Ewy

Kosinnan odottelu vol. III

759 viestiä aiheessa

Kun joidenkin miehet yrittävät kihloista puhuessa kääntää keskustelun muualle, tulee minulle mieleen vain että miehet jo suunnittelevat kosintaa. Eivät vaan halua että nainen ajattelemalla hoksaa suunnitelmat ja pilaa yllätyksen :P Meillä rakennetaan ensimmäistä kertaa joulua kotiin, yleensä ollaan oltu koko joulu omilla vanhemmilla kun ollaan asuttu niin kaukana opiskelukaupungissa. Nyt kun asutaan lähempänä perheitä voidaan olla kyläilemässä vain muutama päivä ja on järkevämpää koristella koti jouluiseksi. Hyvät puitteet siis tulossa mutta saa nähdä  ^_^ 

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kirjoittelin pitkät pätkät mutta ne hävisivät! :( , höh! Gyda, sitä itsekin todella toivon, vaikka kovin epätoivoiselta tuntuu. Mies on myös ärsyttävästi vihjaillut koko vuoden, kuten "kesäaikana", muttei mitään kuulu. Olen tästä vähän suuttunut, olisi vihjailematta kun ei mitään kuitenkaantee! Me olemme harmillisesti joulun eti osoitteissa.

Teille pidän peukkuja jouluna kuitenkin! ;)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Piti muuten PomPomLove kirjoittaa, että mahtava äiti sinulla! :D Hyvä että pitävät huolta ;) Meillä taas mies on alkanut puhua, että jos vauva ennen aviota.. Itse olen kuitenkin eri kannalla. Pelkään että mies vain pelaa aikaa, koska tietää ettemme voisi vielä elättää kolmatta perheenjäsentä ja onhan minulla opinnot hieman kesken.. Tai sitten olen vainoharhainen :D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kiitos Iiduli! On kyllä ihana äiti tosiaan  :-X  Tuo on kyllä aina kutkuttavaa kun miehet vihjailee! Mutta hei voi sen ajatella niin, että ainakin on aikeissa kosia! Se ei ole kaukana kosinnasta. Jospa siellä Iiduli nyt säästellään rahaa sormukseen.

 

Gyda nyt tsempit sinne! ;) ojj olisi kyllä ihanaa!

 

Tipzilla nuo on kyllä fiksuja ajatuksia! Tämä mieheni on kyllä tosiaan tuota tyyppiä joka tavallaan ajattelee, että viimeistään naimisiin mennessä pitää kunnolla skarpata ja silloin "ollaan aikuisia". Ja kyllä hän on 29-vuotias ja järkyttyy välillä ajatuksesta, että apua olenko jo tämän ikäinen! Haha.

Mies on minulle avautunut, että nyt kun suuri osa kavereista on mennyt naimisiin ja lapsosia pyörii jaloissa niin olisi se kyllä aika ihana juttu kun tarkemmin ajattelee. Hänen entinen tyttöystävänsä kuulemma jankutti jatkuvasti kihloista ja lapsista ja lopulta mies ahdistui tästä (mies oli toki silloin vasta alle 24-vuotias) ja jätti tämän naisen.Olen tavallaan tästä viisastunut ja sanonut hänelle ettei mitään pidä tehdä ellei tunne suurta halua. Varsinkaan näin isoja päätöksiä ei kyllä kannata tehdä pelkästään fiiliksen mukaan ja sitten katua.  

 

Yksi suuri syy sattaa myös olla se, että miehen työkuviot ehkä vievät hänet ulkomaille. Tammikuussa tästä tietää enemmän. Tiedän ettei hän pystyisi esim. valitsemaan hääpäivää ennen kuin työkuviot ovat täysin selkeät. Olemme useasti puhuneet siitä kuinka kosiessa sitten valitaan hääpäivä eikä sitä sitten siirretä. Pieni osa minusta toivoo, että tämä on syynä tähän odotteluun :) Tavallaan kai olemme kihloissa kun olemme kuitenkin luvanneet jo toisillemme, että kävi miten kävi niin olemme yhdessä loppuun saakka. Olen kai ahne kun ei se vaan kokonaan riitä..  Minulle se virallinen kosinta  merkitsisi sitä, että saisimme sen hääpäivän sovittua ja samalla voisin kertoa kaikille yhteisistä suunnitelmista, häistä yms. Eikä kukaan pitäisi minua hulluna joka suunnittelee häitä ilman päivämäärää :D  Ja lisäksi se merkitsisi, että hän on valmis ottamaan todella suuren askeleen elämässä mikä erityisesti merkitsisi minulle valtavasti. Sitten lopulta naimisiin mentyämme voisimme asua kaikissa maissa yhdessä, ihan sama minne hänen työkuvionsa ikinä veisikään :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

PomPomLove: niin, sopii toivoa, että olet oikeassa! :) Yhdyn kommenttiisi myös tuossa jankutusasiassa. Saattaa olla, että mies onkin ahdistunut kun jatkuvasti järkkäilen ja höpötän häistä! Teillä onkin jännät paikat edessä tuon työkuvion suhteen. Ymmärrän täysin tuon, että pitäisit sitä kihlautumista merkittävänä! (Minulla muuten samanikäinen ukko, joka hieman ehkä potee ikäkriisiä ;) )

Samoja tuntemuksia myös täällä siitä, että tunnen myös jotenkin että olemme jo periaatteessa kihloissa kun häävuosi on sovittu ja häistä muutenkin puhuttu. Kuitenkin harmittaa kun ei niistä voi julkisesti puhua, etteivät ihan pidä kahjona kun ei sormustakaan ole! Tätä taas ei mies ymmärrä yhtään.. Ompahan kuitenkin sitten suunniteltu jo melko valmiiksi asti koko häät, jos se kosinta sieltä putkahtaa! ;) En tiedä missä paikkakunnilla elelette, mutta itse koen, että kyllä hieman reilua vuotta-vuotta aikaisemmin voisi varailla juhlapaikka, bändiä jne. Se ajankohta on ennemmin kuin mies varmaan edes ymmärtää!

Muokattu: , käyttäjä: Iiduli

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Iiduli kolmenkympin kriisi on siis todellista :D Voi apua ihan kuin puhuisimme samasta miehestä! ehkä ne sitten on vaan niin ulalla näistä jutuista ettei ajattele/ymmärrä.  Meidänkin häät on suunniteltu aika tarkasti, ei sitten tarvitse kuin ottaa yhteyttä eri tahoihin eikä tuhlaannu aikaa. Ja eikös vain, että suunnittelu myös hieman helpottaa tätä tilannetta? Ainakin jotain häihin liittyvää tapahtuu ;)

 

Me itse asumme tampereella, mutta vietämme häät  jyväskylässä (miehen synnyinkaupunki). Aikalailla noissa on pitkät varausajat :/ Hirveä olisi hinku päästä tuonne naikkareiden virallisiin häiden suunnittelu topikkeihin! Pelottaa vain, että joku tulee siellä äksyilemään ja aukomaan päätä ja pilaa fiilikset.

Muokattu: , käyttäjä: PomPomLove

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

PomPomLove, sellainen olo tosiaan tulee! :D Ihanaa kun joku on samoilla linjoilla tässä ja vieläpä samassa elämäntilanteessa.. Hinku suunnittelulle tosiaan vapaasti on kova, mutta kai se mieli pitää silti malttaa :( Voih.

Eilen taas selailin hääpukuja netistä ja putsasin jopa suolakurkkupurkin etiketeistä tuikkukipoksi. Laitoin kuitenkin sitten kierrätykseen :D Välillä mietin, että olen vähän kajahtanut!

Me asumne melko pienellä paikkakunnalla, mutta täällä on juhlatiloja rajallisesti. Eli pitäisi kyllä ajoissa varailla! Onko teillä ollut yhtään ajankohdasta puhetta?

Muokattu: , käyttäjä: Iiduli

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Iiduli täälläkin katsellaan hääpukuja netistä :D en ole uskaltanut mennä sovittamaan, mutta olen löytänyt yhden aivan ihanan mallin. Voin kuvitella tuon tilanteen tuikkukipon kanssa, hehe. Eikai me kajahtaneita olla :D innokkaita vain.

 

 Varmaankin talvella menisimme :) olen niin mieltynyt helmikuuhun! Haaveilen helmikuusta 2017. Jos nyt paljastuu, että mies tosiaan lähtee ulkomaille niin sitten en kyllä tiedä mikä olisi meille sopiva kuukausi.  Niin teillähän oli jo vuosi mietittynä? oletteko miettineet tarkemmin kuukautta?

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Innokkaita tosiaan ;) Oi, talvihäät ovat ihania! Pimeässä kaikki kynttiläjututkin näyttävät niin tunnelmallisilta... Juu, varmaankin kallistumme kesäkuun loppupuolelle. Itse haluaisin eniten elokuussa, mutta ammatiemme takia tämä ei onnistu, jos haluamme lähteä heti reissuun. Kesäkuu kuitenkin sattuu olemaan Suomessa säiden puolesta vähän niin ja näin.. Tosin eihän ilmoja voi ennustaa! En myöskään innostu kovin siitä, että koko kesä menee häistä stresstessa :S :D Saas nähdä, kun nyt ensin saisi sen rinkulan ;)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mä olen joskus aikoja aikoja sitten kirjoitellut tänne jonnekin "elämäntilanteesi" -ketjuun aloitusviestini. Mutta kertaampa missä mennään.

 

Me ollaan tosiaan oltu yhdessä 6,5 vuotta, josta asuttu yhdessä kuusi vuotta. Oma asunto ostettiin neljä vuotta sitten. Tavattiin yhteisen liikuntaharrastuksen parissa, kun todettiin asuvamme lähes naapureina. Minä olen nyt 32v. ja mies 44v. Meillä on vakiduunit ja minäkin olen ollut työelämässä jo vuosia. Haaveilen ja suunnittelen alan vaihtoa ja lähtöä opiskelemaan. Mies tukee tätä haavetta. Lapsia meillä ei ole, eikä varmaan tule, en/emme halua omia lapsia itse. (Haaveilen, että joskus mummo -ikäisenä voisin olla "sijaismummo" lapseille, joilla ei ole omia lähisukulaisia). Mies on ollut kerran aijemmin naimisissa, tästä aikaa noin kymmenen vuotta. Kauheasti en ole asiasta kysellyt, mutta eroon liittyy miehen ex-vaimon silloiset isot mielenterveysongelmat. (Syystä en ole tentannut asiaa, olen halunnut osoittaa miehelle, että hän saa pitä omat niin henk. koht. asiansa itsellä.)

 

Aina puhutaan (tai minä puhun ja mies myhäilee mukana), että "sitten kun ollaan tollasia vanhoja mummoja ja vaareja niin..." ja että "sitten kun ollaan vanhoja niin mä pidän kullasta huolen kotona" jne. Olemme varsinaisia "kotihiiriä" molemmat, kuin vanha eläkeläispari. Meitä ei kiinnosta rillutella kaupungin hulinassa, päinvastoin. Kun on vapaa-aikaa, vietämme sen mielellään rauhan ja hiljaisuuden ypäröimänä kotona tai luonnonhelmassa.

 

Tasan varmasti ollaan yhdessä loppu elämämme, olen sen tehnyt miehelle selväksi. En vaan tiedä pääsenkö naimisiin ikinä. Minulle naimisiin meno olisi "virallinen todistus ja lupaus" siitä, että olemme toistemme vierellä loppuelämämme. Minulle se tarkoittaa sitä, että on lain tunnustama lähiomainen elämänkumppanille. Olen joskus monta vuotta sitten yrittänyt avata keskustelua, mutta en ole saanut miestä tarttumaan siihen. Olenkohan ollut liian epäselvä tai ei-konkreettinen? Toisaalta jännitän hieman, onko miehen edellinen eroon päättynyt avioliitto saanut hänet ajattelemaan avioliiton olevan turhaa...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kebne, kiva kun tulit tännekin kirjoittelemaan tarinaanne! :) Vaikealta tuntuu sanoa yhtään mitään kun ei tilannetta paremmin tunne, mutta ymmärrän kyllä halusi sitoutua virallisestikin. Selvästi kuulutte yhteen ainakin kertomasi perusteella. Perustelit asiaa hienosti, joten voisitko kertoa saman miehelle? Kirjoita vaikka kirje jos puhuminen tuntuu hankalalta.Tai tarkoitan sitä, että kirjoittamalla saa asiat ilmaistua selkeämmin! :) Tule jatkossakin tänne!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minäkään en ole jaksanut täällä kirjoitella, kun tilanne ei ole kuukausien tai vuosien aikana muuttunut. En muista milloin kirjoitin tänne ekan kerran, mutta nyt ollaan oltu jo yli kahdeksan vuotta yhdessä eikä häistä tietoakaan. Tai on joitain ajatuksia, ollaan päätetty illan viimeinen hidas biisi ja luultavasti myös valokuvaaja, mutta kaikki on ajatuksella "sitten joskus". Juuri toissapäivänä oltiin taas ystäväpariskunnan häissä, ja kyllä tässä taas vähän omakin kuume nousi... No, ei auta kuin odottaa. Äsken kyllä viikonloppuisista häistä jutellessa totesin että tämä ei minusta ollut kovin miellyttävä ajankohta, että viikko ennen tai jälkeen juhannuksen olisi kiva. "Jos mä päätän päivän, niin päätä sä vuosi" totesin miehelle, joka sitten sulavasti poistuikin paikalta ja lähti puuhailemaan omiaan. :lol: Sellaista. On mulla kyllä itselläni yksi tarkka päivämäärä mielessä, mutta täytyy vähän miettiä miten ja milloin sen miehelle esittäisin.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kiva kun tulit takaisin! :) Oletteko puhelleet miehen kansa mitään häistä? Miten hän kommentoi? Onko hän sanonut että haluaa naimisiin? Ymmärrän tuskasi, jos mitään ei kuulu, vaikka asiasta puhuttaisiinkin. Toisaalta sekin rassaa jos mitään ei puhuta eikä tulevaisuudesta tiedä!

Millainen elämäntilanne teillä muuten on?

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Täällä ei mitään uutta, ei vihjailua mistään.

 

Kivaa että ihmiset jaksaa kirjoitella tänne vaikkei tilanne olekaan muuttunut, voisi ite laittaa mittarin raksuttamaan kuinka kauan odotteluun kuluu :P Meidän lähipiirissä on ollut häitä vain yhdet koko seurusteluaikanamme, ja silloinkin menin yksin juhliin, ei ole siis painostusta muiden avioitumisesta mutta olisi se seuraava askel jo mukava ottaa.
Tiedätkö hetkinen tahtooko miehesi kosia vai voisitko vaikka karkauspäivänä kertoa suunnittelemastasi päivästä?

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Oli taas pakko tulla avautumaan tätä turhautuneisuutta. Onko muiden tilanne edistynyt mitenkään? Täällä ei paljon ole puhuttu kyseisestä aiheesta. Tosin asuntoja on katsottu kovasti ja tänäänkin näyttöön katsastamaan yksi. Selvästi se mies haluaa kanssani olla, joten mikäköhän tässä tökkii!? Tosin yhtenä iltana jotain huokailin ja mies sanoi: "kyllä se sieltä koh..jonkin ajan kuluttua varmaan tulee." Tiedän että kuulostaa hyvältä ja että pitäisi malttaa mieli, mutta hän on ennenkin puhellut vastaavaa...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

^Samaa turhautumista ilmassa täälläkin. Mies lupasi reilu vuosi sitten, että tän vuoden aikana kosii ja ei kyllä pienintäkään toivoa, että niin tulis käymään.... :P Alan olla jo niin turhautunut koko juttuun, etten varmaan ees vastais myöntävästi ihan silkasta ketutuksesta :D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä ei ole tosiaan avioliitosta kuin kerran keskusteltu ohi mennen, saunanlauteilla. Miehen mielipide oli "ei se mikään mahdoton ajatus ole" kun kysyin, mitä mieltä olisi asiasta. Eli ei oikein lupaavalta sinänsä kuulosta. :D :D No, ostettiin tuossa omakotitalo hetki sitten, ja yksi lapsi meillä jo on, joten ihan sitouduttu jo ollaan yhteiseen elämään.

Nyt jouluna pientä vihjailua ja kyselyä on tullut sukulaisilta, mm. äitini oli joulukorttiin kirjoittanut meille yhteisen (miehen) sukunimen.

Luulenpa että avoliitto-statuksella elellään vielä monet tulevat vuodet.

Nimim. kateellinen teille, joilla mies edes vihjailee kosinnasta. :P

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

^Haha, mä kans uskon, että jouluna voi tulla "pienimuotoista" vihjailua miehelle mun vanhempien taholta :D oon itseasiassa aika yllätynytkin, kuinka iso juttu meidän isälle tuntuu olevan, ettei mies oo kosinut, vaikka on vauva tulossa :P

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä ei kukaan harrasta vihjailua, tosin eilen miehen äiti meinasi saada kohtauksen, kun mieheni yhtäkkiä puhui jostain yllätyksestä - olin siis tuonut riisi-kookosmaitoa riisipuuroani varten, mutta miehen äiti taisi luulla jotain muuta. :grin:

 

Kosintaa ei ole tulossa huomenna kesken lahjojen jaon, se olisi kamalinta ikinä, eikä uutenavuotena. Ensi vuonna onkin jännät paikat, jospa silloin saisimme valittua hääpäivämme. Toisaalta mies voisi vielä yllättää lähiaikoina, kun olemme pian menossa pohjoiseen, ja siellä olisi kuulemma eräs erityinen paikka.. -_- Mutta sen näkee sitten!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tuntuu nyt vähän hölmöltä tulla kirjoittelemaan tänne, kun olen keskustellut viimeksi tämän keskusteluketjun alkupuolella. Tein siis silloin päätöksen että yritän olla poissa täältä ja kaikilta muilta hääsivustoilta samoin kun jätän miehen rauhaan. Onnistuinkin siinä suhteellisen hyvin, mitä nyt aina välillä kiusasin miestä kauppareissulla siitä, että käytäisiinkö katselemassa alennussormuksia.

No tässä vähän aikaa sitten mies alkoi vihjailla että hänelläpä onkin hyvä kosintasuunnitelma valmiina (kun jankkasin että onko hänellä aikomustakaan koskaan kosia :D ) Minähän en tätä uskonut vaan pidin pelkkänä sanahelinänä, jotta saa minut tyytyväiseksi. Aina kun tuli häistä tai kihloista puhetta mies kiusasi että kyllä hänellä on hyvä suunnitelma.

Ja kyllä muuten olikin. Minua kosittiin nyt sitten jouluaattona. Miehelle tyypilliseen tyyliin kosinta ei ollut mikään ällö-romanttinen vaan pieni kortti joululahjan sisällä kun kahdestaan avattiin lahjoja kotona. Huomenna mennään sitten ostamaan sormuksia. Kiitos kaikille minuakin tässä keskustelussa tsempanneille ja uskoa siihen että kyllä ne teidänkin miehet vielä yllättää! ♡

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

^Paljon onnea! :girl_dance::-X Oonkin välillä käynyt täällä miettimässä, että saadaanko ketjuun joulukosintoja! :) Ihanaa!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Onnea Lilla! :)

Joo eipä ole tilanne täällä muuttunut. Jouluna oli korkeat toiveet, kun olen niin jouluihminen ja kosinta jouluna olisi romanttisinta ikinä. 
Noooo... leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä vaan  :girl_sigh:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ja kyllä muuten olikin. Minua kosittiin nyt sitten jouluaattona. Miehelle tyypilliseen tyyliin kosinta ei ollut mikään ällö-romanttinen vaan pieni kortti joululahjan sisällä kun kahdestaan avattiin lahjoja kotona. Huomenna mennään sitten ostamaan sormuksia. Kiitos kaikille minuakin tässä keskustelussa tsempanneille ja uskoa siihen että kyllä ne teidänkin miehet vielä yllättää! ♡

Voi ihanuus. Just tämmöinen olisi itsellekin mieleen. Onnea paljon!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Onnea Lillalle! Ihana kosinta! Juuri miehen/parin näköinen sen kuuluukin olla :)  Telkkarissa pyörii taas "kaikkien aikojen kosinta", silmät kosteina niitä katon mutta huh iskis kyllä ramppikuume jos flash mopilla kosittaisiin kymmenien vieraiden ihmisten ootellessa vastausta :lol:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään