Neferty

Kommentteja kun nimi ei vaihtunutkaan

166 posts in this topic

Eniten tällä hetkellä harmittaa se, kun varasimme matkan ja kun liput saapuivat kotiin olin edelleen MS. En huomannut asiaa mainita matkatoimistossa, joten olen nyt sitten edelleen neiti vaikka rouva olenkin. Ei ole eka kerta kun minut luokitellaan neidiksi, koska minulla on oma nimeni.

Öhm... eikös neiti ole MSS ja rouva MRS, ja kun ei voi tietää, onko nainen naimisissa, niin käytetään kohteliaisuudesta aina tuota MS-muotoa, joka kattaa molemmat vaihtoehdot.

Itse ainakin olen tyytyväinen niin kauan kuin minut tunnistetaan naiseksi, sillä eipä ole ensimmäinen tai toinen kerta kun posti on tippunut laatikkoon tittelillä MR.

Share this post


Link to post
Share on other sites
miksi te muuten pidätte oman nimenne?
Minulla on tähän niin yksinkertainen vastaus kuin vain voi olla:

- en keksinyt yhtään ainoata syytä miksi minun olisi nimeni pitänyt vaihtaa.

Tuohon kysymykseen löytyy ylläolevasta minunkin vastaukseni. En vain keksinyt riittävän pätevää syytä, miksi vaihtaisin nimeni. Jos meillä joskus on lapsi(a), hän saa isänsä sukunimen. En minä näe ongelmaksi sitä, että meidän perheellä ei ole samaa yhteistä sukunimeä.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Öhm... eikös neiti ole MSS ja rouva MRS, ja kun ei voi tietää, onko nainen naimisissa, niin käytetään kohteliaisuudesta aina tuota MS-muotoa, joka kattaa molemmat vaihtoehdot.

Juurikin näin on minullekin opetettu.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Öhm... eikös neiti ole MSS ja rouva MRS, ja kun ei voi tietää, onko nainen naimisissa, niin käytetään kohteliaisuudesta aina tuota MS-muotoa, joka kattaa molemmat vaihtoehdot.

Näin minullekin on opetettu ja lisäksi näin toimitaan meillä töissäkin kansainvälisissä keskusteluissa/kirjeenvaihdoissa yms.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jaaha, ookkei, tulihan asia selväksi. Nooh olen kuitenkin tyytyväinen että minulla on kansainvälinen etunimi, jota ei voida sekoittaa miehen nimeen ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä veljenvaimo yritti kovasti opastaa meitä ottaan yhteinen sukunimi, tosin tiesi tasan tarkkaan sen, että jossei mies vaiha, niin sitten ei vaihdu ;)

Katsoin ihan huvinvuoksi jokaisen hääkortin kuoren, että onko joku erehtynyt pistään miehen sukunimen meidän yhteiseksi nimeksi - ei kukaan ;D Oli vain "hääparille", "nuorelle parille" tai meidän etunimet :)

Häissä jotkut kysyivät (ohjelmalehtisessä oli nimet), että pidinkö oman sukunimeni, kun se siinä on niin. Olin vähän, että en kait mä ois sitä siihen niin kirjoittanut, jossei se niin olis ;) Eli ihmisten piti vähän kuin varmistella asiaa, vaikka se oli mustaa valkoisella ;)

Appi totesti, että pidit sitten oman sukunimesi :D ei muuta ;)

Töissä kysyttiin, että minkä nimen pidin. Samoin taloyhtiössä :) Ei kommenttia kummastakaan :)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Kertaakaan en ole tähän mennessä katunut sitä, että en vaihtanut nimeä. Alunperinkään en keksinyt riittävän hyviä syitä vaihtaa eikä niitä syitä ole ilmaantunut myöhemminkään. Minä en näe siinä mitään ongelmaa, että meillä on postilaatikossa kaksi eri nimeä. Niinhän oli ennen häitäkin. Mieheni ei myöskään ole vaatimalla vaatinut vaihtamaan nimeä.

Näin juuri minäkin ajattelen. Oma sukunimeni on osa identiteettiäni enkä edes halua suomalaista sukunimeä.

Siskon kommentti: "no mitä järkeä mennä naimisiin, jos ei edes sukunimeä vaihda"

ja kaverin: "kyllä todellakin pitää olla sama sukunimi - sehän yhdistää teidät ja kertoo muille että olette yhtä".

Mitä nasevaa voisi näihin vastata?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä vastaisin....

Siskon kommentti: "no mitä järkeä mennä naimisiin, jos ei edes sukunimeä vaihda"

Joillakin ne avioliiton syyt ovat hiukan vakavammat kuin pelkkä nimi...

ja kaverin: "kyllä todellakin pitää olla sama sukunimi - sehän yhdistää teidät ja kertoo muille että olette yhtä".

Ja minkähän ihmettä se muille kuuluu että "olemme yhtä"? Kyllä meitä yhdistää vähän vakavammat ja tärkeämmät asiat kuin yksi nimi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä vastaisin tuohon nimiasiaan, että "jaa, miesten ei sitten varmaan ole järkeä mennä naimisiin ollenkaan, kun ne ei yleensä nimeään vaihda". ::)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itselläni häät edessä vasta n. vuoden päästä, mutta jo nyt on selvää, etten vaihda sukunimeäni. Syynä tähän on miehen - no mitä sitä nyt kaunistelemaan - ruma nimi (on myöskin erittäin harvinainen).

Itsellani on ei-suomalainen sukunimi, suht harvinainen ja johon olen kiintynytkin. Mies voisi muuten vaihtaa nimensä, mutta hänestä tulisi täyskaima isäni kanssa.  :(

Olisihan se ihan mukavaa, jos olisi sama sukunimi, mutta kun näyttää tuo käytäntö panevan niin kovasti vastaan... Siskoni kysyi, että oletteko harkinneet kokonaan sukunimen vaihtoa, joka onkin tavallaan ihan ok idea. Toisaalta se tuntuu hieman turhalta, kun itse kuitenkin pidän sukunimestäni. Siis omat nimet näillä näkymin pidetään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yleisesti ottaen mun nähdäkseni olisi kaikkein kätevintä jos ihminen saisi syntyessään nimen eikä sitä sitten enää vaihdeltaisi. Yksi työkaveri onnistui pakoilemaan armeijaa vuosikausia kun otti vaimonsa nimen :o

Itse kysyn aina naimisiin menneiltä naisiltä mikä nimi on käytössä, miehiltä en kyllä kysy, mutta suhtaudun toki positiivisesti jos nimi on vaihtunut.

Me ei olla edelleenkään naimisissa mutta näitä Matti ja Maija Meikäläinen posteja meille on tullut siitä asti kun muutettiin yhteen, syynä ilmeisesti se ettei miehen kaverit tiedä mun sukunimeä, tai osaa/viitsi sitä kirjoittaa. Ei se kivaa ole, ei. Mun mielestä korrekti tapa olisi joko Matti Meikäläinen ja Maija, tai sitten vain Matti Meikäläinen ja tekstiosaan Hei Matti ja Maija!  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä otin yhdistelmänimen, pituudeltaan Xxxx Xxxxxxxxxx-Xxxxx

Ei siis mikään maailman pisin, kun etunimi ja toinen sukunimi ovat lyhyitä. Silti on tullut aikamoista kommenttia. "On sua tyttöparka nimellä paiskattu" kun soittelin työasioissa yhdelle virkamiehelle, joka ei tod. tunne mua ollenkaan.

"Sun nimes on niin kamalan pitkä, että eihän se mahdu ees yhdelle riville!" kommentoi kollega kun juteltiin puhelimessa ekaa kertaa häiden jälkeen.

Enhän mäkään sanonut sille, että sun nimes on niin vaikee, että eihän sitä osaa kukaan kirjoittaakaan, vaikka asia niin onkin.

Minä olen myös erittäin tarkka kaikkien ihmisten nimistä, eikä tulis mieleenikään ääneen ihmetellä toisten kummallisia nimiä.

Niin, ja hassuin tuli kirjastosta kun soitin sinne ilmoittaakseni uudesta nimestä: "No jos sä nyt haluat että täällä on tiedoissa toi nimi" Haloo, se on mun nimeni, ihan oikeesti! Totta kai mä haluan että siellä on mun nimi, eikä jonkun toisen. Mä otin yhdistelmänimen, ja ihan aikuistenoikeesti käytän sitä koko ajan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pitää tulla lisäämään kommentteja kun kohta vuosi on naimisissa oltu ja siis kummatkin omilla nimillään. Muutaman kerran olen törmännyt siihen, ettei meitä pidetä naimisissa olevana pariskuntana kun minun nimi ei ole vaihtunut. Asunnonvälittäjä esitteli meidät vuokralaiselle miehenä ja tyttöystävänä (minua ei siis edes nimeltä) ja töissäkään ei kaikki uskoneet, että olen mennyt naimisiin kun edelleen olen samalla nimellä kuin ennenkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä häihin vielä kaksi viikkoa, mutta nyt jo mun isä painostaa mua ottamaan sulhon sukunimen. Molempien nimi on kohtuuharvinainen (300-400 hengissä olevaa nimenkantajaa suomessa). Lisäksi kummankaan suvussa ei ole miespuolista nimenjatkajaa. Se kuitenkin on edelleen oletuksena suvun jatkuvuudelle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miksi pitäisin alkuperäisen nimeni?

-harvinainen (alle 10 Suomessa)

-kaunis ja sopii etunimeen (ainakin omasta mielestä)

-kaikki paperit tällä nimellä

-osa omaa itseä

-olen ylpeä nimestäni

Miksi vaihtaa miehen nimeen?

-lapset (ei ole, eikä tule)

-yhtenäisyyden tunne (ei se ole nimestä kiinni)

-muut tietävät, että ollaan naimisissa (mitä se muille kuuluu?)

Yhdistelmänimi poissa laskuista, nimi olisi xxxxx-xxxxxxxxx xxxxxxx-xxxxxxxx. Mies ei halunnut minun nimeäni.

Kumpikin siis jatkoi omalla, alkuperäisellä nimellään. Suurin osa tutuista ei välttämättä edes tiedä, että ollaan menty naimisiin. Kuulevatpa sitten aikoinaan jossain sopivassa yhteydessä. Kommentteja nimiasiasta ei ole kuulunut, kaikki tiesivät jo etukäteen, että minä en nimeäni vaihda - tuli mitä tuli. Muutama kyllä kyseli, että mikäs miehen nimi on nykyään  ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

En vaihtanut sukunimeäni minäkään. Se ei ole aiheuttanut minkäänlaista hämmästelyä  tai ilkeämielistä kommentointia, vieraat totesivat häissä, että "vain niin" eikä kukaan ole asiaa sen kummemmin minulle kuin miehellenikään ihmetelleet...vaikka eihän sitä tiedä, sehän voi olla, että miehen sukulaiset paheksuvat selän takana, olenhan ensimmäinen siinä suvussa nimensä säilyttänyt.    

Huvittavinta on ollut se, että monet ystäväni kommentoivat etukäteen, että "ethän sä varmaan nimeäsi vaihda".      

Share this post


Link to post
Share on other sites

Veljeni kirjoittaa sinnikkäästi kortteihin ym. nimeni mieheni sukunimellä. Aluksi olin pahastunut, nyt lähinnä huvittunut.  ::) Joillekin on tiukka paikka kun nainen haluaa pitää oman nimensä. Itse olen ollut vain tyytyväinen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Monet on ihan vaan kyselly, että vaihdoinko nimeä. Töissä sain kehuja, kun pidin oman nimen.  :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mukava kuulla kokemuksia tästä asiasta! Itse olen tunkeilija. Minulla on vielä tämä nimen vaihtumattomuus edessä (mikä sanahirviö  :o).

Pakko oli tänne kirjoittaa. Täällä ei tunnu "yleisesti" heruvan hirveästi sympatiaa meille itsepäisille.  ;D Tuo puhe yhteisestä nimestä on mielestäni lähinnä huvittavaa. Itse pidän nimeni koska: Miksi minä vaihtaisin nimeni kun mieskään ei vaihda!? ??? Itselläni on harvinainen nimi (alle 25kpl Suomessa) ja miehelläni on ulkolainen nimi (taitaa olla ainut laatuaan Suomessa). Tuo Maija Erittäinsaksalainennimi ei kuulosta hyvältä korvaani. Hassu yhdistelmä! Ja toisaalta ihan sama kun kukaan ei nytkään osaa kirjoittaa nimeäni!  ;D

Minä olen saanut tämän nimen kun synnyin ja en näe mitään syytä vaihtaa sitä.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Itsekin lähetän aina sedälleni ja hänen avovaimolleen joulukortin miehen sukunimellä, vaikka eivät siis ole naimisissa. En ole koskaan ajatellut sitä mitenkään loukkaavana..

(Quottaan taas iänikuisen wanahaa postia, mutta pakko on tarttua siihen...)

Siis hetkinen, lähetät AVOparille kortin VAIN MIEHEN sukunimellä...? Miksi ihmeessä, onko todella _niin_ iso vaiva kirjoittaa myös naisen sukunimi siihen korttiin? ???

Itse olisin todnäk niin kertakaikkiaan ymmälläni ja pöyristynyt, jos meille tuollainen joulukortti tulisi, etten edes tajuaisi loukkaantua, ainakaan ensi alkuun :P

Taannoisessa, jo eroon päättyneessä avioliitossani minulla oli yhdysnimi. Siitä huolimatta ex-puolisoni sukulaiset lähettivät poikkeuksetta joulukortit yms. nimillä Mies ja Nightfall Miehennimi (muistaakseni jopa miehen vanhemmat tekivät näin.). Omat vanhempani ja muutamat sukulaiseni, ja lähestulkoon kaikki ystävämme, laittoivat Nightfall Omanimi-Miehennimi ja Mies Miehennimi (eli siis Sen Oikean Muodon ;D), ja osa ystävistä ja minun puoleni sukulaisista taas Nightfall Omanimi ja Mies Miehennimi. Ja kyllä minua ärsytti se, että vaikka nimiasiasta oli varmasti tiedotettu, siitä huolimatta miehen puolen sukulaiset TÄYSIN yksimielisesti ignoorasivat yhdysnimeni. >:(  

Nykyisen kumppanin kanssa on ollut alusta asti selvää, että nimi ei avioliiton myötä tule kummallakaan vaihtumaan. Miksi ihmeessä pitäisi? ???

Share this post


Link to post
Share on other sites
Siis hetkinen, lähetät AVOparille kortin VAIN MIEHEN sukunimellä...? Miksi ihmeessä, onko todella _niin_ iso vaiva kirjoittaa myös naisen sukunimi siihen korttiin? ???

Itse olisin todnäk niin kertakaikkiaan ymmälläni ja pöyristynyt, jos meille tuollainen joulukortti tulisi, etten edes tajuaisi loukkaantua, ainakaan ensi alkuun :P

Sen verran komppaan Nighfallia, että meillä sama juttu. Posti (oli se sitten joulukortti tai virallisempi lasku), joka tulee vain mieheni nimellä on vain ja ainoastaan hänelle henkilökohtaisesti tarkoitettu. Jos ei joku voi minun nimeäni siihen raapustaa, niin ei hän sitä korttia myöskään minulle halua lähettää/osoittaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei kait ole tullut kommentteja kun en muista....on vain kysytty: piditkö oman nimen? ja olen vastannut: joo. Ja sitten puheenaihe vaihtuukin 8) Jos joku on jatkanut, olen muistaakseni sanonut: no, yksinkertaisesti pidän omasta sukunimestäni ja se on osa identiteettiäni ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Totaalinen OT:

Mulle olis ihan sama jos postia tulis vain miehen nimellä, kunhan joulukortti ei tule nimellä Mies Miehennimi ja seuralainen. Siis noinkin on tullut :-/

Share this post


Link to post
Share on other sites
Siis hetkinen, lähetät AVOparille kortin VAIN MIEHEN sukunimellä...? Miksi ihmeessä, onko todella _niin_ iso vaiva kirjoittaa myös naisen sukunimi siihen korttiin? ???

Hmm.. kyllähän olit vanhan viestin kaivanut..

Kysyit syitä.. ja tässä niitä tulee:

-oletan, että lähes kaikki muutkin sukulaiset tekevät niin (lähettävät postin tälle parille vain miehen nimellä)

-nainen haluaisi olla naimisissa ja ilmeisesti samanniminen, mutta mies vastustaa kai ??  (miksi, en tiedä)

-meidän suku ei ole oikein hyväksynyt naista ja siksi olen halunnut yhteisellä sukunimellä korostaa, että todella pidän häntä sukuun kuuluvana

-ovat olleet yhdessä jotain 30 vuotta tai yli, eli miellän heidät aviopariksi

-olen tuntenut heidät ihan vauvasta ja olin aika iso jo ennenkuin edes tiesin, ettei heillä ole yhteistä sukunimeä. Noloa? :-[ eli olin aina pitänyt heitä miehennimisenä pariskuntana.. ja kun olin aina kutsunut heitä miehennimellä, tuntuu hankalalta muuttaa kutsumistaan

-eivät itsekään korosta, että naisella eri nimi

-ovat sellaisia ihmisiä, että eivät loukkaannu pienestä

-ei koskaan ole tullut mieleenkään, että joku voisi siitä loukkaantua. Noloa tämäkin :-[

Tästä lähtien lupaan parantaa tapani. Kiitoskortti menee omilla sukunimillä. Ei se ole iso vaiva, mutta en vain ole tullut koskaan ajatelleeksi, että se on joillekin niin iso asia. Mutta tosiaan tunnen nämä ihmiset eli eivät varmasti ole loukkaantuneet. Muille eri nimisille kyllä menee posti eri nimillä. En tiedä miksi en tämän parin kohdalla ole toiminut samoin.. Tai ehkä tossa noita syitä tulikin.

Lisään vielä, että olin tavallaan tuntenut tämän sukulaispariskunnan sukunimellä Miehennimi, Sitten heidän sukunimi muka vaihtuikin, kun sainkin tietää että oikea muoton on Mies Miehennimi ja Nainen Naisennimi. Ja tähän "uuteen" sukunimiasiaan oli vaikea tottua. Ei lapsi oikeasti nimiä niin ajattele. Kuinka moni pienenä on tiennyt esim. isovanhempiensa etunimiä?? Nyt aikuisena olisi tietysti pitänyt muuttaa omaa käyttäytymistään..

Share this post


Link to post
Share on other sites
Sen verran komppaan Nighfallia, että meillä sama juttu. Posti (oli se sitten joulukortti tai virallisempi lasku), joka tulee vain mieheni nimellä on vain ja ainoastaan hänelle henkilökohtaisesti tarkoitettu. Jos ei joku voi minun nimeäni siihen raapustaa, niin ei hän sitä korttia myöskään minulle halua lähettää/osoittaa.

Niin, ja siis olin kirjoittanut kortiin Mies ja Nainen Miehennimi. Tai Nainen ja Mies Miehennimi. Eli molempien etunimet kyllä ovat olleet kirjoitettuna.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now