Ragazza

Häätöppäyksiä?

276 viestiä aiheessa

Meille tuli hääkutsu tuossa juhannuksen aikoihin. Kutsu oli hieno ja tekemisessä oltiin nähty vaivaa, mutta yksi asia oli unohtunut. Nimittäin kutsujat. Kutsussa oli runonpätkä, jossa mainittiin aika ja paikka, jolloin juhlat ovat ja runon alla oli pari puhelinnumeroa, johon vp:t pyydettiin. Onneksi vp:t menivät itse morsiusparille, koska muuten olisi ollut aika ikävä tilanne, kun ei olisi tiennyt kenen hääkutsusta on kyse.

Hih, me teimme juuri tämän töppäyksen! Ja vastauspyynnöt menevät kaasoille eli äkkiseltään saa sen käsityksen että kaasot ovat menossa keskenään naimisiin. Paikkasimme tilanteen tekemällä paperista sydämet joihin kirjoitettiin "Aniliini ja Hubby" ja liimattiin ne kirjekuorien läpän päälle "sinetiksi". Lisäksi jaamme melkein kaikki kutsut suoraan käteen, että epäselvyyttä voi tulla vain muutamalle postitetulle..  ;D Aina sattuu ja tapahtuu.  

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Pappi unohti Vihkiraamatun pappilaan, siellä se on edelleen.

Alussa oli tarkoitus kuvata kaikki vieraat porukoissa, mutta siihen ei jääny aikaa, vieraskirjoihin saatiin onneksi lähes kaikilta pöytäseurueilta muukin tervehdys kuin nimi.

Samoin unohtui poseerauskuvat suvun kanssa, kuvia on kyllä paljon, mutta ei potretteja hääjuhlasta.

Tietokoneen ja projektorin piuha oli hukassa, kun piti alkaa näyttää valokuvaesitystä.

Mutta siinä kiireessä ja vierasjoukossa saatiin silti syömiset ja muut melko sujuviksi, niin se oli pääasia.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Rakas systerini teki mulle sukkanauhan. Ok, tiedän olevani ylipainoinen, mutta en nyt todellakaan XXL KOKOA REIDESTÄ!!! No.. ajattelin köyttää sukkanauhan niin ylös kun voin ( silkkiset ja liukkaat sukat jalassa ) ja menoks kirkkoon. Tottakai mulla pitää olla sitte huonoa tuuria. Sukkanauha tippui (onneks) mun jalasta kun kävelin sulhon ja suntion kans kirkon portaita ylös. Muita ei kirkon pihalla näkyny ( luojan lykky) ja sujautin sukkanauhan sulhon taskuun ja päätin, etten todellankaan enää laita sukkanauhaa omilla ripustuksilla kiinni.

Sulho jäi paitsi sukkanauhan sukellussessiosta, mutta sai toki heittää sen innokkaille poikamiehille.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Juuri, kun nousimme ylös mennäksemme leikkaamaan hääkakkua, MULLA ALKOI TULLA VERTA NENÄSTÄ!! Verta meni puvulleni, ja äiti tuli hankaamaan märällä paperilla pukuani... Sulho meni sanomaan henkilökunnalle keittiöön, että kakun leikkaus siirtynee, koska morsiamella on akuutti ongelma... Kaaso toi keittiöstä jääpusseja, ja minut vietiin sohvalle makaamaan. En nähnyt juuri mitään, kun naamallani oli jääpusseja. Mummoni säntäsi keittiöön hakemaan SUOLAA!! Verenvuoto tyrehtyy mummoni mielestä suolan avulla...mutta arvatkaa, kirvelikö suola, koska olin ollut kovassa nuhassa pari viikkoa, ja sieraimet olivat jo valmiiksi hellinä niistämisestä... Mummoni on niin nopeatempoinen ja päättäväinen, että en pystynyt vastustamaan hänen ideaansa siinä tilassa...

Sulhon sukulaiset tyrkyttivät neuvojaan, jotka olivat juuri päinvastaisia ("Ota nenästä kiinni ylempää!"/"Ei kun alempaa, koska muuten veri tulee suuhun!", "Laita pää alas päin!"/"Älä laita päätä alas päin! Heti makuulle!"). Saimme leikattua hääkakun, kun verentulo lakkasi vähäksi aikaa. Olin ihan pökerryksissä, mutta silti polkaisin ensin. En saanut syötyä juuri ollenkaan kakkua, kun suussa maistui veri ja suola... Sitten verta alkoi tulla taas nenästä. Lojuin puolittaisessa makuuasennossa siinä sohvalla (paikallamme), ja kaaso tuli viereen häärimään nenäliinojen kanssa... En uskaltanut syödä kakkua, koska pelkäsin, että verentulo alkaa taas yhtäkkiä uudelleen niin nopeasti, että puku ehtii taas sotkeutua. Ongelma ratkesi kaason avulla, joka tuli viereen pitelemään lautasliinaa leukani alla...ja sulho tietysti syötti mulle kakkua!

Olin todennut ennen häitä, että toivottavasti häissä sattuu jokin moka, niin on mukavaa muisteltavaa jälkikäteen...heh, toiveeni toteutui! Jotkut sulhon sukulaiset tosin taisivat huolestua, kun näytti siltä, että verentulo ei lakkaa (mikä on varsin tavallista mun suvussa!!)... Ihmeellistä on kyllä se, että sen jälkeen mulla ei ole tullut kertaakaan verta nenästä! Häistä on aikaa reilut 7 vuotta! Lapsena mulla tuli aina välillä verta nenästä...tuliko minusta siis aikuinen heti, kun menin naimisiin?

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

No olipas melkoinen verenvuotoepisodi! Mutta tosiaan yllätykset ja mokathan ne usein tekee häistä mieleenpainuvat... En edes odottanut että kaikki menisi suunnitelmien mukaan (jotka nekään ei olleet kovin tarkat), ja kaikenlaista pientä kommellusta tapahtuikin jo ennen häitä sekä päivän aikana, ei tosin mitään kovin dramaattista. Hääpäivänä ne eivät häirinneet juuri mitenkään, monia juttuja tuli mieleenkin vasta häiden jälkeen ja lähinnä niille on naureskeltu. Tässä joitakin, ihan kaikki ei sentään ole omia mokia

- Pappi ja kampaaja vaihtuivat pari viikkoa ennen häitä

- Hääpäivän aamuna revin väkisin epäonnistuneita irtoripsiä irti...

- Ennen vihkimistä otetuista potrettikuvista puuttuu vihkisormus (mutta niin tietysti toisaalta kuuluukin)

- Toisen morsiusneidon kori koristeltiin loppuun vasta matkalla kirkkoon

- Toinen kukkateline unohtui alttarilta

- Puvun alustyllin pitsi repesi ennen vihkimistä eikä saksia tietenkään ollut mukana kirkolla... Onneksi en kompastunut siihen enää uudelleen.

- Sateenvarjo jäi ottamatta hääautoon, myös oma kamera ois ollut kiva mukana hääajelun aikana

- Sade sotki juhlan alkua sekä vieraiden kuvaamista, ja vieraiden järjestäytyminen paikoilleen oli melkoista härdelliä

- Paikkalistoissa yhden lapsivieraan nimi oli täysin väärä

- Lopulta meidät onniteltiin ruokajonoon mennessä, olosuhteisiin nähden oli paras ratkaisu. Itse asiassa aika kätevää, vieraat näkivät koska sopii tulla toiselle kierrokselle, kun otimme itse ruokaa viimeisinä.

- Kynttilöiden sytytys meinasi unohtua

- Ruokien "nimilaput" olin tehnyt vain toiselle puolelle noutopöytää

- Kakku loppui kesken ja gluteenittomat tarjoilut unohtuivat kokonaan pöydästä (järjestyi sentään lopulta)

- Yksi puheenpitäjä sanoi nimeni monta kertaa väärin

- Muistikorttien tyhjennyspiste jäi kiireessä kokonaan toteuttamatta

jne. jne.

Mutta tunnelma oli aivan loistava koko päivän (ja yön) ja kiitoksia on sadellut onnistuneista juhlista! :)  Noista monelta tippuneista sukkanauhoista muuten tuli mieleen, että miksi ihmeessä sen irtonaisen "leikkisukkanauhan" (joista ilmeisesti on ollut kyse) pitää olla jalassa koko päivän? Mä ainakin laitoin sen vasta juuri ennen sukkanauhan heittoa, olisi näkynytkin rumasti pukuni läpi...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
 Noista monelta tippuneista sukkanauhoista muuten tuli mieleen, että miksi ihmeessä sen irtonaisen "leikkisukkanauhan" (joista ilmeisesti on ollut kyse) pitää olla jalassa koko päivän? Mä ainakin laitoin sen vasta juuri ennen sukkanauhan heittoa, olisi näkynytkin rumasti pukuni läpi...

Tätä minäkin ihmettelin, ja ajattelin myös itse laittaa sen vasta ennen heittoa... Ei viitsi siitäkin stressata ettö pysyyköhän se menossa mukana... Kun eihän sitä OIKEESTI tarvita, koriste vaan... Ja mulla ainakin on alusvaatteissakin jo ihan riittävästi silmänruokaa  

Ehkä toi sukkanauhakin on yks näistä "pitää olla"-jutuista...?

Muuten ihan hauskoja juttuja, lisää kömmähdyksiä kehiin!

Saas nähdä miten omissa juhlissa käy...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meidän ihanissa häissä oli vain yksi harmittava moka. Juhlapaikalla otetuista kuvista puuttuu hääkimppu, se unohtui meidän pöytään. Kimppu oli onneksi studiokuvassa ja kirkossa mukana!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Vihkimisessä pappi sekoili vähän puheissaan (juuri se mun tahdotko-kohta), ja unohdettiin sanoa papille että me laitettiin molempien kihlasormukset etukäteen sormeen eikä sulho siis saanut omaa sormusta vihkitilaisuudessa.

Vihkiminen oli ulkona ja oli tosi kuuma hellepäivä, yksi vieraista pökräsi ja kaatui seisoviltaan kesken vihkitilaisuuden. Me ei huomattu, mutta toivottavasti pappi siinä kohtaa lyhensi kaavaa.

Unohdettiin boolista yksi ainesosa kotiin, mä kyllä huomasin kun ihmettelin boolin makua mutta tuskinpa kukaan vieraista tajusi asian laitaa.

Kaiken kaikkiaan ei varmaan ollut isoja mokia, ja pieniä juttuja eivät vieraat huomanneetkaan.

Mun puvussa oli kyllä viinitahroja yltympäriinsä loppuillasta, ja yksi just rinnuksen kohdalla mitä vähän häpesin, mutta todennäköisesti ei sitä olis saanut puhdistamalla lähtemään. Mun äiti vähän katteli sitä paheksuvasti... Toivottavasti eivät näy kuvissa kovin hyvin...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Laitoin tästä tuonne yhteen kohtaan jo, mutta jos vielä kertaalleen kuitenkin: muutamat vieraat olivat bonganneet, että pappi lausui "God" hieman väärin julistaessaan meidät aviopuolisoiksi....näin ollen meidät on nyt sitten nähtävästi julistettu aviopuolisoiksi turskan (cod), pojan ja pyhän hengen nimeen!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Pappia taisi hieman jännittää joten meidän nimet meni vähän sekaisin. Hauska pieni yksityiskohta joka jäi hääparin ja vieraiden mieliin.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meilläkin pappi sekoili morsiamen nimessä ja sekös morsianta hieman hymyilytti kirkossa. Pappi parka näytti hämmentyneelle kun ei keksinyt mille hymyilen koko ajan ja näytän siltä että purskahdan nauruun

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Hääpukuni oli off-shoulder mallinen puku ja minulla näkyi koko vihkimisen ajan huivissani ollut pesulappu kaikille ;-) Kaikki huomasivat tämän heti, mutta kukaan ei kehdannut ja voinut tulla siitä sanomaan minulle.  

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Äidiltä vartavasten pyysin rannekorua, jotta ois "jotain lainattua" mutta se jäi meikkauspöydälle...

Tuotiin viinit Tallinnasta, hääviinien lisäksi muutama sekalainen pullo itsellemme, mutta unohdettiin (tai siis "ai mä luulin, et te teitte sen" joka puolelta)  sitten erotella ne, välillä viinipöytä näytti hieman sekavalta.

Unohdettiin ostaa iltapalaa varten kertislautaset! ja mä kun hössäsin boolimukeista vaikka kuinka...) Onneksi oli kotihäät ja paljon lautasia. ja lopulta juuri kukaan ei edes ollut nälkäinen, koska päivä oli niin kuuma.

Eli ei mitään pahempia mokia. (Paitsi tuo lautasjuttu ois voinut olla katastrofi, jos oltais oltu jossain muualla).

Suosittelen siis tarkkaa listaa.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä suurin osa vieraista ei huomannut tienvarsikylttejä. Oltiin tehty hienot ja tyylikkäät kyltit, jotka sulho vei paikalle viideltä aamuyöstä. Olisi siis pitänyt tehdä sittenkin sellaiset isot rumat tyylittömät pahvisydämet!

Vieraskirja kiersi kahvin aikana vieraiden pöydissä. Jostain vieraille oli tarttunut sellainen punainen kynä, joka sotki aika paljon vieraskirjaamme... ja tietysti suurin osa oli kerennyt juuri sillä kynällä kirjoittamaan.  

Häätanssimme piti olla yllätys, mutta kun biisi alkoi, pappani tuli luoksemme kertomaan, että oli lähdössä. Jouduin sitten sanomaan, että aiomme tanssia tämän kappaleen, että voisitko mennä takaisin istumaan... tämä jäi itseäni eniten harmittamaan... mutta tuolle nyt ei oikein voinut mitään...  

..pahemmilta töppäyksiltä siis onnistuttiin välttymään!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Potrettikuvat otettiin hyvissä ajoin ennen vihkitilaisuutta. Mun sormus, kimppu ja miehen viehe unohtui kokonaan pois. Tosin lähes kaikissa kuvissa me ollaan niin lähekkäin ja kädet toisen ympärillä, että ei sitä kimppua olis kuitenkaan voinu pitää kädessä, ja mun käsi on sen verran piilossa ettei sormuksen puuttumistakaan huomaa.

Vihkipaikalle lähtiessä oltiin just ajallaan liikenteessä. Alkumatkasta huomattiin, että esteidentutkintalappu unohtui juhlapaikalle. Vihkijä oli vannottanu, että se täytyy olla mukana, joten ei kun ympäri ja lappua hakemaan. Onneks ei myöhästytty kun  varmaan pari minuuttia  

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Hih, no onhan niitä vaikka muille jakaa! Ei mitään maailmaa seisauttavaa, mutta pikkujuttuja...

- Tultiin kirkon ovesta avioparina väärin päin ulos... eli mä miehen vasemmalla puolella vaikka ilmeisesti olisi pitänyt olla oikealla niinkuin alttariltakin pois käveltiin.

- Valokuvaus kesti tunnin odotettua kauemmin... ja vieraat saivat odottaa...

- Sukkanauha tipahti valokuvauksessa (onneksi ei kirkossa!) jalasta ja unohdin laittaa takaisin... vietti siis päivän miehen taskussa ja laitoin jalkaan vasta ennen sukkanauhan heittoa.

- En käynyt korjailemassa meikkiä kertaakaan päivän aikana... tyhmä minä, en vaan ehtinyt/huomannut. Ja kyllähän sen loppuillan kuvista huomaa.  

- Iltapalatarvikkeet olivat hukassa, etsittiin niitä isommalla porukalla pitkin ja poikin vaikka kuinka kauan. Noh, löytyivät lopulta, lähempää kuin osattiin kuvitellakaan.

- Puku valui välillä ja esim. kirkkokuvista huomaa rinnan huonon istuvuuden hyvin.

- Oltiin pyydetty vanhempia liittymään valssiin jo häävalssimme aikana, muttei oltu tajuttu kertoa, että häävalssin me kuitenkin tanssimme ensin kahdestaan... tanssin siis osan häävalssia isäni ja mies äitini kanssa.

- Oltiin hotelliin tilattu aamiainen huoneeseen, mutta se unohdettiin tuoda... piti itse käydä kysymässä. Tulihan se sitten ja saatiin ilmaiseksikin.

- Olin ostanut kalliin yöasun hääyötä varten, mutta se olikin unohtunut kaason autoon... mulla oli kassissa vain kulahtanut flanelliyöpaita, onneksi hotellihuoneessa oli vanhemmiltani korillinen herkkuja ja korissa oli sattumalta myös suloinen shortiyöpait. Harmitti silti.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Hyvän ystäväni häissä pappi unohti näyttää seurakunnalle, että saa istau. Väki seisoi puoleen väliin toimitusta kauheassa helteessä, kunnes rohkaistuin ja elekielellä näytin, että nyt on pakko istua....Kyllä ollaan jälkikäteen hirnuttu... Oli meinaan aika korni tilanne.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kaatusin vähän ennen vihkimistä ja revin stayupit, polvi auki ja sääressä kivat nirhaumat. Polvistuminen alttarilla tuntui aika ilkeälle.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

En lukenut kuin muutaman sivun taakse päin, niin en tiedä onko kohtalotovereita, mutta:

Unohdin KIMPUN! Minulla ei siis ollut kimppua vihkimisen aikana. Itse vihkimisestäkin myöhästyttiin kymmenen minuuttia. Meillä oli tarkoitus tulla juuri ennen vihkimisen alkua oman tyttäreni, isäni ja morsiusneidon kanssa kirkolle ja siinä pienen tyttömme kanssa sählätessä aika hurahti ja myöhästyttiin ja samalla kimppukin unohtui kotiin. Alttarilla sitten vasta kimppumokan huomasin ja ai, että otti päähän. Kimppu oli vielä niiiin loistava ja ihana. Otin sitten alttarilta lähdettäessä kaasolla olleen heittokimpun eli miniversion kimpustani ja ulostullessa selitin kimppuepisodin vieraille, joilla oli lystiä..olen siis tunnettu unohtelustani, joten ehkä tämä oli odotettavissa.. Harmittaa vieläkin, mutta asiallehan ei mitää voi

Juhlat itsessään menivät täydellisesti ja vihkiminen muuten oli aivan ihana tilaisuus.

Tuosta viisastuneena kimppu olikin sitten jokaisessa kuvassa mukana..

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mielestäni hymyilin kun kävelimme alttarilta pois, mutta kuvissa näytän tosi huolestuneelta. Ilme johtui siitä kun en heti tunnistanut marssiamme ja mietin kävellessämme kuumeisesti, että nyt se kanttori soitti väärän marssin..

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

-Kimppuni olivat vääränlaisia, siis heittokimppu ja morsiuskimppu oli sekoitettu ja ne olivat vääränvärisiä. (Kukkakauppiaalta sain vielä sadattelut soitettuani heille seuraavalla viikolla).

-Bm tiputti sormuksen alttarilla ja pappi oli kompastua.

-Miehen eno ei ottanut kuvia juhlapaikalta, vaikka näin oli sovittu. Itse en edes asiaan kiinnitänyt huomiota kuin vasta jälkeenpäin. Oli ilmeisesti loukkaantunut siitä, kun hän ei päässyt kuvaamaan kirkkoon ja ennen häitä meitä kahta. Oltiin otettu ammattilainen ihan sitä varten,ettei ketään vaivata liikaa.

-Hääkakku vietiin aivan liian aikaisin pöydästä pois.

Ei nyt mitään aivan kamalaa, mutta kuitenkin tuo kimppu ketuttaa eniten!  

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä oli häät kolmisen viikkoa sitten ja ei mitään sen suurempaa töppäilyä tapahtunut, joskin muutamia pikkuhauskoja asioita, joihinka huumorilla suhtauduttiin...

Sellaisen, jonka vieraatkin huomasivat oli, kun sulho oli vaatimalla vaatinut että vieraat pitää esitellä ja minun tehtäväni oli esitellä oman puolen sukuni niin siinä hermostuksissäni kun luettelin väkeä, että tää on tää ja tää, niin isäni veljen kohdalla sanoin, ja tuossa istuu isäni vanhempi sisko... ;D Itse en sitä olisi huomannut, mutta kun hääväki repsi nauruun...

Lisäksi hääkakkua leikattaessa, meillä oli jäätelökakku, johon siskoni oli tehnyt kuorrutteen päälle, pelkäsimme kovasti sen sulamista, mutta kävikin juuri töisin päin, kuorrute esti jäätelöä sulamasta ja kakku oli todella kovaa... No siskoni antoi juuri ennen kakun leikkausta meille häälahjaksi oman hopeisenkakkulapion, jonka oli kaiverruttanut ja pyysi meitä leikkaamaan sillä kakkua... Ensin leikattiin sitten sulhon kanssa toinen puoli palasta yhdessä ja siinä sitten tajusin, että koska se kakku oli niin kova niin se kakkulapio oli vääntynyt 90 asteen kulmaan... Siinä sitten vähän hätäännyin sen lapion puolesta ja rynnin leikkaamaan sen kakkusiivuin toisen puolen itsekseni ja sysin sulhon syrjään. Sivukorvalla kuulin kun sulhon heitti tapansa mukaan huumoria kehiin ja sanoi vieraille, että näin se meidän perheessä, nainen hoitaa kaikki työt. Tuosta tapauksesta jäi sitten ihana muisto itselle, kun päätettiin ettei käydä sitä kakkulapiota oikaisemassa...

Muuta pientä kommervenkkiä oli, kun pidettiin yhtenä ohjelma numerona tietokilpailu meistä ja oli tehty voittajalle tietokoneella vanhoista valokuvista vuosikalenteri, joka sitten kaikessa hötäkässä unohtui tulostaa ja tämä huomattiin sitten vasta kun aloiteltiin kilpaa. No hätäpäisään siinä sitten keksittiin varapalkinnoksi kahvipaketti, joka osoittautuikin ihan hyväksi vaihtoehdoksi, kun vierailta irtosi naruja sen johdosta...

Morsiuskimpun jätin tarkoituksella pois kulkiessamme pois alttarilta, joten sitä ei voi lukea kömmähdyksesksi ja suutelotkin tulivat ajallaan.

Eräs seikka tosin mikä varsinaisesti jäi mieltä vaivaamaan oli ettei sulhon isä osallistunut lainkaan häihimme, syystä että hän on kova ottamaan ja oli koko edellinen viikko ollut putki päällä ja häihin ei voinut tulla siksi että oli niin kova krapula... Toisaalta se on ehkä parempikin ettei tullut, mutta silti jäi vähän harmittamaan kun ei ollut näkemässä ainoan poikansa ainoita häitä!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Niin ja lisäksi kävi että meillähän oli sitten jopa yksi kutsuvieraskin, serkkuni, joka on kyllä ei koskaan ole tullut ajatelleeksi muita toi oman kuskinsa mukanaan häihimme... Hän oli päättänyt otella hieman häissämme ja tilannut jonkin kaverinsa sitten illalla heittämään hänet kotiin ja toikin sen mukanaan kirkkoon ja juhlapaikalle yhdeksi vieraaksi...

Ei sinällään että että sinne ei olisi mahtunut ja ruokaa riittänyt, kun ykis kuokkavieras oli, mutta siinä mielessä vähän harmitti että mitäs jos jokainen vieras olisi päättänyt tuoda oman juoppokuskinsa mukaan häihin niin sitten niitä ylimääräisiä vieraita oliskin ollut jo toistakymmentä... Ei siinä taas ollut järki päätä pakottanut ja muutenkin mielestäni aika tökeröä  

Lisäksi kun vieraat tulivat tervehtimään ja onnittelemaan juhlapaikalla oli tilanne järjestetty niin että onnittelu tapahtui eteisessä ja vieraat kulkivat ruusukaaren ali juhlasaliin, jossa sitten juotiin onnittelumaljat. Tämän kyseisen serkun muu perhe oli nähty salissa sisällä onnittelumaljoineen ennen muita ja sitten heitä ei näkynyt lainkaan onnittelujonossa joka kulki onnittelemassa meitä ja lopulta he pöllähtivät jostain paikalle, kun me muut olimme jo yhdessä juoneet onnittelumaljat ja he tekivät suuren numeron siitä kun juoksivat pöytien lomasta halaamaan ja onnittelmaan meitä... Sekin vähän oli mielestäni tökeröä käytösät ja noloa, mutta sen ei annettu häiritä kauaa!

Muuten meillä oli aivan täydelliset ja häät sekä mitä ihanin kakku...  

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Alkoholiton alkumalja unohtu. Pitopalvelu onneksi löysi jotain lientä muksuille ja muille holittomille.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Noh, hääpäivä oli muuten kyllä täydellinen, mutta jälkeenpäin muistui mieleen, ettei kukaan muistanut laittaa esille vieraskirjaa. Aika paha, ettei edes kukaan vieraista kysellyt sen perään. Harmittaa kyllä vietävästi, ettei nyt saa lukea vieraiden kommentteja!

Lisäksi yksi vähäpätöisempi "ohjelmanumero" jäi toteutumatta, mutta se ei haittaa. Ei siinä menossa ehtinyt itse ajattelemaankaan, mitä olisi vielä pitänyt tehdä. Eli juhla sujui meiltä kahdelta tarjoiluista ja vieraiden seurasta nauttien

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään