Ei

Mikä on hienointa naimisissa olemisessa?

116 viestiä aiheessa

Nyt on viikko häistämme ja "tunnesaldo" on seuraavanlainen:

seesteinen ja onnellinen, haikea ja toisaalta helpottunut.

Yhteenkuuluvuuden tunne on lisääntynyt ja sitoutumisen tunne syventynyt. Ihanaa olla samanniminen kuin mieheni ja tyttäremme!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

yhteinen sukunimi tuo oikean me ollaan nyt perhe-tunteen.

Se että nyt voi oikeasti alkaa vauvakuumeilemaan!!!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Komppaan muita, jotka suitsuttavat tuota turvallisuuden-ja yhteenkuuluvuudentunteen lisääntymistä. Me ollaan nyt oikea kahden hengen perhe  

Noiden lisäksi se, että rakas mieheni muistaa joka päivä mainita miten hänellä on maailman paras vaimo  

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minusta on mahtavaa olla vaimo. Minusta on ihanaa kuulla mieheni puhuvan minusta vaimona ja minusta on ihanaa, kun sormessa on kaksi sormusta. Turvallisuudentunteesta en tiedä, en koe sen muuttuneen. Nimi muuttui, mutta se ei oikeastaan minua hirveästi kosketa, enkä ole huomannut minkään perhe-fiiliksen erityisesti kasvaneen.

Ihanaa on se, että päivä oli niin älyttömän hieno ja onnellinen ja onnistunut, ja olen ihan varma, että vieraatkin saivat siitä jotain, emme vain me kaksi.

Miten kaikki voikaan oikeasti muuttua vaikkei mikään muutukaan?

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tämä ihana onnellinen, seesteinen ja rauhallinen olotila. Enää ei tarvitse miettiä sitku joskus mennään naimisiin. Olotila muuttui heti seesteisemmäksi. Se ihana tunne, että olen vaimo ja minulla on aviomies.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Musta se on niiiin mukavaa, että tosiaan tuo toinen on nyt mun MIES, eikä mikään avomies tai avokki tai mikä sitten ikinä. Se on MUN MIES ja se ei tarvitse sen enempää selittelyjä.

Mukavaa, kun töissä työkaverit ovat tarkoituksella rouvitelleet runsaasti.

Kivaa kuulla olevansa oman rakkaan VAIMO.

Yhteenkuuluvuus jollain tavalla lisääntyi, nyt kun ollaan samaa sukunimeä. Me ollaan nyt oma perhe ja toistemme lähimmät omaiset, se mun oma AVIOMIES. Eihän arki loppuviimeksi muuttunut mitenkään, johan tässä ollaan 10 vuotta oltu yhdessä, joista yli 6 vuotta asuttukin yhdessä.

Timantit vasemmassa nimettömässä on kyllä myös ERITTÄIN kivat.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tuo on tosiaan kivaa kun nyt voi puhua miehestään! On ihanaa että nyt olemme yhteenkuuluva perhe, yhteinen sukunimi luo yhteenkuuluvuutta lisää! Tuntuu mukavalta kun esim. vanhemmat kysyvät et mitäs ... (sukunimi) perheelle kuuluu?

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kaikenkaikkiaan musta tuntuu nyt entistäkin enemmän siltä, että me perheenä puhelletaan yhteen hiileen ja ollaan samaa "jengiä".

Rakastan myös sitä, kun mieheni puhuu minusta vaimona

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ihana yhteenkuuluvaisuuden ja lopullisuuden tunne, varmuus ja vähän jännäkin olo siitä, että ollaan ihan oikeasti luvattu olla yhdessä loppuelämä. Se on hienoa

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Miehen kanssa juuri puhuttiin siitä, miten on sellanen perusonnellinen olo vaikka kuinka maailma muuten potkisi päähän. Perusasiat on kunnossa.  

Lisäksi on ihanaa, että yhteisestä sukunimestä huomaa heti, että ollaan naimisissa. Ja että mä olen miehen lähin omainen ja mies mun. Perheestä en osaa puhua, kun ei (vielä) ole jälkikasvua. Sormuksetkin on tietty superihanat

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Lämpö ja läheisyys, turvallisuus ja yhteenkuuluvuuden tunne, koimme toki tämän aiemminkin, mutta nyt jotenkin selittämättömällä tavalla paljon vahvempana  

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Yhteenkuuluvuus ja varmuus siitä, että me olemme yhtä, nyt ja tulevaisuudessa. En olisi voinut kuvitella noiden tunteiden enää voivan kasvaa, mutta niin vaan kävi, että avioituminen lähensi vielä entisestään. On hieno tunne olla toinen toiselle lähin omainen ja tärkein ihminen maailmassa. On ihana olla mieheni vaimo ja tuntuu hyvältä, että olemme yksi yksikkö, perhe.  

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Se, ettei ikinä enää tarvitse olla juhlien keskipisteenä. Tai ehkä vielä hienompaa on se hassu tietoisuus, että olen vaimo ja rouva. Kun ei se tunnu vielä yhtään siltä. Naimisissa muka..

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Se että ei enää tarvitse ajatella naimisiin menemistä tai menemättömyyttä, vaan voi vain olla naimisissa. Ihanaa. Meillä on hyvä olla yhdessä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Saman sukunimen tuoma perheen yhtenäisyyden tunne.  :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Henkikirjoittajan sanat "puolisoina muodostatte perheen" on se mikä kolahti. Me tosiaan olemme perhe, ei siihen yhteistä sukunimeä tai lapsia tarvita. Jännä juttu, että se yhtenäisyyden ja yhteenkuuluvuuden tunne entisestään kasvoi avioliiton myötä. Ja tuntuu hyvältä, että ollaan toistemme lähiomaisia myös juridisesti.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
sen olen huomannut, että esim. baarissa vastakkainen sukupuoli liukenee nopeasti paikalta, kun kertoo olevansa naimisissa. seurustelulla tai kihloissa olemisella ei todellakaan ollut vastaavaa tehoa.

Asuukohan täällä päin jotenkin tosi paatuneita yrittäjiä, kun mä en ole huomannut tällaista vaikutusta? Tosin sinnikkäimmäthän aina yrittää vaikka tiiliseinää, jos kuvittelevat siltä saavansa, mutta mun kokemus on, että edes termi "rouva" ei karkoita lähellekään kaikkia. Tekosyillä niistä edelleen nopeammin pääsee eroon, kun keskustelu salarakkaaksi ryhtymisestä alkaa olla jo pirun tylsää.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ihaninta on se, että tuo mies on vihdoin ja viimein minun, ihan virallisesti. Onhan se ollut jo viimeiset yhdeksän vuotta, mutta nyt se on sitä vielä ihan eri tavalla. Ei ennenkään asiat huonosti ollu, mutta nyt ne on eri tavalla hyvin. Luulin, että lakiasiat olisivat päällimäisenä mielessä, mutta onneksi ei ole.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

pitkän seurustelun ja yhdessä asumisen ja lasten hankin jälkeen en todella uskonut minkään varsinaisesti muuttuvan. enkä oikeastaan koskaan ole pitänyt itseäni naimisiin menevänä tyyppinä, juuri edellä mainituista syistä, eihän siinä mikään muutu. meidän tapauksessa ei edes kenenkään nimi..

mutta onpas ihanaa olla kerrankin (?) väärässä ;D tosin varsinaisesti mikään ei muuttunut, mutta niinkuin moni sen jo ennen minua on sanonut, jotain merkittävää on tapahtunut korvien välissä. se hyvänolontunne, läheisyys, se ettei ole enää kenenkään tyttöystävä, ei tarvitse puhua avomiehestä tai vielä pöljemmin poikaystävästä, plääh.. se on mun mies ja mä oon vaimo ;D me ollaan perhe. vanhempi lapsemme jo jotenkin avioliiton käsitteen ymmärtää, nyt me ollaan aina yhdessä. sydämestäni toivon ettei mikään meitä erota.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mä kuvittelin edellisen kirjoittajan tapaan, ettei mikään muutu mutta nyt on jotenkin sellainen turvallinen, seesteinen, onnellinen olo. Mä oon rakastunut jotenkin syvemmin mieheeni. Nytkin se on töissä ja mulla on hirvee ikävä. Mä en tiedä, mikä siinä on muttaa jotenkin tää on muuttanut mutta sitten ei kuitenkaan ole muuttanut, sillä päivät kuluu samalla tavalla kuin ennenkin. Tosi mua on nyt vaimoteltu ja rouviteltu ja se kuulostaa tosi ihanalta. Mä oon ihan myyty.Tää kyllä parasta.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kukkaflooran ja Tikrun kanssa samoilla linjoilla, ja varsinkin kun pitkään ollaan jo yhdessä oltu, niin sellainen vieläkin vahvistuneempi yhteenkuuluvuuden tunne on. Sellainen ME.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Sama sukunimi koko perheellä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Yhteinen sukunimi ja se, että olemme toistemme läheisimmät omaiset.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Vastaan tähän jo, vaikka en vielä naimisissa olekaan.

Ainakin mä odotan sitä, että mies rupeaa kutsumaan mua vaimoksi! Nykyään sanoo "emännäksi"...

Samoin olen ulkopuolisillekin mieheni vaimo, enkä enää pelkkä tyttöystävä, avovaimo tms. Ja postilaatikkoon vaihdetaan yhteinen sukunimi! Huomaavat naapuritkin kun kulkevat ohi!  

Kun saa käyttää kahta sormusta!  Vihkisormus polttelee tuolla laatikossa...enkä voi olla kokeilematta sitä vähän väliä...  

Tässä tämän hetkiset mietteet. Tulen sitten rouviintumisen jälkeen kommentoimaan tuntemuksiani uudestaan.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään