pampam

"Kunnes kuolema teidät erottaa..."

184 posts in this topic

Mutta miksi rakastaminen loppuu, kun kuolema erottaa?

Eihän se välttämättä lopu. Mutta olisi kyllä aika paljon luvattu, jos vihkikaavassa luvattaisiin tahtoa rakastaa vielä puolison kuoleman jälkeenkin... Tai ikuisesti vielä taivaassakin... varsinkin kun oikeasti ei voi tietää mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Pelkästään avioliiton kasassa pysyminen tässä elämässä vaatii aika lailla tahtomista ja asian eteen työskentelemistä. Kuoleman yli tahtominen tuntuu jo aika ylivoimaiselta lupaukselta. Totta kai jos mieheni nyt kuolisi, en lakkaisi häntä pitkään aikaan rakastamasta, mutta 20 vuoden päästä kuolemasta tilanne voi olla aivan toinen.

Kävin varmistamassa kirkon sivuilta mitä sitä muutama kuukausi sitten tuli luvattua. Se meni näin:

Jumalan edessä ja tämän seurakunnan läsnä ollessa kysyn sinulta, NN, tahdotko ottaa NN:n aviomieheksesi, olla hänelle uskollinen ja rakastaa häntä hyvinä ja pahoina päivinä, aina kuolemaan asti?

Tahdon

Valitsimme tämän kaavavaihtoehdon tietoisesti. Omassa suvussani on olut paljon avioeroja, ja se toinen vaihtoehto tuntui_omiin_korviini_ siltä kuin olisimme luvanneet tahtoa kunnes ero lähtee vireille...  ::)

Myös samassa yhteydessä luettu Raamatun kohta, jonka valitsimme luettavaksi, käsitteli mielestäni samaa asiaa:

Jeesus sanoo:

»Ettekö ole lukeneet, että Luoja alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi? Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.»

Mitään sen syvempieä teologisia keskusteluja rakkauden säilymisestä molempien kuoleman jälkeen emme asian tiimoilta käyneet.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Eihän se välttämättä lopu. Mutta olisi kyllä aika paljon luvattu, jos vihkikaavassa luvattaisiin tahtoa rakastaa vielä puolison kuoleman jälkeenkin... Tai ikuisesti vielä taivaassakin... varsinkin kun oikeasti ei voi tietää mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Pelkästään avioliiton kasassa pysyminen tässä elämässä vaatii aika lailla tahtomista ja asian eteen työskentelemistä. Kuoleman yli tahtominen tuntuu jo aika ylivoimaiselta lupaukselta.

Siksi juuri minusta tuntuukin paremmalta sellainen toistaiseksi voimassa oleva sopimus ilman kummempia määräaikoja.. ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli siviilivihkiminen ja siinä oli että haluatko olla uskollinen ja jotain muuta kunnes kuolema teidät erottaa...

tämän me valitsimme...en ole varma..pitäisi katsoa videolta...

Share this post


Link to post
Share on other sites

me lupasimme rakastaa ja kunnioittaa toisiamme vilpittömästi ajan hämärään asti  :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vastaan jo hieman etukäteen..,  ;D Me tullaan lupaamaan "aina kuolemaan asti". Sopivasti dramatiikkaa juhliin.  ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites
---uskollisuutta ja rakkautta myötä- ja vastoinkäymisissä

Meillä oli tämä, tai ainakaan ei kuolemaan asti. Saattoi olla se hyvinä ja pahoina päivinäkin, jos sellainenkin vaihtoehto on. ???

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me rakastetaan nyt kuolemaaan saakka, koska aviomies ex:nsä kanssa lupasi jo rakastaa niissä myötä- ja vastamäissä (vastamäet sitten töksähti kai liikaa?? :P)

Share this post


Link to post
Share on other sites

meillä ei puhuttu kuolemasta, mutta ikuisuudesta kylläkin  8)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuolemaan asti. Meidän papilta sitä piti oikien erikseen pyytää. Se otti kaikista kohdista suoraan sen ekan vaihtoehdon kysymättä meidän mielipidettä. :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

"Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä (miehen nimi): Tahdotteko ottaa tämän (naisen nimi) aviovaimoksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä?" ja toisinpäin.

Emme osanneet perustella miksi halusimme juuri tuon, mutta pappi teki sen puolestamme sanomalla, että ei se rakastaminen lopu siihen toisen osapuolen kuolemaan. Hyvin sanottu minun mielestäni.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vastasin, että en muista.

Kun en muista ollenkaan! Mutta toivottavasti lupasin, koska sillä asenteella tähän on lähdetty. Mies on mulle onnen ja unelmien täyttymys ja tahdon rakastaa häntä kuolemaan saakka  :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä näin: Kaikkitietävän Jumalan kasvojen edessä ja tämän seurakunnan läsnäollessa, kysyn silnulta -miehen nimi-, tahdotko ottaa -naisen nimi-

aviovaimoksesi ja osoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta sekä hyvinä, että pahoina päivinä aina kuolemaan asti.

Ja sama kysymys sitten toisin päin naiselta.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Tätä minäkin ihmettelen. Luulisi, että kristinuskon mukaan kristinuskoinen pari menee yhdessä taivaaseen. Hmm, vai onko taivaassa enää muuten mitään ihmisten välistä rakkautta tai pareja? En muista.

Sori menee nyt OT...

Meille ainakin lukiossa opetettiin uskonnon tunnilla, että ev.lut. uskonnon mukaan sielu jää kuoleman jälkeen ikäänkuin välitilaan odottamaan sitä 'tuomiopäivää'. Eli taivaaseen ei missään nimessä mene kuoleman jälkeen kukaan. Korjatkaa asiasta enemmän tietävät, jos olen totaalisen väärässä. Mutta näin minulle siis opetettiin (ja opetettiin sitten ehkä väärin, en tiedä?).

edit. Meille tulee sitten aikanaan se kunnes kuolema teidät erottaa, sillä kyllä minä ainakin haluan ajatella meneväni naimisiin ollekseni tuon rakkaani kanssa koko loppuelämän.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo, se välitila on tietenkin sen välissä. Mutta onko sitten taivaassa enää pareja tai yleensäkään mitään ihmisten välisiä suhteita?

edit. Meille tulee sitten aikanaan se kunnes kuolema teidät erottaa, sillä kyllä minä ainakin haluan ajatella meneväni naimisiin ollekseni tuon rakkaani kanssa koko loppuelämän.

Niin minäkin, mutta silti en halua tuota vaihtoehtoa. Ajattelen, että rakastaisin miestäni, vaikka hän kuolisi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei kuolemaa. Minä kun olen ortodoksi, ja tuo kuolema-asia ymmärretään meidän kirkossamme hieman toisin...

Sitäpaitsi, ikuisesti olemme toisillemme luvanneet, jotenka....

Share this post


Link to post
Share on other sites

En luvannut kuolemaan asti vaan sen toisen vaihtoehdon. Kun ajattelen asian niin, että ei se minun rakkaus lopu vaikka toinen kuolee. Ehkä muistoa on kuitenkin vaikeampi rakastaa kuin elävää henkilöä, mutta kuitenkin näin ajattelen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kunnes kuolema meidät erottaa! Aamen

Share this post


Link to post
Share on other sites

No en nyt muista miten meni mutta kaksi vaihtoehtoa oli ja mä en halunnut tuota kuolemaa sekoittaa mukaan. Kuulostaa niiiiin synkältä. Pappi sanoi että sama asia erillailla sanottuna ja mä sit valitsin sen toisen

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aina kuolemaan asti. Meille tämä oli selviö molemmille.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me EI luvattu kuoleman erotukseen saakka, koska mun logiikan mukaan vaikka kuolema meidät erottais, niin voidaan senkin jälkeen rakastaa ja kunnioittaa toisiamme.

Ymmärtääköhän kukaan mun pointtia...?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pappi ilmoitti harjoituksissa, että hän kysyy AINA kuolemaan asti. Että eipä siinä ollut vaihtoehtoja. Muuten olisin ottanut sen toisen vaihtoehdon.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei luvattu, että kuolemaan asti, koska en halua ajatella, että rakkaus loppuisi vielä silloinkaan - kummankaan osalta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now