pampam

"Kunnes kuolema teidät erottaa..."

184 posts in this topic

Meillä oli kunnes kuolema erottaa. Sulhanen halusi niin kun kysyin siltä ennen papin kanssa keskustelua, ja niin halusin minäkin  ;D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vihkikaavan kysymysvaihtoehdot on tässä:

Kaikkitietävän Jumalan kasvojen edessä ja tämän seurakunnan (näiden todistajien) läsnä ollessa kysyn sinulta, NN (koko nimi), tahdotko ottaa NN:n (koko nimi) aviomieheksesi ja osoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta myötä- ja vastoinkäymisissä?

     TAI

Jumalan edessä ja tämän seurakunnan (näiden todistajien) läsnä ollessa kysyn sinulta, NN (koko nimi), tahdotko ottaa NN:n (koko nimi) aviovaimoksesi, olla hänelle uskollinen ja rakastaa häntä hyvinä ja pahoina päivinä, aina kuolemaan asti?

Mekään ei ensin haluttu tuota kuolemajuttua, mutta yhtäkkiä mä oivalsin, miten iso sävyero noissa kysymyksissä on. Haluanko OSOITTAA uskollisuutta vai OLLA uskollinen. Siinä on vissi ero!!! Tuon jälkeen kuolemajuttu tuntui aika mitättömältä ja me otettiin se. Nykyihmiselle kuolema tuntuu olevan muutenkin liian tabuasia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Emme missään nimessä halunneet noin onnellisessa tilanteessa puhua/kuulla kuolemasta...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me lupasimme kysymyskohdassa osoittaa uskollisuutta ja rakkautta myota- ja vastoinkaymisissa, mutta sitten sormusvaloissa sanoimme "whatever comes, I want to love you every day for as long as we both shall live". Eli halusimme kylla tehda selvaksi, etta loppuelamamme haluamme olla yhdessa, rakastaa ja olla toisillemme uskollisia, mutta kuoleman mainitseminen olisi tuntunut liian synkalta. "Elamamme loppuun saakka" kuulosti paremmalta, tarkoittaen kuitenkin samaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidatkin vain kuolema erottaa. Taalla ei edes toista vaihtoehtoa annettu, mutta emme olisi halunneetkaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jotenkin se kuoleman mainitseminen tuntui tosi dramaattiselta, ja koska emme ole kovin dramaattista porukkaa niin otettiin myötä- ja vastoinkäymisissä. Lisäksi toinen syy on se, että mistäs sitä ikinä tietää jos vaikka ennen kuolemaa erottaisiinkin (suunnitelmissa tietenkin pysyä koko elämä yhdessä mutten voi luvata mitään mitä en kaikissa olosuhteissa voisi tehdä) ja jos emme eroa, niin silloin ei erota kuolemakaan. Uskon tähän jälkimmäiseen :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites
Lisäksi toinen syy on se, että mistäs sitä ikinä tietää jos vaikka ennen kuolemaa erottaisiinkin (suunnitelmissa tietenkin pysyä koko elämä yhdessä mutten voi luvata mitään mitä en kaikissa olosuhteissa voisi tehdä) ja jos emme eroa, niin silloin ei erota kuolemakaan.

Nimenomaan näin. Ja tosiaan oli niin kauniisti sanottu tuo, ettei kuolemakaan ole se erottava tekijä :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me tahdottiin hyvinä ja pahoina päivinä, mutta sormusvaloissa oli sitten

jotenkin niin, että elämän loppuun asti. Sormusvalat oli muuten kivat. Suosittelen. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei mitään muistikuvaa :D Olisko tän saanut jotenkin valita? :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuokkavierailen täällä rouva-osastolla, vaikken vielä rouva olekaan.

Minusta meidän (ortodoksisessa) vihkikaavassa se kysymys on ihana just siksi ettei siinä puhuta kuolemasta. Tarkkaa sanamuotoa en muista mutta "iänkaikkisuudesta iänkaikkisuuteen" siinä toisillemme lupaudutaan. :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä kun oli tapaaminen papin kanssa, missä sovittiin näistä vihkikaavoista, niin mies sanoi, "että ei nyt kuolemaa sotketa tähän" tai jotai siihen suuntaan... Ja niin sen pitää ollakin... :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

^^ ortodoksinen avioliitto eroaakin luterilaisesta mm. siinä, että ortodoksinen avioliitto kestää ikuisuuden, eli jatkuu myös kuoleman jälkeen. Luterilainen avioliitto solmitaan kuolemaan asti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli tää "hyvinä ja pahoina päivinä, aina kuolemaan asti"-versio.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli kuolemaan asti.Me molemmat haluttiin niin ja niin me ajatellaanki :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me tahdottiin myös kuolemaan saakka. Dramaattisempi versio :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me luvattiin kuolemaan saakka. Näin oon ite asian ainakin aatellut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Multa oli just ennen häitä kuollut hyvin äkillisesti perheenjäsen, joten riisuttiin siunaamisesta kaikki kuolemaan liittyvä, että minä & suku pysyis kasassa. Musta myös tuntui tosi vahvasti siltä, ettei se rakkaus lopu kuolemaan, joten en halunnut kuolema-versiota (sen sijaan en missään nimessä ole sitä mieltä, ettei mies sais mun kuoltua mennä uusiin naimisiin).

Share this post


Link to post
Share on other sites
yhtäkkiä mä oivalsin, miten iso sävyero noissa kysymyksissä on. Haluanko OSOITTAA uskollisuutta vai OLLA uskollinen. Siinä on vissi ero!!! Tuon jälkeen kuolemajuttu tuntui aika mitättömältä ja me otettiin se.

Tästä syystä haluttiin myös tämä vaihtoehto. Tuntui jotenkin oikeammalta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli se vähemmän dramaattinen versio.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hitsi, kun en yhtään muista mihin vihittäessä tuli lupauduttua. Jotakin tahdoin, mutta en saa päähäni, että mitä. Kukaan muukaan kolmesta paikalla olleesta ei muista varsinaista sanamuotoa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me luvattiin kuolemaan asti. Ollaan monesti keskusteltu siitä että me halutaan tehdä työtä ja nähdä vaivaa että tää olisi meille kummallekin hyvä ja antoisa parisuhde koko loppuelämäksi, joten sitä myös haluttiin toistenkin edessä luvata. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli se hyvinä ja pahoina päivinä, aina kuolemaan asti. Jotenkin tuntui konkreettisemmalta. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meilläkin oli se kuolemaan asti -versio, mutta sykähdyttävin kohta vihkimisessä oli kuitenkin se alku "Kaikkitietävän Jumalan kasvojen edessä ja tämän seurakunnan läsnäollessa...". Jotenkin siitä tulee sellainen olo, että alttarilla, vihittäessä on tosi paljaana. Jotenkin nuo on sellaisia sisimpään asti vaikuttavia sanoja, missä vihkimisen voima juuri piilee.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Myötä ja vastoinkäymisessä ei kuolemasta sanakaan, koska meidän käsityksen mukaan rakkaus ei lopu kuolemaan.

Se on ainoa asia mikä on ikuista vaikka kaikki muu katoaa joten minä en lupaa kuolemaan asti koska en usko että rakkaus kuolee koskaan :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now