Ragazza

Häätöppäyksiä?

276 viestiä aiheessa

Sattuiko teillä muilla jo häänsä kokeneilla jotain töppäyksiä häissä?

Itse olin vähällä körsiä alttarilla kun siinä on pari rappusta ja meinasin astua oman helmani päälle. Mutta videoltakaan sitä ei kyllä huomaa kuin minä itse. Kun pääsin alttarille en todellakaan olisi muistanut antaa kimppua kaasolle jos ei hän itse olisi sitä tullut hakemaan.

Mutta varsinainen töppäys oli kyllä se, että ruotsinkielisissä kutsuissa ei mainittu paikkaa ollenkaan. Kuinkahan moneen tuhanteen kertaan sen lukikaan ties kuinka moni ihminen, mutta kaikille paikka oli niin itsestäänselvä, ettemme edes huomanneet, ettei sitä mainittu kutsukortissa. No, onneksi kaikki tajusivat, että häät vietetään siellä mistä olen kotoisin. Ja jotkut sitten varmistivat asian minulta tai isältäni.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Siskolleni sattui omissa häissään kolme vuotta sitten sama moka, kuin omalle kummilleen: kimppu unohtui. Eli kimppu ei ollut alttarilla mukana. Siskollani se unohtui morsiushuoneen pöydälle ja hänen kummillaan silloin jotain 35-vuotta sitten se jäi appivanhempien kotiin. Mutta eipä se taida huonoa onnea tietää.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

*poistettu*

Muokattu: , käyttäjä: Wiivi

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Me tiedettiin jo ennen kirkkoon menoa, että sormuksen laitto sulholle ei tule onnistumaan.

Sulkilla on paksut nivelet sormissa, ja sormus on nivelen kohdalla TOSI tiukka, vaikka sitten paikallaan on hyvän kokoinen. Sitten kun sormet vielä olivat vähän turvoksissa kuumassa, niin...  

Sovittiin jo etukäteen, että minä laitan sen sormuksen siihan nivelen kohdalle ja sulkki sitten vaivihkaa pujottaa sen loppuun. Toimi hienosti, vaikka tänä kesänä naimisiinmenevät kaverit olivat kaikki huomanneet.. He kyllä kiinnittivätkin huomiota aivan kaikkeen, mutta tämä ymmärrettäköön  

Pieniä kömmähdyksiä sattui pitkin päivää, muttei mitään katastrofaalista. Harmittamaan jäi lähinnä hameen kanssa tanssiminen. Minulla oli pieni laahus jonka annoin olla koko ajan alhaalla. Tanssiessa tämä ei onnistunut ja se piti nostaa ylös. Siellä oli lenkki, mutta koska laahus oli niin pieni, nousi koko helma tosi ylös ja se oli aika rumannäköistä tanssiessa... noh, pieniä kömmähdyksiä on kiva muistella sitten vielä vuosienkin päästä ja naureskella niille  

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mulla meinasi käydä ohraisesti, kun oltiin lähdössä ennen vihkimistä

valokuvaukseen. Tulin helmoja pidellen alas ulkorappusia ja ennen kuin

tajusinkaan olin jäänyt kengistä kiinni portaisiin (ne oli semmoset metalliritilät)

ja uhkaavasti aloin nojautua kohti pihakivetystä...

Onneksi bestmanin refleksit olivat nopeat ja hän sai musta kopin.

Olis siinäkin ollut, kun morsian astelisi kirkon käytävää naama ruvella...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minä en muistanut ottaa kimppuani mukaan häävalssin alkaessa, eli tanssimme ilman kimppua.

Ei siihen kukaan huomiota kiinnittänyt, mutta itseä harmitti, kun oltiin oikein reenattu valssia niin, että kädessä oli aina joku "kimppu"..

Toisaalta oli huomattavasti helpompi tanssia ilman kimppua.

Stressasin myös kirkkoon tekemistämme kukka-asetelmista (alttarin molemmin puolin oli asetelmat) et, onko ne hienot ja miten luonnonkukat kestää ym. Kirkossa en edes nähnyt koko asetelmia ja piti oikein kysyä juhlapaikalle matkatessa, et  olivatko ne paikoillaan.. Olivat olleet!  

Eli jälkeenpäin ajateltuna aivan turhaa energiaa kului tuonkin asian murehtimiseen...

Tämä ei kyllä tainnut kuulua enään aiheeseen..

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ei tule mieleen mitää minun tai mieheni tekemiä töppäyksiä, mutta vihkijä kylläkin hiemen töppäili.

Hänen puheensa oli todella kaunis ja kertoi meistä erittäin hyvin, hän myös mainitsi nimemme useaan kertaan ja ihan oikein... mutta sitten kun hän kysyi kysymyksiä olikin minun etunimeni muuttunut aivan muuksi kuin todellisuudessa on. Mieheni ja todennäköisesti vieraatkin olivat niin hämillään, etteivät korjanneet asiaa. Mutta kun sama virhe toistui kun hän kysyi minulta "Tahdotko" niin minä sitten aukaisin suuni ja korjasin nimeni oikeaksi. En halunnut sanoa "Tahdon" vieraalla nimellä. Että kaikkea voi sattua.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Todelliset töppäykset vasta tulollaan... Mutta sellainen moka meinasi käydä, että ollaan tarkkaan pidetty kirjaa ilmoittautuneista pitopalvelua varten. On lasten iät ja myös bändin soittajat muistettu.

Eilen illalla syttyi päässäni valo. Olimme kumpikin unohtaneet laskea myös meidät lukumäärään. Onneksi huomasin ennenkuin pääluku ilmoitetaan pitopalvelulle.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Eipä tullut onneksi itse pahemmin töppäiltyä omissa häissä jokunen vuosi sitten, mutta pappi pisti parastaan! Aloitti tilaisuuden juhlavasti: " Isän, Pyhän ja ...(pitkä hiljaisuus ja pappi katsoi meihin hädissään kunnes jatkoi)Pyhän hengen nimeen" Siinä vaiheessa mun ei enää tarvinnu pidätellä kyyneliä, vaan naurua! Pappi parka oli jo alusta asti hermostuneempi kuin minä itse, onneksi loppu sujui oikein mallikkaasti!

P.S. Ja tätä me tietysti aina muistetaan hymyillä videolta

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

me vietettiin ikimuistoiset häät viime lauantaina, joissa oikeastaan kaikki meni nappiin. Yksi hauska ja pieni kömmähdys kuitenkin sattui vihkiseremoniassa. Urkurin ja viulistin kun piti ruveta soittamaan Romanssia, pappi ilmoitti että nyt onkin tullut sähkökatkos ja soittoa siirretään myöhemmäksi sähköä odotellessa. Sähkökatkos ei onneksi ollutkaan pitkäaikainen, 2 vuotias kummipoikani oli vain käynyt painamassa pääkatkaisimesta virran pois! Ja niin pääsimme kuuleman upeaa esitystä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä taisi sattua muutama enemmän ja vähemmän tärkeä töppäys vuosi sitten.

Kutsuista puuttuivat puh.numeroiden vierestä meidän nimemme. Eivät ne olleet tietty välttämättömät, mutta näin jälkeenpäin ajatellen olisi ollut kiva, että kutsutut olisivat saaneet valita, kummalle meistä soittavat. Nyt tuli kaikki soitot minulle, koska numeroni oli siinä ensimmäisenä.  

Olimme sopineet, että videokuvauksen kirkossa hoitaa mieheni veli. Hän oli kuitenkin jutellut erään toisen kanssa asiasta ja siinä oli sitten sattunut jokin väärinkäsitys, ilmeisesti molemmat kuvittelivat toisen kuvaavan, eli emme saaneet videokuvaa kirkosta ollenkaan. Se harmittaa vieläkin.  

Kun lähdimme kirkon ovelta kävelemään kohti hääautoamme, jonka piti odottaa siinä lähellä, huomasimme, että ei ole mitään autoa. Kuskimme oli sillä hetkellä kuvaamassa meitä ja kuulemma mietti itsekin, että missähän se auto on.. kunnes heräsi todellisuuteen; eihän se auto voi olla paikallaan, kun minä olen tässä! Meillä oli sulhasen kanssa hauskaa, kun emme tienneet, mihin olisimme kävelleet.. koko suku katsoi ja otti kuvia. Päätimme vaan jatkaa kävelyä eteenpäin.. hihitimme itseksemme, että missähän meidän kuski luuhaa.. Jälkeenpäin vierailta kyseltyäni  suurinosa on sanonut, että eivät huomanneet mitään ihmeellistä.  

Pitopalvelun kanssa olimme sopineet, että me tuomme kahvipurut itse. Olimme toimittaneet juhlapaikalle jo edellisenä päivänä. Tässäkin oli sattunut jokin väärinkäsitys, nimittäin pitopalvelu kuvitteli, että tuomme samalla sokerin, kerman ja maidon. Emmehän tiettykään niitä tuoneet, kun puhe oli pelkästään kahvipuruista. Ja tästä olen aivan sataprosenttisen varma!

Vieraat ehtivät jo mennä juhlapaikalle ja pitopalvelun väki kyseli kaasoiltani, että missähän on kermat ym. Kaasoni olivat todella ihmeissään tästä. Eihän siinä muu sitten auttanut, kun laittaa yksi ystävämme hakemaan kaupasta niitä.

Näin jälkeenpäin asiaa puituani ihmettelen todella pitopalvelun käytöstä!! Miksi he eivät voineet hakea itse näitä kyseisiä tuotteita!! Olisivat sitten vaikka lisänneet laskuun! He olivat kuitenkin juhlapaikalla useita tunteja aikaisemmin. Uskomatonta!  

Onneksi kukaan vieraista ei tätäkään ollut huomannut.

Ei taida olla soveliasta paljastaa tässä pitopalvelun nimeä.

Nämä olivat loppujen lopuksi tosi pieniä mokia. Paljon pahempaa olisi voinut sattua, niin kuin useissa hääpainajaisissani ennen häitä. Hääpäivämme oli muuten mielestäni aivan täydellinen! Voisin elää sen koska tahansa uudestaan.  

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Siskoni häävideossa näkyy selvästi, miten alttarin portaissa kompasteleva morsio mutisee p-e-r-k-e-l-e.

Onneksi ei sentään kuulu.

Hauska muisto sinänsä...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Yhden kaverin siskon häävideolla näkyy selvästi, kun onnitteluja vastaanottaessa sulhanen tuijottaa yhden onnittelevan naisen kaula-aukosta sisään silmät pullollaan... Aukko oli kuulemma hyvin antelias ja sisällä mitä katsoa, on kyllä miesparka kuullut siitä sen jälkeen joka kerran kun videota on katsottu.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Pari mokaa...

Kävelimme jo alttaria kohti, kun huomasin että olemme väärin päin. Minä sulhasen oikealla puolella. Siinä sitten hymyilin ja supisin sulhaselleni että ollaan väärin päin. Alttarille tullessamme vaihdoimme sujuvasti paikkaa aivan kuin olisimme harjoitelleet sitä! Vieraat (siskoani lukuunottamatta) eivät olleet huomanneet mitään. Kun valittelin virhettä, kummini kertoivat, että he olivat tehneet juuri niin menneessään 60-luvulla naimisiin. Se oli silloin tapana. Olivat luulleet, että teimme niin tarkoituksella. Olivat vain arvailleet, että mitä minä olin sulholleni alttarille kävellessämme sanonut ("Nyt voi vielä perua kaikki").

Käsilaukkuni, jossa oli kaikki arvoesineeni (mm. silmälasit) jäi sakastiin. Kaasojeni miehet sitten soittelivat itsenäisyyspäivän iltana kirkkoherraa myöten, että saivat suntion kotinumeron, joka tuli avaamaan kirkon ovet että pojat pääsivät noutamaan laukkuni. Muistakaa pyytää kaasoa huolehtimaan laukustanne!

Hääyömökistämme unohtui tulitikut, emmekä saaneet takkatulta tai kynttilöiä sytytettyä.

Menimme hääväen kanssaryhmäkuviin eri kokoonpanoilla häiden aikana. Meillä oli pääkuvaaja, mutta kaikki muutkin ottivat kuvia ja kuvattavat ihmiset katsoivat kuvissa eri kameroihin. Hassun näköistä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Siskon häissä vihkikaava oli sekä suomeksi että ruotsiksi ja suomenkielinen pappi oli kuulemma jännittänyt ruotsista suoriutumistaan jo pidemmän aikaa. Kaikki meni oikein hienosti ja kielioppeja kunnioittaen aina siihen asti, kun sulhaselta kysyttiin, että ottaako hän XX:n aviovaimokseen (='äkta hustru'). Videolla kuuluu selvästi, kun pappi lausuu 'EXTRA hustru'!! Siinä vaiheessa, kun pitäisi vastata 'tahdon', niin hääparin olkapäät vaan hytkyy naurusta..

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Olisi pitänyt sopia ryhmäkuvia ottaessa, että kaikki katsovat samaan pisteeseen, meillä myös kaikkien silmät "harottaa", näyttää hullunkuriselta...

Ja pappi luki sulhasen kolmannen nimen väärin.... No, ei kai ollut niin suuri moka

Ja pitopalvelu laittoi iltapalan vaikka oltiin sovittu, että tarjoamme iltapalan itse. Sitten oli kahdet karjalanpiirakat ja munavoit. Ja 250 euron ylim. lasku

ei kai niitä muita suurempia kömmähdyksiä sattunut

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kaiken kaikkiaan meidän juhlat sujuivat tosi mallikkaasti, mutta muutama pieni käpy kävi tietenkin.

Meillä oli hienoisia ongelmia hääauton kanssa, joka oli 40-luvun Mersu: siinä oli akku aika kypsä ja se työnnettiin käyntiin jo kirkkoon lähtiessä. Sen jälkeen se parkkeerattiinkin aina alamäkeen... vähän juhlakansa ihmetteli kirkosta lähteissä, että miksi autoa ei ollut siinä oven edessä vaan kuski huristi nurkan takaa paikalle.

Isälläni on aika paha heinänuha ja se sai saattaessaan minua alttarille kauhean allergiakohtauksen mun hajuvedestä. Siinä sitten marssittiin isällä vedet silmistä ja nokasta roiskuen...

Kaveri lauloi kirkossa meille "Auringon lapset". Laulu meni hienosti, mutta tullessaan alttarille hän kompastui johonkin urkuharmooniin tai vast, kauhea klonk ja plink ainakin kuului...

Seremonian loppupuolella kirkossa oli se kolmiosainen rukousjutska, jonka aikana me polvistuttiin. Kuinka ollakaan, puvun etuhelma jäi sen verran tiukkaan polvien alle, että olin koko ajan liukumassa lattialle. Tuli käsitreeni siihen kaupan päälle, kun joutui roikkumaan kyynärvarsien varassa koko setin ajan. Luojan kiitos puvussani oli olkaimet, muuten olisi voinut käydä tosi nolosti...

Lohmaistiin sulhon kanssa hääkakusta sen verran tuhti pala, että Viivi ja Wagner heittivät voltin suorin vartaloin kakun päältä.

Kimppu unohtui heittää yöllä, heitin sen seuraavana päivänä kaverilleni, kun oltiin siivoamassa jälkiä juhlapaikalta. No tää ei ollut niin paha.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meilläkin - kuten näyttää monella muullakin olevan - töppäilyt tapahtuivat kirkossa. Ilmeisesti sitä jännittää niin hirveästi, että pasmat menevät helposti sekaisin, meillä hommaa sekoitti sekin, että pappi myöhästyi roimasti ja sakastissa alkoi olla melko hermostunut tunnelma, kun pappia ei vain kuulunut. Kun pappi sitten porhalsi paikalle, ei siinä enää odoteltu vaan homma vauhdilla käyntiin, eli siinä vaiheessa kun minä astelin isän kanssa käytävää kohti alttaria, pappi ja bestman supisivat vielä jossakin alttarin reunalla (pappi kun sai viimehetkellä päähänsä, että bestmanpa ottaa ja lukaisee korintilaiskirjeen - tästä infosi siis bestmania siinä vaiheessa, kun astelivat alttarille. No tästä hämmentyneenä sulhon kanssa asetuimme väärinpäin ja huomattuamme tämän steppasimme hetken siinä käytävällä - tämä tosin laukaisi tilanteen, ja itkun kyyneleet muuttuivat hymyksi, joka vain syveni kun päästiin lopulta alttarille, missä oli meidän vihkiryijy ja sulhansen polvistuessa alttarille, ryijy ja sulhanen lipesivät ja läsähtivät lattialle!! Tässä vaiheessa oli jo vaikea pidätellä naurua.

Homma meni vaan pahemmaksi, sillä pappi kutsui minua koko ajan väärällä nimellä, oli antanut bestmanille väärän kohdan korintolaiskirjeistä luettavaksi, korjasi mogansa tosi tökerösti niin, että kaikki luulivat tapahtunutta bestmanin virheeksi (bestman raukka helotti tulipunaisena) ja kaikenhuipuksi pappi sekosi lopullisesti sanoissaan, kun oli määrä kuunnella viuluesitystä pappi posottelee että nyt laulamme virttä!

Muuten juhlat onnistuivat tosi hyvin ja kaikki meni ihan nappiin, mutta tuo kirkko-osuus ja papin töppäilyt kyllä hieman ottavat päähän. Mutta tulipa ainakin ikimuistoinen avioliiton siunaustilaisuus, jota eivät vieraatkaan vähällä muista, vaikka nimienperusteella paikalla olikin joku toinen morsian kuin minä

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mun serkun häissä viime kesänä hääpari kääntyi liian aikaisin lähteäkseen kirkosta. Pappi siihen että "voisko hääpari vielä hetkeksi kääntyä minuun päin". Oli vielä raamattu antamatta ja onnittelematta...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä mokas bändi pahasti häävalssin.Aloitti soittamisen ennekuin oltiin ees lavalla.Ja jatkoivat vaan soittamasti vaikka Kaaso ei meinannu löytää laahuksen lenkkiä.

No eipähän tarvinnut tanssia koko kappaletta!

perskeles!

Unohdettiin ottaa yhteiskuva meistä ja meidän vanhemmista.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä häät jouduttiin siirtämään ulkoa sisätiloihin tuulen vuoksi, joten alttari jouduttiin rakentamaan juhlatilaamme (tähän oltiin kuitenkin varauduttu). Alttarin eteen laitettiin kuitenkin vain muutama tuoli lähimmille perheenjäsenille ja muut vieraat saivat seurata vihkimistämme pöydistään käsin. Järjestely aiheutti kuitenkin hämmennystä, sillä huomasimme vasta jälkikäteen että sulhasen ja morsiamen suvut istuivat väärillä puolilla, kaikki eivät muistaneet nousta seisomaan kun kävelin alttarille tai kun lähdimme sieltä pois.

Lisäksi DJ oli jakanut vieraillemme vilkkuvia rintamerkkejä, joita esim. äitini luuli meidän ideaksi (emme tienneet asiasta mitään) ja istui koko seremonian ajan vilkkuva pinssi puvussaan - näkyy mukavasti videolla! DJ soitti postumismusiikiksi Abban "I do I do I do"-biisin sijasta Celine Dionin "When I need you" ja kaikkein paras moka oli kun kakkumme oli joutunut kolariin matkalla leipomosta juhlapaikalle, ja jouduimme odottamaan kauan ennen kuin saimme tilalle toisen kakun samaisesta leipomosta!

Olo oli vähän kuin Murphyn laissa... mutta kaikki vaan nauratti! Pääasia oli että päästiin naimisiin!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mulla oli kimpun ja helmojen kanssa ongelmia alttaria kohti edetessa: en tajunnut pitaa kimppua  kasikynkka kadessa vaan pidin sita silla kadella milla olisi pitanyt kannatella helmoja. Niinpa kompastelin matkan alttarille  

Sormusksia vaihtaessa mieheni sormus ei millaan olisi mennyt sormeen..se aiheutti nauruntyrskahdyksia vieraiden lisaksi myos paivan paatahdilta  

Hauskoja mokia nuo olivat jo niiden sattuessa..kevensi tunnelmaa sopivasti.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Huh...no joo, tunnustetaan nyt sitten kaikki...minä säädin ihan tosissani. (aloin panikoida vasta noin 1½ tuntia ennen vihkimistä...ja se kyllä näkyi...)

Kun iskä luovutti mut kullalle, tarrasin rakastani hätäpäissäni käsivarresta mistä nyt satuin kiinni saamaan (pidättelin itkua tosissani silloin), ja onnistuinkin tarraamaan rakasta hihansuusta ja parista sormesta. Kulta yritti vaivihkaa korjata otetta siksi, millaiseksi pappi sen neuvoi, mutta luopui saman tien ajatuksesta kun puristin rystyset valkoisina hihansuuta  

Kimpun unohdin luovuttaa, seisoimme jo papin edessä kun sen muistin ja tyrkkäsin kauhusta tärisevälle kaasolleni

Ja kun lähdimme alttarilta. Sovimme rakkaani kanssa että pysähdymme portaiden päässä ja siitä tasatahtia oikea jalka ensiksi kävelemään...eikös tämä uunituore vaimo hätäpäissään yrittänyt kiiruhtaa suorintein ja siinä hötäkässä yritti mies seurata helmoihin kompuroivaa vaimoaan

Ukki (hääauton kuski) sitten kämmäili siinä vaiheessa kun nousimme kirkolla autoon. Odotimme, samaten vieraat portailla...kun ukki vaan tohotti omiaan pihalla vaikka tarkoitus oli kaartaa nopeasti pois ja laskea vieraat kohti Raakkua...ja sitten ukki lähtikin ajamaan suoraan Raakkuun. Tarkoitus oli, että olemme viimeisenä paikalla...mutta myöhäistä oli enää muuttaa suuntaa, kun oli moni vieras jo perässä.

Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Ihanaa ja ikimuistoista silti ja naimisiin päästiin

P.S. Noloin(?) jäi...meidän häävalssi cd katosi...ja improvisoimme "häävalssin" sitten Nightwishin Erämaajärvi nimisen biisin tahdissa...voilá! Piru kun hävettää vieläkin, kyseistä biisiä ei edes voi kuunnella enään

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ensin minulle muistuu  mieleeni mun serkun häät kesällä. Hääväki seisoi koko vihkitoimituksen ajan sillä kun lähiomaiset eivät istuutuneet ei hääväkikään ilennyt istuutua..... Papin ois ehkä pitänyt näyttää kädellä että nyt saa istua...

Meillä itsellämme oli onnitteluiden kanssa hieman sähläystä...morsiamen vanhemmat olivat eri paikassa kuin sulhasen vanhemmat...mutta onneksi kaikki pääsivät onnittelemaan kaikkia....

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Suurin osa häihin liittyvistä asioista oli muistettu hyvin, olimme tehneet pikkutarkkoja listoja naikkareiden ohjeiden mukaan mitä uskomattomimmista asioista, joita koko perheeni oli naureskellut jo muutaman kuukauden ajan.

Meillä oli vihkiminen entisellä kotipaikkakunnallani, ja edellisenä iltana tapasimme sukulaispapin kanssa kirkossa harjoituksia varten. Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes harjoitusten lopussa pappi sanoi että "niin, voisin ottaa sen esteettömyystodistuksen sitten". Esteettömyystodistuksen? Minkä ihmeen esteettömyystodistuksen? Kuulutukset olivat olleet jo kesällä (vihkiminen oli lokakuussa), ja kun muistelimme oikein tarkkaan, jostain aivojen perukoista löytyi kotiseurakunnasta tullut kirje, jossa ilmoitettiin että esteettömyystodistus ja vihkiraamattu olisivat haettavissa kotiseurakunnasta. Kesällä oltiin ajateltu että kyllä se vielä ehditään hakea, mutta lokakuuhun mennessä asia oli jo unohtunut...  

Oli jo myöhäinen ilta, ja pappi soitti paikalliseen seurakuntatoimistoon jossa ei tietenkään ollut ketään paikalla. Kirkon vahtimestari odotti vain kotiinpääsyä eikä ollut yhtään avulias. Itse olin jo hysteerisen kohtauksen partaalla, kotiseurakunta oli nimittäin 250km päässä ja vihkiminen jo seuraavana päivänä.

Onneksi papillamme oli vanha tuttu kotiseurakunnassamme, ja tämä osasi neuvoa seurakuntatyöntekijän joka asui aivan kirkkoherranviraston vieressä. Tämä kultainen ihminen lähti sitten iltakävelylle virastoon ja löysi tietokoneelta tarvittavat tiedot, jotta meidät pystyttiin vihkimään.

Vihkiraamattu löytyi sakastin kaapista, siinä tosin oli vielä kolmannen kirkon nimi mutta se ei enää siinä vaiheessa haitannut. Sitäpaitsi kolmas kirkko oli aikanaan ollut rippikirkkoni joten ihan vieraasta paikasta ei kuitenkaan ollut kyse.

Vanhempani nauroivat kotona täyttä kurkkua kuullessaan tämän viime hetken töppäilyn, olemme nimittäin aviomiehen kanssa molemmat aina olleet suvun unohtelijat ja myöhästelijät... Itse olin aivan hysteerisen kohtauksen partaalla ennen kuin juttu oli selvinnyt. Nyt koko juttu lähinnä naurattaa, pitihän sitä jokin legendaarinen moka häissäkin tehdä!

Toinen, huomattavasti pienempi moka tuli myöhemmin illalla. Leikkasimme hääkakusta virallisessa leikkauksessa todella pienen palan, ajatuksena oli kait syödä juhlassa lisää ja syödä päällimmäinen osa sitten hotellihuoneessa. Seuraavana päivänä sitten vasta muistimme ettei kukaan ollut pakannut meille hääkakkua mukaan. Ei sitä sitten juhlapaikaltakaan löytynyt, joten kakkuosuudet jäivät makeanhimoiselle hääparille todella vähiin. Mutta se oli jo pientä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään