rutistuksen ja menoks. Ajattelin, et naamaan hymyä vaan niin kukaan ei tajua tapahtuneita Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu August 18, 2006 Minua jännitti niin kamalasti, että hymyilin typerä virne naamallani koko matkan alttarille. Valokuvat ovat kamalia supervirneen takia, joten hymyileminen on kyllä kaunista, jos se pysyy kohtuudessa, toisin kuin minun tapauksessani. Etukäteen ajattelin, että en ainakaan halua näyttää vakavaa naamaa ja nyt kävi todellakin päinvastoin. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu August 20, 2006 HymyilinJa mitä lähemmäs pääsimme alttaria (ja näin ystäviemme kasvot paremmin) alkoi silmäkulmat kostumaan Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu August 20, 2006 En hymyillyt vaan itkin. Vasta kun aloin katsoa sulhasta silmiin niin rauhotuin. Matkalla pois alttarilta irtosi jo hymy Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu August 26, 2006 Hymyilytti kyllä mutta kun samaan aikaan itketti ei lopputulos ollut ehkä kaunein mahdollinen, silti sulho katseli mua niin ihanasti (vaipuu taas muisteloihin...) Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Recommended Posts
Join the conversation
You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.