Ragazza

Häätöppäyksiä?

276 viestiä aiheessa

mie olin laulamassa ystäväni häissä ja kesken oman soolon unohtu sanat...  

Näin kävi minullekin ja olin niin häpeissäni, että oli vähällä, etten olisi kehdannut mennä juhlapaikalle ollenkaan. Olin ihan varma, että pilasin heidän häänsä... Jälkeenpäin ajatellen uskon, ettei se ollut niin valtava asia heille kuin minulle itselleni.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

No minuakin jäi kyllä harmittamaan kakun "katoaminen". BM vaimoineen hoiti siivouksen ja kun sitten tulivat meille niin varta vasten kysyttäessä saimme pienen palan kakkua omista häistämme. Kun BM nosti kakun autosta niin näin kuinka olivat itse varanneet itselleen kokonaisen ylijääneen kakun ja meille tosiaan antoivat reilusti vajaan kakun. Aika tökeröä mielestäni, mutta olin niin hämmentynyt, etten kehdannut ihmetellä ääneen.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Me töpättiin alttarilta lähtiessä niin että sulhanen oli minun käsipuolessa kun minun piti olla sulhasen käsipuolessa. Minä yritin laittaa käteni sulhasen käsipuoleen ja jotenkin hän sai laitettua kädet niin että lopulta hän oli minun käsipuolessa. Mahdollisimman sekavasti sanottu.

No toinen juttu oli et sulhasella luki kenkien pohjassa APUA ja oikein isoilla kirjaimilla. Tää ei tosin ollu töppäys, koska hän oli itse sanan edellisenä iltana kenkien pohjiinsa kirjoittanut. Ei kaikki vieraat olleet edes huomanneet sulkin "avunhuutoa".. Minä itsekin kuulin asiasta vasta hääjuhlapaikalla. Tosin oli ihan odotettavaa mieheltäni että hän laittaa jotain vastaavaa ottaen huomioon hänen huumorintajunsa..

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Pienet töpöt kuuluu asiaan

Meillä häävieraat kirkossa kihertelivät  ja zoomailivat sulhon kengänpohjassa olevaa hintalappua...

Kyllä sille naurettiin, mieheni kun on varsinainen Hessu Hopo...

sitten kyllä kävi ilmi että hintalappu oli vielä omankin kenkäni pohjassa, ei vaan alttarilla näkynyt helman alta...

noo, tämä todisti taas että yhteen kuulutaan...

tyttäreni, pikkukaasoni siis, puolestaan ihmetteli hameen alla tuntuvaa mutturaa, minä vakuuttelin sen olevan vain alushameen rypytys...ja kuinkas ollakaan, illalla pukua riisuessa sieltä alta ilmestyi paita joka kiireessä ihmisten keskellä pukiessa ujolta tytöltä oli jäänyt vetämättä alakautta mekon alta pois...ja taas saatiin hyvät naurut...

Nämä kyllä muistetaan ja varmaan pikkukommellukset saa hymyn huulille vielä vuosien kuluttuakin...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Serkkuni häissä koko hääväki seisoi koko toimituksen ajan, lähiomaiset eivät istuutuneet, eikä pappi tehnyt elettäkään moisen kehoitukseen, mutta vielä "huonommin" kävi papille joitain vuosia sitten, kun hän unohti tuttavamme häissä kysyä hääparilta "tahdotteko". Ei siinä papin muu auttanut, kuin lähteä ajamaan kohti juhlapaikkaa tekemään kysymykset ja seuraava hääpari jotuui odottamaan pappia saapuvaksi  

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

ei pahempia kömmähdyksiä, mitä nyt alttarilta tullessa sukkanauha valahti pois.. ja vieraskirja jäi lahjojen alle.. ja kirkosta tullessa miehen piti vähän toppuutella kun oli niin kiirus autoon ja bilettämään!!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Voivoi...Meillä töppäiltiin ja paljon.  Mutta ei hätää, pienet kämmit kuuluvat asiaan!

-Pappi oli hukassa.  Tuli viime hetkellä

-Kummankin vanhemmat myöhässä

-Hääauto koristelematta vielä puoli tuntia ennen vihkimistä ja koristeet siis myös tekemättä

-Pusu alttarilla tuli väärässä kohdassa.  Emme tajunneet sitä, ennen kuin kesken toooodella pitkän pusun huomasimme, että koko seurakunta nauraa.  Seasta kuulu myös mm "Vau!" ja "Irti jo!"

-Vihkivalat eivät menneet ihan kohdalleen.  Mutta mitä väliä, pääasia että pointti tuli selväksi ja saimme ylipäätään suumme auki.

-Häävalssi unohtui kotiin, sitä sitten haettiin kovalla rytinällä juuri ennen.

-Erään ohjelmanumeron musiikki oli myös hukassa.  Siis myös sitä haettiin kesken juhlan.

-Seremoniamestari, jonka piti hoitaa pöytien raivaus ennen häävalssia oli hukassa.  Löysimme hänet veljeni seurasta hääpaikan tornista juomassa viskiä, hihhih!

Kaikkea siis sattui ja tapahtui.  Mutta jos näistä pienistä kämmeistä ei ota stressiä, niin ne ovat loppujen lopuksia aika hauskoja.  Niille voi sitten naureskella myöhemminkin!

-tyty-

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

ei nyt tullut pahempia töppäyksiä, mutta.

appivanhemmat ja minun vanhemmat unohtivat onnitella meitä.. mutta kilisteltiin kyllä.. huomattiin tuossa häävideota katsellessa. Ja sanoin vähän eri sanoilla sormusvalan kuin kaavassa, mutta ei tuota varmaan kukaan huomannut.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minä meinasin alkaa suutelemaan väärässä kohdassa... Sulhastakin tökkäsin kyynärpäällä kylkeen, kun ihmettelin, miksei hän tee elettäkään suudellakseen minua... Kyllä hävetti..  

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

*Me unohdettiin kokonaan pussata..  Tai huomattiin kyllä heti sen kohdan jälkeen, mutta ei siinä sitten enää viittinyt pussailla. Korjattiin sitten erehdys pussaamalla oiiiiikeeen pitkään juuri ennen vehnäsadetta kirkon ovella.  

*Sulho unohti polkaista ja oli sitten hetken aika möks, kun mä sentään muistin. Kiukutteli vielä että ei oltu sovittu asiasta mitään joten ei hän sitten viitsinyt. Npeasti unohti kuitenkin sen episodin.  

*Bestmanin takki oli vielä edellisenä päivänä hävinnyt vuokraajaliikkeeltä jonnekin. Saivat sitten kuitenkin hääaamuna klo 9 takin liikkeeseen. Suututti kyllä ihan kunnolla heidän toilailu.  

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Onneksi ei suurempia sattunut. Hääsuukko meiltä jäi, kun molemmat unohdettiin se kohta missä se piti olla, huomasin sitten papin ilmeestä, mutta sitten oli jo liian myöhäistä. Ja ennen vihkimistä kun isäpuoli talutteli minua venevajaan, jossa meidät vihittiin, niin olin jäädä kiinni mutaiseen nurmikkoon koroistani, kun koko päivän oli satanut kaatamalla.

Pidettävistä puheista ei ollut ollut etukäteen puhetta ja olinkin ajatellut, että pidän itse pienen puheen, jossa kiitän ihmisiä ja muistan niitä, jotka eivät päässeet paikalle, puheeni jäi sitten pitämättä, kun appiukko, joka oli maistellut kotiviinejään koko päivän, päätti pitää puheen. Vieraille ilmeet alkoivat käymään tuskaisiksi, ennen kun appi sai puhhensä loppumaan. Onneksi kellään ei ollut sydänta keskeyttää puhetta, vaikka kävi se kuulemma useampien mielessä, kun appi oli itse niin liikkuttunut pienessä hiprakassa....

Monesti jouduttiin improvisoimaan, mutta kaikki meni hyvin kumminkin.

Ainiin, joo. Katastrofi olisi tullut jos olisin huomannut ötökän jonka matkaa puvun helmaa ylöspäin oli kaaso seurannut vihkimisen aikana ja pidätellyt samalla nauruaan, kun oli kuvitellut (sielunsa silmin) kuinka saisin hysteerisen kohtauksen kesken vihkimisen, jos sen olisin huomannut....

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä meinasi käydä huonosti kahvipöydässä suukotellessa mutta onneksi sulho piti silmänsä auki. Kahvinkaataja ehti nimittäin pannuineen juuri päidemme väliin kun piti suudella. Oli aika lähellä ettei jäänyt pussailut pitkäksi aikaa.  

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meidän päivämme sujui kyllä kaikkinensa aivan loistavasti ilman töppäyksiä.

Yksi juttu, jolle on naureskeltu jälkeenpäin, oli murun tuplatahtominen. Hän tahtoi innokkaasti ensimmäisen kerran jo kysymyksen puolivälissä, ja kaikki repesivät nauruun... mutta kuten bestman myöhemmin puheessaan sanoi, sehän vain kertoi jotain miehen tahtotilasta.  

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kommelluksia...hhmmm...mistäköhän aloittaisi...  

1. matkalla kirkolle tuleva anoppini soitti että hääautomme, vuoden -37 Ford oli hajonnut matkalle. Sulhon äiti oli ihan huolissaan, mutta sanoin sille vain että kyllä me joku auto keksitään, ei hätää. Äitini avopuoliso suostui kuskiksi. Harmitteli vain kun auto ei ollut juuri pesty.  

2. Kun pääsimme kirkolle, äitini kysyi että muistinko ottaa kimpun mukaan. Noh, enhän sitä ollut ottanut. Piti soittaa sulholle onko se sillä. Sulholla ei ollu kännyä mukana eikä mulla ollut bestmannin numeroa. Sitten soitin seremoniamestarille, jota pyysin soittamaan bestmanille että onko niillä mun kimppu. Eihän niilläkään ollut. Äidin avopuoliso haki sen sitten. Kimppu saapui 5-10 min yli 16. Vihkimisen piti alkaa 16:00. Mutta ei kimpulla ollut mikään kiire, sillä...  

3. Mun isän puolen koko suku oli eksynyt. Tulivat kirkolle 16:20. Onneksi seuraava pari oli perunut, joten pysytyttiin odottamaan. Sulhanen, bestman ja kaaso joutuivat kyllä tönöttämään alttarilla lähes tunnin ennen vihkimisen alkua.  

4. Auton koristeet hajoilivat aika kivasti heti alkumatkasta. Kun saavuimme piilopaikallemme, niin perähölpöttimistä oli vain yksi kenkä jäljellä. Meillä ei ollut oikein mitään tarpeita mitä oltais lisätty. Lopulta laitettiin 1½ litran vichy-pullo ja pitkä keppi. Hääpaikalla jäljellä ei ollut alkuperäisistä esineistä mitään.  

5. Aikataulussa oltiin aika pahasti myöhässä.  

6. Tulvien takia kraana vettä ei voitu juoda. Talon taakse oli saatu 80 litran säilyö, josta tarjoilijat sitten juoksivat pöytiin vettä. Tiesi heille lisä hommaa, joten heillä tuli pienoine paniikki ruokien kanssa.  

7. Bändi päätti meille häävalssin. Me oltiin ajateltu että eka valssi olisi ollut Matin ja Tepon Minä rakastan sua ja toisena olisi ollut sitten Kultainen nuoruun. Bändi halusi valssit kumminkin toisin päin. Eipä mitään. Harva nykyään sanoo häävalssikseen kultaisen nuoruude. Meillä oli kyllä tanssiessa tosi tosi hauskaa kun tajuttiin että valssi oli väärä. Mutta eipä haitannut.  

Oisko ollut muuta....  

8. Poislähtiessä kimppu oli toistamiseen unohtumassa, tällä kertaa mustin sen autolle mennessä.  

9. Ohjelmissa tuli pieniä mokia. Silkkinauhoja piti jakaa, mutta niiden kori oli yllätyshääautossa. Eihän niitä oltu voitu laittaa valmiiksi, joten viivästystä tuli.  

10. Sulhasen huomenlahja jäi yhden vieraan (hierojan) taskuun. Oli lähtiessään antamassa sitä jo mulle, mutta en voinut siinä sitä ottaa. Pyysin antamaan sen mun äidille, mutta se sitten unohtui. Sulho sai lahjansa (konkreettisesti) vasta seuraavalla viikolla.  

11. Sulhasen vanhempien kanssa oli tiedotuskatkos. Mieheni oli sanonut että hän jo maksoi kahden tarjoilijan palkat. Sulhon äiti oli tajunnut että mieheni oli maksanut bändin korvauksen. Oli sovittu että sulhon isä maksaa illan päätteeksi bändille. Bändi kun lopetti ja tuli juttelemaan ja pyysi palkkiotaan, niin sulhon äiti sanoi että johan teille on jo maksettu. Bändi oli että hä, ei ole. Anoppini jankutti että kyllä on. Lopulta sulhon isä lähti hakemaan kotoonta rahoja ja samalla onnistui soittamaan meille ja asia saatiin selvitettyä.  

Kaikkea tapahtui, mutta mikään moka ei haitannut. Oltiin asennoitu että jos mokia ei tapahdu, niin sitten häät eivät ole häät. Mokista selvittiin huumorilla. Mokat ovat parhaita muisteltavia koko häistä. Niille jaksaa nauraa aina vain uudestaan.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ai niin, tuli toinenkin häihin liittyvä moka mieleen. Ei kyllä varsinaisesti varmaan liity tähän ketjuun, mutta kerron kuitenki.

Erään tuttavani mies oli lupautunut hääparille kuskiksi ja tuttavani oli määrä mennä häihin yksin koska mies oli kuskin hommia hoitamassa. Kyseessä oli siis miehen tuttavapari, jota vaimo ei ollut koskaan nähnyt. Häät olivat melko pienellä paikkakunnalla, jossa ei olettaisi olevan kahta kirkkoa ja tuttavani oli vain mennyt summassa ensimmäisenä vastaan tulleeseen kirkkoon kun oli olettanut sen olevan paikkakunnan ainoa. Siellä oli ollut juuri häät alkamassa ja hän oli ajatellut että ihme ettei hän tunne sieltä ketään. Toimituksen ollessa n. puolessa välissä hän oli tajunnut olevansa väärässä kirkossa koska hänen miestäänkään ei ollut näkynyt  

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Me tehtiin se klassinen, eli tuplasuudelma. Sormustenvaihdon jlkeen käännyin sulhasen puoleen, ja samalla vihkijä jo jatkoi puhumista. Kysyin, että saadaanko suudella, ja saatiin lupa.. Lopussa sitten piti suudella uudestaan. Hassua, kun vaikka sen tiesi ettei siinä kohdassa vielä, niin silti vain tuntui siltä että suudelma kuuluu siihen.

Kakkua leikatessamme tajusin, ettei meillä ollut lautasta.. siskoni tai joku sen meille sitten kiikutti. Minä polkaisin, muistamatta että sulho oli jo pari päivää valitellut kipeää jalkaansa ja klenkannut.. tietenkin tallasin juuri sen kipeän jalan päälle, ja sulhoparka ulvahti kivusta. Suhahdin vain: "Sori, mut tää kuuluu asiaan.."

Riisejä ei heitelty meidän häissä, sillä ne eivät olleet tulleet kellekään mieleen..  

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Aivan vihkimisen lopussa pappi kumartui alttarikaiteen yli kättelemään vihkiparia ja ojentamaan vihkiraamatun. Papin kaapu kuitenkin kietoutui mikrofonin ympärille niin että kuului kamala kahina ja suhina ja kolina, mikä herätti hieman hilpeyttä juhlaväessä.

Kun pastori sai keräiltyä itsensä, hän jäi seisomaan alttarille tyynen näköisenä ja antoi ilmeillään ymmärtää, että parin pitäisi nyt kääntyä ympäri ja lähteä marssimaan ulos kirkosta. Loppurukous oli kuitenkin vielä lausumatta, joten morsian kuiskasi papille: "Herran siunaus!"

Vaikka hääväki ei tätä neuvoa kuullut, morsian sai kyllä kuulla siitä jälkeenpäin. Morsian kun oli itsekin pappi, eikä siis malttanut olla neuvomatta kollegaa vaikka olikin tällä kertaa alttarikaiteen toisella puolen.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Hääpäivämme sujui ilman isompia kommelluksia, mutta kaikkea pientä mokailua päivään mahtui. Papin lukiessa sormusvalaa ja minun sitä toistaessa sekosivat sanat... piti sanoa Rakastaakseni ja minä tyttö sanoin, että Rakastaaksesi... Onneksi sain oikeat sanat suuhuni suhteellisen nopeasti kämmin jälkeen!!! Sulhanen oli niin keskittynyt laskemaan tahdon-sanan "pidätys" sekunteja (jätkät lyöneet vetoa hiljaisista sekunteista), että sanoi lopulta Tahdon papille, siis katsoi pappia eikä ihanaa tulevaa vaimoaan... mutta mitä pienistä  :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ääni murtui sanoessani "tahdon", kovalla työllä tekemämme nimikyltit juomalaseihin kiinnitettynä oli otettu pois ja kaadettu laseihin vettä kysymättä meiltä vaikka näkivät että me niitä väsättiin kiinni niihin laseihin(harmitti!), häävalssi meni ihan puihin kun ei pysytty rytmissä, hääkimppu jäi pois osasta potretteja, morsion oli hukassa kun otettiin sulhon suvun potretteja!! >:((kukaan ei vaivautunut mua hakea kuvaan!), taustamusa ei aulassa toiminut alkuiltana (vaikkei sitä varmaan osannu ees odottaa jos ei tienny että se kuului suunnitelmiin), appiukon puheen aikana äiti oli hukassa ja kesken puheen sitten pyyhälsi pöytään ja rupes kaivamaan kassiaan, mikki ei toiminut aina joten kaikki ei kuullu mitä millonkin tulis tapahtumaan.. Kuulostaa kamalalta, musta tuntu juhlissa aina välillä että kaikki on pilalla mutta lopulta kaikilla olikin ollu kivaa. Onneks oli hauska ja asiansa osaava bestman ja tomera kaaso!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ai niin.. kuvaajan piti ottaa kuvia polaroidkameralla sisään tulevista vieraista ja sit kuvat ois liimattu vieraskirjaan jonka jälkeen vieraat olis saanu kirjottaa kuviensa alle juttunsa.. Vasta istuessamme ruokailemaan tajusemme ettei koko kuvaajaa ollu näkyny!! Saatiin sitten kuulla että olikin sairastunu eikä ollu viitsiny ilmottaa meille ajoissa! >:( Vieraat saivat kirjoittaa juttunsa sit tyhjään kirjaan(tosi tyhmän ja halvan näköiseen ilman kuvia). Polaroidkameraa ei kellään muulla ollut kun tuolla kuvaaja ystävällämme.. Kalliit polaroidpaperit oli ostettu..täytynee nyt ostaa itselle se polaroidkamera kun on niin paljon paperia :-/ Tällasta..

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä oli mm. tällaisia pikkumokia: osa vieraista tuli pikkubussikuljetuksella, joka oli tietysti sitten myöhässä. Lisäksi bussin kuski oli tosi törppö ja epäkohtelias, ja vieraat saivat neuvoa hänet mm. ravintolaan, jonne menimme vihkimisen jälkeen.

Vieraat seisoivat koko vihkimisen ajan (onneksi lyhyehkö siviilivihkiminen...), kun kukaan ei tajunnut "istuttaa" heitä. Bestman sähläsi vihkimisen loppumusiikin kanssa, oli sammuttanut koko cd-soittimen ja siinä vähän kesti, että sai sen taas päälle (monta piiitkää sekuntia kului...).

Vihkimisen jälkeen menimme ravintolaan, jossa vanhempiemme oli tarkoitus olla ensimmäisenä ottamassa vieraita vastaan. Sulhon vanhemmat olivat kuitenkin päättäneet käydä tässä välissä KOTONA  >:( He tulivat lopulta ravintolaan yhtä aikaa meidän kanssamme (ja me jouduimme odottamaan heitä)... Onneksi äitini oli pitänyt ravintolassa tunnelmaa yllä.

Ravintolassa: isälleni oli tilattu erikoisruokavalioannos - hän sai tavallisen annoksen, yksi vieraista taas sai annoksensa ilman perunoita... Olimme vieneet ravintolaan omia cd-levyjä, mutta olisi varmaan pitänyt viedä myös oma dj, koska tarjoilijat onnistuivat joko soittamaan musiikkia liian kovaa tai hiljaa tai sitten musiikki ei soinut ollenkaan tai se soi väärässä paikassa (mm. musiikki pärähti pauhaamaan silloin, kun ystäväni esittelivät polttarikansiota. Yksi vieraista pyysi sitten hiljentämään musiikin...)

Tässähän nämä "tärkeimmät"  ;D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Yksi asia jäi harmittamaan. Alunperin bändin kanssa oli sovittu että valsseja tulee enemmän kuin 3. Niitä sitten tulikin kolme kun se on kuulemma "normaali" määrä. No sitten yksi vieras alkoi valittaa että oli yksi valssi liian vähän. Tuntui että minä morsian olen aivan väärä ihminen kuuntelemaan moisia valituksia!

Ja olihan sitä tanssimusaa muutenkin!!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

me unohettiin mennä kuuntelemaan kuulutukset.työkaveri vaan kysy sit töissä maanantaina et oonko mä menossa naimisiin ku meijät oli kuulutettu kirkossa.ei muistettu yhtään koko kuulutuksia. ajettiin vielä just tuona sunnuntaina kirkon ohi ja katottiin et onpa paljo väkee,eikä siltikään käyny mielen vieressäkään et meijän ois pitäny olla siellä kans.mutta päästiin naimisiin vaikka ei kuulutuksia kuultu.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tälläisiä pikkujuttuja:

Unohdettiin laittaa kutsu miehen vanhemmille (he kyllä kuitenkin tulivat paikalle)

Mä menin hääkuvaan mustat maiharit jalassa, kun unohdin vaihtaa kengät...

Mun hiukset on hääkuvassa ku joku tuulenpesä, silloin oli kamala tuuli, enkä tajunnut vilkaista itseäni peilistä ennen kuvaamista.

Mentiin miehen kanssa innoissaan leikkaamaa kakkua, ilman lautasta. Tasapainoiltiin sen kakkulapion kanssa pieni tovi siinä..

Ensimmäinen tanssi uuden appiukon kanssa ei mennyt kauhean hyvin, mun korvis jäi kiinni sen silmälaseihin, eikä meinattu päästä irti toisistamme

Mun lakkaa täynnä olevat hiukset jäivät mun mummon korvikseen kiinni, kun hää tuli onnittelemaan meitä

Ei tässä nyt tuu muuta mieleen, tuun täydentämää listaa jos muistan vielä jotain.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mitähän töppäyksiä meillä tapahtui. Ei mitään sen suurempia.

- Sukkanauhani oli valahtanut nilkaan, ja vilkkui helman alta häävalssia tanssiessamme. Eräs ystävistäni tuli sitten sen nostamaan ylös seuraavan valssin aikana.

- Emme muistaneet ottaa virallisia poseerauskuvia kaasojen ja bestmanin kanssa. Vanhempien kanssa tuli vähän epävirallisesti juhlapaikan ulkopuolella ennen kättelyä. Onneksi muuten kuvia on tosi paljon.

Päivä oli aivan ihana kaiken kaikkiaan!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään