Kommentteja kun nimi ei vaihtunutkaan

[alannee]

Lain mukaan henkkarit jne pitää uusia 3kk sisällä nimen vaihtumisesta. On rikos esiintyä jonain toisena kuin on, olkoonkin että nimeen tuli vain lisäys.

Niinpä. Mulle on ollut ihan yllätys, että monet yhdysnimen ottaneet eivät ymmärrä, etteivät voi/saa käyttää enää pelkkää tyttönimeään. Heillä ei ole kahta nimeä, vaan yksi pitkä yhdysnimi.

muoks: Niin tai voihan sitä puhelimeen vastata tai arvontaan osallistua vaikka pikku-Kallena, jos haluaa. Mutta oikea nimihän se ei ole.

[Alpakka]

Niinpä. Mulle on ollut ihan yllätys, että monet yhdysnimen ottaneet eivät ymmärrä, etteivät voi/saa käyttää enää pelkkää tyttönimeään. Heillä ei ole kahta nimeä, vaan yksi pitkä yhdysnimi.

Epävirallisissa yhteyksissä voi ja varmasti saa käyttää pelkkää tyttönimeään. Esim. monilla (nais)taiteilijoilla on virallisesti yhdysnimi, mutta julkisuudessa he esiintyvät tyttönimellään. Ylipäätään on surullista, että niin monia painostetaan tekemään oman tahtonsa vastaisia valintoja, ottamaan miehen nimi tai ainakin yhdysnimi. Onneksi meidän suvuissa on niin fiksuja ihmisiä, ettei erilaisiin nimivalintoihin ole mitenkään puututtu.  ;D Eihän sen pitäisi kenelläkään muulle kuulua kuin vain avioituville itselleen.

[Natalie]

Tämä taitaa nyt mennä vähän OT mutta mä olen miettinyt miten tämän nimiasian voisi jotenkin häissä ilmaista tyylikkäästi niin ettei se jäisi epäselväksi kenellekään. Jotenkin tuntuu vähän luonnottomalta sellainen amerikkalaishenkinen "esittelemme nyt Hra Y:n ja Rva X:n", mutta olisi ihan kiva ettei jokainen sukulaistäti ja -setä olettaisi mulle sulhon nimeä. Olisiko vinkkejä?

[Carabossa]

Uskomatonta!  

Toisaalta, nykyään on niin monenlaisia perheitä, että minusta on ihan luonnollista, että epäselvissä tapauksissa kysytään suoraan ja varmistetaan asia, jos se on epäselvä.. Itsekin jo olen varautunut mielessäni tuohon (että kaikki eivät automaattisesti huomaa meidän olevan naimisissa), kun ollaan miehen kanssa erisukunimisiä.

[Carabossa]

Minulle ei ole tullut kovinkaan paljon kommentteja (ainakaan omiin korviini asti), muutama on kylläkin kysynyt, miksi en ota miehen nimeä. Ikävin kommentti on hyvän ystäväni suoraan sydämestä tullut kiljahdus: "Miten sä voit!!!" (Pitää oman nimeni.)

[Mesimarja]

Tämä taitaa nyt mennä vähän OT mutta mä olen miettinyt miten tämän nimiasian voisi jotenkin häissä ilmaista tyylikkäästi niin ettei se jäisi epäselväksi kenellekään. Jotenkin tuntuu vähän luonnottomalta sellainen amerikkalaishenkinen "esittelemme nyt Hra Y:n ja Rva X:n", mutta olisi ihan kiva ettei jokainen sukulaistäti ja -setä olettaisi mulle sulhon nimeä. Olisiko vinkkejä?

Meillä oli juuri tuollainen "amerikkalaistyylinen" sisääntulo, mutta mun mielestä se oli siinä tilanteessa ihan luonteva. Eli toinen bestman pyysi vieraat seisomaan vastaanottamaan rouva X:n ja herra Y:n. Lisäksi allekirjoitimme kiitoskortit molemmat koko nimillämme (siis etunimi ja sukunimi, ei sentään kaikkia etunimiä ).

Meillä kävi jokin aika sitten kaupassa niin, että meillä oli kyseiseen kauppaan joku bonusseteli. Seteli oli minun nimelläni, koska meillä on rinnakkaisbonuskortit ja minulla on se pääkortti. Olimme molemmat siinä kassalla ja mies maksoi ostokset käyttäen myös bonussetelin. Kassahenkilö ihmetteli oikein ääneen, että "Miten tämä voi hyväksyä tämän setelin, kun sulla on kortissa ihan eri nimi?" : Kyseinen henkilö ei ole ilmeisesti oikein sisäistänyt, että yhdessä taloudessa tosiaan voi asua henkilöitä, joilla on eri sukunimi ja myös tällaisilla ihmisillä voi olla yhteisiä bonustilejä.

[alannee]

Tämä taitaa nyt mennä vähän OT mutta mä olen miettinyt miten tämän nimiasian voisi jotenkin häissä ilmaista tyylikkäästi niin ettei se jäisi epäselväksi kenellekään. Jotenkin tuntuu vähän luonnottomalta sellainen amerikkalaishenkinen "esittelemme nyt Hra Y:n ja Rva X:n", mutta olisi ihan kiva ettei jokainen sukulaistäti ja -setä olettaisi mulle sulhon nimeä. Olisiko vinkkejä?

Meille tulee molemmille mun sukunimi. Ajateltiin, että kiitoslahjoihin laitetaan sen perinteisen alannee   mies sijasta alannee & mies alanneensukunimi ja päivämäärä. Siitä sen näkee. Toinen visio on, että kun perinteisen vieraskirjan sijasta vieraat saa kirjoittaa "tervehdyslappusia", niin askarrellaan joku postilaatikko noille lappusille, jossa lukee vaikka "tervehdykset alanneensukunimille".

Että vaivihkaisia keinoja, mutta pitäisi käydä selväksi kaikille, jotka asiaa pohtivat  ;D

[Rouva Pupu]

Mahtavaa alannee, ihanaa kuulla esimerkkejä siitä, että naisen nimestä tulee yhteinen

[dani]

Tulen melko varmasti myös pitämään oman nimeni häiden jälkeen, enkä näe asiassa oikeastaan suurempia ongelmia. Mutta onko teillä siitä kokemuksia, että tulevat lapset olisivat miehen nimellä? Mieheni haluaisi välttämättä, että lapsilla olisi hänen nimensä. Hänen mielestään äidillä on muutenkin jo niin vahva side lapsiinsa ja hän on kai siinä mielessä perinteinen mies, että haluaisi edes lasten olevan samaa nimeä kuin hän, vaikka minä ei olisikaan. Eli olisin silloin ainoa omalla nimelläni perheessä, ja haluaisinkin tietää, onko tämä häirinnyt joitakin tai aiheuttanut ongelmia esim. joissain virastoissa?

[alannee]

No tottakai virastoissa joutuvat kysymään sen ylimääräisen "oletteko te äiti" -kysymyksen. Mutta sama tilannehan se on silloinkin, jos lapset ovat äidin nimellä: silloin kysytään aina "oletteko te isä".

Sille ei voi mitään - nykyään on niin monenlaista perhettä, että ei ole itsestään selvää mitä sukua kukin toiselle on. Kuinka ongelmalliseksi tämän sitten kokee, onkin jokaisen henkilökohtainen asia.

[Peppi Pitkätossu]

Meillä kävi jokin aika sitten kaupassa niin, että meillä oli kyseiseen kauppaan joku bonusseteli. Seteli oli minun nimelläni, koska meillä on rinnakkaisbonuskortit ja minulla on se pääkortti. Olimme molemmat siinä kassalla ja mies maksoi ostokset käyttäen myös bonussetelin. Kassahenkilö ihmetteli oikein ääneen, että "Miten tämä voi hyväksyä tämän setelin, kun sulla on kortissa ihan eri nimi?" : Kyseinen henkilö ei ole ilmeisesti oikein sisäistänyt, että yhdessä taloudessa tosiaan voi asua henkilöitä, joilla on eri sukunimi ja myös tällaisilla ihmisillä voi olla yhteisiä bonustilejä.

Uskomatonta! : Ainahan nuo bonuskortit ja -tilit ovat talouskohtaisia, jolloin avoparikin saa vain pää- ja rinnakkaiskortin. Meillä on edelleen omat Stockmann-tilit (hankittu ennen yhteenmuuttoa), mutta Plussa- ja Ykkösbonus-tilit ovat yhteiset.

[Guest näin meillä(Guest)]

Häät on tänä kesänä ja aijon pitää oman nimeni. Olen "suhteellisen" neuroottinen oman nimeni ja sen oikeinkirjoituksen suhteen... Meillä on tytär jolla on myös minun nimeni ja se on tuottanut hieman hankaluuksia tai enemmänkin mielipahaa esim. mieheni oli pois töistä lapsen sairauden takia ja esimies soitti sairaslomatodistuksen saatuaan ja tiedusteli " onko tämä edes sinun lapsesi?" kysynpähän vaan, että keneltä naiselta asiaa näin tiedusteltaisiin, vaikka ei olisikaan sama sukunimi

Niin ja toivoisin että mieheni ottaisi minun nimeni mutta ei taida onnistua

[Guest Jossu(Guest)]

Tulen melko varmasti myös pitämään oman nimeni häiden jälkeen, enkä näe asiassa oikeastaan suurempia ongelmia. Mutta onko teillä siitä kokemuksia, että tulevat lapset olisivat miehen nimellä? Mieheni haluaisi välttämättä, että lapsilla olisi hänen nimensä. Hänen mielestään äidillä on muutenkin jo niin vahva side lapsiinsa ja hän on kai siinä mielessä perinteinen mies, että haluaisi edes lasten olevan samaa nimeä kuin hän, vaikka minä ei olisikaan. Eli olisin silloin ainoa omalla nimelläni perheessä, ja haluaisinkin tietää, onko tämä häirinnyt joitakin tai aiheuttanut ongelmia esim. joissain virastoissa?

Kuten varmaan olet huomannut, lapsilla on yleensä isänsä sukunimi. En ollenkaan muista enää varmasti mutta mun mielestä luekelin jostain seurakunnan lappusista, että jos ei erikseen pyydetä niin lapset kastetaan automaattisesti isän sukunimelle...  Virastoissa ei varmaan tule mitään ongelmia, sehän on yleistä että nainen pitää oman sukunimen ja on sitten ainoa perheenjäsen jolla ei ole yhteistä nimeä. Itse mietin pitkään otanko miehen nimen vai pidänkö omani mutta koska meidän tytär 1 v oli jo kastettu miehen nimelle niin en halunnut olla eri sukuniminen kun tyttäreni ja selitellä että "kyllä me ollaan avioiduttu eikä vaan avoja..." vaikka mulla on oma nimi. Yhteinen sukunimi yhdistää kivasti koko perheen mun mielestä ja siksi halusin yhteisen nimen vaikkei se siitä mitenkään hienommaksi muuttunut!

[-Chica-]

Itse asiassa lapsi merkitään "automaattisesti" väestörekisteriin äidin sukunimelle, jos vanhemmilla on eri sukunimet (elleivät siis vanhemmat huomaa tätä nimeä lapselleen muuttaa). Eli kyllä tuossa lapsi saa isän sukunimen -käytännössä on kyse ihan pinttyneestä tavasta, vähän samaan tapaan kuin että naisen odotetaan ottavan miehensä sukunimi avioituessa  :...

[Hurlumhei]

^aivan. yksi hyvä malli mon vetää esim. pitkää tikkua kumman nimi lapsille laitetaan. näin meillä ainakin on ajateltu. onpahan ainakin tasapuolista.

[Suzy Moon]

En suinkaan ole naimisissa, eikä hääpäivästä mitään tietoa, mutta pakko kommentoida. Aikoinaan sain lapsen avoliitossa ja lapsi sai isänsä nimen. Mielestäni oli reilua sillä tavalla "antaa lapsi isän sukuun". Lapsen äidistähän ei yleensä ole epäilystä, se on se nainen, joka kantaa sitä isoa mahaa ennen kuin lapsi syntyy. Isähän sen sijaan voisi periaatteessa olla kuka tahansa, joten kun lapsi saa isänsä nimen, niin sekin on ulkopuolisille selvennetty. En tarkoita että kellään olisi ollut mitään syytä minunkaan lapseni isää arvailla, mutta noin niinkuin periaatteessa. No, se avoliitto kariutui ja vuodet vierivät.

Tällä hetkellä jaan asuntoni lapseni ja uuden mieheni kanssa. Ja postiluukussa lukee kolme sukunimeä ikäjärjestyksessä, eli minä ensin. Jos nyt menisin naimisiin tämän miehen kanssa, niin kuin varmaankin menen, niin en todellakaan vaihtaisi nimeäni. Syy on hyvä: en haluaisi lapseni kokevan ulkopuolisuutta perheessään erilaisen sukunimen takia. Mahdolliset uudet lapset saisivat hyvin todennäköisesti isänsä sukunimen.

[Glera]

Meillä mies otti mun nimen. Aika vähän sitä on kommentoitu, jonkin verran toki on ihmetystä herännyt, mutta eiköhän se pikkuhiljaa ala olla han kaikkien tiedostama vaihtoehto. Miehen äiti ja sisko kai järkyttyi pahimmin. Miehen äidin 'Minä en kyllä taputa.' -kommentti nimen julkistamisen aikaansaamien ablodien aikana ja jotkut mutkan kautta häiden jälkeen tulleet mutinat onkin ainoat mieleen jääneet negatiiviset kommentit nimiasiasta. Myös kortit on tulleet perille ihan oikealla nimellä. Mies otti ensin aika raskaasti äitinsä asenteen, mutta aika nopesti tilanne tasaantui.

Julkistaminen tehtiin siis niin, että meillä oli ohjelmassa tietokilpailu, jonka yhtenä kysymyksenä oli morsiusparin nimet. Lisäksi laitettiin kiitoskorttien kuoriin lähettäjien nimet ja osoite. Sinänsä kyllä huomasi vanhat asenteet, kun olen koko suhteemme ajan tehnyt selväksi, että en vaihda nimeäni, enkä ota yhdistelmänimeä, koska siitä tulisi järkyttävän pitkä (xxxxxx xxxxxxxxxx-xxxxxxxx), niin silti tosi moni oli veikannut mulle yhdistelmänimen. Miehen nimen vaihto ei siis ollut tiedosa, vaikka kyllä jotkut senkin arvasi. Itsekin kuulin siitä vasta häiden aattona.

[zephyria]

Miekään en luopunut omasta nimestäni, osittain syynä se, että aviomiehen sukunimi ei vaan sovi yhteen miun kutsumanimen kanssa, ei sitten millään. Särähtää omaan korvaan aivan kammottavasti. Alkuun piti miehen kanssa asiasta taistella, mutta kun se huomas, ettei vastaanväittäminen auta, anto periks eikä kuollu siihen. Sukulaiset on vähän ihmetelly, mutta ihmetelkööt ja jos postia tulee miehen sukunimellä, se annettakoon ensimmäisellä kerralla anteeks, kunhan eivät ota tavaksi.    

[Salla]

Olen pitkäpohdinnan jälkeen päätynyt ottamaan mieheni nimen. Keväällä miehensuku oli kovasti kiinnostunut päätöksestäni ja kahvipöydässä sitä usein kyseltiin. Kun silloin sanoin etten ole vielä päättänyt tulevaa nimeäni, totesi appiukko vakavana miehelle "suvun on sittan jatkuttava". Meinasin räjähtää!! Mitähän se mahtaa ajatella jos emme saa ollenkaan lapsia? Kaamea pettymys??

[Sposa felice]

Nimeä ei kumpikaan ole vaihtanut ainakaan vielä, nyt naimisiinmenosta on puolisen vuotta.  Todennäköisesti otamme uuden, yhteisen nimen. Se on herättänyt positiivista mielenkiintoa. Sen sijaan kukaan ei ole kommentoinut sitä, että ainakaan toistaiseksi nimet eivät ole vaihtuneet, eikä ainakaan perinteisimpiin ratkaisuihin päädytty eikä päädytä.

[Toast]

Meidän "uudet" sukunimet lukevat kutsuissa, joissa ilmoitettiin, että olemme menneet naimisiin, tulkaa juhlimaan. Tähän mennessä (huimat kolme viikkoa naimisissa!) tulleet pari yhteistä postia ovat olleet oikeilla nimillä. Olen ollut ehkä hieman yllättynyt siitä, että suurimpia tunteita asia näyttää herättävän miehen miespuolisten kavereiden keskuudessa. Sukulaiset ovat hyväksyneet asian kyselemättä, mutta jotkut miehen kavereista ovat tiukasti sitä mieltä, että eihän se ole perhe eikä mikään, jos on monta sukunimeä. Tosin nämäkin keskustelut on käyty jo ennen meidän avioitumistamme ja ihan yleisessä mielessä. Suoraan minulle siis kukaan ei ole asiaa ihmetellyt. Vielä.

Kyllä minuakin varmasta ärsyttää, jos saamme esim. häälahjoja vain mieheni nimellä. Mielestäni meidän nimien pitäisi olla kaikille kutsutuille selvät, koska kerran olemme omilla nimillämme kutsujina. Avoliiton aikana (huvittunutta) närkästystä ovat herättäneet postit mallia "Mies Sennimi + Toast", etenkin sellaisilta ihmisiltä, jotka varmasti tietävät myös sukunimeni (joka on muuten melko lyhyt, että ei pitäisi olla mahtumisesta kiinni). Ihan kuin olisin jokin miehen lisävaruste...  

Ja väärän nimen käyttö ärsyttää tietysti siksi, että nimi on iso osa identiteettiäni. Useimmat varmaan ärsyyntyisivät, jos heitä aina kutsuttaisiin Sariksi, vaikka oikea nimi olisi Mari. Samalla logiikalla, miksi väärän sukunimen käytöstä ei saisi ärsyyntyä? Koska väärä nimihän se on, vaikka kuinka on aviomieheni nimi. Ja kukaanhan ei muuten taatusti kutsu miestä koskaan vahingossa vaimon sukunimellä.

[Katajanmarja80]

Mä otin miehen nimen, mikä oli mulle itsestäänselvää. Kuitenkin tuntui, että moni oli olettanut, että olisin pitänyt oman nimeni... Erikoista, tai ehkä musta vain tuntui siltä, kun kaikki tuota nimiasiaa tiedustelivat.

[Ella]

Häät ovat kylläkin vasta reilun viikon päästä, mutta tulinpa jo kommentoimaan, koska nimikyselyihin on jo saanut vastata kauan ennen häitä.

Ihmetyttää eniten se, että ihmiset eivät tunnu uskovan, että oikeasti todella en ole vaihtamassa nimeäni. Tähän ei ole liittynyt mitään syiden tivaamista tai paheksuntaakaan, vaan sellaista vilpitöntä epäuskoa, mikä ilmenee asian jatkuvana kysymisenä, vaikka siitä on jo ilmoitettu. Esim. anopille häistä kertoessaan mies sanoi, vieläpä melko painokkaasti, että pidetään omat nimet (kun anoppi asiaa kysyi). Tästä huolimatta seuraavalla kyläilykerralla anoppi kysäisi, että joko nimiasia on päätetty - aivan kuin siinä olisi ollut jotain miettimistä!

Sama juttu toistui isäni kanssa. Olin häistä kertoessani sanonut, etten vaihda nimeäni (vastaukseksi kysymykseen). Kutsujen mukana lähetetyssä infolapussa oli myös maininta, että pidämme omat nimet. Tästä huolimatta isä oli juuri viime viikolla kuulemma veljelleni puhelimessa pohtinut, että mahtaakohan Ella säilyttää sukunimensä... Että ilmeisesti se nimen pitäminen naiselle on (vanhemmalle polvelle) jotain niin tavatonta, ettei oikein oteta todesta, vaikka asiaa kuinka ilmoittaisi. Lyön vaikka vetoa, että hääjuhlassa saan vieläkin vastailla näihin samoihin kysymyksiin näille samoille ihmisille - kuvittelevat varmaan, että viime hetkellä kuitenkin teen "niin kuin muutkin" ja vaihdan nimeni! Vaan se on turha luulo!

[alannee]

Meillä mies otti mun nimen appiukon painostuksesta huolimatta (ja loppupeleissä ehkä vähän jo sen takiakin). Minulla kun ei nimi vaihtunut, niin järjestäen "kaikki" olettivat, että olemme eri nimillä. Tosin sain vain positiivisia kommentteja oman nimeni pitämisestä, mutta kerrottuani että mieheni otti minun nimeni, reaktio oli pääasiallisesti kummeksuva. Yleisimmin seuraava kysymys oli "Mikäs se miehesi sukunimi sitten oli?" - ikäänkuin olisimme ottaneet minun nimeni vain siksi, että miehen sukunimi on joku kamala...

[Kimkim]

Me ei olla vielä kovin monelle kerrottu, että molemmat pitää oman nimensä. Yksi kuitenkin ehti multa kysymään muutama viikko asian kertomisen jälkeen, että enkö mä tosiaan voi ottaa mieheni nimeä ja että miettisinkö vielä. Mua lähinnä huvitti koko tilanne, en tiennyt että se voi ulkopuoliselle olla noin tärkeää Kyse ei edes ollut kummankaan vanhemmista. No, eiköhän mun kanta mennyt toisella kerralla perille..