Neferty

Kommentteja kun nimi ei vaihtunutkaan

166 posts in this topic

Meille tulee JO joulukortteja pelkästään mieheni sukunimellä - emmekä ole edes naimisissa (vielä) ;D

No, en ota siitä stressiä, mitä nyt vähän huvittaa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä vaihdan sukunimen miehen nimeen, sillä vihaan omaa sukunimeäni yli kaiken. Aina joku idiootti sähläri onnistuu kirjoittamaan sen väärin, ja aina sukunimestäni sanotaan: "Sulla on aika jännä sukunimi..." Vihaan sitä, ja siksi vaihdan miehen nimeen. Tosin jos mieheni olisi sukunimeltään tyyliä Suurpaskala tai Sikanen, niin mies saisi vaihtaa. ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä otan vanhan tyttönimeni takaisin nyt kun menen naimisiin (toista kertaa). Kokemuksen syvällä rintaäänellä voi siis sanoa, että on paljon mukavampaa olla oma itsensä jos tulee ero. Eikä siis miehensä nimellä vaikka ei ole enää mitään tekemistä miehensä kanssa tai suvun.

On se hieno ajatella jo mahdollista tulevaa eroa. Surullista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nimi ei vaihtunut, vaan Neiti Koosta tuli rouva Koo. Olen ainakin tällä hetkellä erittäin tyytyväinen. Ei ole tarttenut lähteä vaihtamaan kaikkia niitä kortteja jotka olisivat väärällä nimellä (pankkikortti, ajokortti, kelakortti) ja mitä kaikkea vielä onkaan minne uusi nimi tulisi ilmoittaa. Meillä molemmilla hyvin tavalliset sukunimet, joten miksi vaihtamaan. Olen niin tottunutkin omaani. Hääpäivänä saimme jo ensimmäisen väärin kirjatun kirjeen. Eipä tuo päivää pilannut. Tulevaisuudessa kuitenkin aion oikaista jos kirjeitä alkaa kovinkin väärällä nimella tulemaan.

Ne kommentit jotka olen saanut nimi valinastani ovat olleet mielestäni mitättömiä" Mitenkäs sitten kun tytär kysyy, että miksi äiti sinulla on eri nimi kuin meillä muilla?" tai parasta " "miksi mennä naimisiin, jos ei kerta ota miehen sukunimeä" (tämä nuoren miehen suusta)

ja tämähän ainakin vahvistaa sen ettei elämä muuttunut ollenkaan häiden jälkeen...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ne kommentit jotka olen saanut nimi valinastani ovat olleet mielestäni mitättömiä" Mitenkäs sitten kun tytär kysyy, että miksi äiti sinulla on eri nimi kuin meillä muilla?"

Niinpä... ja päivänselväähän on myös se, että lapsi saa aina miehen nimen  ::)

Ihmiset osaa aina hämmästyttää yksinkertaisuudellaan.  :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Myös me saimme jo hääpäivänä yhden väärällä nimelle varustetun kortin ja myös yhden lahja shekin. Eipä mua haitannut. Häissä ei tullut ikäviä kommentteja, mutta muutamat yllättyneet kasvot kyllä näin. ;D Tänään (kaksi päivää häiden jälkeen) tuli ensimmäinen ikävä kommentti puolitutulta: No olisihan sun nyt PITÄNYT vaihtaa! :-? Miksi muka?! :-?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei varsinaisia suoria kommentteja mutta kuitenkin:

Olimme miehen kanssa tekemässä autokauppoja liikkeessä ja rahoitushakemusta varten myyjä kyseli henkilötietoja. Siviilisäädyn kohdalla myyjä sanoi varman oloisena "Siviilisääty: avoliitossa.." ja oli jatkamassa seuraavaan kohtaan. Minä ja mies vilkaistiin silmät pyöreänä toisiamme ja yhteen ääneen kajautettiin "AVIOliitossa". Tähän myyjä hämmästyneenä nostaen katseensa näppäimistöltä "Aijaa..".

Samainen autokauppa pari päivää myöhemmin mutta eri (toimisto)henkilö, kun vein sinne vaihdossa menneen vanhan automme rekisteripapereita ja selviteltiin liikenne- ja kasko-vakuutuksia.

Toimistoneiti: "Tässä olis tää yhteenveto vakuutuksista, mutta tässä on vakuutuksen ottajana joku Matti Meikäläinen. Onks tää muka ihan oikein..."

Minä: "Hän on aviomieheni. Kyllä se on oikein."

Toimistoneiti kohottaen kulmiaan: "Aijaa..."

Share this post


Link to post
Share on other sites

Odotin jännityksellä miten miehen suku kommentoi häissä, kun kuulevat että pidän oman nimeni. Varsinkin miehen isä on sen verran yksioikoinen persoona että sieltä oli odotettavissa melkein mitä vaan...  ;)  Kommentit oli onneksi melko neutraaleja ja osa jopa positiivisia.  :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun uusi nimi on ihana! mä en vaan osaa vielä puhelimessa lausua koko nimeä... mulla on nyt niin harvinainen nimi, että oon yksin koko universumissa ;D heh...

mutta... niihin mielipiteisiin... Isä oli todellakin mun valintaa vastaan ennen häitä >:( kiukutti...

noh, nyt oon saanu pelkästään positiivista palautetta ja isäkin kehui, että oli kyllä hyvä veto  :D  

Eikä mua haittaa vaikka meille tulee postia vain miehen sukunimellä, onhan se meidän yhteinen sukunimi nyt, ja meidän tulevien lasten myös (jotka toivottavasti aikuisina haluaa vaihtaa sukunimensä äidin sukunimelle ;D... vitsi, vitsi....)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mummi kommentoi jotain aika outoa, en edes muista kovin tarkkaan mitä, mutta tyyliin "mä olen todella hämmästynyt" ja jankutti sitä varmaan sata kertaa.  >:( Siinä oli sit paikalla muitakin, tyyliin vanhemmat, jotka sit puuttuivat keskusteluun, että "nykyään on erilaisia mahdollisuuksia" jne. Mut mua ärsytti.

Muistaakseni keneltäkään muulta ei tullut mitään kommenttia, ainakaan negatiivista. Aika moni tosin tiesi ratkaisustani etukäteen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nyt kun on aikaa kulunut vähän enemmän ja on jo tottunut sukunimeen, niin en kyllä vaihtaisi enää! oon todella tyytyväinen, vaikka nimi on pitkä.. Mä oon saanu nyt enemmän hyvää palautetta, kesällä yksis juhlissa mulle sano yks nais ihminen, että olisit vaan ottanu saman sukunimen, kyllä se on pitkä ja hankala... -minä hymyilin kauniisti ja sanoin enköhän mä totu.. ja eilen kaupassa multa kysy kassalla ihminen, että riittääkö aina papereissa tila kun kirjoittaa? -niin minä nauroin, että kyllä on riittänyt. Keski-ikäisistä naisista aika moni on ollu, että voi olisinpa minäkin ollu yhtä rohkea :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vaihdoin tyttönimeni ihan toiseen vain muutama päivä ennen vihkimistä, mutta katson siis pitäneeni nimeni kun avioiduimme, ja mies otti sitten tämän uuden nimeni.

Nikottelua aiheutti vain nimenvaihtoni, kukaan ei ymmärtänyt miksi sen teen, eikä me kerrottu kellekään että ollaan menossa naimisiin. Vasta kun ilmoitettiin tekstareilla että käytiin maistraatissa ja alle Marrasmorsian & Sulho Uusinimi, ihmiset tajusivat syyn nimenmuutokseen.

Kaikki on ottaneet asian tosi positiivisesti ja nimi on saanut paljon kehuja, on niin kaunis kuulemma. Ja muita samannimisiä ei ole koko maailmassa, vain me kaksi. ;D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nonnih, nyt on sitten pyörähdetty henkikirjoittajan puheilla, eikä ainakaan vielä ole tullut minkäänlaista kommenttia nimiasioista. Itse asiassa luulen, että ainakin lähisuku ja kaverit olisivat olleet enemmän yllättyneitä, jos olisin ottanut Redlancen sukunimen ;D Ja ainakin vanhempani, veljeni ja lähin ystäväni tiesivätkin ratkaisustani jo etukäteen.

Hieman OT, mutta Redlance keksi oivan tavan ilmoittaa nimiasiasta hääväelle: kun toivotimme juhlijat tervetulleiksi, hän aloitti sanomalla "tervetuloa Redlance Omannimen ja Nightfall Omannimen hääjuhlaan...". Tämän jälkeen kukaan ei kysynyt minulta nimiasioista koko juhlan aikana :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minua jo valmiiksi huvittaa tämä sukunimi-juttu. Kun olen aikalailla varma, että omani pidän. Eikä poikaystäväkään omastaan luovu. Tämä sopii minulle vallan mainiosti. Olen huomannut, että poikaystäväni taitaa elätellä toivetta, että otan kuitenkin hänen nimensä vaikka olen aina asian tullessa puheeksi sanonut, että ei käy  :P Pidän omasta nimestäni enemmän kuin hänen ja nimeni on harvinainen. Ja jotenkin minulle on tärkeää säilyttää nimeni. Jos ottaisin poikaystävän nimen omani perään, niin aika pitkä siitä tulisi ja kömpelö. Joku tässä ketjussa kirjoitti, että hänellä on kaksiosainen nimi, mutta käyttää sitä vain virallisesti. Tämä voisi olla minullekkin ihan ok ratkaisu sitten joskus jos saamme lapsia. Toivoisin, että minulla olisi sama sukunimi lapsieni kanssa, mutta toivoisin myös että sukunimi olisi sama kuin lasten isällä. Ei kai sitten jää vaihtoehdoksi kuin kaksiosainen sanahirviö, jota käyttäisin harvoin  ;D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sukulaiseni ja ystäväni tuntevat minut ilmeisen hyvin, sillä kukaan ei ole olettanut minun vaihtaneen nimeäni. Jotkut ovat tosin kysyneet, että "Mikä se sukunimi nyt sitten on?", mutta kun olen vastannut oman nimeni, sitä ei olla ihmetelty. Muutamat ovat jopa kysyneet mieheltäni, vaihtoiko hän nimensä. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kaverini tuntevat minut itsepäisenä ja suorasanaisena ihmisenä. En silti olettanut että he automaattisesti olettavat minun pitävän oman sukunimeni naimisiin mennessäni. Häät ovat vasta ensi kesänä, mutta tiedän että nimenvaihdosta käydään varsinkin oman sukuni kanssa keskusteluja. Tämä nimi kun pikku hiljaa häviää kartalta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ainoita hämmästelijöitä/paheksujia ovat olleet vanhahkot sukulaisnaiset. Olen lohduttautunut sillä, että heillä ei aikanaan naimisiin mennessään ollut minkäänlaista valinnan mahdollisuutta oman sukunimensä suhteen, joten he ovat nyt vain kateellisia ja vähän katkeriakin...  ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Sukulaiseni ja ystäväni tuntevat minut ilmeisen hyvin, sillä kukaan ei ole olettanut minun vaihtaneen nimeäni. Jotkut ovat tosin kysyneet, että "Mikä se sukunimi nyt sitten on?", mutta kun olen vastannut oman nimeni, sitä ei olla ihmetelty. Muutamat ovat jopa kysyneet mieheltäni, vaihtoiko hän nimensä. :)

Ja niinpä se sitten alkoi.

Ensimmäisenä tuli joulukortti, jossa luki "Mesimarja ja Mies Miehensukunimi". En tuosta vielä liiemmin ärsyyntynyt, lähinnä vaan naureskelin miehen kanssa ihmisten ajattelemattomuutta.

Sitten appiukko alkoi kysellä, että "Miksei se Mesimarja vaihtanut nimeään?" Mies onneksi vastasi reippaasti, että "Varmaan samasta syystä kuin minäkään en vaihtanut omaani". Tähän appiukko vastasi, että "Siitä se vasta olisi sota syttynyt!" ::)

Miehen isoäiti puolestaan totesi naimisiinmenostamme kuultuaan iloisesti, että "Mesimarjasta tuli nyt sitten rouva Miehennimi!" Vastasin vaan yhtä iloisesti, että "Ei kun rouva Omanimi!" Vastaukseksi tuli vähän ihmettelevä "Jaaha..."

Saa nyt nähdä, millaisia kommentteja tuolta suunnalta vielä kirpoaa. Enimmäkseen ihmiset ovat kuitenkin suhtautuneet positiivisesti, ja nimetkin on osattu kirjoittaa ihan oikein. Edelleen olen todella onnellinen siitä, etten vaan tehnyt virhettä ja vaihtanut nimeäni. Olisin laskenut sen tähänastisen elämäni suurimmaksi virheeksi.

Olen muuten leikkinyt ajatuksella, että jos olisin ottanut yhdistelmänimen, mun kaikkien nimien pituudeksi olisi tullut tällainen: Xxxx Xxxxxxxx Xxxxxxx Xxxxxx-Xxxxxxxx Se kun ei nykyisinkään tahdo mahtua lomakkeisiin, niin miten sitten? ;D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oltiin tyttären kanssa viime viikolla terkkarissa, kun hoitsu tarkisteli meijän tietoja. Tyttärellä ja mulla siis sama nimi ja lähimpänä omaisena joku eri niminen äijä :-? Hoitsu kysyi, että kuka tää on? Eli siis että mikä hän on mulle: Isä? Kaveri? Mies? Vastasin vaan pokkana että aviomieheni.

Eipä tuosta kukaan muu ole vieläkään kommentoinu kauheesti... ja niin, hääthän olivat jo vuonna 2004.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille tuli kolme joulukorttia nimellä Mies ja Rouva Pupu Miehennimi. Kaksi miehen vanhemmilta sukulaisilta, jotka asuvat kaukana (ei nähty häissä eikä niiden jälkeenkään kuin kerran pikaisesti). Nämä sulatan, joten kuten. Nyt kun olemme muuttaneet, laitamme heille osoitteenmuutoskortit, mistä asian oikea laita sitten selviää.

MUTTA. Kolmas joulukortti oli miehen kaveripariskunnalta, joka on meillä kyläillyt naimisiinmenon jälkeen, eli nähnyt nimeni ovessa. Ja tämä kaverimies oli kysynytkin mun mieheltä häiden jälkeen, että tuliko minusta miehen niminen. Tasan siis tietävät tilanteen. Kun seuraavan kerran tavataan, mun pitää kysyä, kuka se on se Rouva Pupu Miehennimi joka meidän luona asuu, kun minä en häntä tunne >:( Ja toki se muuttajakortti lähtee heillekin...

Share this post


Link to post
Share on other sites

"Tätini taas meni naimisiin kymmenisen vuotta sitten ja modernina naisena piti oman sukunimensä vaikka tarjolla olisi ollut hieno ruotsalainen nimi 8) Hän kertoi saaneensa mm. vanhoillisilta sukulaisilta postia _miehensä_ sukunimellä, jolloin oli tyynesti kirjoittanut kuoren päälle "vastaanottaja tuntematon" ja laittanut paluupostissa takaisin lähettäjälle  ;D"

He hee  :D Mä taidan kokeilla kans tota tyyliä, jos postia tulee väärällä nimellä, koska pidän oman nimeni.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En ole saanut aikaisemmin mitään kommentteja, vaikka naimisiinmenostamme on jo monta kuukautta, mutta hääjuhlassamme appiukkoni sanoi minulle, että olisi halunnut X-nimisen (siis hänen ja mieheni sukunimi) miniän, koska vain harvat sen nimiset ovat niin upeita ja fiksuja ihmisiä kuin minä. Meinasin lohkaista takaisin, että "Niin, juuri sen takia en viitsinyt siihen porukkaan lukeutuakaan!", mutta onneksi hillitsin itseni. ;D Kohteliaisuudeksi hän sen tarkoitti, mutta kyllä se silti vähän jäi kaivelemaan, että sitä täytyi kommentoida. Meinasi kuulemma sanoa sen puheessaankin, onneksi ei sanonut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun piti pitää oma sukunimeni, mutta lievän painostuksen alla otin sitten yhdysnimen.. En tiedä oliko hyvä juttu. Tuli vähän äkkipäätös 2 pv ennen häitä.

Itse olin ajatellut jättää nimenvaihdon siihen kun tulee lapsia... No se olisi maksanut 91 € joten vaihdoin sitten silläkin verukkeella nimen jo nyt "ilmaiseksi" vaikka lapsia ei ole tulossakaan varmaan vuosiin...

Toistaiseksi en ole tykästynyt uuteen kaksoisnimeeni mieheni kauhuksi.. hankalaa.. Pankkikortit ja ajokortit ovatkin yhä vanhalla nimellä eivätkä ole uusiutumassakaan piiitkiin aikoihin... :) Ja harvoin kirjoitan koko nimeä papereihin ellei ole ihan "virallinen paperi".. Tänäänkin johonkin arvontaan kirjoitin nimeni vanhan kaavan mukaan  ::)

Mulle oli henkilökohtaisesti suuri yllätys se että 80 % morsioista ottaa miehensä nimen  :o :o :o

Share this post


Link to post
Share on other sites
Oltiin tyttären kanssa viime viikolla terkkarissa, kun hoitsu tarkisteli meijän tietoja. Tyttärellä ja mulla siis sama nimi ja lähimpänä omaisena joku eri niminen äijä :-? Hoitsu kysyi, että kuka tää on? Eli siis että mikä hän on mulle: Isä? Kaveri? Mies? Vastasin vaan pokkana että aviomieheni.

Uskomatonta!  :o

Share this post


Link to post
Share on other sites
Pankkikortit ja ajokortit ovatkin yhä vanhalla nimellä eivätkä ole uusiutumassakaan piiitkiin aikoihin... :)

Lain mukaan henkkarit jne pitää uusia 3kk sisällä nimen vaihtumisesta. On rikos esiintyä jonain toisena kuin on, olkoonkin että nimeen tuli vain lisäys.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now