Neferty

Kommentteja kun nimi ei vaihtunutkaan

166 viestiä aiheessa

En löytänyt tästä aiheesta vielä ketjua, mutta kertokaa ihmeessä jos sellainen jo löytyy...

Eli kysymys teille jotka piditte oman nimenne naimisiin mentyänne:

* kuinka oman nimen pitämiseen ovat muut suhtautuneet?

* millaista kommenttia olette asiasta saaneet?

* mitkä ovat omat fiiliksenne: oliko hyvä ettette vaihtaneet nimeänne vai olisiko sittenkin pitänyt vaihtaa?

* muuta?

Olisi kiva kuulla teillä on asiaan suhtauduttu.

************

Itse olen ollut rouvana omalla tyttönimelläni vasta reilun viikon, eivätkä sukulaisemme tiedä koko naimisiinmenostamme vielä mitään, mutta jotain kommenttia olen jo aiheesta saanut:

- töissä toimitusjohtajamme kommentti oli: "Kyllä sä vielä tulet huomaamaan, että olis helpompi jos sulla olisi sama nimi kuin miehelläsi." Ahaa... :o Sitten mies saa ottaa minun nimeni...

-  saimme ensimmäisen onnittelukortin ulkomailla asuvalta suomalaiselta ystävättäreltäni, jolle olin kertonut naimisiinmenostamme jo aiemmin (arvelin ettei hän lavertele kun on ulkomaillakin...) ja kuoressa oli vain mieheni sukunimi!  Ei sitten viitsinyt asiaa edes kysyä minulta (olemme sähköpostilla yhteyksissä), vaikka sattui itsekin ottamaan yhdysnimen mennessään naimisiin. Oletti vain omiaan. Lievästi kyllä loukkaannuin, ja jos itse kortissa ei olisi lukenut etunimeäni olisin vastannut hänelle "mieheni kiittää saamistaan onnitteluista..."

Olen edelleen erittäin tyytyväinen että oman nimeni pidin, mutta lievästi kauhulla odottelen suvun kommentteja kun tällä viikolla koko asiasta saavat tietää (kommentteja sekä naimisiinmenosta että nimestä).

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Itse otin (pitkän ja hankalan harkinnan jälkeen) miehen sukunimen ja sain päätöksestäni paljon kehuja :) Olen ollut itsekin tyytyväinen.

Tätini taas meni naimisiin kymmenisen vuotta sitten ja modernina naisena piti oman sukunimensä vaikka tarjolla olisi ollut hieno ruotsalainen nimi 8) Hän kertoi saaneensa mm. vanhoillisilta sukulaisilta postia _miehensä_ sukunimellä, jolloin oli tyynesti kirjoittanut kuoren päälle "vastaanottaja tuntematon" ja laittanut paluupostissa takaisin lähettäjälle  ;D Ja jos saavat miehen kanssa esim. kutsun juhliin tyyliin "herra ja rouva x", tätini vastaa "kiitos kutsusta, tulemme mielellämme, terv. herra x ja rouva y".

Pidä sinäkin sinnikkäästi puoliasi, Neferty, ja tarpeen mukaan "kouluta" tuttaviasi lempeästi!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Hän kertoi saaneensa mm. vanhoillisilta sukulaisilta postia _miehensä_ sukunimellä, jolloin oli tyynesti kirjoittanut kuoren päälle "vastaanottaja tuntematon" ja laittanut paluupostissa takaisin lähettäjälle  ;D  

Tuo on muuten hemmetin hyvä idea! Täytyykin pitää mielessä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minä pidin oman nimeni ja tarkoituksena oli että ukkeli ottaisi nimeni, mutta appiukko nosti niin karmean metelin, että päätimme jättää nimen vaihdon myöhäisemmäksi eli sitten kun vauvoja tulee (hope so et tulee), niin mieheni kaikessa hiljaisuudessa vahtaa nimensä.

Kommentteja ei ole juurikaan tullut. Jotkut ei niin hyvät ystävät ovat asiaa ihmetelleet, mutta kun eivät tunne ja tiedä tilannetta, niin ymmärrän kyllä heidän ihmettelynsä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Lievästi kyllä loukkaannuin, ja jos itse kortissa ei olisi lukenut etunimeäni olisin vastannut hänelle "mieheni kiittää saamistaan onnitteluista..."

;D

Mulla on siis yhdistelmänimi, missään tapauksessa en halunnut kokonaan luopua omastani.

Ainoat negatiiviset kommentit ovat tulleet mieheni isältä ja hänen vaimoltaan. Nenää nyrpistellen ollaan katsottu ja tuhahdeltu, kun olen oikonut heille sukunimeäni. He kun sinnikkäästi kirjoittavat joka paikkaan sen väärin. Ihan kiusallanikin mainitsen asiasta joka kerralla  ;D ja aina saan yhtä halveksivia katseita. Kamala kolaus varmaan kun en heidän mielestään halunnut heidän sukuunsa  ::)

Kaikki muut läheisemmät sukulaiset kyllä lähettävät postin oikealla nimelläni. Kauemmat sukulaiset eivät vaivaudu asiaa selvittämään vaan posti tulee mieheni sukunimellä. Miten pieni asia voikin ärsyttää niin paljon  ;)

Työpaikalla muutamat irvailevat nimestäni, sillä mulla on sekä etu- että sukunimet kaksiosaisia. Mutta se on lähinnä leikkimielistä  :)

Tyytyväinen olen valintaani enkä ole katunut hetkeäkään, enkä varmasti koskaan tule katumaankaan.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mielestäni ei tuollaisia monesti väärinkäsityksiä kannata ottaa vakavasti, ihmiset eivät vaan jaksa ajatella asiaa pidemmälle. Sopivan tilaisuuden tullen kannattaa toki sanoa asiasta, että sinulla on pysynyt sukunimi samana vaikka menit naimisiin. Jotkut ihmiset sattuu vaan olemaan niin konservatiivisia ja vanhakantaisia mutta se on heidän elämäänsä ja heidän ongelmansa, turhaan loukkaantua moisesta. Itsehän voisit vääntää vaikka huumoria heidän kustannuksellaan. ;D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Täytyy nyt vastata, vaikka itse otinkin miehen nimen (jota jotkut kyllä myös kauhistelivat).  ;D On kyllä aika tökeröä moittia toista oman nimensä pitämisestä saati sitten kyselemäåttä kirjoittaa väärä sukunimi. Mutta on myös muistettava, etteivät ihmiset sitä välttämättä ilkeyttään tee vaan ymmärtämättömyyttään.

Tuosta Hessun "tapauksesta" vielä. Eikös se ole kuitenkin niin, että yhdysnimi tarkoittaa sitä, että otetaan yhteinen sukunimi, jonka lisäksi toinen voi ottaa sen yhteisen nimen eteen vielä oman sukunimensä? Mun mielestä tälloin on ihan ok käyttää "vain" sitä yhteistä sukunimeä. Kirjekuoreen tai korttiin on ihan oikeasti hankala saada mahtumaan Maija Meikäläinen-Heikäläinen ja Matti Heikäläinen -rimpsua ja koska se Heikäläinen kerran on yhteinen sukunimi, niin itse olen muitta mutkitta kirjoittanut Maija ja Matti Heikäläinen eikä ole tullut mieleenkään, että siitä voisi Maija loukkaantua.  :-/

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
turhaan loukkaantua moisesta.

Itse asiassa en halunnut tästä loukkaantumis-ei loukkaantumis -keskustelua, vaan ihan vain uteliaisuuksissani halusin lueskella millaisiin tilanteisiin muut ihmiset ovat nimensä kanssa joutuneet, mutta vähäsen haluan kuitenkin kommentoida:

Jokaisella ihmisellä on omat aiheensa ja asiansa mikä heitä loukkaa tai ei loukkaa. Toiselle jokin asia on hyvin tärkeä, toiselle sillä ei ole mitään merkitystä. Jokaisella on oma taustansa mitä vastaan he asioita peilaavat, eikä toisella ihmisellä välttämättä ole siitä mitään käsitystä. Jo se, että minulle jankutetaan "ei siitä kannata loukkaantua" on minusta jokseenkin loukkaavaa: mitä kukaan muu on minulle kertomaan ja sanomaan miten tunnen ja miten minun pitäisi tunteisiini suhtautua.

Nimi itsessään on minulle ollut aina tärkeää - oli se sitten minun oma nimeni, toisen ihmisen nimi tai yrityksen/yhteisön nimi. Itse pidän tarkasti huolen sekä yksityis- että ammattielämässäni, että puhuttelen ihmisiä heidän oikeilla nimillään ja kirjoitan ihmisten nimet kirjaimelleen oikein (erityisen tarkka olen ulkomaisten nimien kanssa, joita työelämässäni kohtaan paljon). Kyse on toisen henkilökohtaisesta kunnioittamisesta ja yleisestä kohteliaisuudesta. Kun ihmisellä on nimi joka on hyvin tärkeä osa hänen identiteettiään (määrittää kuka hän on), on minusta tökeröä sanoa/kirjoittaa "jotain sinne päin". Itse huomaan aina jos nimeni on kirjoitettu väärin, eikä se todellakaan anna minulle positiivista kuvaa viestin lähettäjästä (huolimaton/epäkohtelias/vähät välittää kuka olen). Sama pätee siihen jos minua tituleerataan Herraksi (viestin lähettäjä ei ole vaivautunut ottamaan selvää sukupuolestani, itse joko otan selvää tai kirjoitan neutraalisti koko nimen jos en tiedä vastaanottajan sukupuolta).  

No mutta, tässä oli vähän minun ajatuksiani. Edelleen lukisin mielelläni muiden tapahtumia, oli ne sitten loukkaavia, hauskoja, outoja tai hölmistyttäviä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tarkoitus ei ollut vähätellä, Neferty. Jokainen suhtautuu nimiasioihin eri tavoin. Kuten Pilvinenkin tuossa edellä asian ilmaisi, ihmisillä on niin erilaiset käsitykset sukunimiasioista ja harva tekee moista ilkeyttään jos esim. ei vaan tiedä että nimi on muuttunut tai onko se edes muuttunut ja hajamielisyyksissään ja vanhasta tottumuksesta kutsuu väärällä nimellä. Kaikenlaisia virheitä tapahtuu kenelle hyvänsä joskus vahingossakin.

Omia kokemuksiani: vaihdoin sukunimeni naimisiin mentyäni vajaa pari kuukautta sitten. Hyvä jos itsekään muistaa aina puhelimeen vastatessa että nimi on muuttunut saati kun uusi nimi pitää kirjoittaa jonnekin papereihin. Vähitellen uuteen nimeen varmasti tottuu. Jos joku vahingossa kutsuu minua vanhalla sukunimellä, se herättää minussa ainoastaan hilpeyttä ja nostalgiaa. Kuten pomoni tässä pari viikkoa sitten viimeksi kutsui vanhalla nimelläni kokouksessa ja nauroimme asialle yhdessä. Pomo näytti vähän nololta jopa mutta minua moinen moka ei haitannut.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Tuosta Hessun "tapauksesta" vielä. Eikös se ole kuitenkin niin, että yhdysnimi tarkoittaa sitä, että otetaan yhteinen sukunimi, jonka lisäksi toinen voi ottaa sen yhteisen nimen eteen vielä oman sukunimensä? Mun mielestä tälloin on ihan ok käyttää "vain" sitä yhteistä sukunimeä. Kirjekuoreen tai korttiin on ihan oikeasti hankala saada mahtumaan Maija Meikäläinen-Heikäläinen ja Matti Heikäläinen -rimpsua ja koska se Heikäläinen kerran on yhteinen sukunimi, niin itse olen muitta mutkitta kirjoittanut Maija ja Matti Heikäläinen eikä ole tullut mieleenkään, että siitä voisi Maija loukkaantua.  :-/

En tietenkään loukkaannukkaan ko. asiasta, se vaan ärsyttää, sillä mulle on päivän selvää, etten missään tapauksessa ole Maija Meikäläinen VAAN Maija Heikäläinen-Meikäläinen. Enhän muuten olisi omaa nimeäni pitänyt! Yleensä käytänkin vain omaa sukunimeäni, vain virallisissa papereissa olen yhdistelmänimellä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Nimi itsessään on minulle ollut aina tärkeää - oli se sitten minun oma nimeni, toisen ihmisen nimi tai yrityksen/yhteisön nimi. Itse pidän tarkasti huolen sekä yksityis- että ammattielämässäni, että puhuttelen ihmisiä heidän oikeilla nimillään ja kirjoitan ihmisten nimet kirjaimelleen oikein (erityisen tarkka olen ulkomaisten nimien kanssa, joita työelämässäni kohtaan paljon). Kyse on toisen henkilökohtaisesta kunnioittamisesta ja yleisestä kohteliaisuudesta. Kun ihmisellä on nimi joka on hyvin tärkeä osa hänen identiteettiään (määrittää kuka hän on), on minusta tökeröä sanoa/kirjoittaa "jotain sinne päin". Itse huomaan aina jos nimeni on kirjoitettu väärin, eikä se todellakaan anna minulle positiivista kuvaa viestin lähettäjästä (huolimaton/epäkohtelias/vähät välittää kuka olen).  

Nimenomaan näin!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä mies vaihtoi nimensä. Kaikki tuntuivat olettavan etukäteen että minä vaihdan nimeni. Joillekin äitini sukulaisille kerroin etukäteen sekä parille kaverille, ei ollut kuitenkaan yleisessä tiedossa. Tätini oli päivittänyt joulukorttilistansa (nimet+osoitteet) keväällä ja oli laittanut meidät suoraan H:n kohdalle miehen sukunimen mukaan.

Joissain piireissä (lähinnä harrastuksissa) ihmiset kyselivät että mikäs minun nimeni nyt on, vastasin aina että sama kuin ennenkin. Kun sitten sanoin että mies vaihtoi nimensä, kommentti oli yleensä "ai jaa, onpas jännä ratkaisu, ei oo vissiin kovin yleistä" En tosin usko että kukaan minut oikeasti tunteva kauheasti ihmettelee.

Ei kyllä käynyt koskaan mielessäkään että vaihtaisin nimeni. En kadu päätöstäni, ei kai mieskään omaansa. Enemmän se kuitenkin joutuu selittelemään ja korjaamaan kuin minä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

On se niin ärsyttävää  >:(

Laitoin faxin asiakkaalle, jonka kanssa olemme jopa jutelleet kerran/pari puhelimessa, allekirjoituksena oikein

Frau Maija Meikäläinen

Nyt saan tyypiltä vastauksen sähköpostiini:

Sehr geehrter Herr Meikäläinen

Ai niin, eihän tekniikka-alalla voi olla naisia ::)

Sorry, meni vähän aiheen vierestä, mutta kuitenkin...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Me pidetään molemmat omat sukunimemme ja nyt jo ollaan kuultu asiasta aika paljon kommentteja. Nuoremmat ihmiset ohittavat asian ilman suurempia kommentteja mutta jo keski-ikäiset usein kauhistelee. Sulho vastaa aina, että hänen mielestään avioliitossa ei ole kysymys sittä, että pariskunnalla on sama sukunimi.  ;)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mielenkiintoinen ketju!

Palataan asiaan muutaman kuukauden päästä kun olemme naimisissa mutta nimet eivät ole muuttuneet miksikään.

Lähipiiri kyllä kantamme asiaan tietää ja kaverit eivät varmaan edes ihmettele.

Anoppi saattaa vähän ihmetellä/olla harmissaan, muttei onneksi ääneen.

Sukulaiset voivat sitten enemmän kummastella.

Meinattiin häissä pidettävään tietovisaan yhdeksi kysymykseksi laittaa tuleva sukunimeni,

joten tuleepa kaikille selväksi ettei se miksikään muutu. ;)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Multakin on jo etukäteen kyselty, että muutanko nimeni. Olen vastanut sen verran jämäkästi "En.", että loput kommentit ovat tukahtuneet alkuunsa.

Lisäksi olen ottanut puheeksi, että siippa voisi sen sijaan vaihtaa nimensä, koska seurauksena olisi kaunis alkusointu (etunimensä kolme ekaa kirjainta samat kuin sukunimeni kolme ekaa...) Ei se kyllä muuta nimeään. Lähikavereistani muuten molemmat avioituneet pariskunnat ovat säilyttäneet omat nimensä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Serkkuni piti oman nimensä mennessään naimisiin, ja vaikka olen erittäin tietoinen siitä, laitoin nytkin joulukorttiin perhe Meikäläinen miehen ja lasten sukunimen mukaan.

Meillä on varmaan häissä melkoinen polemiikki, kun käsiohjelmasta on luettavissa, että meistä tuleekin perhe Eagle, eli sulhanen ottaa minun sukunimeni. Sulhasen isä on siitä jo ollut kovinkin pahoillaan, mutta ei haittaa meitä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Serkkuni piti oman nimensä mennessään naimisiin, ja vaikka olen erittäin tietoinen siitä, laitoin nytkin joulukorttiin perhe Meikäläinen miehen ja lasten sukunimen mukaan.

Minkä ihmeen takia  ???

Tuo on aivan tahallista kiusantekoa, mutta ehkä teillä ei sitten niin hyvät välit olekaan...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Säilytimme molemmat omat sukunimemme ja tämä oli meille todella hyvä ratkaisu. Eikä kukaan ole kommentoinut mitenkään tätä ratkaisuamme. Ihmettelen kyllä suuresti!

Miehen mummo antoi nyt yhteisen pienen joululahjan meille ja kortissa oli molempien nimet ja miehen sukunimi! Ottaa päähän! Ilmeisesti ei ole rekisteröinyt asiaa, että meillä on molemmilla omat sukunimet tai sitten tekee sen ihan keljuillessaan! (on keljuilun ja v...ttuilun mestari) Nimiasiasta kyllä tiedotettiin häissä!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Äitini intti loppuun asti, että vaimon pitää ottaa miehen nimi. Appivanhemmat kysyivät jo kauan etukäteen, että en kai vaan vaihda omaa nimeäni heidän nimeensä. V-mäisin kommentti tuli ex-heilalta, joka tosin on niin idiootti machoilija, ettei sen kommenteilla ole paljon väliä.

Postia meille tulee kaikilla mahdollisilla nimiyhdistelmillä, ja mä olen siihen vielä itse kannustanut - musta on vaan hauska nähdä, miten monella tavalla meidän nimet saa aseteltua kuoreen. Enkä mä koe mitenkään loukkaavana sitä, että mulle laitetaan mieheni sukunimi, varsinkaan jos nimet ovat muodossa "Liiri ja Lauri Lappalainen" - silloinhan sukunimen voi ajatella koskevan vain jälkimmäistä nimeä. Kirjekuoret ja varsinkin kortit on usein niin pieniä ja ahtaita (meidän osoitekin on hehtopitkä), että ei siihen mahdu kunnolla meidän koko nimet (pitkiä nekin). Meidän nimiä tosin väännellään muutenkin, joten olen jo tottunut moninimiseen identiteettiin  ;). Tästä tosin seuraa se huono puoli, että koska mä sallin oman nimeni kanssa sekoilun, kirjoittelen autuaasti mitä milloinkin moninimisten perheiden kuoriin, mutta en todellakaan tee sitä keljuillakseni! Olin itseasiassa aika kauhistunut lukiessani täältä, miten syvänä loukkauksena ihmiset voivat kokea moisen! Pitänee parantaa tapani muiden suhteen. Meitä saa silti nimitellä jatkossakin  ;D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meille tuli taas tänään nippu joulukortteja ihmiselle, jonka nimistä meillä ei edes asu  ::)

Pitäiskö palauttaa postiin, vastaanottaja tuntematon  ;D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Minkä ihmeen takia  ???

Tuo on aivan tahallista kiusantekoa, mutta ehkä teillä ei sitten niin hyvät välit olekaan...

Nämä nimijutut on oikeasti hankalia. Toiset on hirveän tarkkoja siitä, millä nimellä heitä puhutellaan (haluavat ehdottomasti henkilökohtaisen sukunimensä mukaan yhdysnimenä tai yksittäisenä nimenä). Toiset taas haluavat ehdottomasti, että vaikka oman nimensä ovatkin säilyttäneet (yhdysnimenä tai yksittäisenä nimenä), käytetään vain perheen yhteistä nimeä (joka on esim. lapsillakin tai se yhdysnimen molemmille yhteinen osa) :P Ota näistä nyt sitten selvää, kumpaa tapaa milloinkin pitäisi käyttää! :(

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Nämä nimijutut on oikeasti hankalia. Toiset on hirveän tarkkoja siitä, millä nimellä heitä puhutellaan (haluavat ehdottomasti henkilökohtaisen sukunimensä mukaan yhdysnimenä tai yksittäisenä nimenä). Toiset taas haluavat ehdottomasti, että vaikka oman nimensä ovatkin säilyttäneet (yhdysnimenä tai yksittäisenä nimenä), käytetään vain perheen yhteistä nimeä (joka on esim. lapsillakin tai se yhdysnimen molemmille yhteinen osa) :P Ota näistä nyt sitten selvää, kumpaa tapaa milloinkin pitäisi käyttää! :(

No mä ainakin käyttäisin näissä tilanteissa sitä ihan oikeaa nimeä  ;) Ei sitten ainakaan mene sikäli pieleen, että kortissa/kirjeessä lukee se virallinen nimi, eikä ihmisen nimi, jota ei ole edes olemassa  :P

Ok, olen tästä tarkka ja neuroottinen...Mutta v*tuttaa vaan kun oletetaan, että automaattisesti otan mieheni nimen >:(

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Minkä ihmeen takia  ???

Tuo on aivan tahallista kiusantekoa, mutta ehkä teillä ei sitten niin hyvät välit olekaan...

Itsekin lähetän aina sedälleni ja hänen avovaimolleen joulukortin miehen sukunimellä, vaikka eivät siis ole naimisissa. En ole koskaan ajatellut sitä mitenkään loukkaavana..

Minä ja avomieheni saamme myös vaihtelevasti joulukortteja joko minun tai miehen sukunimellä tai omilla sukunimillämme. Yleensä miehen sukunimellä miehen sukulaisilta ja minun sukunimelläni minun sukulaisiltani. Kertaakaan en ole vielä vienyt kortteja takaisin postiin, vaikka meillä ei virallisesti asukaan sen nimisiä henkilöitä. Itse en pidä nimiasiaa mitenkään kovin tärkeänä/suurena. Ehkä johtuu osittain siitä, että minulla on aika harvinainen sukunimi, joten postia väärin kirjoitetulla nimellä tulee usein enkä todellakaan jaksa loukkaantua siitä joka kerta tai olla viikottain kiikuttamassa kirjeitä takaisin postiin..

Enkä mitenkään usko että ihmiset haluavat tahallaan loukata kirjoittamalla kuoreen väärän nimen jos kuitenkin lähettävät teille postia. Kaikille eivät ole vain samat asiat tärkeitä. Itse pidän tärkeänä muistamista esim. jouluisin ei sillä ole niin väliä mikä nimi kuoressa/kortissa lukee kunhan vastaanottaja tietää kenelle se on tarkoitettu.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Ok, olen tästä tarkka ja neuroottinen...Mutta v*tuttaa vaan kun oletetaan, että automaattisesti otan mieheni nimen >:(

Aamen!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään