maijaK

Listataanpas tähän vastoinkäymisiä

239 viestiä aiheessa

Mitäpä hääpäivä olisi ilman pieniä vastoinkäymisiä. Ne tekevät juhlasta juuri sen oman näköisen ja onpahan jotain mille naureskella vuosien päästä.  ;D Meille kävi tälläsiä juttuja:

-Kukkakauppa unohti tehdä heittokimpun. Tosin tekivät sen pikaisesti sillä aikaa kun olimme kuvauksessa, joten vahinkoa ei lopulta tapahtunut.

-Kirkossa olleet kukkalaitteet unohtuivat kirkkoon (piti tuoda ne juhlapaikalle). Tämän tosin muistin itse vasta seuraavana aamuna....

-Hääautosta paloivat jarrut kiinni, joten sillä ei lähdetty mihinkään kirkon pihasta. (auto oli tositosi vanha, jotain vm -40 ja kauhea helle 30 astetta). Tämä tosin vain nauratti meitä kun siskon mies koputteli vasaralla renkaita ja yritti saada jarruja auki. Tästä tuli todellinen ohjelmanumero ja ihmiset nauroivat maha kippurassa kun vaihdoimme lopulta bestmanin upouuteen citymaasturiin, (automerkki josta myös sulhaseni on haaveillut pitkään)- Kaasuteltiin siis sulhon unelma autolla pois  ;D

-Unohdettiin ottaa peruspotretteja joissa olisi ollut esim. isovanhemmat ja me tai sisarukset ja me...tämä ehkä harmittaa eniten, mutta minkäs teet. Ei vaan tullut siinä juhlahässäkässä mieleen jostain syystä.

- Viimeisenä tapahtui vielä se, että vähän ennen lähtöä hääyön viettoon morsiamelle tuli hieman huono olo (ei johtunut mistään alkoholista, koska en paljon ehtinyt viinaksia juoda), en tiedä syytä. Todennäköisesti yhteensummana hirveä helle, olisi pitänyt juoda vettä enemmän, pitkä päivä takana + jännityksen purkautuminen lopullisesti kun päivä oli pulkassa. Siellä sitten morsian yökki vessassa hetken aikaa ennenkuin tokenin. Tämä meni kuitenkin ohi, ja ilta oli muutenkin jo lopuillaan niin ei se nyt maailmaa kaatanut. Väsymys oli kyllä valtaisa kun lopulta päätiin hääsviittiin joskus puolen yön jälkeen.

Muita kommelluksia ei muistaakseni sattunut ja kaikkiaan päivä oli ihana ja onnistunut!  :-X Aika vaan juoksi hirveää vauhtia ja tuntui etten ehtinyt edes jutella kunnolla vieraiden kanssa, mutta se taitaa olla ihan normaalia isoissa häissä...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tässä pieni otos ihan vaan hääpäivältä, aikaisempia kommelluksia en jaksa muistella:

- Morsiammella pää kipeä

- Bestman todella voimakkaassa lääketokkurassa

- hääpuku hääpäivänä laahasi maata, vaikka edellisen päivän sovituksissa se oli normaaleja hääpukuja enemmän irti maasta (illan edetessä ystävät harsivat sen pikana lyhyemmäksi) Vinkki, tylli latistuu käytössä, joten helma laskeutuu käytössä alemmaksi!

- äänentoisto oli bändin soittamiseen liian kovalla ja seremoniamestarin äänelle liian pienellä

- välimusiikkien tekijä sanoutui lupauksestaan irti viikkoa ennen häitä, joten morsian joutui tekemään ne itse kaiken muun hässäkän keskellä ja sitten lääketokkurainen bestman ei edes tajunnut käyttää niitä morsiamen tekemiä levyjä ennen kuin asiasta huomautettiin, kun morsian huomasi levyltä tulevan puolessa välissä iltaa ykkös inhokki esiintyjän karmaiseva kappale.

- yöpalan tekijä sössi kastikkeen oikeen tehokkaasti, kaatoi juomat morsiammen äidin ja kaason päälle ja näiden jälkeen joi itsensä sammuksiin.

Tässä ei varmasti ollut kuin osa kaikista kommeluksista. Kaikilla oli kuitenkin hillittömän hauskaa, eikä mikään onnistunut latistamaan piirun vertaa tunnelmaa eikä hääparin onnea. Monet ovat sanoneet, että nämä olivat parhaat häät missä ovat koskaan olleet ja jopa häihin kutsumattomat ovat käyneet kehumassa häitämme kuulemansa perusteella. Oli nähkääs niin aidot ja rennot juhlat  ;D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kampaus sekä mulle että kaasolle ei ottanu onnistuakseen kampaajalta. Mulle se veivas kolmeen kertaan tukan ylös kunnes totes että pinnit ei pysy mun tukassa. Sitte se teki suunnitelmanmuutoksen (aika alko loppua) ja teki kampauksen joka oli jotain sellasta mitä mä nimenomaan en ikinä halunnu. Lohdutin itteäni että eihän se näy kun loppuelämän hääkuvissa. Sekä kaason että mun kampausta jouduttiin korjaamaan jo meillä kotona (n. 100 metriä kampaamosta). Illan aikana huntu tipahteli tuon tuosta ja sitte kampaus alkoi purkaantua hunnun alta. Kampauksia ei ole vielä maksettu. Kampaajan puolesta pitää todeta, että se oli kuumeessa. Mutta pettyny olin silti. Sanoin että tunnelma lässähtää samaan tahtiin tukan kans.

Häitä edeltävänä iltana täällä syttyi iso metsäpalo. Sulho meinas joutua sitä sammuttamaan (vapaapäivällä oleva palomies), mutta ei kuitenkaan. No sitte hääaamuna selvis, että pahimmillaan 10 häävierasta jää tulematta riippuen palotilanteesta. Onneksi kuitenki vain yksi palomies vaimoineen jäi vain tulematta. Loput oli aika naatteja ja osa lähti heti valssin jälkeen takasin metsään. Kiiteltiin kovasti että jaksoivat tulla häihin. Tää metsäpalo roihuaa täällä edelleen ja mies on nyt sitte tän päivän ja huomisen siellä. Karu paluu arkeen:)

Kimppua heitettäessä mua varotettiin että heitä varovasti kun katto on matala. No nakkasin suoraan kattoon sen. "Esikäsittely". Nakkasin uudestaan se heiton aikana se hajosi tuhannen palasiksi. Kaikki kiinniottajat saivat siis oman palansa. Sinne meni kaunis kimppu.

Unohdin ottaa laahuksen pois napista ja ottaa häävalssin ajaksi siitä lenksusta kiinni. Tää aiheutti sen että aina kun valssattiin taaksepäin mä talloin helman päälle ja meinasin kaatua. Sulhon kans ei ollu niin onkkelma, mutta appi tanssi ryökäle eri tavalla ja olin ihan paniikissa että kaadutaan kohta molemmat.

Illan myötä lentomuurahaiset ihastu mun pukuun (myös lippuun salossa) ja alko ryömiä pukua pitkin. Tarpeetonta kertoa että mä hysteerisesti pelkään pikkuötököitä.

Lyhyt siviilikaava hämmensi vieraita. Vihkijä kertoi lukevansa ensin runon. (jonka lukikin) kaikki vieraat kuitenkin väitti meille, ettei runoa luettu, vaikka kuulivat vihkijän sanovan että aloittaa sillä. Videolla on todiste että runo luettiin.

Tuo yhden palomiesvieraan poisjäänti ja kampauksen epäonnistuminen harmittavat eniten. Vieras on miehelle tosi läheinen ja minäkin hänestä kovasti tykkään. Harmia aiheuttivat myös ne vieraat jotka viimeisen viikon aikana säätivät tulemisensa ja poisjääntinsä kanssa. Siis eivät ilmoittaneet meille etteivät tule jne. Saatiin kuulla osa näistä ihan sattumalta. Tämä aiheutti melkoisia muutoksia viimeisten päivien aikana ja turhaa stressiä.

Muuten hääpäivä meni ihan loistavasti. Kaaso ja bestman puolisoineen tekivät meidän päivästä todella onnistuneen. Raatoivat pari päivää josta ovat kyllä saaneet kiitosta ja palkitaan myös tässä myöhemmin.

Muoks: saatiin aika reippaasti alennusta noista epäonnistuneista kampauksista. Harmittaa silti, ei raha korvaa sitä pettymystä. Ja koekampauksessakin kävin...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kuulin tämän mieheltäni vasta äsken, kun uskalsi kertoa... :-/ Siis mun hääkimppuni vietiin välittömästi häiden jälkeen kuivumaan kylmävarastoomme (jossa säilytetään vihanneksia). Tarkoitus oli siis tuoda se jo ajat sitten sisälle, mutta jotenkin se vaan jäi ja jäi. Sitten viime viikolla meillä oli sellanen vartin mittanen sähkökatkos, jonka jälkeen se kylmälaite ei lähtenytkään automaattisesti takaisin käyntiin... >:( Niin, ja kimppu roikkui siellä sitten yltä päältä homeessa... :'(

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä oli myös muutama vastoinkäyminen, en edes jaksa kirjoittaa kaikkia:

-Pitopalvelu ilmoitti jo hyvissä ajoin ettei pysty järjestämään tarjoiluapua kyseiselle päivällä, mikä oli ihan ok, mutta en millään käsittänyt sitä että tarjoiluavun puuttuminen kattoi vain ruokien paikalle tuomisen. Eli ei ruokien esillepanoa, ei servettien ja lautasten asettamista ja noutopöydän laittoa.

Meinas paniikki iskeä kun mies soittaa aamulla, että ne toi ruuat ja lähti, that´s it!

Mies, paikalle hälyytetyt kaverit ja sukulaiset saivat onneks tilanteen haltuun, joutu siinä vähän huikkaa vedellä kun tukkaa laitettiin, että sai hermot kuriin.

-Tyttöjemme "kimput" olivat pelkät valkoliljoen nuput n.10cm varrella. Ja mun valkolilja mikä piti tulla hiuksiin ja minkä piti olla todella avonainen, että sen saa kauniisti hiuksiin oli semmonen torven muotoinen nuppu, mitä ei saanut auki millään. Loppujen lopuksi leikkasin hääkimpustani pionin hiuskukaksi

Hauskinta oli että se liljan nuppu jätettiin kotiin vesilasiin ja kun tultiin matkalta niin se nuppu oli vielä nuppuna. Ei siis auennu ikänä.

-Anoppi intoutui laulamaan karaokea, ja muuta ei sitten ulkona kuunneltukkaan. Ja kun tuli pienemmän likan nukkumaan menoaika, tai se oli jo ohitettu muutamalla tunnilla, mutta kun tyttö alkoi jo itkeä väsymystään ei anoppi laulamiseltaan tätä huomannut ja niin morsian lähti asuntovaunuun nukuttamaan likkaa. Siellä mä makasin puolen yön jälkeen silittämässä tyttöä uneen (mikä kesti 30min) ja kuuntelin ulkoa kantautuvaa karaokea.

Sillon vitutti, että yks päivä elämästä olis voinu olla toisin ja ku oltiin niin sovittu.

Eikä mikään sillon ollut katastrofi, kaikesta selvittiin. Mutta toi nukuttaminen mua sillon söi niin perkeleesti!

Muokattu: , käyttäjä: Trio

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Häät sujuivat erittäin hyvin, muutamaa "pikku-juttua" lukuunottamatta...

* toisen kaason kampauksesta tuli aivan hirveä mummokampaus. Jouduttiin kotona pesemään ja laittamaan se uudestaan. Eivät onneksi laskuttaneet siitä.

* kirkossa mikrofonit paukkuivat alussa todella kovaa, kunnes suntio kävi säätämässä niitä.

* ruuan jälkeen pitopalvelun väki piti liian pitkän tauon ennen kahvitusta. Söivät ja tiskailivat kaikessa rauhassa, kunnes kaaso kävi sanomassa, että ruuat voisi korjata jo pois ja laittaa kahvia tulemaan.

* anoppi veti herneen nenään, kun minun äitini ryöstettiin ja häntä ei huomioitu.

Muuten kaikki meni loistavasti, ilma oli ihana, ruoka hyvää ja sitä oli paljon, juotavaa riitti, bändi ja DJ pitivät tanssilattian täynnä ja meille oli järjestetty yllätys-hääyö järvenranta mökille.

Mutta ennen kaikkea kaasot ja bestman tekivät suurenmoisen työn hoitaessaan kaikki asiat paremmin kuin hyvin.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ennen häitä:

* Kaksi viikkoa ennen häitä meidän auto hajosi noin 400 km:n päässä kotoa. Jäi sinne korjattavaksi, ja piti saada viikkoa ennen häitä takaisin. No, eipäs saatu, joten hääviikko oltiin ihan muiden ihmisten kyytien varassa (asutaan pikkupaikkakunnalla, josta kaikki palvelut on aika kaukana). Meidän auton oli tarkoitus toimia myös hääautona...

* Hääpukuliike turmeli hääpukuuni kuuluneen huivin kaksi kertaa, eivätkä meinanneet antaa uutta tilalle.

* Samainen liike oli kadottanut mieheni liivi- ja plastronivarauksen, vaikka olin vielä viikkoa aikaisemmin tarkistanut asian. Kun mieheni meni kaksi päivää ennen häitä niitä hakemaan (laina-autolla yli tunnin ajomatkan päästä), antoivat liikkeestä yhtä numeroa pienemmät kamppeet ja kehoittivat miestäni olemaan syömättä hääpäivänä, jottei liivi ratkea. Soitin vihaisen puhelun omistajalle, joka loppujen lopuksi löysi varauksen pöydältään, ja lähetti meille tavarat Matkahuollon kautta (kerkesivät hätimmiten).

* Viikkoa ennen häitä käydessäni kampaajalla (etukäteen häntä oli kehuttu oikein ammattitaitoiseksi) värjäämässä hiukseni, pääväriltään kullanvaaleaksi tarkoitettu väri muuntui päässäni oranssiksi. No, onneksi väriä saatiin vielä vähän korjattua ennen häitä.

Hääpäivänä:

* Kampaaja (sama kuin edellä) myöhästyi 15 minuuttia, ja loppujen lopuksi kampaus oli ihan erilainen mitä sovittiin.

* Korvikset unohtuivat meikin jälkeen kauneussalonkiin, mutta onneksi liikkeestä soittivat perään ja korvikset saatiin loppujen lopuksi morsiamen korviin.

* Vihkimisen aikana jotkut kekseliäät ihmiset olivat katkaisseet hääauton perässä roikkuvien killottimien narut.

* Juhlapaikalla boolin vastuuhenkilö oli kahden ensimmäisen satsin jälkeen päättänyt, että booli on pahaa ja tehnyt oman sekoituksensa. Jälkeenpäin kuulimme, että vieraat eivät olleet saattaneet juoda tätä jälkimmäistä sekoitusta ja viinaa jäi karmeita määriä. Ja tätä alkuperäistä reseptiä oltiin sulhasen kanssa koemaisteltu ja hiottu monta viikkoa ;D.

* Valitettavasti bändille oli tämä jälkimmäinen boolieräkin maistunut, joten soitannasta ei tahtonut tulla mitään loppuillasta.

Nuo asiat tuli ensimmäisenä mieleen, mutta onneksi pääasia eli vihkiminen saatiin suoritettua.

Muokattu: , käyttäjä: Trio

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Me selvittiin suhteellisen pienillä vastoinkäymisillä

Ainoastaan sulhasen isä menetti tajuntansa kirkossa. Itse näin alttarille tullessa vain jalat kohtisuoraan kirkon kattoa ja anopin pelon sekaisen katseen. Ajatuksena oli että voinko jatkaa matkaa alttarille jos jotain pahempaakin on sattunut... mutta onneksi kun vihkitoimitus oli ohitse ja käännyimme, niin appiukkohan sieltä penkistä nikkasi silmää ja hymyili ;D että siitä selvittiin vaan säikähdyksellä.

Ja hääjuhlassa meinasi auttamattomasti loppua janojuoma kesken... mutta sekin hoitu helposti, kun anopit suuntasivat yhdessä läheiseen valintataloon ja juhlat jatkuivat mukavasti helteisessä ilmassa  

Muokattu: , käyttäjä: Trio

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meidän häitä vietettiin helteisenä heinäkuun päivänä. Häät olivat todella onnistuneet ja iloiset ja ihmiset viihtyivät. Pieniä vastaoinkäymisiä olis silti useita.

- Hääpukua oli sovitettu kuukausi sitten ja pituus oli sopiva. Helmasta oli tarkoitus ottaa kuitenkin vielä muutama sentti pois. Hääpäivänä kun puin mekon kaason avustuksella, helma olikin aivan liian pitkä. Kompastelin koko päivän siihen enemmän tai vähemmän. Ei aavistustakaan, mitä oikein oli tapahtunut. Tärkeintä, etten kompastunut kirkossa.

- Valokuvaus oli jokirannassa ennen vihkimistä ja aurinko porotti. Sulhasen viehe alkoi kärsiä ja ruusunterälehdet olivat levinneet jo kirkossa. Hääpaikalla rutattiin ruusu kuosiin pukuneulojen avulla.

- ISOIMPANA MOKANA oli, että morsian unohti kimpun morsiushuoneeseen ja marssi alttarille isän käsipuolessa ilman kimppua. Yhteensattumien kautta alttarilta poistuttaessa, kaaso ojensi kimpun minulle ja tässä vaiheessa ilmeeni oli varmasti sanoinkuvaamaton.

- Alttarilla pappi sanoi, että oli unohtanut vihkiraamatun. Ja että saatte sitten myöhemmin.

- Hääpaikalla maljojen kilistelyn jälkeen siirryimme sisätiloihin ja istuuduimme morsiuspöytäämme. Äitini tuli viereen hössöttämään ja huitaisi kädellään lähes täyden kuohuviinilasin pöydälle ja syliimme. Onneksi ei ollut punaviiniä!

- Illan aikana meikkini ei kestänyt, nenä kiilsi jo aika varhain, eikä enää puuteristakaan ollut apua.

Muuten juhla meni oikein mallikkaasti ja luulen että häävieraat viihtyivät oikein hyvin!

Loppu hyvin kaikki hyvin...

Muokattu: , käyttäjä: Trio

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Muutamia kommelluksia sattui.

- Pappi lausui kysymyksiä väärässä järjestyksessä ja sekoili muutenkin vihkikaavassa.

- Juhlapaikalle saapui ihmisiä, joita ei ollut kutsuttu, onneksi ravintolan henkilökunta järjesti nopeasti istumapaikat näillekin vieraille.

- Suurin moka oli, että pappi unohti toimittaa paperit eteenpäin ja lähti lomalle. On hieman ongelmallista hoitaa nimenmuutosasioita, jos väestörekisterissä ei ole mitään tietoa naimisiin menosta.

Muuten oli varsin onnistuneet häät.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

En ole varma olenko jo vastannut, mutta eipä se mitään haittaa ;D

Elikkäs:

-Pappi muisti miehen nimen väärin.

-ei ollut kuunnellut meitä ollenkaan, joten puhui puuta heinää!!

-ei muistettu suudella kirkon portailta, vaan lähettiin säntäilemään samantien portaita alas!

Hääjuhlapaikalla

-musiikki alkoi soimaan ihan liian myöhään, elikkäs vasta illalla..(elikkäs piti soida hiljaa taustalla kun syömme, juttelemme...)

-Tuntuu että kellään vieraalla ei ollut kameraa mukana, joten ei saada keneltäkään tilannekuvia.

-pitopalvelu oli jotenkin outo... Hidas palvelu..

-vieraat kerkesi lähteä, kun tuotiin boolia pöytään

Tässä nyt jotain, lisäilen kun tulee muuta mieleen

Muokattu: , käyttäjä: Trio

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ennen häitä nyt sattui vaikka mitä mutta itse hääpäivänä olivat seuraavat:

*Sulhasen+BM 4 hengen porukasta, ei yhdenkään puvut sopineet, vaikka oltiin käyty samalla viikolla kokeilemassa pukuja...

*Pitopalvelu oli unohtanut puolet meidän salaattipöydän antimista

*Sulhanen unohti sen että kantettava soitin ei toimi ilman patterita/jatkojohtoa (meillä ajettiin auto pihalle josta soitettiin sitten häämarssit)

*Kukkaislapsista puutti 2 lapsi, mun äiti oli unohtanut sanoa minne piti tulla...

*Ei ollutkaan mikkiä joten vihkijä ja laulaja olivat vähän hiljaisia

*Paikka korteista oli puolet unohtuneet äidille

*Morsian saapui paikalle 30min myöhässä.

*Tarjoilijat unohtivat meidän pöydän, joten kaaso juoksenteli ympäri hakemassa mulle juomia...

*Kun tultiin hotelliin niin respa oli suljettu (vaikka oli sovittu mihin aikaan me tullaan) ja me ei päästy meidän sviittiin vaan jouduttiin menemään kotiin...

Mutta loppuen lopuksi, eipä sillä ollut mitään väliä, kaikki sukulaiset/kaverit ovat kertoneet miten hauskan rennot häät meillä oli. Ja mikä tärkeintä miehellä ja mulla oli aivan ihana päivä!

Muokattu: , käyttäjä: Trio

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kampaaja poltti piipparilla otsaan, mutta siinäpä ne vastoinkäymiset. Hoitovoide auttoi pikaisesti ja jälki jäi otsahiusten alle, ja sainpa vielä hyvityksenä hiustuotteitakin;)

Aikataulu piti (juuri ja juuri), vihkiminen sujui ilman suuresti pelättyä pyörtymistä, tarjoilut olivat mahtavat ja vieraat viihtyivät. Hääyötäkin jaksettiin viettää...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

- Kampauksen tekeminen venyi 20 minuuttia pitemmäksi, onneksi olin varannut reilusti aikaa, eli ei haitannut.

- Kompastelin liian pitkään alushameeseeni kirkossa.

- Pitopalvelu ei tehnytkään sovittuja ruokia. Tämä harmitti vietävästi, mutta vieraat tuskin tajusivat mitään.

- Sulhasen kuohuviinilasin jalka napsahti poikki kilistellessä

- PAHIN: Sukkanauhaa etsiessään mies löysi mekkoni alta mm. alushousut, tohvelit, kaulimen ja puutarhasakset. Sakset lensivät suoraan morsianta otsaan hirvittävän kumauksen kera. Puoli otsaa turposi välittömästi, mutta nopeasti tuodut jäät auttoivat. Onneksi sakset tulivat kahva edellä, eivätkä osuneet silmään.

Siinähän ne! Mukavat häät olivat ja ikimuistoiset!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mitään valtavan suuria vastoinkäymisiä ei ollut, mutta jotain kumminkin:

Meillä tuli kaason kanssa niin kiire, että pukeutuminen piti hoitaa viidessä minuutissa...Se siitä rentoutumisesta.  :-/

Valokuvaajalla meni odotettua pitempään kun kuvaaja hössötti ja höpötti koko ajan jotain hyvin epäolennaista, ja näin koko loppupäivän aikataulu laahasi myöhässä.

sulhanen astui pukuni päälle, ja tyllistä kuului "kräts"

Tässä nämä.

Muokkaus: Niin ja alttarilla sanoin jännityksessäni Kyllä! Tajusin sen onneksi heti ja sain sanottua myös Tahdon.  ;D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Vitsit kirjoitin pitkästi, mutta se katosi bittiviidakkoon!

No tiivistetysti sitten!

:-X Emme päässeet kirkkoon harjoituksiin, kun siellä olikin yllättäen sotilasvala koko edellisen päivän. Näin ollen lauluesitys juhlassamme oli tuhoutua kokonaan, mutta suunnitelman muutoksella sulosoinnut kuuluivat koko juhlakansalle loistavast.

:-X Fixmassa ei pitänyt tanssilattiaa koristavia ruusuja seinällä, ja piti ottaa kirkasteippi käyttöön.

:-X pitopalvelu ei tuntunut tajuavan ohjeiden antoa.

:-X Istuin meikissä ja kampauksessa, ja tajusin huntuni jääneen kotiin.

:-X Pikkuinen prinsessani vaati äidin tai isän koko päivän ajan syöttämään häntä. 8kk vekaran pää pyöri juhlapaikalla. Minä väistelin porkkanamössä ja koetin tunkea sitä enemmän lapsen suuhuin kuin mekolleni! Saimme keskittyä toisiimme kun silmäterämme passitettiin sisareni kanssa nukkumaan 20 aikaan. Itkin usein päivän aikana, kun olisin halunnut olla itsekäs ja omistaa päivän omille prisessa touhuille, mutta kuinka rakas lapseni sitä tajuaisi, ett äiti ei nyt syötä, kun täti hoitaa sinua  :'(

:-X Meilläkin pitopalvelu mokasi lukuisissa paikoissa!!!

Salaatti ainekset oli samassa kulhossa, vaikka niiden tuli olla erillään. Ruokaa oli niukasti, ja se loppui koko ajan, eikä uutta tuotu pikimiten tilalle. Hääkakkua oli juuri sopivasti, ja kele se minun vaivalla etsimäni vekkuli koriste unohdettiin päältä! Hääkeksin tuli olla sydämen muotoinen ja kuin lusikkaleipäperiaatteella koottu, ja se oli pelkkä lusikkaleipä! Ja kaiken lisäksi ne loppui kesken, eikä esim. anoppi saanut ollenkaan. Iltapalalla loppui kans einekset kesken, eikä meilläkään näkynyt kaloja sun muita pääruoalta jääneitä juttuja. Kaiken huipuksi meitä laskutettiin myös vauvoista, jotka söi tissiä tai muuten omia ruokiaan ja enintään maitoivat kakkua. Teimme valituksen tästä kaikesta, ja odottelemme seuraamuksia, sillä laskun eräpäivä meni eilen, emmekä maksaneet sitä!! Olen verisesti loukkaantunut.

:-X Vannehameen hakanen aukesi marssiessani häävalssiareenalle, ja eikun kaason kanssa nostamaan hame nilkoista takahuoneen puolelle.

:-X Heitin kimpun suoraan rumpalin kasvoille  :D

Joten tässä muutamia muistoja ihanasta päivästä. Kuvauksissa oli nastaa, ja kuvaaja oli napakka ohjeissaan. Koevedokset olivat loistavia tästäkin pärstästä otettuna. Samoin kampaaja onnistui loistavasti. Ja vielä erityiskiitoksen antasin omille perheille ideoista juhlapaikan koristelussa, ja kaasolle ja parhaalle miehelle, jotka pitkivät tilanteen hallussa aamu 7 saakka!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

-Hääpukuni yläosan sovituskorjaukset olivat jääneet tekemättä. Puku oli toispuoleinen ja toista olkainta piti nostella koko ajan. Liivinlenkit oli myös unohtuneet tehdä, joten rintaliivin olkain vilahteli turhan usein. Kuvista kyllä huomaa, ettei puku istu niin hyvin kuin voisi ja korjailu toi hermostunutta liikettä ja huolehtimista päivään.

-Hääpaikalla meni edellisenä iltana kuutisen tuntia pidempään kun piti. Sovittu talkooporukka liukeni kuka minnekin tai lähetteli viestejä, että ei me nyt päästäkään, kai te siellä pärjäätte. Kaikilla oli kiire ajoissa kotiinsa että jaksaa huomenna juhlia. Viimeinen lähtijä oli sulhanen ja morsian, jotka olivat seuraavana päivänä omissa häissään 4 tunnin yöunilla kuolemanväsyneitä. Tekisi mieli vetää marttyyrinkruunu päähän...

-Muutamat vieraat, joilla ei ilmeisesti ollut aikomustakaan tulla, arvelit pääsevänsä kiusallisesta kieltäytymisestä parhaiten ilmoittamalla tekstiviestillä hääpäivän puolessa välissä että "no ei me nyt sitten tullakaan". Tuntuu turhalta maksaa pitopalvelulle vieraista, joiden poisjäänti oli selvää jo ennen ilmottautumispäivää eikä johtunut äkillisestä sairastumisesta tai muusta esteestä.

Mutta iloisia asioita sentään, että pitopalvelu toimi mallikkaasti, tarjoilut saivat kehuja, samoin rento ja mukava tunnelma, bändi oli tosi hyvä ja aina tilanteen tasalla musiikkivalintoineen ja kukaan ei ainakaan kysynyt miksi morsian on noin poissaolevan ja väsyneen näköinen.  :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meinasin kompuroida pukuni pitkään helmaan matkalla alttarille.

Vihkisormus unohtui virallisista hääkuvista aamulla.

Viralliset perhepotretit hääjuhlassa jäivät ottamatta.

Pientä säätöä ohjelman ajankohdan kanssa, mikä ei tosin jaksa harmittaa kuten hiukan nuo kolme ensimmäistä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

No muutamia takapakkeja tuli:

-kirkkoon suunniteltu laulaja sairastui, joten ei päässyt paikalle. (kappale esitettiin sitten vain musiikin voimin ja kauniilta kuullosti sekin)!  ;)

-hääkimpun kukat väärän väriset (ei niinkään haitannut, kun en kuivattanut kimppua ja se ei ollut ykkösprioriteeti)

-sulhasen vuokrapuvussa mukaan tulleet kengät väärää kokoa! vasen jalka 8 ja oikea 9... Onneksi   huomattiin ennen hääpäivää...  ;D

Mutta muuten kaikki sujui nappiin!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Edellisenä päivänä lähti rakennekynsi peukalosta jonka sitten hääpäivänä kävin ennen kirkkoa kauheella kiireellä uusimassa. Myöskin edellisenä päivänä meni sen auton pakoputki poikki, jolla minut piti kuljettaa kirkkoon. Isä sai onneksi tehtyä siihen hätäkorjauksen. Ennen vihkimistä kanttori ei tiennyt häämusiikeista vaikka olimme sopineet ne sähköpostitse. Onneksi kirkko-ohjelmassa oli ne mainittu, koska ulkoa emme siinä paniikissa olisikaan niitä muistaneet. Hääpuku tuppasi valumaan illan tuoksinnassa ja helmasta tuli todella musta. Muuten hääpäivä oli aivan uskomaton ja ihana!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kirkon kanssa paloi käämit valmisteluvaiheessa: Ei saa heittää muuta kuin riisiä, mikään haluttu musa ei käy, ei saatu haluamaamme pappia eikä edes kakkosvaihtoehtoa.

Olisin halunnut iskeä yhtä tarjoilijaa turpaan. Olimme edellisenä iltana koristelemassa juhlapaikkaa ja pitopalvelu tuli tuomaan astioita yms. Yksi mamma alkoi siirrellä salin puolella pöytiä ja komenteli meitä koko ajan. Sen ideat oli tosi surkeita. Ja hittoako se sille kuuluu, miten me ne laitetaan

Neliskanttisia pöytiä oli luultua vähemmän ja pyöreät pöydät veivät tilaa suhteessa enemmän. Iski ahdistus, mutta saatiin vieraat mahtumaan. En alkanut väkivaltaiseksi, koska bestman oli ymmärtänyt ottaa mukaan jallupullon hermoja lievittämään.

Puolet koristetarvikkeista oli kadonnut. Äiti lähti etsimään ja osa löytyi, mutta aika paljon piti säätää.

Morsiamelta meinasi pettää pokka kirkossa, kun pappi liikuttui omasta puheestaan kyyneliin. ;D

Meikkaaja oli kuumeessa ja työ kesti tosi kauan. Myöhästyttiin valokuvauksesta ja kaaso hoputti niin, että korut unohtuivat.

Kaason ja äitini meikannut lady veti molempien huulet tummalla viininpunaisella ja puoli senttiä yli rajojen. Kaaso = Pelle Hermanni  

Vuokrattu alushame oli kokoa isompi kuin piti, joten vanne valui liian alas haittaamaan tanssia.

Bändin kosketinsoittaja oli yllättäen exäni kaveri, jota olen aina ínhonnut. No, se olikin ihan kiva tyyppi.

Sulkki unohti kertoa minulle etukäteen, ettei sen vanhemmat halua tanssia meidän kanssa. Se oli aika nolo hetki.

Kuokkavieras oli TODELLA vahvassa humalassa ja kouri isääni takapuolesta.

Bestman eksyi matkalla jatkopaikasta yöpaikkaansa. Onneksi mutsini onnistui löytää epätoivoinen ja väsynyt herra pimeältä hiekkatieltä (ihan väärästä suunnasta).

Tämä on tosi pientä. Juhlat olivat täydelliset eikä muisteluun ja valokuvien katseluun tunnu kyllästyvän!  :-X

Muokattu: , käyttäjä: Trio

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä oli aivan ihanat häät, tosin pari TODELLA ISOA mokaa kävi meidänkin häähumussa.

Olin teettämässä hääpukua yhdeltä ompelijalta. Pukua alettiin tekemään n. vuosi ennen häitä. Vuoden mittaan ompelija peruutteli varattuja sovitusaikoja vähän väliä ja tuntui, että puku ei mene ollenkaan eteen päin. Kävin hänen luonaan kerran kuukaudessa. No viimeinen sovituskerta oli sovittu kuukausi enen häitä, no se peruuntui, kun hän ei ollut saanut pukua valmiiksi. Seuraavaksi viimeinen sovituskerta oli sovittu kaksi viikkoa enen häitä. Kun näin puvun siitä puuttui kaikki koristelu ja se oli mulle kaksi kokoa liian suuri (en ollut laihtunut). Huokaisin siinä kohtaa syvään. Hän vakuutteli, että kyllä hän sen valmiiksi saa. No pakko oli saada!!! Häihin oli kaksi viikkoa.

Seuraava kerta sovittiin viikko ja yksi päivää ennen häitä, eikä puku ollut silloinkaan kunnolla valmis. Pieniä korjailuja tarvittiin ja koristeita puuttui edelleen. Olin silloin jo pyörtyä...

No viimeinen sovitus kerta sovittiin hääviikon keskiviikolle. Herran jestas meni tuikalle.

Kun vihdoin keskiviikko koitti ja odotin pukua innoissani, mutta hieman epäröiden meinasin purskahtaa itkuun

Kirjailuja ei ollut puoliakaan niin paljon kuin oltiin sovittu eikä kyse ole nyt mistään prinsessa unelma kermakakkupuvusta vaan tavallisesta olkaimettomasta A-linjaisesta puvusta jossa on ylhäällä ja helmassa kirjailua. Puku ei istunut päälläni yhtään. Ihan kuin se olisi ollut jonkun toisen puku. Sovittiin taas uusi sovituskerta seuraavaksi päiväksi.

Kotiin päästyä pillahdin itkuun. Mieheni pakotti mut lähtee etsimään hääpukuliikkeistä uutta pukua maksoi mitä maksoi. Onneksi kaasoni pääsi mukaan. Meillä oli tasan kaksi tuntia aikaa etsiä uutta pukua, kun oli jo sitten muita menoa sovittu koko loppu päiväksi.

ONNEKSI ensimmäinen liike johon menimme löytyi aivan mahtava upea puku. Selitin heille tilanteen ja pystyin varaamaan sen seuraavaksi päiväksi. Hetken tuumailtuani, että uskallanko luottaa ompelijaan , että se puku on varmasti valmis seuraavana päivänä vai maksanko itseni kipeäksi siitä uudesta puvusta josta tulee heti hyvä mieli. Kävelin jo pitkin seiniä. Lopulta uskalsin soittaa sille ompelijalle, että en otakaan sitä puka ja haluan kangas rahat takaisin. Hän oli hyvin iloinen ja helpottunut, että olin löytänyt toisen puvun ja samana päivänä oli rahat tilillä. KUINKA JOKU VOI JÄTTÄÄ NÄIN TÄRKEÄN ASIAN TEKEMÄTTÄ!!!

Onneksi sain ihanan puvun itselleni sitten hääviikon perjantaina kotiin pienien korjailujen jälkeen.

Toinen iso moka oli pitopalvelulta. HE OLIVAT UNOHTANEET TEHDÄ MEIDÄN HÄIHIN HÄÄKAKUN!!!

Söimme sitten Citymarketin pieniä vihreitä pakastekakkuja jotka olivat vielä jäässä. En siis saa ikinä mun unelma kakkua häihini josta olen unelmoinut jo kauan. Mulle kakku oli nimittäin isompi asia kuin itse ruokailu.

Sitten pienempänä virheenä: Pitopalvelu hävitti meidän keksit joita ei siis edes tarjoiltu ja osa koristeluista jotka oli tarkoitus hakea seuraavan viikon tiistaina katosivat kummasti. Kysellessäni jälkeenpäin kekseistä ja koristeista oli vastaus tyrmäävä. He väitti, että olin syyttänyt heitä varkaudesta ja he ovat erittäin pahalla mielellä siitä. Minä ainoastaan kysyin, että onko ne vahingossa vaikka jäänyt jonnekin hyllyyn tai jotain, en edes vihjaissut varkaudesta. Itseasiassa mulla ei tullut se edes mieleen.

Että tämmöisiä. Onneksi pääsimme naimisiin ja rakastamme toisiamme kovasti.

Annoin itselleni luvan kirjoittaa tämän ja nyt tämän jälkeen pystyn sulkemaan nämä asiat pois mielestäni. Oli hyvä purkaa ne tänne.

Ainiin ja sellaista vielä, että puvun vaihdoksen takia kampauksenikin piti vaihtaa, kun ne ei olisi sopineet toisiinsa yhtään. Joten hääpäivänä jännitti tuleeko hääkampauksesta kerralla hyvä. Siitä tuli kerrassaan upea. Onneksi kampaaja oli tuttuni.

Muokattu: , käyttäjä: Trio

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Pääasiassa kaikki meni hienosti ja kaikki oleellinen tuli muistettua.. mutta pitopalvelu teki kömmähdyksiä. Meidän tullessa sisään paikalla ei ollut kuin yksi mies, jonka olis ollut tarkoitus kaataa ja tarjoilla kuohuviinit yksin 80 vieraalle. Ehkä se nyt olis just vielä onnistunut mut kun se reppana tuuraaja oli vielä humalassa..niin eihän siitä tullut yhtään mitään. Kaasot ja BM:t sitten huhki keittiön puolella..kiva  >:( Lopulta tuli muukin porukka ruokien kanssa paikalle ja kuoharit tarjoiltiin onnittelujen jälkeen pöytiin... ihan OK loppujen lopuksi. Mutta kaiken huippu oli se et sen tarjoilijan pomo ei pistänyt sitä pois töistä, vaikka humalatilasta mainittiin..ja näin ollen se räpiköitsi niin et punaviiniä kaatui 2 vieraan vaatteille oikein kunnolla. Ruoka oli kyl sit todella hyvää ja sitä oli riittävästi, mut toi alku pisti hieman iloisen mielen matalalle alkuun. Saimme onneksi pientä korjausta/hinnan alennusta kys.sopasta.

Pieniä juttuja lisäksi: Kimppuun ei saatu mun toivomaa pääkukkaa, ja lisäväri oli väärän väristä. No..kuitenkin kokonaisuus hyvä, vaikkei ihan sellainen kun haaveilin.

Oli lähes toivotonta saada stay upeja (oikea väri, koko) kotikaupungistani.. mutta onneksi ystävällisesti tilasivat muualta ja ehti hääpäiväksi.

Kaikki muu kyllä meni nappiin..ja päivä oli ikimuistoinen. Myös monta kivaa yllätystä, asioiden onnistumista vielä paremmin kuin toivoin tapahtui  

Muokattu: , käyttäjä: Trio

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Eilisissa haissa muuten kaikki sujui hyvin, paitsi etta morsian ei voinut kunnolla nauttia juhlasta, koska mahtava puku kavi erittain tukalaksi illan kuluessa - sanoi olleensa valmis vaihtamaan vaatteet juhlan aikana, jos jotain muuta olisi ollut tarjolla. Prinsessamekot siis voivat hyvinkin osoittautua virheinvestoinneiksi, jos aikoo koko paivan kirmata korsetissa ja vannehameessa...

Kuvauksen ajaksi suosittelisin myos virvokkeiden jarjestamista - olimme kaikki aivan naantyneina poseeratessa kun kukaan ei ollut tullut hoksanneeksi edes vesipullon mukaan ottamista...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä suurin vastoinkäyminen ilmeni häiden jälkeen - kiitoskorttiposeeraukset unohtui ottaa... Kävimme kyllä studiokuvissa, mutta olimme suunnitelleet kiitoskortteihin ulkona otetut kuvat. Harmitti kyllä ihan mielettömästi.

Ja toinen vastoinkäyminen oli se, että muutama ystävä loukkaantui minulle häissä, en kuulemma ollut ehtinyt seurustella heidän kanssaan tarpeeksi... Olin ja olen edelleen siitä todella häpeissäni, mutta toisaalta en kyllä ehtinyt muidenkaan n.200 vieraan kanssa montaa sanaa vaihtaa, halusin kuitenkin jutella kaikkien kanssa edes vähän.

Muuten meni hyvin  ;D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään