pampam

"Kunnes kuolema teidät erottaa..."

184 posts in this topic

Minä en halunnut tuota kunnes kuolema teidät erottaa mutta en sanonut mitään siitä miehelle. Vihkiharjoituksissa kun tuli aika päättää kumpi versio niin annoin miehelle vapaat kädet päättää ja hän halusi sen myötä- ja vastoinkäymisissä :-X

Kuolema ei voi erottaa. Fyysisesi ehkä mutta joskus me kaikki vielä tavataan sitten tuolla toisella puolen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Myötä ja vastoinkäymisessä ei kuolemasta sanakaan, koska meidän käsityksen mukaan rakkaus ei lopu kuolemaan.

Se on ainoa asia mikä on ikuista vaikka kaikki muu katoaa joten minä en lupaa kuolemaan asti koska en usko että rakkaus kuolee koskaan :)

Sama :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

En muista ollenkaan- kuten en muutenkaan paljoa vihkimisesta... jannitti aikasta paljon :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli: "uskollisuutta ja rakkautta myötä- ja vastoinkäymisissä"

Jotenkin ei haluttu puhua kuolemasta, ja niitä myötä ja vastoinkäymisiä tulee kuitenkin hiukka enemmän tuossa matkalla ennen kuolemaa... :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Myötä- ja vastoinkäymisissä, ilman kuolemaosuutta. Mun mielestä se on vaan jotenkin niin.. "sori, toinen ku teistä kuollakupsahtaa ni sit ei enää mitään rakastamista". Ilman sitä kuolemaosuutta se on mun mielestä jotenkin pysyvämpää, loputonta. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mielestä tossa "aina kuolemaan asti" ei ole kysymys siitä että rakkaus jotenkin loppuisi siihen kun jompikumpi kuolee. Vaan siitä, että TAHDOTAAN rakastaa KUOLEMAAN ASTI, ei siihen asti "kun mua huvittaa", tai siihen asti "kun toinen lakkaa käyttäytymästä hyvin mua kohtaan" (mikä on itsekäs tapa ajatella, vain itseään voi muuttaa, ei toista). Vaan kuolemaan asti tahdon rakastaa, tuli mitä tuli! Olen luvannut sen Kaikkivaltiaan Jumalan ja ihmisten edessä! Siksi meillä oli se vihkikaavassa. Tahdotaan rakastaa kuolemaan asti. Se mitä tapahtuu kuoleman jälkeen ei ole relevanttia, mutta kaikki se mitä tapahtuu sitä ennen, on merkityksellistä. Halutaan käyttää loppuelämämme siihen että vaalitaan suhdettamme ja hoidetaan keskinäistä rakkautta ja yhteyttä. Sillä on väliä, ei sillä jatkuuko rakkaus kuoleman jälkeen. Näin me tämä asia ajateltiin, siksi haluttiin se vihkikaavaan.

Edit. Ajatus ei väsyneenä ihan kulje, mutta yritän kiteyttää tähän: mielestäni tärkeämpää on keskittyä siihen että rakastetaan edes kuolemaan asti! Nykyisten erotilastojen valossa tämä on entistä tärkeämpää... Mietitään sitten sitä kuoleman jälkeistä rakkautta sitten kun on rakastettu ensin koko loppuelämä...

Edited by masterpiece

Share this post


Link to post
Share on other sites
yhtäkkiä mä oivalsin, miten iso sävyero noissa kysymyksissä on. Haluanko OSOITTAA uskollisuutta vai OLLA uskollinen. Siinä on vissi ero!!! Tuon jälkeen kuolemajuttu tuntui aika mitättömältä ja me otettiin se.

Tästä syystä haluttiin myös tämä vaihtoehto. Tuntui jotenkin oikeammalta.

Meillä myös tämä samaa syy, halutaan OLLA uskollisia ja RAKASTAA eikä "vain" OSOITTAA uskollisuutta ja rakkautta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mielestäni ei tarvitse luvata kuolemaan asti että se olisi jotenkin "vakavampaa". Minä ajattelen asian niin, vaikka meidät vihittiinkin evlut.kirkossa (tosin en enää kuulu sinne vaan helluntaiseurakuntaan)

että koska Jumala on ikuinen ja Jumala on myös rakkaus (jolloin myös rakkaus on ikuista) en lupaa rakastaa "vain" kuolemaan asti. Toki maallinen liittomme kestää sen ajan kun olemme elossa mutta rakkaus

ei voi koskaan kuolla...

Ehkä olen ajatuksiltani sitten jossain ortodoksien ja helluntailaisten välissä. Toki avioliitto on vakava asia ja elämän mittainen, ei mikään siihen asti kun menee hyvin tai itseä huvittaa ratkaisu eikä

sitä pidä solmia kevyin perustein etenkään kun sen solmii Jumalan kasvojen edessä. En usko siihen että kuolema jotenkin "mitätöisi" rakkauteni vaikka lesket voivatkin mennä uusiin naimisiin ja parempi niin ettei tarvitse olla yksin. Minulle avioliitto on silti ainutkertainen enkä aijo solmia sitä kenenkään toisen kanssa kuin oman mieheni :-X Olkoonkin vaikka kuinka lapsellinen ja naivi ajatus mutta minä pidän tästä kiinni...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me tahdoimme myös myötä- ja vastoinkäymisissä, mutta sormuslupauksissa lupasimme elämän loppuun asti. Kysymyksen muoto oli sulhasen toive ja tietysti otimme silloin sen, kun itselleni kumpikaan ei ollut "ehdoton" :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now