Ragazza

Häätöppäyksiä?

276 viestiä aiheessa

Korut unohtuivat kotiin, onneksi ehdittiin hakemaan ne. Muuta ei sitten tainnut sattuakaan. Hyvä niin  

-ja pussattiin niin pikaisesti, ettei kukaan ehtinyt sitä kuvaamaan  

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Unohdimme kirkkoon mennessä vihkiraamattumme autoon. Huomasin tämän kesken vihkimisen kun katsoin alttarin toiselle puolelle "tuo ei muuten ole meidän vihkiraamattu, jonka kävin hakemassa srk-toimistolta" ja tajusin samantein että oikea raamattu on autossa.

No eipähän kukaan tätä tiennyt eikä se menoa haitannut.

Onneksi sakastissa oli ollut yksi ylimääräinen, valkoinen raamattu niin ei papin tarvinnut virsikirjaa meille vihkimisen yhteydessä antaa.  

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meilläkään ei pahoja töppejä tullut, joitakin pienempiä kyllä.

Meillä oli ulkovihkiminen ja sulhon piti tulla pitkää kujaa vastaan minua ja isääni. Kun lähdimme isän kanssa liikkeelle, ei sulhoa näkynytkään sovitulla paikalla. Taitaa muutamassa valokuvassa olla aika huolestunut ilme morsiamella, kun etsiskelin miestä  ;D No, olivat sitten päättäneet, että sulho tulee vastaan toista polkua pitkin mutta mulle unohdettiin asiasta kertoa.

Häämenussa piti olla savustettua ja hiillostettua lohta. Oli kylmäsavu ja lämminsavu -lohta. Tää vähän nyppii, kun tein kolmiotötteröt pöytiin ja niissä oli menu yhdellä sivulla. Tuota ei vieraatkaan voinut olla huomaamatta.

Ei töppi, mutta vihkimisen aikana suurin osa mun energiasta kului ympärillä pörränneen ampiaisen tarkkailuun, vähänkin kauemmin jos ois viihtynyt mun olkapäällä niin ois tää morsian ottanut muutaman askeleen takavasemmalle.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä oli häät tuossa kuukausi sitten. Mitään pahempia mokia ei tapahtunut mutta pikkuisia kömmähdyksiä kyllä, unohdin mm hääkakun koristeen kotiin, mikä ei kyllä haitannut koska juustoinen hääkakkumme oli muuten kuin luomus. Vieraskirja jäi laittamatta esille meilläkin, se kyllä vähän harmittaa :-/  siinäpä ne melkein olikin.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä ei ollut isoja kömmähdyksiä..

Hääpotrettikuvissa ulkona tuuli TOSI kovaa.. Samaan aikaan saatiin pelätä sadetta (mitä ei sitten tullutkaan) Siinä myräkässä oli oikein hameenhelmoissa pitelemistä. Kuvista tuli kyllä ihan vauhdikkaita!

Ennen häävalssia puhuin sulholle ulkona, että sitten pitää muistaa ottaa se kimppu, kun tanssitaan...

Sitten kun häävalssi alkoi, niin lähdimme tanssimaan ja vasta laulun alkaessa huomasin, että kimppuni oli unohtunut ja suorastaan syöksyin hakemaan sen!!!  :D Vierailla oli hauskaa...  

Tuo ei paljon haitannut, kun koko valssi meni muutenkin ihan pipariksi... Onneksi kaasoni heitti päällemme vielä valssin lopussa sangollisen silkkipaperisydämiä (kaverit olivat aiemmin kantaneet vettä sangosta toiseen..) Sopi tuo säikyttely tosi hyvin siihen valssin loppuun.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

-Meinasin kompastua jo ennen alttarille pääsyä pieneen portaaseen, tiesin kyllä että se on siinä, mutta helmani ei tiennyt, eikä noussut astuessa tarpeeksi ylös  

-Sormuksen antamisen jälkeen piti polvistua, mutta me haluttiinki kääntyä kattomaan toisiamme. Sekoiltiin siis, kun muisteltiin et siihen väliin tulee valat  

-Ensimmäinen booli tehtiin valkoviiniin niinku piti, mutta toisen satsin teki pikkuveljeni, joka kaatoi valkkarin tilalle punaviiniä. yäk. Mut booli meni  

Ei siis mitään vakavempaa sattunu  

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

-Bändi perui viikkoa ennen hätä, kun pasisti oli päättäyt lähteä tammerfesteille (saimme tilalle DJ:n joka veti sitten myöhemmin karaokea)

-sulhasen puku ei tullutkaan ajoissa edelliseltä vuokraajalta (veimme vanhan puvun pesulaan ja oli itseasiassa parempi)

-Vieheet olivat väärän värisiä, mutta saimme sitten pari kaupanpäälle joten saimme vieheet sitten sisarruksillekkin  

-unohdimme pussata alttarilla, mutta kaaso pelasti tilanteen ja käski pussailla sitten kunnolla kirkon portailla ja kun näin teimme, kaiki vislasivat ja hurrasivat ja jo siiä juhlamme sai rennon ilmapiirin ja kaikki vapautuivat!  

-sulhon serkku tuli kesken juhlan YMPÄRI PÄISSÄÄN ja pahoitteli kun ei ollut päässyt kirkkoo koska oli ollut TÖISSÄ  hän tietyssti aiheutti pahennusta koko illan, mutta olimme varautuneet siihen että joku sukulainen öykkäröi ja saapahan jutunjuurta häihin kun muistellaan  

-lantringit loppuivat kesken (ainoa asia minkä annoi sulholle hiommaksi, ja vannotin että suutun iäksi jos ne loppuvat kesken) olivat isäni, appeni ja BM:n kesken kuulemma laskeneet että varmasti riittää. No onneksi yksi raskaan oleva kaverini lähti hakemaan mehukattia huoltsiklta.

-Anoppi oli hapa koko illan, kun ei kait ollut saanut häärätä oman mielensä mukaan tarpeeksi ja vahti lisäksi kaikkien juommisia >:( ainoa asia mikä harmittaa varmasti loppuiän!

-tarjoiltavia oli sittenkin liian vähän ja tarjoilijoita myös, harmittaa etten tässäkään asiassa luottanut omiin vaistoihini ja pitänyt päätäni. Ohjelmat myöhästyivät kun ruokien raivaamiseen meni niin kauan ja santsi kiekalle ie jäänyt paljon mitään.

MUTTA, KAIKKI VIERAAT OVAT SANONEET, ETTEIVÄT KOSKAAN OLE OLLEET NOIN HAUSKOISSA JA LÄMMINHENKISISSÄ HÄISSÄ JA USKON ETTÄ SE ON TOTTA, KOSKA SILTÄ ITSESTÄNIKI TUNTUU!  

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mulle sattui häissä hauska kommellus, kun kukkakimppu ei mennytkään ekalla yrityksellä malttamattomina odottavien kavereiden käsiin, vaan olin onnistunut heittämään sen niin ylös, että se oli jäänyt roikkumaan kattokruunuun.  :) Ei siinä sitten muuta kuin sulhanen apuun, niin kukka saatiin alas, ja sitten uusi yritys! Kuulemma näytti niin tarkalta se mun eka heitto, että joku oli kysynyt, olinko heittänyt sen ihan tarkoituksella sinne kattokruunuun.  :D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Pappi kutsui sulhasta väärällä etunimellä koko seremonian ajan, mutta vierailla oli hauskaa, ja meitäkin huvitti - varsinkin kun siskon miehellä on sama etunimi kuin miksikä pappi mieheni "risti"  ;)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kutsut saimme hyvissäajoin postiin, mutta pieniä kämmejä oli siinäkin. Yhdelle kaverille oltiin lähetetty pelkkä kuori, josta kutsu puuttui täysin. Onneksi kuoressa luki meidän nimet, niin osasi kaveri soittaa ja ilmoittaa asiasta ja lähetettiin sit pikimmiten uusi kutsu. Lähetin myös kutsun yhdelle serkuistani, joka oli myös vastikään avioitunut. Kuoreen kirjoitin serkkuni nimen ja sitten hänen puolisonsa nimen. Muutaman päivän päästä serkkuni soitti ja kysyi, että kenet olemme kutsuneet hänen lisäkseen, kun hänen miehensä nimi oli joku ihan muu kuin se mikä se oikeasti oli

 

Vihkitoimituksen alkaessa osa juhlavieraista oli eksynyt matkalle (mukaanlukien mieheni isä joka oli lähtenyt tielle neuvomaan porukkaa). Seistiin jo eteisessä kun porukkaa alkoi yhtäkkiä lappaa kirkkoon meidän ohi. Onneksi anoppi oli siinä eteisessä ilmoittamassa, että ei voida vielä aloittaa toimitusta. Myöhästyttiin n. 10min.

Myöhästymisestä johtuen kirkon eteen alkoi lappaa juhlaväkeä, koska seuraava toimitus alkoi jo 20min päästä. Huvitti seistä siinä kirkon portailla kun vieraat ihmiset palloili edessä.

Sain ihan sikamaisen yskimiskohtauksen alttarilla. Naama punaisena köhin, enkä kuullut mitään mitä pappi meistä kertoi. Pappikin oli sen näköinen, että mitäs tässä nyt tehdään. Äitini oli penkkirivissä miettinyt kuumeisesti että mistä saadaan vettä. Onneksi yskiminen loppui, vaikkakin sanoessani TAHDON, minulla oli niin paljon räkää kurkussa, että sana oli pelkkä vinkaisu.

Kuvauspaikka muttui aamulla ja kiireellä piti miettiä, että minne sisätiloihin päästään kuvaamaan. Kuvat otettiin sitten juhlapaikalla ennen vihkimistä ja kaikki meni ok.

Sukkanauha unohtui kotiin, mutta onneksi BM haki sen ennen iltaa

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Pussattiin hermostuksissamme (oikeestaan mun aloitteesta) vihkiseremoniassa kirkossa liian aikaisin. No, päästiin pussaamaan vielä sitten uudestaankin siinä oikeassa kohtaa, joten hyvin kävi!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä meinas unohtua kaason kukka autoon, onneksi huomattiin viime tipassa...

Mutta töppäys oli semmonen, että meidän videokuvaaja myöhästyi 1,5 tuntia!!!  

Eli koko kirkkovihkiminen sekä kättelyt/onnittelut juhlapaikalla jäivät pois. Kuvaaja tuli paikalle kun isäni oli juuri aloittamassa puhetta...  :-/ . Videokuvaajana oli mieheni tädin mies ja tuo perhe on tunnetusti aina myöhässä joka paikasta...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Pikku juttuja vaan...

-Meinattiin myöhästyä kirkosta, kun kampaaja venyi yli tunnilla soivitusta ajasta...

-Ei muistettu pussata kirkossa, (itse asiassa minä en muistanut ja käännyin miehestä pois päin, jolloin mies huutelemaan, että "pusu jäi"...

-Nenä vuoti koko toimituksen ajan niin, että jouduin pitämään toisella kädellää nenästä kiinni ja puheet meni ohi korvien

-Kukaan ei ottanut kuvia ulkoa (talvi häät) eikä meillä ole yhtään kuvaa, jossa me olisimme  perheinemme. (minun äidistä ei ole yhtään kuvaa!)

- Kakku oli kuivaa, vaikka muu ruoka oli tosi hyvää...

;D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä myös muutama pikku juttu

- morsiuskimppu unohtui heittää

- Bändi perui kahta päivää aiemmin, laulaja oli sairastunut. Onneksi enollani oli karaokelaitteet ja vieraat innostuivat lauleleen.

- kun BM Elvikseksi pukeutuneena ns. vihki meidät, niin kaikki valokuvat kyseisästä tapahtumasta on otettu liian kaukaa tai ovat sumeita, tämä on oikeasti harmittanut ja harmittaa vieläkin.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mun kengästä katkesi korko

Onneksi vasta juhlapaikalla. Ja kaverini(asuu 100m päässä) haki omat 8 vuotta vanhat valmistujaiskenkänsä lainaksi. Melkein samanlaiset kuin omani ja vain kokoa suuremmat :D

Unohdimme myöskin hankkia heittokimpun, mutta kaasot sitoivat rannekukistaan varakimpun

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kaikkea pientä unohtui, mutta ei onneksi mitään kovin vakavaa.

-Kummitytön piti jakaa hääkarkit, mutta tämä hoksattiin vasta kun hän oli lähdössä isänsä kanssa kotiin nukkumaan. Kummitytön äidin piti sitten jakaa namut, mutta sekin unohtui! (Kaaso ideoi, että lähetetään karkit kiitoskorttien kanssa ja näin tulee tapahtumaan - ellei unohdus iske vielä kerran!)

-Emme muistaneet tarkastaa häävisaa ja antaa palkintoa parhaalle tietäjälle. Pitäisiköhän visan vastaukset myös laittaa menemään kiitoskorttien mukana?

-Olin askarrellut viinilaseihin nimikyltit, jotka vieraiden oli tarkoitus ottaa halutessaan mukaan muistoksi. Kukaan ei vain hoksannut sanoa tästä vieraille ennen kuin catering keräsi lasit pois, joten vain osa vieraista oli omatoimisesti huomannut kerätä kyltit itselleen. Nimikyltit palasivat kyllä myöhemmin eteisen pöydälle, mutta siinä vaiheessa osa vieraista oli jo lähtenyt.

-Illalla piti paistaa makkaraa, mutta buffasta oli jäänyt niin paljon ruokaa yli, ettei kukaan viitsinyt viritellä nuotiota. Niinpä meillä on nyt pakastin täynnä makkaraa.

-Olisimme myös voineet sulhon kanssa jorata vähemmän ja kierrellä vieraiden joukossa enemmän, mutta koska emme oikein ole yökerhoihmisiä, oli mukava kerrankin jorata kunnolla yhdessä.

Olenkin vakaasti sitä mieltä, että hääpäivässämme olisi pitänyt olla tuplasti lisää tunteja! Kaikki pikku töppäykset tai unohdukset johtuivat lähinnä siitä, että koko ajan oli jotain muuta hommaa ja ilta meni ohi niin nopeasti! Lopputulos on kuitenkin huimasti plussan puolella.  

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mitään katastrofaalista ei tapahtunut, mutta pieniä juttuja toki:

pappi luki väärän psalmin (oltiin nimenomaan toivottu yhtä toista)

hääautossa oli hieman käynnistysongelmia, kun pysäytimme sen kirkosta poistumisen jälkeen muutaman kuvan ajaksi (kirkosta lähteminen kuitenkin onnistui hienosti eli vieraat eivät nähneet käynnistysvaikeuksia. lähinnä ongelmaksi  muodostui morsiammen henkinen tila)

morsiammen isä puhui mikrofooniin niin että piti aluksi mikrofoonia liian alhaalla...sinällään se ei minua haitannut, mutta bändin jäsenten suhtautuminen siihen hieman häiritsi

bändiä emme olleet hoksanneet laskea muonavahvuuteen mukaan ja osa bändin jäsenistä automaattisesti meni syömään vaikka emme siitä olleet sopineet

tanssiessa morsiuspuvun helma oli takaa hieman turhan alhaalla: korko takertui muutaman kerran helmaan kiinni

Mutta näistä jutuista huolimatta ilta sujui hienosti eli häämme olivat kyllä tosi onnistuneet!! Ei ne pienet jutut ratkaise...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Niin ja sellainen pieni kömmähdys vielä oli, että en meinannut kimpun ja hameenhelman kanssa päästä alttarilta pois (siinä oli pari porrasta), niinpä irrotin sulhon kädestä ja otin kimpun vasempaan käteen ja helman oikeaan ja jatkoin matkaa..eli jo avioliiton ensimetreillä irtosin sulhosta....=)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä epäonnistui suurin osa kuvista. Edellisenä iltana juhlapaikalla testailimme valaistusta, ja päädyimme ihanan hämyiseen valaistukseen, kun valoja sai himmennettyä. No oli sitten niin hämyisää, ettei kamerojen salama valaissut tarpeeksi ja suuri osa kuvista on tosi pimeitä. Läheltä otetut kuvat ovat hyviä, mutta kaikki vähänkin kauempaa otetut on tosi hämäriä. Tosi kiva...  :(

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

pieniä mokia - alushame ratkesi alttarille mennessä, meikit tahriintui kirkossa ennekuin otettiin kuvat armottomassa ulkovalossa, en ehtinyt jutella parin tärkeän ihmisen kanssa, valokuvaaja ei ollut kuvannut juhlia/vieraita riittävästi - osasta ulkomailtakin tulleista on vain häivähdys jossain, samoin muutamasta todella läheisestä ihmisestä.. tuli tilalle kauniita potretteja ystävän puolisoista tms jotka olivat siellä avecina. Mun lapsille ei oltu tarjoiltu kuohuviinilaseja(limulla) kun otetiin alkumaljat.

Nämä ei haitanneet tidella mukavia juhlia - paitsi toi viimeinen pikkasen.. valokuvia saadaan haalittua varmasti ystäviltä ja sukulaisilta lisää.

SUURI ja varsinainen MOKA: nukuttiin pommiin ja myöhästyttiin häälennolta!! Asia järjestyi kuitenki heti kun myyntikonttorit aukenivat sunnuntaina.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Jotain pieniä mokia sattui, muttei onneksi mitään vakavaa...

Kampaajalla ja meikissä aika venähti suunniteltua kauemmin. Viralliset hääkuvat otettiin supernopeasti ulkona ennen vieraiden saapumista. Tai no, osa vieraista saapui kuvauksen aikana... Kaikissa kuvissa näkyy kiire, enkä ole täysin tyytyväinen kiitoskorttikuvaamme.  :-/

Morsiuskimppu meinasi unohtua matkalla vihkipaikalle. Se tuli mieleen, kun olimme isän kanssa jo kävelemässä rantaan, missä vihkiminen tapahtui. Isä juoksi kimpun hakemaan...

Vihkimisen aikana tuulenpuuska sammutti toisen kynttilöistä alttarilla. En tiedä huomasiko sitä juuri kukaan, kynttilät olivat maitolasisia venetsialyhdyn tyylisiä.

Hääjuhlaa vietettiin ulkona isoissa juhlateltoissa vanhan maatilan pihapiirissä. Pitopalvelu keitti kahvia talossa. He laittoivat liian monta isoa keitintä samaan jatkojohtoon, jonka takia sulakkeet paloivat! Onneksi löytyi varasulakkeita, ja kahvit saatiin keitettyä.

Pidimme sulhasen kassa pienet puheet. Puheiden aikana tuli valtava sadekuuro. Sade rummutti teltan kattoa, eikä juuri kukaan kuullut puhetta, vaikka kuinka huusimme.  ;D

Meillä ei ollut bändiä, joten musiikki soitettiin tietokoneelta. Sulhanen oli muuttanut cd-levyjä mp3 tiedostoiksi. Hänen piti tehdä soittolista ja valita fiksuja kappaleita. Työ jäi jokseenkin kesken, häävalssi ja muut ensimmäiset olivat mitä pitikin, mutta olisikohan ollut viides kappale, kun kaijuttimista kajahti ilmoille "Äänisen aallot". Ei oikein häihin sopiva kappale, mitenköhän moinen oli edes soittolistalle jäänyt.... noloa! Tanssin kyseisen valssin kummini kanssa...

Häät olivat ihanat, eivätkä nämä mokat tunnelmaa häirinneet. Kiireiset kuvat vaan harmittavat ja se, ettei ryhmäpotretteja otettu ollenkaan.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Pari pienta toppaysta meillakin. Kavelimme alttarilta pois kadet vaarin pain, mies siis otti minua kasivarresta kiinni eika toisinpain niin kuin olisi pitanyt. Nayttaa aika tyhmalta kuvissa..

Kaaduin myos juhlapaikalla kun korko tarttui alushameeseen kiinni. Kaatuessani ajattelin etta toivottavasti kaikki eivat huomaa -noh, koko salista lakkasi puheensorina kuin seinaan, kylla huomasivat ;D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Mua vähän harmittaa että ei ole yhtään perhe kuvaa jossa äitini olisi ollut mukana. Kun me otettiin kuvia niin äiti oli jossain muualla. Oli vetänyt herneet nenään isälle ja poistui paikalta. En tiedä sen enempää syytä.

Muutama kesä takaperin olimme vieraana avon siskon häissä. Kun tuli perhekuvien ottamisen aika, sisko erikseen luetteli ketkä kuviin tulee. Sisarusten tyttöystävät ja kumppanit eivät päässeet yhteenkään kuvaan :-? Pahoitin siitä mieleni tosissaan ja avo on sitä jälkikäteen kummastellut. Muiden avecien kanssa siinä seistiin ja todettiin "ei me näköjään kelvattu"

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Olen siinä käsityksessä, että jos vihkijä sanoo jonkin kohdan väärin, ei paria ole oikeasti vihitty, joten hyvä, että korjasit!

Esimerkiksi sarjoissa ja leffoissa näyttelijät mukavihkii pariskuntia ja käyttävät silloin tietoisesti vääriä sanankäänteitä tai vaikkapa pelkkiä etunimiä, joten vihkiminen ei ole aitoa.

Kyllä pari on naimisissa vaikka nimi tai sanakäänteet poikkeaisvat kuinka kirkkokäsikirjan tekstistä. Kai siinä on olennaisempaa se vihkitodistus ja tahtominen. Tosin tiedän yhden parin, jolta pappi unohti kysyä tahdon kysymyksetkin, ja kyllä hekin ovat ihan virallisesti naimisissa.  

Leffoissa ei kai yleensä ole oikeaa pappia vihkimässä vaan näyttelijä, eikä mitään virallisia papereita vihkimisestä myöskään tehdä, joten jo ihan siitäkin syystä "vihityt" näyttelijät eivät ole oikeasti naimisissa keskenään.  Ei siinä ole tarve mitään sanakäänteitä muutella.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ei mitään suuria mokia muistaakseni tehty, mutta pari pientä toki

- Unohdettiin vihkiraamattu kirkkoon morsiamen huoneeseen, josta sen sitten pikkuserkkuni toi hääpaikalle

- Hääkuvat eivät onnistuneet niin hyvin kuin toivoin, mutta ihan ookoo olivat

- Paluumatkalla hääpaikalta pysähdyttiin levähdyspaikalle ottamaan meistä vielä pari kuvaa, ja minulla oli tuossa vaiheessa huppari olkapäillä. Laskin sen sitten auton takakontin päälle, enkä muistanut sitä siitä ottaa, joten sinnehän se sitten tippui tienvarteen kun jatkettiin matkaa. Isä kävi sen seuraavana päivänä hakemassa.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään