Ei

Kaduttaako miehen nimen ottaminen?

129 viestiä aiheessa

Minulla on nyt takana reilut neljä kuukautta uuteen nimeeni totuttelua. Otin mieheni harvinaisen nimen, enkä ole katunut ratkaisua, vaikka tietysti se on vaatinut totuttelua. Entinen sukunimeni oli kuitenkin hyvin yleinen ja minulla oli Suomenmaassa varmasti useita kymmeniä täyskaimoja (etunimikin kun on niin perisuomalainen). Nyt olen varmasti ainoa laatuani!

Olen jo melko tottunut nimeeni, ja viime aikoina olen kiinnittänyt huomiota siihen, miltä vanhan nimen näkeminen erilaisissa papereissa, kirjojen etulehdillä jne. tuntuu. Tunne on kummallinen; en enää oikein tunnista nimeä omakseni, vaikka toisaalta se on se minun "ikioma nimeni", johon kohdistuu tuttuuden ja ehkä kaipauksenkin tunteita. Oikeasti en vanhaa nimeäni takaisin toivoisi. Pidin sen soinnista ja siinä olevista kirjaimista (heh), mutten sen yleisyydestä, tavallisuudesta ja mielleyhtymistä.

Muokattu: , käyttäjä: Ainikki

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Ei kaduta.

Minulla ei ole ollut tyttönimeeni mitään erikoista "tunnesidettä" tai vastaavaa. Päinvastoin se on ollut minulle aina hyvin selvää että naimisiin mennessäni otan miehen nimen (jollei se ole mikään kamala).

Yhdysnimeä en harkinnut.

Sama juttu. Välillä jopa tuntuu siltä, että on aina ollut tämä uusi sukunimi. Mulle riittää, että etunimi on niin harvinainen, ettei sitä ole kuin yksi kappale Suomessa :grin:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ei missaan nimessa kaduta.

Ei tarvi koko ajan selittaa miten se lausutaan (no clue..), mita se tarkoittaa (ei mitaan?) ja mista olen tai en ole kotoisin (kun vanha sukunimi ei edes liittynyt muhun.. se oli sukunimi jonka isani aiti otti mennessaan naimisiin, ja silla ei ole mitaan tekemista isani isan kanssa edes..).

Tavallinen (n. 200,000 nimella pelkastaan usassa), helppo nimi jonka ihmiset osaa kirjoittaa oikein joka paikassa, ja josta kay ilmi kun yhdistettyna etunimeeni etta se on sukunimi. :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ei kaduta, mutta harmittaa. Tykkäsin niin kovasti entisestä nimestä, mutta eiköhän tähän totu :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ei varsinaisesti kaduta, mutta uuden nimen kanssa on pientä alkukankeutta ---> olen vastannut puhelimeen vanhalla nimellä ja allekirjoituskin meinaa väkin kiemurrella tyttönimeksi, pitää oikein pinnistellä, että tulee oikein :) Häistä on pikkasen alle kuukausi, joten eiköhän se uuteen nimeen tottuminen tästä ajan kanssa helpotu!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ei kaduta.

Vanha sukunimeni oli 5 kirjainta pitkä, uusi on 8. Ja vaikka siinä on vaan 3 kirjainta enemmän niin se tahtoo nen-lopusta johtuen lyhentyä, varsinkin puhelimeen vastatessa. No, kait siihen tottuu. Totuteltu on vasta puoltoista kuukautta ;)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Nyt olen viimeistään varma, että harmittaisi, jos en ottaisi kaksoisnimeä. Kiitos näistä pohdinnoista teille kaikille!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Näin kaksi vuotta uudella nimellä (joka ei kyllä enää tunnu uudelta) eläneenä sanon, ettei kaduta! Musta on ihanaa, että ollaan samalla nimellä miehen kanssa, ja koska miehen nimi on tsiljoona kertaa kauniimpi ja noin sata kertaa harvinaisempi kuin mun tyttönimi, niin kannan ylpeydellä miehen nimeä. Minusta on kivaa, että meidät voi jo nimestä yhdistää toisiimme, ja yhä vieläkin, vaikka häistä on kaksi vuotta, tulee sellainen ihanan kutkuttava tunne, kun ajattelen, että olemme saman nimisiä :-X

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Otin mieheni nimen ja nyt olen kokonimikaima miehen siskon kanssa. Silti ei haitta eikä kaduta :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ei missään nimessä kaduta! B)

Olen nyt toista kertaa naimisissa ja ensimmäisellä kerralla otin myös miehen nimen. Silloin olin onnellinen kun jätin oman ruotsinkielisen sukunimeni taakse eikä uutta nimeäni tarvinnut tavata missään. Tuli tosiaan sellainen olo, että katoaa massaa, niinkuin joku täällä sanoikin. Aluksi se tuntui hyvältä, mutta jossain vaiheessa alkoi kaduttamaan olla niin "tavallinen".

Erotessani ajattelin, että otan tyttönimeni takaisin. En vaan koskaan ehtinyt tehdä tätä koska rakastuin ja menimme naimisiin nykyisen mieheni kanssa. Nykyinen sukunimeni on kaikkea muuta kuin tavallinen Suomessa. Tällä samaa sukunimeä ei tietääksemme ole nykyisenä nimenä kuin meillä kahdella. Tää oli mulle tärkeä ja ihanan yhdistävä asia. Ainut asia mikä mietityttää on se, etten yhdistänyt tyttönimeäni nykyiseen sukunimeen. Toisaalta olen aina kauhulla katsellut niitä pitkiä nimiyhdistelmiä, joita tällä tavalla syntyy ;)

Eli loppujen lopuksi olen tyytyväinen nyt. On ihanaa, kun perhe on saman nimen alla. Edellisestä liitosta olevat lapset kylläkin ovat isänsä nimellä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mä oon vasta vaihtamassa :rolleyes: , mutta voin jo nyt arvioida, että uudessa nimessä on puolensa ja puolensa. Ensinnäkin se on harvinaisempi kuin nykyinen sukunimeni ja se kuulostaa kauniimmalta ja arvokkaammalta. Nämä ovat plussia, nykyinen sukunimi taitaa mahtua 15 yleisimmän suomalaisen sukunimen joukkoon. Toisaalta uutta nimeä saa tavata sitten joka ikisisessä paikassa ja silti se kirjoitetaan aivan varmasti väärin... Sulhoni sanoo, että ei se häntä haittaa, on tietty tottunut, mutta kyllä se mua tulee rassaamaan...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ei kaduta, ennakkoon mietin et mitä jos kadun. Mut siis, tää tuntuu tosi luonnolliselta sukunimeltä ja ihankun tää ois ollu mulla aina.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ei varsinaisesti kaduta, mutta jonkinlainen identiteettikriisi mulla nyt on... En vielä oikein miellä tätä sukunimeä omakseni. Sinäänsä häistä vasta kaksi viikkoa... Eiköhän aika tee tehtävänsä. Uusi sukunimeni on kuitenkin kaunis ja aika harvinainenkin... Puhelimessa en aina oikein tiedä, millä nimellä itseni esittelen, tai puhelimeen vastaan.... Mut parempi tää uus nimi on, kuin mun edellinen.. Kun tästä kaupungista löytyi ennen kolme täysnimi kaimaa, mutta nyt tiedän (nimen vaihdon jälkeen), ettei toista samannimistä ole koko suomessa.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ei kaduta, vaikka joudunki aina tavaamaan :) Opettelin hyvän ja helpon tavan jo ennen naimisiin menoa. Kaveri jo kyseliki, et mitenköhän vaikuttaa työn saantiin... Toivon kuitenki, et suomalaisista opiskelupapereista huomataan hyvän koulutuksen saaneeksi. Enkä mä kyllä sellaselle alalle oo edes hakemassa, jossa on jo liikaa virolaisia :) Rakennusalalle niitä ei enää helposti kuulemma oteta.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Ei varsinaisesti kaduta, mutta jonkinlainen identiteettikriisi mulla nyt on... En vielä oikein miellä tätä sukunimeä omakseni. Sinäänsä häistä vasta kaksi viikkoa... Eiköhän aika tee tehtävänsä. Uusi sukunimeni on kuitenkin kaunis ja aika harvinainenkin... Puhelimessa en aina oikein tiedä, millä nimellä itseni esittelen, tai puhelimeen vastaan.... Mut parempi tää uus nimi on, kuin mun edellinen.. Kun tästä kaupungista löytyi ennen kolme täysnimi kaimaa, mutta nyt tiedän (nimen vaihdon jälkeen), ettei toista samannimistä ole koko suomessa.

Sama juttu täällä. Uusi sukunimeni on kyllä todella tavallinen, mutta en tykäänyt kauheesti edellisestäkään. Toivottavasti aika tekee tehtävänsä ja nimeen tottuu.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ei kaduta mutta tykkäsin kyllä tosi paljon vanhasta nimestäni. Se oli ehkä vähän kauniimman kuuloinen mutta nyt ei ainakaan tarvitse tavata sitä jokaiselle uudelle ihmiselle. Molemmat ovat ihan yhtä harvinaisia joten en usko että vieläkään usko että minun koko nimeä tulee kellään muulla vastaan.

Tosin olin niin kiintynyt vanhaan nimeeni että vähän kaipaan sitä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ei kaduta. Tykkään nykyisestä sukunimestä, jota ei tarvitse tavata, että muutkin osaisivat sen kirjoittaa.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ei tippaakaan. Olin etukäteen varautunut jo tähän rumbaan, mikä nimen vaihtamisesta aiheutuu. Olen vaan odottanut sitä päivää, jolloin pääsen omasta sukunimestäni eroon. Syynä sekä kuluneiden vitsien vääntäminen mun vanhasta nimestä, sekä se, että en todellakaan halua edustaa enää tyttönimeni sukua millään muotoa. Välit siis aika olemattomat siihen suuntaan. Ei riitaisat, mutta sangen etäiset. Miehen suku sen sijaan on ottanut mut vastaan todella lämpimästi ja kun lapsetkin isän nimelle kastettiin, niin oli itsestäänselvää senkin puolesta, että myös minä häiden yhteydessä otan yhteisen sukunimen.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kaduttaa. Tein päätöksen sukunimen vaihdosta vasta maistraatissa, tai itseasiassa mies sen paperiin kirjoitti, kun olin talokauppoja tehdessä luvannu vaihtaa nimeni, jos vain saan sen talon... Mokoma lupaus kadutti jo silloin, kun tajusin, että lunastettavaksi se jää. Sitten vuosia uskottelin itselleni, että sama se, mikä nimi mulla on. Mun on tyttönimi on ruma ja harvinainen, mutta se on kahden vanhimman lapseni sukunimi myös ja heidän takiaan olisin nimeni tahtonut pitää. Miehen nimi taas on varsin kelvollinen ja niin yleinen, että kukaan ei kysele, että onko se ja se samansukuniminen jotain sukua.

Neljässä vuodessa olen oppinut sanomaan nimeni oikein, mutta mieleltäni olen nyt ja aina Amandy Tyttönimi.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ei kaduta :) Häistä on vasta puoli vuotta, mutta silti tuntuu, että tämä uusi nimi on sataprosenttisesti osa mua ja kuuluu mulle... Tosin allekirjoitus meinaa silloin tällöin selkäytimestä lipsahtaa vielä vanhan nimen puolelle!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ei kaduta.

Tiesin tosin jo mieheni nimen ottaessa, että se ei ole se helpoin ratkaisu. Tyttönimeni on helppo yleinen suomalainen nimi, nykyistä sukunimeäni taas saa tavata joka paikassa ja näyttää kirjoituskin menevän usein väärin; konsonantit vaihtaa helposti paikkaa..

Mutta ei se mitään, ylpeänä kannan mieheni nimeä!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään