Ei

Kaduttaako miehen nimen ottaminen?

129 viestiä aiheessa

^Aikas samat fiilikset, muttei silti kaduta. Jos sukunimenvalintatilanne olisi nyt käsillä, ottaisin todnäk kaksoisnimen.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Ei kaduta tippaakaan vaikka vaihdoin erikoisen tyttönimeni miehen tavis-nimeen.

Parin syyn takia päädyttiin siihen, että otan mieheni sukunimen eikä hän minun.

Olen kuitenkin niin vanhanaikainen, että halusin että meillä on yhteinen sukunimi.

nykyään jo vähän kaduttaa :girl_haha:

tuli ikävä omaa tyttönimeä kun serkkulikka piti sukunimensä naimisiin mennessään!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ei kyllä kaduta miehen nimen ottaminen, puoli vuotta on pian harjoiteltu uutta nimeä ja nykyisin se menee oikein miettimättäkin. :girl_haha:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ei kaduta, mutta tottumisvaikeuksia kyllä on vielä. Uusi nimi kuulostaa korvaan vielä aika oudolta, mutta ihan kivalla tavalla. Vanha nimeni oli sointuvampi, jotenkin kauniimpi, mutta uusi on ihan sympaattinen ja maskuliinisuudessaan sopii persoonaani. Lisäksi huomasin jossain vaiheessa, että uusi nimeni kuulostaa lopulliselta, siltä mihin olen ollut matkalla. Vanha nimi kuulostaa nimen omaan tyttönimeltä. Oli jännää huomata tämä. En sentään pidä sitä minään taivaallisen tahdon merkiltä tai mitään (näin on tarkoitettu tms :P), mutta se oli hauskaa huomata.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ei kaduta. Vaikein asia koko häähommassa oli juuri tuo, että mitä teen nimen kanssa. Vaihdanko sitä vai en? Asia alkoi jo välillä ahdistamaankin, mutta päätin vaihtaa nimeni. Nyt olen ollut päätökseeni tosi tyytyväinen. Hieman harjoitteluahan se kyllä vaatii, mutta on sen arvoista. ymmärrän kyllä myös hyvin niitä, jotka eivät nimeänsä halua vaihtaa.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ei kaduta pätkääkään. Uusi nimi tuntui heti luonnolliselta ja olin jopa naurettavan haltioissani kun ensimmäisiä kertoja vastasin puhelimeen uudella nimellä. :blush: Ja toisaalta, tyttönimeeni minulla ei ole koskaan ollut mitään todella erityistä tunnesidettä, se on hyvin yleinen sukunimi suomessa joten en senkään osalta koe asiaa hankalaksi.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ei kaduta. Alkuun tuntui vähän oudolta, mutta nyt uusi sukunimi on jonkinlainen ylpeyden aihe. Vanha tuntuu nyt nimen omaan tyttönimeltä ja uusi lopulliselta. Uuden maskuliinisuus myös sopii persoonaani hienosti.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kaduttaa. Mulla oli niin erikoinen ja harvinainen sukunimi ja tuli tehtyä huono päätös häähumussa :girl_cray:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mua kadutti sen verran että otin tyttönimeni takaisin kaksi vuotta häiden jälkeen. Pidin kyllä miehenkin nimen, joten mulla on nyt kaksoisnimi.

Mä en naimisiin mennessä miettinyt nimen vaihtamista lainkaan, otin vaan miehen nimen kun se on tapana tehdä. Myöhemmin harmitti se että se on niiiiin tavallinen ja tyttönimeni harvinaisempi ja mielestäni kauniimpi. En myöskään samaistunut miehen sukuun vaan koin tosi voimakkaasti kuuluvani omaan sukuuni, joten tuntui oudolta olla eriniminen. Lisäksi mua alkoi harmittaa käytäntö että nainen ottaa miehen sukuniemen.

Mies olisi voinut ottaa mun nimeni, mutta olisi silloin täyskaima mun lähisukulaisen kanssa, ja siitä tulisi kyllä sekaannuksia.

Kaksoisnimeen olen tyytyväinen. Musta on kiva että mulla on tyttönimi jäljellä, samalla kun ollaan silti miehen kanssa samannimisiä. Lisäksi meillä on lapsi, ja halusin että kaikilla olisi sama nimi. Ja näin meillä on, mulla on vaan vähän pitempi nimi.

Mä pähkäilin tosi kauan sen kanssa kehtaanko ottaa takas tyttönimeni vai en. Jotenkin hävetti. Ihan turhaa se oli. Yhtään negatiivista kommenttia en ole saanut, ja kaikki tottuivat tosi nopeasti nimeeni.

Joten _manna_, jos kerta kaduttaa, niin vaihtoon vaan! Ei tarvitse kuin jättää ilmoitus maistraattiin, ja pari päivää myöhemmin saat nimesi takaisin. Ilmaistakin se on, kerran saa katua ilman että tulee maksuja. :)

Muokattu: , käyttäjä: Marthe

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ainakin näin pari viikkoa häiden jälkeen uusi nimi tuntuu oudolta ja keinotekoiselta. Lisäksi uuden nimen sanoessani joudun usein toteamaan, että ei, kyse ei ole siitä kuuluisasta suvusta. No josko tämä tästä pikkuhiljaa asettuisi ja muutuisi omaksi nimeksi? Toivottavasti ainakin.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ei ole kaduttanut pätkääkään... Vaikka vanhakin sukunimeni oli hieman erikoinen, ei ollut mitään erityistä tunnesidettä siihen nimeen/sukuun. Ja yllättävän nopeasti totuin käyttämäänkin sitä, muutaman kerran ensi alkuun tuli puhelimessa mainittua vanha nimi.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ei ole kaduttanut, mun nimestä tuli avioliiton myötä paljon persoonallisempi ja helpommin ihmisten mieleen jäävä. :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

En vielä tiedä, mutta uskon ettei kaduta. Kummallakaan ei ole syntyperäisesti suomalaista sukunimeä vaikka täysin suomalaisia olemmekin. Omani tulee venäjän puolelta ja miehen ruotsista :D . Omalla tavallaan hieman erikoisempi sukunimi on tuonut mulle ainakin erityisen identiteetin, sillä etunimeni on ikäluokassani sekä muutenkin suorastaan oksettavan yleinen (jokaisessa piirissä missä liikun, opiskelemassa, töissä jne. löytyy aina 1-3 saman nimistä mikä on rasittavaa). Sukunimeni on siis tärkeä mulle, mutta aion kyllä vaihtaa. Miehen sukunimi on jopa harvinaisempi. Omaa sukunimeäni kantaa Suomessa väestörekisterikeskuksen mukaan n. 80 ihmistä, miehen sukunimeä alle 40 ;)

Tämä on asia jota olen paljon miettinyt, oman sukunimeni mukana kadotan osan identiteettiäni. Toisaalta taas saan uuden, eikä samalla sukunimellä varmasti löydy yhtään Jenniä niinkuin nytkään omalla sukunimelläni! :grin:

Kah, tulipas nyt pohdintaa!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ei kaduta yhtään. Musta oli kiva vaihtaa nimeä ja nyt kun mua on muutaman kerran puhuteltu tyttönimellä, niin se on tuntunut tosi omituiselta. Ihan kuin se olisi joku eri persoona :girl_haha: . Musta on ihanaa, että meillä on miehen kanssa sama nimi :-X

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ei kaduta lainkaan! Ihanaa kun on miehen kanssa yhteinen sukunimi. Ja miehen sukunimi on melko harvinainen ja nätti, kun taas oma tyttönimeni oli tuiki tavallinen eikä kyllä mikään erityisen kiva. Joten hyvä näin!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kohta olen vasta naimisissa, mutta kyllä tämä on mietityttänyt ja paljon :girl_pinkglassesf:

Oma sukunimeni on harvinainen..meitä on olemassa 14 tällä hetkellä...

Mutta harvinainen on miehenkin, heitä on olemassa 24kpl tällä hetkellä...

Tulin siihen tulokseen että vaihan sukunimen ja pojallemme jää joka tapauksessa minun sukunimeni.

Sitä en anna hänen vaihtaa vaikka haluaisikin....

Haluan että oma sukuni myös jatkuisi :girl_smile:

Tällä hetkellä jatkajia(poikia) on olemassa 3kpl...

Niin ja tosiaan mies ei voi ottaa minun sukunimeä koska silloin hän olisi saman niminen kuin isäni :girl_haha:

Muokattu: , käyttäjä: Hymy83

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tulin siihen tulokseen että vaihan sukunimen ja pojallemme jää joka tapauksessa minun sukunimeni.

Saako noin tehdä? Jättää ainoastaan lapselle oma nimi. Ajattelin vaan, kun Suomen sukunimilaki määrää senkin, että sisaruksilla ei saa olla eri sukunimeä. Jos siis teille tulee lisää lapsia joskus tulevaisuudessa, saa lapsi saman sukunimen, joka on veljellään mutta ei kummallakaan vanhemmista. Outo ratkaisu.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ei kaduta ja nyt kun melkein puoli vuotta käyttänyt uutta sukunimeä, alkaa jo tuntua omalta.

Sitten jos joku päivä meillä siunaantuu lapsia, niin on mukavaa, että koko perheellä on sama sukunimi.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ei kaduta, vaihdoin nimeni enemmän kuin mielelläni  :) Eikä se niin tavattoman suurelta muutokselta sitten kuitenkaan tuntunut, -nen -päätteinen toiseen -nen -päätteiseen. Jos jotain negatiivista haluaa väkisin keksiä, niin tipahdin aakkosten alkupäästä loppupäähän :P

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ei kaduta, ihan kotoisalta tuntuu vaikka muutos oli aika suuri :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ei kaduta ollenkaan :)

Olen kyllä saanut kuulla läpi elämäni kuinka oma tyttönimeni on kaunis, mutta hyvin hankala se on kirjoittaa ja lausua ulkomaalaisille, ja kun en Suomessa asu niin elämä helpottuu kovasti uuden sukunimen myötä. Tästä uudesta sukunimestä ei voi oikeastaan kukaan päätellä kansalaisuuttani ja hyvin helppo se on lausua ja kirjoittaa joka puolella maailmaa :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ei kaduta.  ^_^  Länttäsin heti häiden jälkeen työpuhelimeeni lapun "Viraston nimi, Kevis Uusi sukunimi", joka helpotti huomattavasti rutiinin muuttamista työpuheluja vastaanottaessa.  :grin:  Kaikki työpaikan ohjelmat piti uusia nimenvaihdoksen myötä ja se aiheutti ja aiheuttaa edelleen ongelmia, silloin vitutti (mutta ei niinkään nimenvaihdos vaan se atk-puolen osaamattomuus/mielenkiinnottomuus osata :ph34r: ). Taka-alalla kummitteli kuitenkin vielä kaksi viikkoa sitten ajatus, että mitä jos nimenvaihdos alkaakin kaduttamaan vaikkei vielä kadutakaan. Sitten jouduin kaksi viikkoa sitten hakemaan postista paketin vanhalla nimellä & passilla ja jouduin kirjoittamaan siis myös vanhan allekirjoituksen & nimenselvennyksen. Vitutti. Sillä hetkellä tajusin etten tule (ainakaan ilman avioeroa) katumaan nimenvaihdostani lainkaan. :wub:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ei, koska pidin oman nimeni  :D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ei kaduta, mutta onhan tämä jotenkin kauhean vaikeaa opetella uusi nimi :) jotenkin se vanha nimi lipsahtaa niin helposti vielä :D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään